"Äiti"
Poikani on 1,4-vuotias ja kärsii mahdottomasta eroahdistuksesta. Olen aivan rikki tästä tilanteesta ja tämä on meille molemmille hyvin vaikeaa. Poikani ea alkoi 8 kuisena, mutta on nyt huipussaan. Poika ei anna minun mennä minnekään yksin. Kotona saan liikkua, joskus tulee itku jos vaihdan huonetta. Jopa vessanpöntöllä istuessa poika haluaa syliin. Vierailla, kerhossa, kyläillessä tuttavapeheessä yms. poika alkaa itkeä jo kun lähestymme "vierasta" paikkaa. Hän takertuu jalkaani, haluaa syliin. Ei päästä sekunniksikaan irti kun olemme päässeet sisälle. Houkutusten avulla saan hänet leikkimään muiden lasten kanssa jne, mutta kun yritän itse lähteä leikeistä pois ja mennä esim. kahville, silmitön itku alkaa välittömästi.
Kotona poika itkee aina jos lähden ilman häntä ja saattaa itkeä esim. koko lenkkini ajan vaikka on isänsä kanssa kotona. Yksi päivä hän oli autossa itkenyt isälleen koko sen ajan kun olin pankissa hoitamassa asioita.
Tämä on todella hirveää. Hankin kalliin salikortinkin johon kuuluu lapsiparkki..lapseni on useista yrityksistä huolimatta ollut korkeintaan 15 min. parkissa. Olen toivoton. Ennen pystyin jättämään lapsen hoitoon tai isälleen ilman ongelmia. Mitä minun nyt tulisi tehdä? En halua jättää lasta itkemään kun ei ole pakko. (eriasia jos olisi päivähoidossa yms.) Olen aloittamassa työt kuukauden päästä, miten selviämme? Lapsen kehitysoppaissa lukee; "vältä lapsesta erossa olemista eroahdistuskauden aikana!" Ystäväni, 3 lapsen äiti taas on sitä mieltä, että lapsi on jätettävä, eikä minun tarvitse sietää tätä. Niin heillä on toimittu ja lapsi lopulta oppinut.
Onko kenelläkään kokemuksia, neuvoja, ohjeita...
Kotona poika itkee aina jos lähden ilman häntä ja saattaa itkeä esim. koko lenkkini ajan vaikka on isänsä kanssa kotona. Yksi päivä hän oli autossa itkenyt isälleen koko sen ajan kun olin pankissa hoitamassa asioita.
Tämä on todella hirveää. Hankin kalliin salikortinkin johon kuuluu lapsiparkki..lapseni on useista yrityksistä huolimatta ollut korkeintaan 15 min. parkissa. Olen toivoton. Ennen pystyin jättämään lapsen hoitoon tai isälleen ilman ongelmia. Mitä minun nyt tulisi tehdä? En halua jättää lasta itkemään kun ei ole pakko. (eriasia jos olisi päivähoidossa yms.) Olen aloittamassa työt kuukauden päästä, miten selviämme? Lapsen kehitysoppaissa lukee; "vältä lapsesta erossa olemista eroahdistuskauden aikana!" Ystäväni, 3 lapsen äiti taas on sitä mieltä, että lapsi on jätettävä, eikä minun tarvitse sietää tätä. Niin heillä on toimittu ja lapsi lopulta oppinut.
Onko kenelläkään kokemuksia, neuvoja, ohjeita...