¤Esikoishaaveista Plussanneet Vol 9¤

Oli kyllä hieno tunne nähdä toinen ja kaikki oli oikein hyvin. Niskaturvotus oli 1,2mm ja kaikki alle 3mm on hyvä. En kyllä osaa sanoa, kumpi oli uskomattomampi tunne, nähdä nyt vauveli vai se, kun plussa tärähti siihen testiin. Se oli niin uskomaton hetki, etten unohda sitä ikinä. Katsoin vain tulosta raskaana ja mietin, että tästä puuttuu se ei-sana Se vielä tuli niin nopeasti ja vkoja sai odottaa jonkin aikaa. Istuin kädet täristen vessassa ja päässä ei liikkunut mitään

Nyt alkaa jo maha vähän pömpöttää, mutta ei sitä vaatteet päällä vielä huomaa. Huomenna täyttyy rv 13, kun se siellä ultrassa hyppäsi vkolla eteenpäin. Sukupuolesta en osaa sanoa. Mies ei halua tietää ja minä haluaisin, joten katsellaan. Ehkä se ei näytä, niin ei tarvi sitten sen enempää miettiä.

 

Ihanaa että kaikki on hyvin! :hug:

Mulla oli ihan samalla tavalla sen testin kanssa, raskaana -teksti tuli tosi nopeesti ja viikkoja jouduin odotella ikuisuuden, olin ihan varma että siihen tulee vielä teksti Ei.. En kyllä vieläkään oikein ymmärrä olevani raskaana.. Neuvolantäti sanoi jotain vauvan isästä ja sitten mun urheiluaiheisia kysymyksiä kommentoi, että kohtu reagoi nyt erilailla koska siellä on asukas. Näistä lausahduksista syttyi lamppu, että se on oikeasti todellista.. Voi kun pääsis jo neuvolaan ja ultraan niin tulis varmaan vielä todellisemmaksi tämä ihanuus. <3

Hih, mulla on nyt jo masu ihan turvonnut ja rv on 4+5! Voi kyllä johtua myös siitä, että en ole päässyt pariin viikkoon urheilemaan kun on käsi paketissa.. Mutta odotan jo innolla sitä raskausmasua!

 

Marta onnea hyvistä ultrakuulumisista! Se np-ultra oli kyllä hieno kokemus, raskaus konkretisoitui ihanasti ja tuntui, että miehelle se oli vielä tärkeämpi juttu, kun ei pääse oireistakaan osalliseksi, niin tuo alkuraskaus oli varmasti vielä epätodellisempaa hänelle kuin minulle.

Siili H:lle paljon tarrasukkia pienelle matkaan! :flower: Ja tuosta kesään sijoittuvasta loppuraskaudesta. Tänään juuri miljoonaa vaatekerrosta päälle pukiessa ja ähistessä mietin, että olispa helppoa, kun voisi vaan sujauttaa kesäkengät jalkaan ja kulkea tuolla pienissä vaatteissa. Asioilla on puolensa, näillä parinkymmenen asteen pakkasilla tämä raskaus tuntuu välillä ihan tuskalliselta, kun pukeutumiseen menee ihan älyttömästi aikaa ja tuntuu, ettei kenkiä taivu edes laittamaan jalkaan.

Mulla on täällä kovat muuttopuuhat käynnissä, kun ylihuomenna pitäisi muuttaa toiselle paikkakunnalle. Selkä huutaa hoosiannaa, vaikken ole mitään erityisen raskasta puuhaillutkaan. Mutta mieli on hyvä ja onnellinen, ja tänään tipahti koulun opintosuoritusrekisteriin viimeiset opintopisteet ja ensi viikolla taidan olla virallisesti valmis sairaanhoitaja. Ihanaa, että sai tuon koulunkin alta pois ennen vauvan syntymää.

Ikuisuus ja Kerttu 30+5

 

Niin ja mukavaa, jos tämä pino tästä taas herää eloon.

 

Ikuisuus, kiitos tarrasukista! :heart:
Itse asiassa mäkin mietin tänään tuolla paukkupakkasissa kävellessä, että oikeastaan ihan hyvä ettei ole talvella viimesillään raskaana, koska niihin kaikkiin talvivaatteisiinhan menee varmaan mielettömästi rahaa! Siis jos joutuu ostamaan masun takia uuden talvitakin ja kaikki.. Kaikissa keleissä on varmaan ne hyvät ja huonot puolensa, mutta eiköhän kaikista säistä selvitä.

