G: onko teitä "piesty" lapsina?

Mä sain tukkapöllyä, vaatteista repimistä, risua (ensin äiti repi väkisin housut alas), "ravistelua", vedeltiin märällä tiskirätillä ympäri korvia, mutsi heitteli erilaisilla esineillä kohti jne. Pahinta oli kuitenkin henkinen väkivalta: huorittelu, mitätöiminen, tappouhkaukset. Äiti tapasi usein sanoa että haluaisi liiskata meidät seinään niin ettei jäisi jäljelle kuin paskaläntti.

ei varsinaisersti liity asiaan, mutta minkä ikäinen olit?

 

En ole onneksi kokenut väkivaltaa ja vm. -71 olen. Enpä voisi lastani viedä mummolaan hoitoon, jos minua olisi mätkitty lapsena... vaikka muuten ei mikään ihannelapsuus ole ollutkaan. :|

 

Olen syntynyt -87, ja muistan ekat kuritukset ja haukkumiset 3-4-vuotiaana tapahtuneiksi. Äiti jatkoi näitä tekojaan aina täysi-ikäisyyteeni saakka, ruumillinen kuritus tosin vaihtui jossain vaiheessa rankkaan henkiseen väkivaltaan, koska äidin käydessä minuun kiinni rupesin lyömään takaisin.

Emme ole nykyään väleissä. Halusin joskus puhua äitini kanssa näistä asioista, muuten en olisi pystynyt antamaan anteeksi. Äiti sanoi että olen vainoharhainen hullu ja olen keksinyt kaiken. Se siitä sitten. En pysty olemaan tekemisissä äitini kaltaisen ihmishirviön kanssa joka ei edes myönnä tekojaan. Lapseni eivät häntä kiinnosta enkä halua että tapaavatkaan, koska äiti niin monesti uhkasi tappaa meidät, omat lapsensa, tuskin lapsenlapsistaan pitää sen enempää.

 

Ei ole. Olen 40v.

 

Kyllä on "piesty", olen vm. -85. Tukasta vedettiin, luunappeja, joskus sain selkääni, lukittiin tuntikausiksi omaan huoneeseen... Henkinen ja fyysinen väkivalta oli läsnä koko lapsuuteni.

Omia lapsiani en lyö.

 

Yhdesti olen saanu piiskaa, tai pienen räpsäyksen jalkoihin. Ei sattunu mutta nolotti. En muistele pahalla, olin noin 5v.

 

Ruumiillinen kuritushan oli muuten jo 80-luvun lopulla kielletty.

 

Juu on. 84 syntynyt ja tajutonta raivon vallassa mäiskimistähän se välillä oli. Joku pieni tukistaminen ei tuntunut missään siihen verrattuna, eikä tosiaan nolaus ollut pahinta, vaan se että luulin oikeasti että se ämmä tappaa mut ja tiesin etten pääsisi pakoon.

 

Ruumiillinen kuritushan oli muuten jo 80-luvun lopulla kielletty.

Juu, vuonna -84 jo.. Olen syntynyt -85 ja meillä ei piiskattu eikä lyöty. Jonkun kerran muistan et on tukistettu mutta ei todellakaan mitään sen enempää.

 

Kiellosta huolimatta näyttää jatkuneen joissain perheissä

 

Ja nyt kun oma lapsi on tulossa, sanoin isälleni että kasvatuksen nimissä harjoitettu lapsen pahoinpitely on kivillä reunustettu tie yksinäiseen vanhuuteen, että ÄLÄ SAATANA SOITA MULLE!

Piti muutaman kerran lukea kunnes tajusin. Melkein teki mieli aploodeerata! Täydellisesti ilmaistu.

 

Ja nyt kun oma lapsi on tulossa, sanoin isälleni että kasvatuksen nimissä harjoitettu lapsen pahoinpitely on kivillä reunustettu tie yksinäiseen vanhuuteen, että ÄLÄ SAATANA SOITA MULLE!

Piti muutaman kerran lukea kunnes tajusin. Melkein teki mieli aploodeerata! Täydellisesti ilmaistu.

Niin on.

 

Piiskaa on tullu muutamat kerrat kersana (3-8vuoden välillä). Silloin vannoin kostoa itsekseni ja vihasin olovani vanhempiani. Mutta yli 10 vuotta kaiken jälkeen kun sain oman ensimmäiseni tajusin MIKSI olin saanut aikanani selkäsaunoja ja NE piiskaukset eivät olleet niin "turhia" ku kuvittelin silloin... Aiheestahan ne tulivat, syyt vain eivät koskaan takertuneet korviini silloin... Nyt ne ymmärrän ja Anteeksi on annettu... Hulluhan musta olis tullu jos ei ois piiskalla laiteetu tällaista kovapäätä kuriin... =D

 

Mua kanssa järkyttää nämä jutut. Olen 60-luvulla syntynyt, eikä meillä ikinä käytetty mitään fyysisiä konsteja. Me lapset saatettiin tehdä mitä vaan, tyhmyyksissämmekin, mutta ikinä ei edes annettu luunappia eikä yhtäkään tukkapöllyä. Puhutteluja kyllä annettiin kun oltiin pöhköilty.

 

Jos on niin millä ja minkäikäinen olet, ts. milloin tämä tapahtui?

