Haluaisin olla mamma

[[/quote]

Kirjoitit, että "isovanhemmilla on oikeus kuulua lapsenlapsensa elämään". Kysyisin, missä menevät rajat lasten, vanhempien ja isovanhempien välillä?

Isovanhemmat eivät enää nykypäivänä kuulu perheen elämään samalla tavalla, kuin maaseutuyhteiskunnassa aikoinaan. Pitääkö miniän silti sietää anopin jokapäiväisiä kyläilyjä, vaikka perherauha ja hermot menisivät? Miniähän on aikuinen ihminen, ja kyllä hän saa määrittää suhteensa anoppiin ja appeen ihan itse.

Minä en olisi halunnut anoppiani kotiini odottamaan "sukunsa kanssa" synnytyssairaalasta pääsyäni....... .

Ihmettelen myös, miksi aikuinen mies ei uskalla sanoa vaimolleen suoraan, mitä anoppi vaimosta puhuu ?

Herää kysymys, onko miehen "diplomatia" sitä, ettei mies uskalla asettua vaimonsa puolella, ja vastustaa äitinsä mielipiteitä ja tapoja B)?
[/quote]


Halusin kirjoituksessani tuoda ilmi, että minäkään en aina ole anopin kanssa samaa mieltä, mutta aikuisena ihmisenä ihan kaikesta ei kannata vetää hernettä nenään. Lapselle on kuitenkin parhaaksi, että hänellä on läheiset ja rakastavat välit mummon kanssa. Eri asia sitten se, jos mummo esim. hakee omavaltaisesti vauvan hoitoon tai syötää 2kk lapselle suklaakeksejä tai jotain muuta älytöntä, mistä aikaisemmissa ketjuissa on saanut lukea.

Sitten tuosta miehen diplomatiasta. Meillä mies osaa hoitaa asiat mallikkaasti. Hän rakastaa sekä minua että äitiään ja toimii niin ettei kumpikaan osapuoli loukkaannu. Osaan kyllä kuvitella, mitä anoppi välillä kommentoi minusta samoin kuin myös minä hänestä. Minun ei tosiaankaan tarvitse tietää heidän keskustelujaan. Enhän itsekään toivo, että mieheni menee möläyttämään anopille kaikki mitä hänestä puhun.

Kaisalle vielä, että miniäsi on ehkä vähän herkkä ja sinuna en enää antaisi mitään neuvoja lapsen hoidosta, jos hän ei apua pyydä. Nyt on varmasti parempi olla kyläillessä tarkkana siitä mitä puhuu. Näytä miniälle, että luotat hänen valintoihin ja hoitomalleihin lapsen suhteen.

 

\

\

\

\

Kirjoitit, että "isovanhemmilla on oikeus kuulua lapsenlapsensa elämään". Kysyisin, missä menevät rajat lasten, vanhempien ja isovanhempien välillä?

Isovanhemmat eivät enää nykypäivänä kuulu perheen elämään samalla tavalla, kuin maaseutuyhteiskunnassa aikoinaan. Pitääkö miniän silti sietää anopin jokapäiväisiä kyläilyjä, vaikka perherauha ja hermot menisivät? Miniähän on aikuinen ihminen, ja kyllä hän saa määrittää suhteensa anoppiin ja appeen ihan itse.
--------

Tästä heräsi mulle kysymys (vaikka en ole se ketä lainasit), että voisitko oikeasti miettiä sitä isoäidin näkökulmaa?

Nimittäin ehkäpä isoäiti on omat lapsensa antanut aikanaan omien isovanhempiensa hoitoon kun on ollut töissä. Tätä kautta hän sitten haluaisi saada sitä vauva-aikaa koettua. Mulla on lähipiirissä sellaisia 45-60 vuotiaita isoäitejä, joilla ei itsellään ollut mahdollisuutta seurata lastensa kasvua kotona, vaan he tekivät kovasti töitä sen ajan. He ovat sitten koko ikänsä odotelleet seesteistä ikää, jolloin voisivat huolia vailla tutustua omiin lapsenlapsiinsa. Odotelleet siis omaa vuoroaan. Ehkä tämä ei nykypäivän äideille sovi, mutta voisiko kuitenkin yrittää ymmärtää tätä mummojen kaipuuta lapsiin...?

Aika erikoinen väite . Suomessahan on ollut lakisääteinen päivähoitojärjestelmä jo 1970-luvun alussa. Miksi 45-60-vuotiaiden naisten olisi tarvinnut laittaa lapsensa "pakosta" isovanhempien hoidettavaksi ?

Kokonaan eri asia taas on, kuinka moni 45-60-vuotias äiti ja isä on tuupannut omat lapsensa omaa laiskuuttaan "maalle" mummuloihin hoitoon, aina kun siihen on tullut tilaisuus?