Onko Kerttu teidän pikkuisen "projektinimi" vai onko sitä suunniteltu ihan oikeaksi nimeksi? Hurmaava nimi nimittäin! :heart: :heart:

Ja onnea paljon valmistumisesta, sairaanhoitaja!!

 

Ikuisuus meilläkin mies oli ihan täpinöissään ultrasta Sitä jännitti varmasti vielä enemmän kuin mua ja sen jälkeen raukka oli kuin joku olisi lyönyt halolla päähän. Nyt se on sitten pari iltaa ihmetellyt, että siellä ihan oikeasti on joku ja mitähän se nyt tekee? Onkohan sillä uniaika, vai tanssiiko sie siellä Mun mielestäni äärimmäisen liikuttavaa.

Ja onnea tosiaan valmistumisen johdosta! Mäkin aloitin sh opinnot tänä syksynä työn ohessa ja laitan ne nyt jäihin. Ei riitä energia näihin kaikkiin kolmeen, eli työhön, kouluun ja vauvaan. Ehtiihän sitä vielä opiskella ja kun yksi amk-tutkinto on jo, niin ei ole senkään puoleen hoppua.

Mäkin olen miettinyt tuota kesä vs. talvi viimeisillään raskaana ja kai niissä tosiaan molemmissa on puolensa. Mun äiti oli lomalla afrikassa ja toi sieltä kaikenlaisia mekkoja ja paitoja ensi kesälle. Maha niihin kyllä mahtuu isompikin, mutta näytän varmaan pinkille Barney-dinosaurukselle, kun kesäkuun alussa vaapun mahani kanssa menemään!

Tekonimeä ei meidän vauvelilla vielä ole. Sanoin sitä eilen pikku myyräksi, kun se näyttää yhdessä ultrakuvassa ihan disneyn vauva-Mikille ( varmaan käsi silleen pystyssä, että näyttää ihan hiiren nenälle) Mies oli sitä mieltä, että sillä nimellä en ainakaan sitä saa nimittää.

Tänään olisikin sitten uuden lasketun ajan mukaan poks poks päivä eli rv 13 olis nyt täynnä. Ihmeellistä

 

Saanko liittyä mukaan joukkoonne? =) Esikoista odottelen, ikää 33v ja laskettu aika 20.8.2010. Plussasin viime viikolla, joten nyt vain yritän uskoa, että todellakin olen raskaana!

 

Argh, kirjoitin pitkät tarinat tähän ja onnistuin hävittämään kaiken tekstin. :kieh: No, kommentoin nyt vaan lyhyesti, kun täytyy lähteä vielä koululla pyörähtämään ja sen jälkeen ruveta viimeisiin pakkauspuuhiin huomista muuttoa varten.

Ensinnäkin kiitos onnitteluista!

Siili, Kerttu on meidän vauvan työnimi, mutta saa nähdä, jos se joksikin nimeksi jäisikin. Tosin voihan tässä käydä niinkin, että kaikista lupailuista huolimatta Kerttu syntyykin pallien kera. En ole uskaltanut kovin paljoa mitään tyttövaatteita ostaa, ettei käy niin, että laitokselta pitäisi tuoda poika kotiin vaaleanpunaisissa prinsessaunelmissa.

Marta se on kyllä ihana huomata, kun mies kasvaa raskauden mukana ja alkaa paremmin ymmärtää, että mahassa tosiaan kasvaa jokin. Mä huomasin kanssa np-ultran jälkeen ensimmäisen tuollaisen muutoksen miehessä, ja sitten joskus rakenneultran aikoihin, kun mahakin alkoi pullottaa, tapahtui miehen käytöksessä taas suuri muutos. Alkoi puhua vatsalle ja jotenkin muutenkin puhua koko tästä raskaudesta ja tulevasta vauvasta ihan eri tavalla kuin aiemmin. Vaikka ihmiset aina välillä sanookin, että kun naiset joutuu synnyttämään lapset, niin mä en kyllä luopuis tästä raskausajasta kaikista vaivoistani huolimatta. Tuntuu niin ihanalta, että saa kantaa vauvaa mahassaan monta kuukautta ja tuntea potkut ja samalla kasvaa äitiyteen.