Mietin vain, että nykyään ei varmaan samanlainen meno olisi sallittua, en ainakaan ikinä voisi kohdella lastani siten kuin omat vanhemmat ovat aikoinaan minua kohdelleet.
Piiskaa sain ainakin mattopiiskalla, hevosraipalla, kärpäslätkällä ja polkupyörän mustekaloilla. Kärpäslätkä oli pahin, kun siinä oli se metallinen varsi, vieläkin muistan miten kipeää teki. Muistan kuinka ulvoin kivusta ja lisää tuli sitä mukaa mitä enemmän itkin
Ikää minulla 32 eli 80-luvulla on minulle tuollaista kasvatusta annettu...

Mä olen saanut ihan selkääni, milloin mistäkin. Tukkapöllyä, pimeää komeroa. Vuosikausia, teiniksi saakka ja silloin karkasin ensimmäisen kerran.
Siihen loppui lyömiset mutta tilalle tuli armoton kyttäys, olin kuin vankina. Niin noloa kun isä tulee illalla hakemaan kaupungilta ja alkuillasta nukkumaan.
Syntynyt-55. Omia lapsia saanut -70,-80, ja -90 luvulla ja heitä en koskaan ketään ole lyönyt enkä käyttänyt henkistä väkivaltaa.
Oikein ihania heistä on kasvanut. Ei juuri uhma- eikä murrosikä oikkuja. Viimeinen murkku menossa ja hyvin on herttainen murkkupoika.

 

kuinkahan moni voi antaa anteeksi vanhemmilleen, joita kotona"piesty"? itse on vaikee sanoa, mutta jos olis piesty kotona, niin en usko, että anteeksi voisin antaa.

Kyllä se kannattaa antaa myöhemmin anteeksi, itseä vain viha ja kauna syö.
Lapsiani en koskaan antanut yökylää. Kuopus muutaman kerran oli äitini luona jo koululaisena mutta äitini ei niin lyönytkään.
Kauheinta on kun nykyaikanakin, ikäiseni mummi tukistelee ja pyörittelee lapsenlapsiaan yökylässä ollessa. Arka aihe puhua ja niin kamalaa katsottavaa etten voi silloin käydä kylässä.

 

Mua on hakattu, ja kaikkia sisaruksia myös, ihan nyrkillä naamaan ja sitä rataa. Mua on myös roikotettu nilkoista 4. kerroksen parvekkeelta, seisotettu tuntikausia nurkassa, pakotettu kyykkyhyppelemään olohuoneen pöytää ympäri kolme tuntia putkeen, syötetty oikeasti saippuaa (oli pakko pureskella ja niellä kokonainen saippua), työnnetty pää vessanpönttöön ja vedetty, ym. kamalaa mitä vaan voi kuvitella. Kiiosta vaan skitsofreeniselle ja alkoholiongelmaiselle isäpuolelle.

jokseekin tuntuu ette tosta selviä hengissä.

Olin pitkään masentunut, melkein kymmenen vuotta putkeen, mutta nykyään olen terapian avulla päässyt edes vähän yli. Myös tunne-elämän persoonallisuushäiriö on diagnosoitu, mutta pystyn elämään sen kanssa ainakin niiden ihmisten kanssa jotka tietävät edes jotain taustoistani.

mitäs sun äiti?miten se reagoi isäpuolineen, kun sua kuritti?oikeen paljon sulle jaksamista. aivan hauheeta oot joutunu kokemaan

sehän siinä onkin ettei äitini reagoinut mitenkään, hyväksyi vaan hiljaa. Toki pelkäsi itsekin saavansa turpaan, mutta olen aika katkera ettei eronnut vaan antoi lastensa kärsiä.

oletko koskaan tehnyt rikosilmoitusta?

en, olin vain onnellinen kun lopulta pääsin lastenkotiin.

tee nyt, sen pystyy tekeen jälkikäteen. Tuttavani teki isästään 20 vuotta myöhemmin. Oikeuteen meni ja siellä sai syytteet

En mä halua, en usko että muut sisarukseni lähtisivät mukaan edes todistajiksi, siitä on niin kauan. Äiytinion edelleen saman miehen kanssa, mutta ei se enää ole niin hulu kun ei juo enää ollenkaan.

toisaalta ymmärrän sinua, mutta jotenkin tuntuu hirveältä, että isäpuolesi ei joudu vastuuseen teoistaan. Se on väärin.

no, on olemassa toinen, pahempi asia mistä mielummin saattaisin hänet vastuuseen, mutta se p*skiainen odotti kunnes olin täyttänyt 16. Onneksi ei onnistunut.

Voih! Voimia sinulle elämään. Eipähän nuo muistot koskaan unohdu.

 

Jotain pientä tukkapöllyä oon saanu ja varmasti ihan aiheesta.
En muistele pahalla.
Äiti vaan huusi ja mesos mut meit kakaroit lähinnä nauratti.
Isän ei tarvinnu, kun nousta makkarissa sängyssä niin me lapset oltiin heti nätisti.
Isä kyl kerran sanos, et teidät pitäis panna pussiin ja n...sia uudelleen

Omaa lasta en ole kurittanu enkä kurita, en hauku enkä alista.