Oma anoppini on ollut itse aina kotona, ja hän on silti hoidattanut kotiäitinä lapsiaan omilla vanhemmillaan ja appivanhemmillaan, pitkiäkin aikoja kerrallaan. Minusta on aika kummallista, jos vauvojen ja leikki-ikäisten lasten "koteina" on mummolat, äidin löhöillessä kotona .

Suomessa naiset ovat käyneet kodin ulkopuolella töissä vasta suhteellisen vähän aikaa. Mies on perinteisesti ollut perheen elättäjä. Minua ei ole hoidatettu ikinä mummoloissa vauvana ja lapsena, vaan äitini on hoitanut minut itse. Joten en ymmärrä näkökulmaasi "mummojen kaipuusta lapsiin" mitenkään .

Kyllähän jokainen päättää itse nämä lastenhoitoasiat, oman arvomaailmansa perusteella B). Ainakaan nykyään ei kenenkään ole "pakko" hoidattaa lapsiaan mummoloissa, koska päivähoitojärjestelmämme on erittäin kattava B). Kotiäitiys/isyyskään ei kaikille sovi, vaikka aina ei olisi taloudellista pakkoa mennä kodin ulkopuolelle töihin.

Itse haluan hoitaa lapseni kotona, ja tarjota heille rauhallisen ja kiireettömän lapsuuden B) . Lastenhoito ei meillä kuulu isovanhemmille, enkä ymmärrä isovanhempien jatkuvaa "passuuttamista" ja hoitovastuuta lapsenlapsistaan.

Ehkäpä jos vähän yrittäisit taas ymmärtää ja laajentaa näkökulmaasi :wave: Minä olen maalta, täällä ihmiset ovat tehneet töitä eivätkä löhönneet sohvilla. Naiset ovat tehneet työtä miestensä rinnalla. Isovanhemmilla on ollut vähemmän voimia raskaisiin töihin, joten he ovat lapsia hoitaneet. Monilla tuon ikäluokan ihmisillä on samoin. Ehkä olet kaupungista ja siellä tosiaan on ihmisiä jotka vetää vaan lonkkaa

Terveisiä vaan!

Minäkin olen maalta, ja vieläpä maalaistalosta kotoisin. Ja olen oppinut työntekoonkin pienestä pitäen =) . Meillä ei ole kotona "vedetty vain lonkkaa", vaan äitinikin on tarttunut työhön kuin työhön riuskasti. Silti äiti on hoitanut lapsensa itse, eikä ole työntänyt lapsiaan isovanhempien hoidettavaksi. Minua ei ole laitettu lapsena mummojen hoidettavaksi. En hoidata omia lapsianikaan isovanhemmilla.

Anoppini on ns. "kaupunkilainen", ja hän kasvattanut lapsensa 1960-ja 70-luvuilla. Anoppini on ollut kotiäitinä, ja hoidattanut lapsiaan jatkuvasti mummoloissa .

Ihmettelen, miksi kotona oleva äiti ei hoida itse lapsiaan? Onko leikki-ikäisen lapsen paikka mummoloissa, ja hoitojaksojen ollessa useita viikkojakin kerrallaan? Entäpä kouluikäiset lapset; minusta on aika omituista, jos kotiäidin lapset asuvat mummoloissa lähes kaikki koulujen kesälomat, koulujen muut loma-ajat ja lisäksi useita viikonloppuja sen lisäksi?

Pidän anoppiani erittäin laiskana ja mukavuudenhaluisena äitinä, koska hän on siirtänyt lastenhoitovastuun isovanhemmille . Oma äitini on hoitanut itse lapsensa, ja sen lisäksi huolehtinut maalaistalon karjasta, ollut mukana peltotöissä ja tehnyt kodin taloustyöt =) .

Vastuu lapsista ja arjen pyörittäminen kuuluu lapsen omille vanhemmille, ei isovanhemmille =) . Tätä tarkoitin B) .

 

\

\

Kirjoitit, että "isovanhemmilla on oikeus kuulua lapsenlapsensa elämään". Kysyisin, missä menevät rajat lasten, vanhempien ja isovanhempien välillä?

Isovanhemmat eivät enää nykypäivänä kuulu perheen elämään samalla tavalla, kuin maaseutuyhteiskunnassa aikoinaan. Pitääkö miniän silti sietää anopin jokapäiväisiä kyläilyjä, vaikka perherauha ja hermot menisivät? Miniähän on aikuinen ihminen, ja kyllä hän saa määrittää suhteensa anoppiin ja appeen ihan itse.
--------

Tästä heräsi mulle kysymys (vaikka en ole se ketä lainasit), että voisitko oikeasti miettiä sitä isoäidin näkökulmaa?