Selina76 tervetuloa joukon jatkoksi ja paljon onnea plussasta!

Nyt lähden koululle hoitamaan vielä muutaman asian ja sen jälkeen ohjelmassa on pakkaamista, että kaikki olisi valmiina huomista muuttoa ajatellen.

 

Selina, tervetuloa! :wave: Ja onnittelut plussasta! Mulla laskettu aika 19.8. eli samaan aikaan päästään jännittelemään!

Meilläkään ei ole minkäänlaista tekonimeä vielä vauvalle. Tai mä olen sitä kyllä kutsunut toukaksi, mutta mies ei tykkää kun meillä oli noin vuosi sitten sellaisia sala-asukkaita kuin turkiskuoriaisen toukkia (levisivät toisesta asunnosta ilmastoinnin mukana ja niistä on sitten pikkaisen hankala päästä eroon.. :headwall: ) ja miehelle tulee sitten sanasta toukka mieleen vaan noi ällöt turkistoukat.

Ikuisuus Hih, joo en jotenkin tajunnut aatella että Kerttu voi syntyä myös pallien kanssa. :ashamed: Mutta eikö se ois aika ikimuistoista tuoda poika laitokselta kotiin jossain vaaleanpunaisessa pitsihatussa ja prinsessamekossa..

Olin muuten eilisen ihan hajamielinen ja pöllö, kaupassakin vaan kuljeskelin enkä meinannut osata ostaa mitään. Tais ajatukset olla aika paljon omassa navassa ja masussa..

Kertokaas ny viisaammat mulle.. Kun mä olen ihan pihalla noiden ultratutkimusten kanssa.. Niitä on kaksi, niskaturvotusultra n. rv:lla 10-13 ja sitten rakenneultra rv:lla 18-22. Olenko ymmärtänyt oikein? Tuolla toisessa pinossa kaikki on menossa johonkin varhaisultraan jo noin rv:lla 7. Se tehdään siis yksityisellä? Miksi siihen mennään ja oonko mä ihan luuseriäiti jos en mene?

 

Siili nuo np-ultra ja rakenneultra on ne yleisimmät. Tammikuun alusta asti käsittääkseni jokaisen kunnan täytyy tarjota nämä molemmat ultrat, tässä vaiheessa käytännöt ovat vielä kovin erilaisia, ja esimerkiksi täällä kunta ei tarjonnut ollenkaan rakenneultraa, joten menimme siihen yksityiselle. Tuo varhaisraskauden ultra on täysin vapaaehtoinen ja lähinnä sinne kai mennään sen takia, että halutaan nähdä, että raskaus on oikeassa paikassa ja sikiön sydän sykkii. Itse en ole sellaisessa käynyt, kun hinnat on ihan hurjia, ja toisaalta se, että asiat on kunnossa rv7, ei valitettavasti tarkoita sitä, että kaikki olisi automaattisesti kunnossa rv12... Raskausviikon 12 tietämillähän sikiön kaikki elimet ovat jota kuinkin kehittyneet ja kasvavat sen jälkeen lähinnä kokoa, joten sen takia se "turvallinen rajapyykki" on tuo rv12. Mutta siis mielenrauhan takia ja poissulkeakseen kohdunulkoisen raskauden tai tuulimunan monet tuolla varhaisultrassa käy. Etkä ole ollenkaan huono äiti, jos et sellaiseen mene.

 

Siili meillä tosiaan kunta tarjoaa np - ja rakenneultrat. Kävin itse alkuraskauden ultrassa rv 7+1 ja yksityisellä nimenomaan. Niitä ei kunta tarjoa ellei ole ollut kohdun ulkoista aikaisemmin. Mulla syy oli se, että lähipiirissä on yksi ku raskaus ja muutama tuulimuna tai keskeytynyt keskenmeno. Tieto lisää tuskaa ja vaikka tiesin, että sen jäkeen voi tapahtua mitä vain, niin en kestänyt ajatusta, että np-ultrassa olisi sanottu, että on tuulimuna. Tämäkin esimerkki ihan lähipiiristä, vaikka ne harvinaisia kai onkin, ettei tm tule ulos. Ja tietenkin myös se ku mietitytti, kun siinä voi olla melko pahat seuraukset jos liian pitkälle kehittyy. Missään nimessä se ei kuitenkaan tee susta huonoa äitiä jos et siihen mene!!! Mä olen tällainen hermo heikko ja oman mielenrauhani takia sen tein

