Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei ole pienten paikka päiväkodissa, ei.
Aina sanotaan, että ei ole varaa jäädä kotiin. Onko heillä kaikilla ketkä kotiin jää lapsen/lasten kanssa, niin hyvätuloiset miehet että se on mahdollista? Vai olisiko niin, että ei haluta tinkiä omasta elämästä?
Meillä mies saa käteen n.1600?/kk, minä kh-tuella, lapsia kolme. Talolainaa maksetaan 800?/kk ja kaikki muut laskut ja vakuutukset päälle. Tiukkaa on, mutta en todellakaan tekisi lapsilleni sitä, että he joutuvat kärsimään tän vuoksi.
Ymmärrän, jos äidillä on jonkinsortin mielenterveysongelmia tms., että pää ei kestä. Mutta he ovat kuitenkin harvassa, useimmat vaan sanoo että kotiäitys ei ole heidän juttunsa. Aika kylmää :/
No huh huh!Mitä tekstiä!Rauhotu ny vähän ja mieti asioita muutakin kautta kuin ittes!!
Mää olin aikanani yh,opiskelin en saanu tukea mistään..ei ollu rikasta äippää tai iskää tai miestä ja vein lapseni hoitoon alle vuoden ikäsenä...eipä toi nyt tunnu siittä kärsineen...on jo 20v!
sain ammatin,kun ajattelin nimenomaan lapseni parasta!
Nyt uusio-perhe ollut viimoset 10v ja lasten kanssa kotona vaikka miehen palkka laman...tai siis TAANTUMAN vuoksi tippunu puoleen!Niin so???ainiin meitin 4v pääs päikkyyn ihan sillä kun on ylivilkas(ei adhd)joten saa purettua energiaansa siellä,jotta pystyn sairaana oleen tuon alle 2v:n kanssa kotona!Ja niin on täälläkin asuntolainaa ym. Mää kuule luulen,että tässä yks sun toinen joutuu noita kukkaron nyörejä piukentaa...niin yh-äidit kuin kotiäidit tai työssäkäyvät!Ei tosiasioiden edessä kannata tehdä siittä mitään vatun moraali-kysymystä!!
Kuinka monta lamaa sää oot kokenu???(tai siis TAANTUMAA
)mulla kolmas.
yritä nyt hyvä ihminen miettiä ettei kaikille ole vaihtoehto olla kotona vaan pakko painaa duunii.Tottakai on hienoo jos pystyy oleen kotona niitten kullanmurujen kanssa ja syöttää niille kaurapuuroo ja miettiä mistä löytys paperia niille mihin he voisivat piirtää tai ettei nyt mennäkkään huvipuistoon vaan kävelylle(ja kun olet toistanut tätä kaks vuotta voi olla aika turhautunu olo!)
Mua ainakin surettaa sanoo lapsille tässä "omassa"talossa ettei isi nyt kerkiä antaa hyvänyönsuukkoo,kun sen pitää painaa duunii ja ollaan laskettu,että jos mää menisin duuniin pienellä palkalla,josta vouti veis kolmasosan(kiitos äitini)+ hoitomaksut ym.ym. niin persnettoo tulis ja talo menis alta.
Emmää ole mikään tarhantäti joka ohjelmoi lapsia ja viihdyttää niitä!Mää olen pakon sanelemana kotona...ainoo mitä pystyn lapsille antaa on RAKKAUS!
Mieti hiukan eri elämäntilanteita...edes hetken!