Nimittäin ehkäpä isoäiti on omat lapsensa antanut aikanaan omien isovanhempiensa hoitoon kun on ollut töissä. Tätä kautta hän sitten haluaisi saada sitä vauva-aikaa koettua. Mulla on lähipiirissä sellaisia 45-60 vuotiaita isoäitejä, joilla ei itsellään ollut mahdollisuutta seurata lastensa kasvua kotona, vaan he tekivät kovasti töitä sen ajan. He ovat sitten koko ikänsä odotelleet seesteistä ikää, jolloin voisivat huolia vailla tutustua omiin lapsenlapsiinsa. Odotelleet siis omaa vuoroaan. Ehkä tämä ei nykypäivän äideille sovi, mutta voisiko kuitenkin yrittää ymmärtää tätä mummojen kaipuuta lapsiin...?

Muistutan vain, mitä aiemmin jo sanoin... :wave: Ympäri mennään, yhteen tullaan. Sanoit jo, että anoppisi ei ole omia lapsiaan itse hoitanut - ehkäpä hän nyt odottaa että on hänen vuoronsa. Edelleen peräänkuulutan ymmärrystä. Ehkä anoppisi tosiaan on laiska, mutta voihan hänen jaksamattomuuteensa olla muitakin syitä joita hän ei etäiselle miniälleen paljasta.

 

Mä en kyllä todella liity sellaiseen virheiden toistamisen jatkumoon, että jos isoäiti on aikoinaan sössinyt omien lastensa osalta, niin jonkun nykyisen pienten lasten äidin pitäisi muka tehdä samat virheet???
Ei kenenkään äidin velvollisuus ole omia lapsiaan luovuttaa toisen hoitoon tahi suorastaan kasvatettavaksi eikä varsinkaan siitä syystä että joku vanhemman polven edustaja näin automaattisesti olettaa kuuluvan oikeudekseen. :headwall:
Kyllä äidillä on oikeus olla omiensa äiti eikä mitään velvollisuutta antaa toisten talloa jalkoihin.
Mä en kyllä vieläkään ymmärrä tuota ns. isovanhempien "oikeutta",
missään lakikirjassa sellaista pykälää ei taida olla...
Anteeksi nyt vaan

 

\

Mä en kyllä todella liity sellaiseen virheiden toistamisen jatkumoon, että jos isoäiti on aikoinaan sössinyt omien lastensa osalta, niin jonkun nykyisen pienten lasten äidin pitäisi muka tehdä samat virheet???
Ei kenenkään äidin velvollisuus ole omia lapsiaan luovuttaa toisen hoitoon tahi suorastaan kasvatettavaksi eikä varsinkaan siitä syystä että joku vanhemman polven edustaja näin automaattisesti olettaa kuuluvan oikeudekseen. :headwall:
Kyllä äidillä on oikeus olla omiensa äiti eikä mitään velvollisuutta antaa toisten talloa jalkoihin.
Mä en kyllä vieläkään ymmärrä tuota ns. isovanhempien "oikeutta",
missään lakikirjassa sellaista pykälää ei taida olla...
Anteeksi nyt vaan

Minä en ymmärrä, että miten joku voi olla ymmärtämättä isovanhempien tunteita Miksei isovanhemmilla olisi oikeutta tavata "omaa lihaansa ja vertansa"? Eikö isovanhemmat ole oikeutensa lunastaneet, luomalla lapsen vanhemmat maailmaan???

Onhan se ihan selvä juttu, etteivät vanhemmat anna omaa lastansa mummolaan "kasvatiksi" pitkäksi aikaa. Mutta se mistä nämä jutut lähtee mummojen aloittamina on aina mummon ikävä lastaan kohtaan JOTTA SAISI EDES VÄLILLÄ TAVATA.

Sitten täällä vain yliolkaisesti naureskellaan, että mikäs oikeus se mummolla olisi - meidänhän nämä lapset on.

Kaikki sympatiani kaltoin kohdelluille mummoille ja mammoille, kuten ap :flower:

 

\

Mä en kyllä todella liity sellaiseen virheiden toistamisen jatkumoon, että jos isoäiti on aikoinaan sössinyt omien lastensa osalta, niin jonkun nykyisen pienten lasten äidin pitäisi muka tehdä samat virheet???
Ei kenenkään äidin velvollisuus ole omia lapsiaan luovuttaa toisen hoitoon tahi suorastaan kasvatettavaksi eikä varsinkaan siitä syystä että joku vanhemman polven edustaja näin automaattisesti olettaa kuuluvan oikeudekseen. :headwall:
Kyllä äidillä on oikeus olla omiensa äiti eikä mitään velvollisuutta antaa toisten talloa jalkoihin.
Mä en kyllä vieläkään ymmärrä tuota ns. isovanhempien "oikeutta",
missään lakikirjassa sellaista pykälää ei taida olla...
Anteeksi nyt vaan

Ei pahalla mutta tuskin sentään kasvattamisesta on kyse.Muistakaa nämä kantanne kun omat lapsenne tekevät lapsia ja haluaisitte olla enemmän mukana heidän elämässään.
Siinä sitten miniä sanoo ettei käy.
Taikka vävy.