 

Kiitti teille noista ultratiedoista! Täytyy nyt miettiä menenkö varhaisultraan vai en, kun tuossakin (niin kuin kaikissa asioissa..) on niin hyvät että huont puolensa.. Tuntuis aika pahalta nähdä toukka rv 7 ja sitten se menisikin kesken, näin mutu-tuntumalla voisin sanoa, että km ois helpompi hyväksyä jos ei ole nähnyt vielä sitä alkiota.. Mutta.. Tuntuu myös pahalta ajatella että iloitsen tässä parin kuukauden ajan raskaudesta ja kuulenkin sitten että se on tm. Hmmm.. :/ Pitää jutella miehen kanssa tästä.

 

hui, täällä on elämää
ollu nii kuollutta viime aikoina. Noo ainaki mulle ollu helppo päivitys, ku ei oo ollu mitä päivittää
mut kiva kun saatiin tänne uutta porukkaa, tervetuloa :wave:
mä lisäilen tonne etusivulle =)

Selinan tuonne jo lisäilin, jos te muut haluatte etusivulle tietojanne nii LA:n ja synnärin jos ilmottele mulle =)

Niisku- ja rakas 16+0 :heart:

 

Niiskuneiti mulla LA 24.6 ja synnäri olisi SKS.

Musta on kiva, kun meitä keskustelijoita on vähän vähemmän Tuolla kk-pinossa, on niin paljon porukkaa, ettei oikein keskustelua tule. Ennemmän sitä omien olojen kertoilua. Ei siinä toki mitään pahaa, mutta onhan se kiva, jos jotain kysyy, niin saada vastaus ja muutenkin helpompi kommentoida juttuja, kun ei päivässä tule 25 uuttaa kirjoitusta.

Aamu alkoi taas oksentamalla ja sitten oli työn jatkoista keskustelu aamulla, jossa aloin itkemään! Keskustelu oli ihan positiivinen ja työtkin jatkuu kevääseen asti, mutta tunteet on niin pinnassa, että kun jotain vähän negatiivista pitää itse tuoda julki, niin jo alkaa ääni väpättää ja on tippa linssissä. Muut paikalla olijat kyllä tietää tästä raskaudesta, paitsi ihan iso pomo, niin osaavat varmaan laittaa hormoonien piikkiin. Vähän kyllä hävetti :ashamed:

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava ja vähän pahoinvoiva päivä :flower:

 

Niiskuneiti, täällä LA 19.8. (vasta! ) ja synnäri KHKS. Kiitos kun lisäilet! :heart:

Ja aivan samaa mieltä Martan kanssa, noissa kk-pinoissa on just enemmän tuollaista omanapailua ja niin paljon viestejä ettei kaikkiin jaksa vastata/kommentoida.. Kivoja tällaiset pinot missä on keskustelua ja oikein mukavia keskustelijoita! =)

Voi Marta, voin kuvitella että vähän hävetti. :| Onneksi osa kuitenkin tiesi raskaudesta niin he ainakin ymmärsivät mistä on kyse.. Kiva että keskustelu oli kuitenkin positiivinen!!

Mä en yleensä itke kovinkaan helposti, mutta eilen tuli kyyneleet silmiin kun katsoin maanantaina tallennettua Täydellisten naisten jaksoa, jossa Gaby kertoi Carlosille kuinka Juanita ei suostunut lähtemään Gabyn kanssa jäätelölle! :ashamed: Niin ja sitten tuli ihan kunnolla suru puseroon, kun näin joulupata-mainoksen ja mietin niitä kaikkia lapsia jotka eivät saa jouluna lahjoja, ei minkäänlaisia, ihan vaan koska ei ole varaa. Ja sitten tuli mieleen kaikki muut lapset joiden joulu on surullinen, esimerkiksi siksi että vanhemmat juo itsensä humalaan myös jouluna ja ilta menee sitten äidin ja isin riitaa kuunnellen.. :'( Oon aina surrut lasten ja eläinten kovia ja surullisia kohtaloita ja nyt ne tuntuvat vielä entistä pahemmilta.

