Haluatko kysyä jotain jolta poika huostaanotettu 4 v sitten

  • Viestiketjun aloittaja ==
  • Ensimmäinen viesti
"Lellu"
Ei ole tavallista, että normaalijärjellä ja normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen ei kykenisi kiintymään omaan jälkikasvuunsa. Toisaalta 16-vuotias on hyvin nuori ja kypsymätön molemmilla edellä mainituilla osa-alueilla...

Rohkea päätös aikanaan, ap! Missä lapsi on nyt? Miksi tuntuu hankalalle antaa kiintymyssuhteen syntymiselle mahdollisuus, nyt kun olet aikuinen? Osaatko ajatella tilannetta (äidin hylkäämiseksi joutumista) lapsen kannalta?
 
==
Niin... mulla menis kuitenkin se lapsi puolison edelle. Eli jos olisin miehesi, ottaisin susta eron ja lapsen luokseni. Jos halua on, niin varmasti pärjää. Oletteko ylipäätään tekemisissä pojan kanssa?
Ilmeisesti mies rakastaa mua niin paljon että ei halua luopua. Käy se meillä välillä viikonloppusin, sillon pyydän viikonloppu töitä töistä ku en halua olla sen kanssa tekemisissä, teeskennellä.
 
Saraldo
Oletko koskaan jutellut asiasta lapsen kanssa? Jos oikein laskin, hän on nyt yhdeksän? Mietin vaan, että olisko jollain pitkällä terapialla mahdollista eheyttää tilanne? Ja mitä poika ajattelee sinusta, pitääkö hän sua edelleen äitinään?
 
"madame"
sä et nyt vastaa ollenkaan siihen että otettiinko lapsi huostaan sosiaaliviranomaisten toimesta vastoin sinun tahtoa,vai pyysitkö itse??

koitko synnytyksen jälkeisen masennuksen? ja oliko sulla silloin liian vähäinen puolison yms tuki? oliko lapsi vaativa vauvana? noi jos yhdistetään se saattaa olla sellanen paketti ettei kiintymyssuhde rakennu,vaikka konemaisesti vauvan/lapsen hoitaisikin.

jos näin oli harmi että tilanne oli mikä oli. mutta mun mielestä sulla on velvollisuus äitinä kuitenkin osoittaa lapselle että välität,vaikka et välittäisi oikeasti.
 
justjoo
Siis isä pelkää jäädä lapsen kanssa kaksin että miten pärjää, eikä myöskään halua jättää mua.
oletko todella niin itsekäs mukavuudenhaluinen että sun ja sun miehen parisuhteen takia teidän lapsi raukka haluaa kotia muttei pääse vaan joutuu olemaan huostassa että te saatte rauhassa hellustaa. ilmeisesti tässä valinta tilanne joko sä tai se lapsi, siis sun miehellä. ainaki sen kuvan tosta saa. ite jättäisin itse mieheni ja antaisin lapselleni mahdollisuuden normaaliin perheeseen miehen eli isän kanssa ja täysin pystyisin uhraamaan oman "onneni" eli parisuhteen lapsen edun takia. vaikka sä et se lapsen kans tunnesidessa saa etkä pysty olemaan anna se edes miehelles, lapses takia. olet sen tähän maailmaan tehnyt niin ota siitä myös vastuu.
 
Tuotanoin
ite jättäisin itse mieheni ja antaisin lapselleni mahdollisuuden normaaliin perheeseen miehen eli isän kanssa ja täysin pystyisin uhraamaan oman "onneni" eli parisuhteen lapsen edun takia. vaikka sä et se lapsen kans tunnesidessa saa etkä pysty olemaan anna se edes miehelles, lapses takia. olet sen tähän maailmaan tehnyt niin ota siitä myös vastuu.
Mietipä uudestaan.

Kovasti toivon ja uskon, että lapsi on jo vuosia sitten saanut sen mahdollisuutensa kiintyä normaaliin perheeseen eli tässä tapauksessa sijaisperheeseen. Hölmöä, jos tässä vaiheessa pitää alkaa dramaattisesti "miettiä lapsen etua" ja sillä verukkeella kiskoa hänet pois rakkaiden ja tuttujen ihmisten luota.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
mullakin lapsi olisi aina ykkönen............mutta ehkä parempi että lapsi perheessä jossa häntä rakastetaan...jos ei mitään tunteita äidillä ole mitään tunteita ja jos olet sinut asian kanssa
 
Viimeksi muokattu:
Saraldo
Mietipä uudestaan.

Kovasti toivon ja uskon, että lapsi on jo vuosia sitten saanut sen mahdollisuutensa kiintyä normaaliin perheeseen eli tässä tapauksessa sijaisperheeseen. Hölmöä, jos tässä vaiheessa pitää alkaa dramaattisesti "miettiä lapsen etua" ja sillä verukkeella kiskoa hänet pois rakkaiden ja tuttujen ihmisten luota.
Totta, ei tässä vaiheessa enää ehkä kannata repiä poikaa pois siitä turvallisesta perheestä (olettaen, että hän on sijaisperheessä?). Olisi pitänyt alun alkaen hoitaa asia toisin, jos kerran isä olisi lapsen halunnut pitää. Pistää kyllä miettimään, että millainen isä voi antaa lapsen pois sen vuoksi, ettei lapsen äiti rakasta lasta? Jos meillä olisi tällainen tilanne, mun mieheni ei missään nimessä antaisi lasta pois vaan perustaisi lapsen kanssa kahdestaan uuden perheen.
 
"Minttu"
Minäkin jäin miettimään tuota, että millaista teidän elämä oli sen viisi vuotta, kun ei ollut huostaanotettu? Tämä tarina kuulostaa tutulta, tosin minun tuntemani tapaus on tuoreempi juttu..
 
[QUOTE="vieras";25336566]Normaaleilta ihmisiltä ei huostaan oteta lapsia.[/QUOTE]

Kyllä kuule otetaan, tervetuloa todellisuuteen.
Monesti lapsi aiheuttaa itse ongelmansa,vaikka vanhempi kuinka yrittäisi auttaa, ei sekään aina riitä. Lapsi voi alkaa esim oireilla vanhempien erosta ja lopputuloksena on huostaan otto, eikä tämä tarkoita, etteikö vanhemmat olisi normaaleja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiesitkö;25337016:
"Normaalien" lapsetkin saattaa sairastua vakavasti, joka voi johtaa huostaanottoon
Tai "normaalit" itse voi sairastua, mikä voi johtaa siihen että lapset otetaan huostaan.

Turhiin huostaanottoihin en juurikaan usko, mutta siihen uskon (tai siis sen tiedän, ei se uskon asia ole) että ns. hyviltä vanhemmiltakin voidaan lapsi huostaanottaa täydestä syystä.
 
"KoKo"
Musta kyllä tämän ketjun perusteella tuntuu, että et voi olla normi-ihminen, niinkuin ei miehesikään. Jokaisella on jotakin tunnetta lastaan kohtaan, tunteita kun on naapurinkin lapsia kohtaan, positiivisia tai negatiivisiä. Arvostan toki rehellisyyttäsi mutta miehesi voisi kumminkin ajatella lastaan, jos sinä et kykene. Hän kun n niin syytön syntymäänsä! Eikö teidän lähipiiri ihmettele ratkaisua? Kummallista...
 

Yhteistyössä