 

Kyllä toivon, että omat lapseni sitten aikanaan osaavat laittaa sen oman puolisonsa ja perheensä etusijalle elämässään ja ajatuksissaan ja myös näyttäisivät heille, kuinka tärkeitä nämä elämään itse valitut henkilöt heille ovat.
En ainakaan halua, että oma äiti pistetään kaikessa edelle sitten sen parisuhteen kustannuksella.
Semmoisista asioista mistä itse on kärsinyt niin toivottavasti osaa ottaa opiksi, että antaa sille nuorelle perheelle sitä omaa aikaa eikä ole vaatimassa joka viikonloppu vieraisille, niinkuin ei aikuisilla lapsilla olisi omaa elämää ja muitakin ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa.
Sellaista kutsutaan tietääkseni läheisriippuvuudeksi.
Että vietetään niiden lasten kanssa aikaa silloin, kun ne ovat pieniä eikä sitten yritetä sitä menetettyä aikaa repiä takaisin aikuisiällä.
Tai pistämällä se oma menetys seuraavan sukupolven riesaksi.

 

Miten miniä moittii anoppiaan kun on lähettänyt lapsensa maalle, siis oma mies on saanut olla maalla edes vähän aikaa elämästään. Miniä on kasvanut koko lapsuutensa maalla.
Ennen oltiin iloisia kun oli maalla mummola. Meillekkin tuli kaupungista sululaislapsia vaikka heidän oma mummola oli kaupungissa. Kesäsiirtoloihinkin oli valtaisat jonot, lasten toivottiin pääsevän puhtaaseen maalaisilmastoon.
Eikä se aina ollut niin, että äidit lähetti lapsiaan vaan lapset halusivat itse. Nykyisinkin etsitään lapsille maalta hoitokoteja.
Moni lapsiperhe muuttaa maalle, koska se on vanhempien mielestä lapsille paras kasvuympäristö. Mikä nykyisin estää kaupunkilaisvanhempia, ettei voisi sallia lapsille maalla lomailua.
Mielestäni siihen on usein paras ja turvallisin (ja edullisin) vaihtoehto pappala tai mummola. Ehkä pitäisi keksiä mummolalle uusi nimi, niin se ei tuntuisi äideistä niin alentavalta!!!
Kelpaisiko tulla "Annalaan" ???

 

\

Kyllä toivon, että omat lapseni sitten aikanaan osaavat laittaa sen oman puolisonsa ja perheensä etusijalle elämässään ja ajatuksissaan ja myös näyttäisivät heille, kuinka tärkeitä nämä elämään itse valitut henkilöt heille ovat.
En ainakaan halua, että oma äiti pistetään kaikessa edelle sitten sen parisuhteen kustannuksella.
Semmoisista asioista mistä itse on kärsinyt niin toivottavasti osaa ottaa opiksi, että antaa sille nuorelle perheelle sitä omaa aikaa eikä ole vaatimassa joka viikonloppu vieraisille, niinkuin ei aikuisilla lapsilla olisi omaa elämää ja muitakin ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa.
Sellaista kutsutaan tietääkseni läheisriippuvuudeksi.
Että vietetään niiden lasten kanssa aikaa silloin, kun ne ovat pieniä eikä sitten yritetä sitä menetettyä aikaa repiä takaisin aikuisiällä.
Tai pistämällä se oma menetys seuraavan sukupolven riesaksi.

Olen sama mieltä sun kanssa
Pluss sekin, että itse raivoistuisin jos omat lapset kutsuisivat mummoa mammaksi.

 

Siis millaisia vanhempia on nykyään on olemassa?! :headwall: En todellakaan voi ymmärtää sitä kantaa etteikö isovanhemmilla olisi oikeutta lapsenlapsiinsa ja erityisesti päinvastoin! Olen siis samalla linjalla omia kolme ja mimocan kanssa.

Miten sitä ollaan heti syyttämässä vanhempia laiskuudesta :headwall: jos he hyvää hyvyyttään haluaa antaa lapsiensa viettää aikaa isovanhempiensa kanssa?! Kaikkihan siitä hyötyvät, jos nyt niin pitää ylipäätään ajatella. Vanhemmat saavat hetken hengähtää TAI hoitaa kiirellisiä tms asioita, lapset saavat kokea olevansa rakastettuja muidenkin kuin omien vanhempien taholta ja erilaista näkökulmaa elämään. Isovanhemmat taas iloita ja nauttia lapsenlapsistaan, ja antaa heille uusia elämyksiä vain olemalla ja juttelemalla heidän kanssaan.

Ja todellakin, ne voivat olla lapset itse jotka haluavat olla isovanhempiensa luona, pidemmänkin ajan vaikka kesälomalla. Mikäs tosiaan sen parempi ympäristö viettää aikaansa kuin maalla, varsinkin jos asuu muuten kaupungissa. Siinä laajenee lapsen näkökulma luontoon ja elämään ylipäänsä, ja ainakin minusta se on HYVIN TÄRKEÄÄ. Meillä on mahdollista antaa lapsi isovanhemmille maalle hoitoon kesällä muutamaksi päiväksi ja näin teimme viime kesänä ensi kertaa (lapsi 2v.). Lapsi oli aivan innoissaan ja ylipäätän lähti reissuunkin ilman itkuja. Selitimme lapselle että äiti ja isä on vielä hetken töissä, sitten tulemme perässä maalle. Lapsi innoistui niin maalla olosta että on revetä liitoksistaan aina kun sinne päästään! Siellä hän nukkuu paremmin (muuten huono nukkuja) ja on selvästi elementissään kun on muitakin rakkaita ympärillä kuin omat vanhempansa.