Mä oon muuten niin moneen pinoon tunkenut itseni, että pyydän jo etukäteen anteeksi jos joskus kirjoitan jotain jota olen jo aikaisemminkin kirjoittanut! Yritän kyllä pysyä kartalla missä pinossa olen mitäkin kertonut..

 

Heips taas!

Onko kukaan teistä lukenut Oliviassa 12/09 (eli viimeistä edellinen) ollutta juttua Oletko sinäkin ei-toivottu äiti? Siinä toimittaja on raskaana ja kokee, että häntä ei hyväksytä äitinä ja että ystävät pelkäävät ettei hän pärjää äitinä. Njoo, en aio kommentoida kyseistä asiaa, jokainen olkoon äiti omalla tavallaan, siihen ei ole oikeaa tai väärää tapaa.

Mutta jutussa on kyllä uskomattoman paska sävy muita odottajia kohtaan! Hän oli käynyt ennen neuvolaa keskustelupalstoilla, joilla raskaudesta seonneet naiset purkavat tuntojaan.
Sitten pieniä lainauksia: "Muutaman tunnin tutkimuksen jälkeen olin varma, ettei ole vaivaa, jota ei voisi yhdistää raskauteen. Jos väittäisin, että kasvoillani on pimeässä kiiluvia vihreitä läiskiä, joku jossain päin maailmaa toteaisi sen johtuvan B12-vitamiinin imeytymisestä aorttaan, mikä on tavallista 25+4-kaudella.
Minun tietenkin pitäisi tietää, mitä numeroyhdistelmä tarkoittaa.
Pahinta on, että kaikki muut tuntuvat olevan asiantuntijoita."

Hän vannoo jutussa, ettei tule koskaan puhumaan lapsensa kakasta muille, eikä koskaan osallistu keskusteluihin, joissa analysoidaan hiivatulehduksia tai kuukautiskiertoja. "Jos joku haluaa tietää lapseni kakasta, kysyköön häneltä."

"Miehenikin mielestä minun siis pitäisi olla räästä, ripulista ja oksennuksesta puhuva vitamiiniasiantuntija, joka tiedottaa ruumiinsa toiminnoista säännöllisesti ja mieluiten internetissä.
Tunnen menettäneeni sekä yksityisyyteni että arvostelukykyni."
-----------------------------------------------------------

Oon varmaan just nyt aika herkkä tämmöisille teksteille hormoniryöppyjeni takia, mutta kun luin tätä eilen illalla, en saanut heti unta kun kihisin raivosta. Vielä tänä aamunakin olen ajatellut tätä kirjoitusta ja ollut tästä ärsyyntynyt, joten ajattelin siksi jakaa tän myös teidän kanssa.. Tuntuiko tämä teistä siltä, että kyseinen nainen/äiti on niiiiiin paljon muita odottajia parempi ja niiiiin paljon kaikkia raskaushulluja aikuisempi ja kypsempi ja coolimpi..? Itsestäni tuntui, että hän katsoo muita odottajia ja äitejä todella paljon nenän vartta pitkin ja pitää itseään tuhat kertaa parempana ihmisenä ja äitinä.

Miten juttu sitten päättyi..? No, rv 16 naiselle tuli kovat kivut ja lääkärissä huomattiin, että raskaus on kohdun ulkopuolinen. "Näin se menee. Kaikella on tarkoituksensa. Eihän tälle mitään voi. Luonto tekee tehtävänsä." "En ole tyyppiä, joka makaa kuukausia sängyssä murtuneena. Suhtaudun vastoinkäymisiin kuin sotilas. Ratkaisen ongelmat järjellä, en sydämellä.
Tiedostan, että minun ehkä pitäisi olla sydämellisempi ja äidillisempi, mutten osaa enkä oikeastaan edes halua."

Että tällaista.. Surullinen loppu.

 

Pikaiset kuulumiset muuttotohinoiden keskeltä. Vaikka nyt alkaakin olla jo kaikki tavarat ja huonekalut paikoillaan ja saunakin on jo lämpiämässä. Ollaan kaksi yötä oltu miehen vanhempien luona, kun ei tämän kaaoksen keskelle ole tehnyt mieli jäädä, mutta nyt ollaan ensimmäinen yö ihan omassa kodissa.

Mun mielestä on myös kiva, kun täällä on keskustelijoita vähempi kuin tuolla kk-pinossa. Ja on myös mukavaa, että ollaan menossa eri vaiheissa raskautta.

Siili en ole lukenut tuota juttua. Jotenkin kuulostaa omaan korvaan niin hassulta, kun itse elän aina tunteella ja järki tulee jossain kaukana perässä. En pysty suhtautumaan noin kylmähermoisesti raskauteen, kun olen ollut ihan ensi hetkistä asti täynnä rakkautta tuota mahassa olevaa vauvaa kohtaan. Josta tulikin mieleen, että mietin joskus, että eipä taida elämässä olla muita ihmisiä, joita rakastaa näin voimakkaasti jo ennen kuin on sitä ihmistä koskaan edes tavannut.

Mutta nyt saunan lämpöön ja kirjoittelen joku hetki enemmän kuulumisia. Maanantaina viimeistään, kun on ensimmäinen neuvolakäynti uudella paikkakunnalla.

 

Voi Marta kiitos. :heart: Ihanaa odotusaikaa sullekin ja voih! Voin vaan kuvitella kui ihanaa on nähä pienen pieni paapero ultrassa. :heart: Mulla on varhaisultra 29.12. ja ootan sitä ihan järjettömän innoissani että onko siellä ketään ja ketä siellä on ja mitä se siellä tekee ja sykkiikö sydän jne jne jne.. kun välillä tuntuu ettei siellä oiskaa ketää ja kun ei välillä tunnu erityisempiä oireita niin on semmonen olo et kroppa huijais mua, vaikka oon positiivisen testin saanu kahdesti. On tää niin vaan ihmeellistä että siksi varmaan kanssa on pelonsekaset tunteet. Tätä on ootettu niin kauan ettei malttais odottaa vaan haluis tietää kaiken tässä vaiheessa ja haluis et ois jo iso maha.

 

Selinalle tervetuloa :wave:

Ikuisuudelle Tsemppiä loppuun. Enää ei oo kovin kauaa. Voih.. ois niin ihanaa kun aika menis.. toki haluan nauttia tästä raskausajastakin täysin siemauksin. :heart:

 

Ikuisuus, onnea uuteen kotiin!! :flower: varmaan ihanaa kun on joulu uudessa kodissa..

Sartsa, mulla on ihan samanlainen fiilis, että kroppa varmaan huijasi vaan.. Tekis mieli koko ajan tehdä uusi raskaustesti. Mä ajattelin ensin, etten mene varhaisultraan, mutta nyt alan miettiä että menisinkö kuitenkin, kun oireet on vaan vähentynyt.. :/ No, nyt joulun aikaan ei mihinkään ultraan pääse kuitenkaan niin turha sitä nyt on murehtia..

Mä muuten äsken värjäsin hiukseni ja kun väri oli päässä, tuli mieleen että olen lukenut joskus jotain, ettei raskaana ollessa sais hiuksia värjätä.. Oletteko te värjäilleet hiuksianne kun vauva on ollut masussa?

Tää on kyllä jotenkin niin kiva pino! Ei tuu tekstiäkään niin paljoa ettei jaksa kaikkeen kommentoida.. Ja kuten täällä on jo mainittu, niin on tosi kiva kun on monessa eri vaiheessa olevia odottajia! :heart:

 

Heipä hei remontin keskeltä! Mies päätti, että nyt kun hänellä alkoi joululoma, niin on aikaa alkaa maalata kattoa. Ei ihan jouluinen olo, kun kaikki huonekalut peitetty ja sterkoista pauhaa Apulanta Onneksi huomenna pääsen evakkoon töihin! Eipä sillä, hieno katto tulee ja arvostan kyllä miestä ihan hirveästi, kun jaksaa tehdä. Itsellä huono omatunto, kun ei osaa auttaa ja koko viikonlopun ollu taas huonompi olo. Eilen fyysesti ja tänään oon vaan ollut tosi väsynyt ja itkuinen. Hemmetin hormonit!!! Tein miehelle kyllä pannaria, etten ihan hyödyttömäksi tunne itseäni.