Korostaisin että lapsen kehityksen kannalta on erittäin tärkeää, että hänellä on erilaisia läheisiä suhteita vanhempien lisäksi, isovanhempiin, kummeihin ja muihin vastaaviin läheisiin. Mitä esim. sitten kävisi jos äkkiä molemmille vanhemmille tapahtuisi jotain kamalaa ja tarvittaisiin pikaisesti turvallista ja tuttua ympäristöä mihin lapset sijoittaa?

Kyse ei siis todellakaan ole (ainakaan meidän tapauksessa) vastuun ja kasvatuksen siirtämisestä isovanhemmille. :headwall: Miten sitä pitää ylipäätään ajatella edes noin mustavalkoisesti että se olisi jotain sellaista?!?! Ja nämä jutut että "äitikin hoiti lapsensa itse kaikkien maa- ja kotitöiden lisäksi eikä työntänyt lapsiaan muualle hoitoon".... Saako siitä sitten jonkun mitalin että raataa itsensä hengiltä eikä välillä vietä esim. omaa aikaa tai keskittyisi raadannan sijaan välillä kunnolla lapsiinsa. Nimittäin en jaksa uskoa että kukaan on niin superäiti että jaksaisi raskaiden maa- ja kotitöiden jälkeen intoa puhkuen leikkiä lastensa kanssa tai edes antaa reipaasti ja iloisesti huomiota lapsilleen. Johan siinä jo päivästä tunnitkin loppuu kesken! Onko se todellakin niin vaarallista/haitallista jos muutaman kerran vuodessa vetäisi sitä lonkkaa ja antaisi isovanhempien viettää lastenlastensa kanssa aikaa. :wave: HERÄTKÄÄ JO HUUMORINTAJUTTOMAT ÄIDIT!

 

\

Täällä pyydettiin vastausta siihen että olinko väärässä kun menin heti neuvomaan. Illmeisesti olin väärässä koska jälkeenpäin poika sanoi että miniä ei tykkää kun neuvotaan. Heti ja heti, taisi olla lapsikin jo puolivuotias. Mutta mulle kyllä neuvolassa sanottiin aikanaan että maitopulloa ei pitäis petiin antaa varsinkin jos on näitä korvaongelmia.
No jokatapauksessa, tarkoitus kaikilla sanomisilla on vaan lapsen paras ja ettei vahinkoja tulis tietenkin, varmaan kaikilla mammoilla ja mummoilla sama.
Nykyajan miniät on kait vaan sen verran valmiita kaikissa asioissa ettei kestä mitään kommenttia miten joskus ennen on tehty.Kyllä mullekin anoppi ja äiti on neuvoja antanut, toisia olen kokeillut ja toiset jättänyt ja kohtuuhyvin on kai pärjätty.
Mutta kokeilkaas jutella melkein mistä asiasta tahansa, niin yleensä jokainen aina kertoo omista kokemuksista ja siitä mitä itse tiedetään ja luullaan jne. Jos kaikki tulkitaan neuvomiseksi niin kyllä vaikeaksi menee.

Eli tämän homman nimi on nyt se, että isoäiti on toiminut oikein ja ehdottoman oikeiden neuvojen mukaan ja nyt pitää miniän se vain niellä. Vika on kokonaan miniässä ja isoäiti kerää säälipisteet. Ainakin ylläolevasta tekstistä paistaa melkoinen marttyyriasenne.
Mitä jos koittaisit puhua rehellisesti ja avoimesti suoraan miniäsi kanssa? Mieluummin minä keskustelisin anoppini kanssa nenätysten asioista kuin kierrättäisin ne mieheni kanssa. Meillä on myös käytössä tuo, että anoppi puhuu miehelleni ja mieheni ehkä mainitsee asiasta minulle tai jättää sanomatta, jos ei halua mieltäni pahoittaa. Eli kumartelee kumpaankin suuntaan. Homma ei oikein toimi. En osaa anoppini kanssa oikein säästä kummemasta puhua kun en tiedä mistä hän milloinkin loukkaantuu ja huutaa miehelleni jälkikäteen. Myöskään en koskaan suoraan voi pyytää lastenhoitoapua, vaan kaikki kiertää mieheni kautta. Minä yritän välttää viestien lähettämistä mieheni kautta ja yleensäkään välttelen sanomista anopille mistään negatiivisesta. Joskus on vain pakko älähtää jos jotain tehdään ihan päin peetä ja yritän sitä kovasti sitten hymyllä ja nätisti sanomisella paikkailla mutta teidän, mieheni kuulee taas minun kunniani...
Pienen lapsen äiti kaipaa luottamuksellista suhdetta siihen ihmiseen, jolle kalleimman aarteensa hoitoon jättää. Jos anopin kanssa ei ole avointa suhdetta, on vaikea luottaa täysin anopin hoitoon. Vaikka tietäisi, että tämä on 5 tervettä lasta maailmalle luotsannut. Luottamus on ennenkaikkea tunneasia. Jätän lapsiani korkeintaan pariksi tunniksi anopilleni, miehenikään ei lapsia hänelle mielellään jätä. Ehkä luottamuspula helpottuu kun lapset ovat isompia ja osaavat tarpeistaankin pitää ääntä? Toivottavasti. Kaihertaa tämä minunkin mieltäni.

 

Tää kyllä tosiaan hankala aihe. En tiiä sitten mikä solmun aukasemiseen auttais??

Oisko vaikka se että mummojen annetaan olla mummoja ja äitien äitejä. Elikkäs kumpainenki osa puoli pitää mölynsä mahassa. Vaikka onhan se vaikeaa.

Itselläni taas on sellainen ongelma että anoppini ei halua olla lasten lapsien kanssa tekemisissä, nimen omaan meidän. Muut lasten lapset kyllä ovat tärkeitä mutta eivät meidän. Hitaasti lämpenevää laatua on muutenkin, eipä hällä juuri ole koskaan asiaa mulle ollu. Ulkopuoliseksi olen aina itseni ja lapseni tuntenut. Mutta no onneksippa lapsillamme on myös toiset iso-vanhemmat ja jopa minunkin mummoni.

 

Leija ihmetteli tuota mamma nimitystä. Omat isänpuoleiset isovanhempani olivat mamma ja pappa, Turusta olen kotoisin. Ja omat kummini ovat lapsenlapsilleen mamma ja pappa. Eri murrealueilla on omat nimityksensä eikä siellä muille oudot sanat/nimet kalskahda omituisilta alkuasukkaiden korvissa.

 

Alkuperäinen vastasi siis ettei hän ole mitään väärin tehnyt ja miniä vain on herkkänahkainen, hän vaan tietää asiat paremmin kuin miniä. Siinäpä se, mutta kun lapsi on miniän ja jos anoppi aikoo olla väleissä miniänsä kanssa, olisi ehkä anopilla ensin nielaistavaa ja mietittävää käyttäytymisessä. Kohta tämänkin anoppi pilaa koko nuoren avioliiton onnen tuomalla siihen stressiä painostamalla poikaansa.
Noihin isovanhempien varauksettomiin oikeuksiin lapsenlapsiinsa joita monet ovat peräänkuuluttaneet: höpönlöpön. Lapset on vanhempien ja sillä siisti. Isovanhemmille ja lapsille, sekä vanhemmille on suuri etu jos sukupolvien välinen yhteistyö toimii, eli jos kaikilla on normaalit käytöstavat ja isovanhemmat kunnioittavat vanhempia ja päinvastoin. Minun kokemukseni mukaan näitä oikeuksiaan isovanhempina peräänkuuluttavat ne, jotka eivät osaa isovanhempina olla, vaan ovat omalla käyttäytymisellään karkottaneet lapsenlapsensa.

 

\

Siis millaisia vanhempia on nykyään on olemassa?! :headwall: En todellakaan voi ymmärtää sitä kantaa etteikö isovanhemmilla olisi oikeutta lapsenlapsiinsa ja erityisesti päinvastoin! Olen siis samalla linjalla omia kolme ja mimocan kanssa.

Miten sitä ollaan heti syyttämässä vanhempia laiskuudesta :headwall: jos he hyvää hyvyyttään haluaa antaa lapsiensa viettää aikaa isovanhempiensa kanssa?! Kaikkihan siitä hyötyvät, jos nyt niin pitää ylipäätään ajatella. Vanhemmat saavat hetken hengähtää TAI hoitaa kiirellisiä tms asioita, lapset saavat kokea olevansa rakastettuja muidenkin kuin omien vanhempien taholta ja erilaista näkökulmaa elämään. Isovanhemmat taas iloita ja nauttia lapsenlapsistaan, ja antaa heille uusia elämyksiä vain olemalla ja juttelemalla heidän kanssaan.