Siili tuohon artikkeliin piti kommentoida, että kuulostaa naiselle, jonka ei ole tarvinnut kovin kauan yrittää lasta. Ja jos jonkun mielestä on typerää tilittää tuntojaan netissä, niin eihän näillä palstoilla tartte pyöriä. Jos joku pystyy raskauteensa suhtautumaan noin kliinisesti, niin antaa mennä vain. Itselleni tämä on ainakin isointa, mitä ikinä on elämässä ollut, ja kuten ikuisuus sanoi, niin järki tulee monta askelta tunteiden perässä.

Mä en muutenkaan oikein ymmärrä ihmisiä, jotka pitää jonain itseisarvona sitä, että raskaana ollessa pitää pystyä toimimaan aivan kuin ennenkin. Esim. vaikka liikunnan suhteen. Toki liikuntaa harrastan itsekin, ei siinä, mutta en mä koe olevani yhtään huonompi odottaja, vaikken ehkä pysty/halua jossain hikijumpissa hyppiä. Eihän raskaus ole sairaus, mutta kyllä tässä on välillä aika sairaaksi itsenä tuntenut ja nähtäväksi jää, miten loppu menee. 9kk on kuitenkin niin lyhyt aika, että ihan sama jos en pysty kaikkeen, mihin normaalisti. Ja tajusin tässä senkin eräänä päivänä, että mulla on enää kuusi kuukautta aikaa tehdä asioita omassa aikataulussa tai olla tekemättä jos siltä tuntuu. Kohta tilanne on hyvin paljon toinen, joten nyt pitää nauttia, kun vielä kerkeää.

 

Siili kiitos, on kyllä ihanaa olla uudessa kodissa. Mä olen värjännyt hiuksiani koko raskauden ajan noin kerran kuussa. Mielestäni jossain on lukenut, ettei montaa kertaa kuukaudessa pitäisi jatkuvasti värjäillä, mutta käsittääkseni on ihan ok, jos kerran kuussa tai harvemmin laittaa väriä päähän. Tähän värjäyskierteeseen kun on lähtenyt, niin olisi ihan mahdotonta olla koko raskausaikaa värjäämättä päätään. Tai sitten olen vaan turhamainen, mutta haluan pitää ulkonäöstäni huolta edes hiuksien verran. :ashamed:

Sartsa83 toivottavasti aika varhaisultraan menee nopeasti, kun tässä on välissä joulu ja joulunpyhät. Vaikka eipä tätä turhaan kutsuta odotusajaksi, kun koko ajan saa jotakin olla odottamassa.

Marta oon samaa mieltä siinä, etten ymmärrä, miksi raskausaikana pitäisi pystyä toimimaan kuten aina ennenkin. Ensinnäkin tässä vaiheessa tuo maha alkaa olla jo tiellä, ja esim. pelkkä kenkien jalkaan laittaminen on hankalampaa kuin aiemmin. On toki hienoa, että joillain ei ole raskausaikana liki mitään vaivoja tai ongelmia, olisin sellaisesta tilanteesta itsekin todella onnellinen. Mutta en minäkään voinut näitä iskias-kipuja ennakkoon arvata, kun en aiemmin ole raskaana ollut. Mielelläni olisin töissä ollut loppuun asti, mutta toisin kävi, ja viimeiset neljä viikkoa meni sairaslomalla. Sitä paitsi mun mielestä on ihanaa, että ympärillä olevat ihmiset käskevät mun ottaa rauhassa esim. muuttopuuhissa, eikä kukaan odota, että pystyisinkään toimimaan kuten ennen. Ei mulla ole mitään tarvetta näyttää, että katsokaapa, kyllä raskaana olevakin pystyy. Vaikken fyysisesti pystykään samaan kuin ei-raskaana ollessani, olen varmaan jotain muuta tehnyt enemmän kuin aiemmin. Tämä on tosiaan vain 9kk ajanjakso elämässä, ja vaikka muakin surettaa melko paljon rapistuva kuntoni, niin ehtii sen kunnon hankkia takaisin vauvan synnyttyä.