Ja todellakin, ne voivat olla lapset itse jotka haluavat olla isovanhempiensa luona, pidemmänkin ajan vaikka kesälomalla. Mikäs tosiaan sen parempi ympäristö viettää aikaansa kuin maalla, varsinkin jos asuu muuten kaupungissa. Siinä laajenee lapsen näkökulma luontoon ja elämään ylipäänsä, ja ainakin minusta se on HYVIN TÄRKEÄÄ. Meillä on mahdollista antaa lapsi isovanhemmille maalle hoitoon kesällä muutamaksi päiväksi ja näin teimme viime kesänä ensi kertaa (lapsi 2v.). Lapsi oli aivan innoissaan ja ylipäätän lähti reissuunkin ilman itkuja. Selitimme lapselle että äiti ja isä on vielä hetken töissä, sitten tulemme perässä maalle. Lapsi innoistui niin maalla olosta että on revetä liitoksistaan aina kun sinne päästään! Siellä hän nukkuu paremmin (muuten huono nukkuja) ja on selvästi elementissään kun on muitakin rakkaita ympärillä kuin omat vanhempansa.

Korostaisin että lapsen kehityksen kannalta on erittäin tärkeää, että hänellä on erilaisia läheisiä suhteita vanhempien lisäksi, isovanhempiin, kummeihin ja muihin vastaaviin läheisiin. Mitä esim. sitten kävisi jos äkkiä molemmille vanhemmille tapahtuisi jotain kamalaa ja tarvittaisiin pikaisesti turvallista ja tuttua ympäristöä mihin lapset sijoittaa?

Kyse ei siis todellakaan ole (ainakaan meidän tapauksessa) vastuun ja kasvatuksen siirtämisestä isovanhemmille. :headwall: Miten sitä pitää ylipäätään ajatella edes noin mustavalkoisesti että se olisi jotain sellaista?!?! Ja nämä jutut että "äitikin hoiti lapsensa itse kaikkien maa- ja kotitöiden lisäksi eikä työntänyt lapsiaan muualle hoitoon".... Saako siitä sitten jonkun mitalin että raataa itsensä hengiltä eikä välillä vietä esim. omaa aikaa tai keskittyisi raadannan sijaan välillä kunnolla lapsiinsa. Nimittäin en jaksa uskoa että kukaan on niin superäiti että jaksaisi raskaiden maa- ja kotitöiden jälkeen intoa puhkuen leikkiä lastensa kanssa tai edes antaa reipaasti ja iloisesti huomiota lapsilleen. Johan siinä jo päivästä tunnitkin loppuu kesken! Onko se todellakin niin vaarallista/haitallista jos muutaman kerran vuodessa vetäisi sitä lonkkaa ja antaisi isovanhempien viettää lastenlastensa kanssa aikaa. :wave: HERÄTKÄÄ JO HUUMORINTAJUTTOMAT ÄIDIT!

OLEN TÄYSIN SAMAA MIELTÄ KANSSASI "JÄRKYTTYNYT". KERRANKIN JOKU PUHUU ASIAA!!!!

 

"vain nauttia ja olla" lastenlasten kanssa.
Miksihän nuorten äitien mielestä se on mummoille lepoa olla lasten kanssa kun taas äideille se on raatamista. Joku ei ilmeisesti halunnut olla työpäivän jälkeen lastensa kanssa kun on niin väsynyt.
Ajatelkaa vähän miten väsyneitä mummot sitten ovat.

Ottakaa äidit se ilo itsellenne ja nauttikaa lapsistanne.
Mummolle vain kylään ja äiti mukaan lapsia vahtimaan.

 

\

"vain nauttia ja olla" lastenlasten kanssa.
Miksihän nuorten äitien mielestä se on mummoille lepoa olla lasten kanssa kun taas äideille se on raatamista. Joku ei ilmeisesti halunnut olla työpäivän jälkeen lastensa kanssa kun on niin väsynyt.
Ajatelkaa vähän miten väsyneitä mummot sitten ovat.

Ottakaa äidit se ilo itsellenne ja nauttikaa lapsistanne.
Mummolle vain kylään ja äiti mukaan lapsia vahtimaan.

Niih. Mites näille väsähtäneille mummoille sitten olisi mieliksi? Joku ei saa hoitaa lastenlapsiaan ja toinen kokee sen kamalaksi rasitteeksi. Taisi olla nämä väsähtäneet tätöset itse kiikuttamassa omia tenaviaan isoäideille hoitoon koska vaan ja nyt ei kiinnosta kuin oma napa. Sitten äitienpäivinä yms juhlapäivinä onkin kiva hehkuttaa omaa kilpeä kiillottaen, miten hyvä äiti ja mummo sitä tässä ollaankin.
Taitaa mennä niin vaan, että mitä enemmän itse on apua saanut sitä odottaakin vain enemmän, antaminen jää sivuseikaksi? Mitä sitä mummolle kylään, voihan niitä lapsia vahtia kotonakin? Mummo voi vaikka sitten tulla kylään jos ehtii. Tai saa mummot relata kotonaan rauhassa !

 

\

"vain nauttia ja olla" lastenlasten kanssa.
Miksihän nuorten äitien mielestä se on mummoille lepoa olla lasten kanssa kun taas äideille se on raatamista. Joku ei ilmeisesti halunnut olla työpäivän jälkeen lastensa kanssa kun on niin väsynyt.
Ajatelkaa vähän miten väsyneitä mummot sitten ovat.

Ottakaa äidit se ilo itsellenne ja nauttikaa lapsistanne.
Mummolle vain kylään ja äiti mukaan lapsia vahtimaan.

Unohtuikohan tässä se ketjun aloitusviesti, jossa isoäiti yritti selittää HALUAAN olla lapsenlapsensa kanssa? Hän ei ainakaan väsymystä valittanut, vaan nimenomaan sitä ajanpuutetta lapsenlapsen kanssa.

Toiset mummot väsyy helpommin, toiset taas saavat potkua ajoittaisista kyläilyistä. Kyllä mummoilla saa olla keskinäistäkin aikaa lapsen kanssa - ja vaareilla myös!

Meillä ainakin toinen mummon on vasta 48v, toinen taas lähentelee 60v., ja onpa vielä isoisoäiti joka on jo 76v. Yksi mummo jaksaa ja haluaa olla lastenlasten kanssa, joten hän saa yökylään lapsia silloin tällöin. Nuorin mummo on vielä niin vapautta täynnä, että ei lapsia halua "vaivoikseen" ja vanhin mummo on jo turhan sairas hoitotädiksi.

Mutta niille mummoille, joilla halua ja voimia riittää, pitäisi myös antaa sitä aikaa lastenlasten kanssa. Kuten tässä on todettu moneen kertaan, siitä on ihan molemminpuolinen hyöty että pidetään sukupolvien ketju koossa :heart:

 

\

Miten miniä moittii anoppiaan kun on lähettänyt lapsensa maalle, siis oma mies on saanut olla maalla edes vähän aikaa elämästään. Miniä on kasvanut koko lapsuutensa maalla.
Ennen oltiin iloisia kun oli maalla mummola. Meillekkin tuli kaupungista sululaislapsia vaikka heidän oma mummola oli kaupungissa. Kesäsiirtoloihinkin oli valtaisat jonot, lasten toivottiin pääsevän puhtaaseen maalaisilmastoon.
Eikä se aina ollut niin, että äidit lähetti lapsiaan vaan lapset halusivat itse. Nykyisinkin etsitään lapsille maalta hoitokoteja.
Moni lapsiperhe muuttaa maalle, koska se on vanhempien mielestä lapsille paras kasvuympäristö. Mikä nykyisin estää kaupunkilaisvanhempia, ettei voisi sallia lapsille maalla lomailua.
Mielestäni siihen on usein paras ja turvallisin (ja edullisin) vaihtoehto pappala tai mummola. Ehkä pitäisi keksiä mummolalle uusi nimi, niin se ei tuntuisi äideistä niin alentavalta!!!
Kelpaisiko tulla "Annalaan" ???

Pidän laiskana ihmistä, joka on mukamas kotiäiti, mutta kuitenkin isovanhemmat hoitavat jatkuvasti lapsia mummoloissa . Mieheni on asunut isovanhemmillaan jopa kuukaudenkin yhteen mittaan. Äiti ja isä ovat kuitenkin olleet kotona, ja miehen äiti vieläpä kotiäitinä.

Millainen on "kotiäiti", joka ei viitsi edes omia lapsiaan hoitaa? Anoppi on lähettänyt lapset vuoroin omille vanhemmilleen, vuoroin appivanhemmilleen, ja pitkiksi ajoiksi kerrallaan .

Ihmettelen myös näkökantaa, että jos äiti tai isä ei ole ehtinyt työssäkäynnin takia hoitaa omia lapsiaan ja viettää heidän kanssa aikaa, hänellä olisi isovanhempana jokin mummo/vaarioikeus omia lapsenlapsiaan ihan niinkuin huvittaa . Vauvan ja pienen lapsen paikka on omassa kotona, eikä isovanhempien tai muiden sukulaisten hoidettavana =) .

Pahimpia isovanhempia ovatkin nämä itsekkäät, kaikentietävät mummot ja vaarit, jotka haluavat päättää myös aikuisten lastensa ja lastenlastensa elämästä. Onkohan niin, että kun heillä on aikanaan oma vanhemmuus jäänyt kokematta (työ, harrastukset, rakentaminen, remontti, matkustelu, oma mukavuus), se purkautuu nyt vallankäyttönä aikuisiin lapsiin ja lapsenlapsiin?

 

Justiinsa niin. Oma anoppini on hoidattanut mieheni aikoinaan anopillaan. Miehen mukavat lapsuusmuistot ovat peräisin mummulta, eivät kotoa. Mies on ollut mummullaan hoidossa kaikki kesät, vanhemmat eivät edes käyneet katsomassa. Mutta hyvä näin, tuskin minä olisin tuota miestä muuten ottanut. Mutta kun meidän lapsi syntyi, anoppi tiesi kaiken lastenhoidosta ja oli valmis neuvomaan, vaan ei ehtinyt koskaan lapsenlapsiaan katsomaan tai leikkinyt heidän kanssaa. Kanssakäyminen oli minun ja lasten haukkumista ja arvostelua.