Ja myös tuo on ihan totta, että vauvan synnyttyä saa odottaa aika pitkään ennen kuin seuraavan kerran voi toimia vain omien aikataulujen ja suunnitelmien mukaan. Mulla on tässä enää pari kuukautta aikaa nähdä kavereita itsekseni, käydä keikoilla tai elokuvissa tai mitä tahansa. Mutta oon tajunnut myös sen, ettei aina tarvitse tehdä jotain. Olen aina ollut sellainen, että touhuan vapaapäivinäkin vaikka mitä, mutta tämän raskauden myötä olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja olemaan myös tekemättä mitään. Ja jos mua ei huvita iltaisin lähteä minnekään, en halua, että kukaan voivottelee tai syyllistää siitä, koska tämä on mun elämäni tärkein asia ja mulla on vielä pari kuukautta aikaa nukkua aamuisin pitkään tai nukahtaa sohvalle illalla juuri silloin kun väsyttää.

 

Siili Ystävälleni sanottiin hänen raskausaikanaan ettei ole huolta värjätä, kunhan ei blondaa. Siinä on niin paljon vetypedoksidi happoa että sitä olis hyvä välttää. Muuten ei haittaa. Ja juu, vähän saa taistella oman mielensä kanssa "oonko mä nyt oikeasti raskaana vai en" .. mutta tänään ekaa kertaa ällötti kahvi! Jota muutenki juon aika vähän... joten kyllä: raskaana ollaan. Muutenki on tuon ruoan suhtee ollu ällötystä.. paitsi tortillat uppos.

Ikuisuus Toivotaan. Hih, totta puhut. Odotusaika on todellakin odotusaika. Millon sitä ootetaan ultraan pääsyä tai neuvolareissua tai äippälomaa...

Joo, mä en kans tajua kun ihmiset sanoo:"Ethän sä nyt sairas ole, sä olet vaan raskaana. Kyllä sä nyt pystyt normaalisti töissä käymään ja tekemään vaikka mitä!" .. No ehkä jotkut pystyy mutta kaikki ei. Miks siis oletetaan että kaikki raskaana olevat pystyy? Hih, vaikka mä oon vasta rv 7 niin mun ei anneta kantaa ees kauppakasseja! Saati nostella päälle 10kg:sta kummipoitsua... en saa kuulemma repiä enkä rehkiä liikaa ettei vaan vahingossakaan mene kesken. Ihania huolehtijoita ympärillä. :heart:

 

Mulla on rv5+2 ja vieläkään en sisäistä, että olen raskaana. Puhun aina miehelle, että "jos oon raskaana" Ehkä se johtuu siitä, että olen kokenut yhden tuulimunaraskauden aiemmin, niin en uskalla uskoa tähänkään raskauteen ennen kuin ultrassa näkyy, että siellä varmasti jotain on. Oon kovasti miettinyt tuota varhaisraskauden ultraa, että menisinkö vai en.. kohtahan sen vois varata jo!

Mielenkiintoista oli lukea tuosta SiiliH:n mainitsemasta Olivian jutusta. Itse lehteä en ole lukenut, mutta noista lainauksista tuli kyllä mieleen, että miten eri tavoin ihmiset voivat suhtautua raskauteen ja lasten hankintaan yleensä. Jotkut mun ystävät pomppivat innoissaan raskauksistaan ja puhuvat niistä koko ajan ja ovat hyvinkin innostuneita, kun itse taas en ole mitenkään super-innoissani, pikemminkin hiukan kauhuissani, mutta silti vähän innoissanikin En ole koskaan ollut mikään lapsirakas ihminen ja vauvakuumekin tuli vasta 33v ikäisenä ikään kuin varkain, mutta että ihan oikeasti meille olisi tulossa vauva huh! Aika pelottava ajatus, mutta ehkä raskauden myötä kasvan äidiksi. Näin uskon!

 

Selina Totta. Toiset kasvaa raskauden myötä äidiksi. :heart: Ite oon haaveillu äitiydestä jo 10 vuotta eli 17 vuotiaasta lähtien. Että on tätä jo ootettukin! Toivottavasti vaan kaikki meneeki hyvin. Ja kaveri pysyis kyydissä mukana. On tää silti niin uskomatonta. MINÄ?!? RASKAANA!? NYTKÖ?! Vihdoista viimeinkö tää toive toteutuu? Unbelievable ja aivan tautisen mahtavaa! :heart: