HEIHEI! Missä nuorekkaat "uudet" äidit nelikymppiset??
- Viestiketjun aloittaja äiti42
- Ensimmäinen viesti
Hei,
itsekin olen kovasti mietiskellyt noita tutkimuksia ja lapsen terveyttä, jos vaikka tärppäisikin vielä tässä iässä (41), yritämme siis kolmatta.
Alle 25-vuotiaiden vanhempien riski saada Down-lapsi on yksi 2000:sta, mutta yli 40-vuotiailla äideillä riski on jo yksi 100:sta ja yli 45-vuotiailla yksi 25:stä (http://www.vauvat.net/down.htm).
Entäpä jos ilmeneekin jotain, esim. kromosomihäiriö? Pystyisikö raskaudenkeskeytykseen? Ja mikä on vamman aste, jolloin se olisi 'tehtävä', milloin lapsi tulisi kärsimään liikaa esim. kivuista? Periaatteessa ajattelen, että otetaan vastaan mitä tuleman pitää, mutta jos olisimmekin tosi paikan edessä? Mitä mieltä olette?
itsekin olen kovasti mietiskellyt noita tutkimuksia ja lapsen terveyttä, jos vaikka tärppäisikin vielä tässä iässä (41), yritämme siis kolmatta.
Alle 25-vuotiaiden vanhempien riski saada Down-lapsi on yksi 2000:sta, mutta yli 40-vuotiailla äideillä riski on jo yksi 100:sta ja yli 45-vuotiailla yksi 25:stä (http://www.vauvat.net/down.htm).
Entäpä jos ilmeneekin jotain, esim. kromosomihäiriö? Pystyisikö raskaudenkeskeytykseen? Ja mikä on vamman aste, jolloin se olisi 'tehtävä', milloin lapsi tulisi kärsimään liikaa esim. kivuista? Periaatteessa ajattelen, että otetaan vastaan mitä tuleman pitää, mutta jos olisimmekin tosi paikan edessä? Mitä mieltä olette?
PääsenVainVieraana
Esikoisen kanssa kävin niskapoimu-ultrassa (ja myöhemmin kromosomivirheen varmentamiseksi lapsivesipunktiossa). Seuraavien kanssa en ole niskapoimua antanut mitata enkä ole heidän kanssaan käynyt kuin perusultrat. Esikoisella on DownSynd.
PääsenVainVieraana
\
. Elämä on .
Joo, esikoisen kromosomivirheen sain tietää raskauden puolivälin jälkeen (selvisi siis "puhtain paperein" niskapoimu-ultrasta). Totta kai tieto oli shokki, itkin ja jopa toivoin vauvan kuolemaa. Pari viikkoa kesti ja sitten aloinkin pelätä, että vauva kuolee :/ . Mutta syntymän hetkellä olin rauhallinen, innokas vastaanottamaan vauvani, joka ei enää ollut siinä vaiheessa VammainenVauva vaan mun hartaasti odottamani EsikoisVauvani. Koska elämä erityislapsen kanssa on ollut hämmästyttävän tavallista, ei minulla ole ollut tarvetta tietää etukäteen lapsen "laatua" , vaan jokainen vauva on otettu vastaan juuri omana itsenään. Ilman mitään vakaamuksia tai martyyrinkehää kiharoillaAlkuperäinen kirjoittaja 05.04.2006 klo 17:57 ansku kirjoitti:
. Elämä on .\
en halunnut noihin vaikka kahden viimeisen kanssa ikää olisi ollut "riittävästi". Syy lie ollut siinä että ystävättäreni sai sepsiksen punktion myötä ja oli itsekin kuolla. Toki tuo on erittäin harvinaista mutta silti en kuitenkaan...
Alkuperäinen kirjoittaja 04.04.2006 klo 13:20 ansku kirjoitti:
en halunnut noihin vaikka kahden viimeisen kanssa ikää olisi ollut "riittävästi". Syy lie ollut siinä että ystävättäreni sai sepsiksen punktion myötä ja oli itsekin kuolla. Toki tuo on erittäin harvinaista mutta silti en kuitenkaan...
Mami 45
Hei!
Ihanaa huomata että on muitakin iäkkäitä äitejä! Minulla on ikää 45 ja odotan kolmatta lastani, raskausviikko 15 menossa. Nuoruusajan avioliitostani minulla on kaksi lasta, iät 18 ja 16. Miehelläni on myös kaksi ennestään, 13-ja 14-vuotiaat lapset. Minulle tehtiin istukkatutkimus, ja tulos oli normaali. Halusimme tutkimuksen ikäni takia.
Kaikki siis näyttäisi olevan hyvin ja olisimme tosi onnellisia jos nämä vanhimmat lapseni ymmärtäisivät asian. Mutta kun ei! Sieltä tulee niin kovaa tekstiä, että pahaa tekee kuunnella kun muutenkin on herkkänä! Lasten mielestä olemme itsekkäitä ja he kuulemma häpeävät meitä, kun me "vanhat ihmiset" vielä saamme lapsen! Tuntuu todella pahalta! Suku ja kaikki ystävät ovat puolestamme iloisia. Itse vaan alan epäillä olenko sittenkin aivan hölmö!
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Vaihtaisin mielelläni ajatuksia! Löysin tämän palstan ihan sattumalta, ja olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua.
Tsemppiä kaikille odottajille
Ihanaa huomata että on muitakin iäkkäitä äitejä! Minulla on ikää 45 ja odotan kolmatta lastani, raskausviikko 15 menossa. Nuoruusajan avioliitostani minulla on kaksi lasta, iät 18 ja 16. Miehelläni on myös kaksi ennestään, 13-ja 14-vuotiaat lapset. Minulle tehtiin istukkatutkimus, ja tulos oli normaali. Halusimme tutkimuksen ikäni takia.
Kaikki siis näyttäisi olevan hyvin ja olisimme tosi onnellisia jos nämä vanhimmat lapseni ymmärtäisivät asian. Mutta kun ei! Sieltä tulee niin kovaa tekstiä, että pahaa tekee kuunnella kun muutenkin on herkkänä! Lasten mielestä olemme itsekkäitä ja he kuulemma häpeävät meitä, kun me "vanhat ihmiset" vielä saamme lapsen! Tuntuu todella pahalta! Suku ja kaikki ystävät ovat puolestamme iloisia. Itse vaan alan epäillä olenko sittenkin aivan hölmö!
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Vaihtaisin mielelläni ajatuksia! Löysin tämän palstan ihan sattumalta, ja olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua.
Tsemppiä kaikille odottajille
yks nelikymppinen
Tuon ikäiset lapset häpeävät jokatapauksessa vanhempiaan, kun kasvaminen on vielä kesken. Olin itse 19v. kun vanhempani saivat nuorimmaisen. Siitä vuodenpäästä sain itse vauvan. Täti on ollut aina tyttöni paras kaveri. Suurin syy ja järkytys murkkuikäisillenne on todennäköisesti se, että teillä "vanhuksilla" on sukupuolista kanssakäymistä. Joka heidän on nyt ollut pakko myöntää itselleen. Nyt vanhin lapseni on 19v. ja minulla kova vauvakuume. Onnea teille!
minäkin yritän vielä
Jos ne teinit vastustavat, niin ne ovat mustiksia. Ne eivät halua vauvaa jakamaan teitä. Vauvasta on häiriötä. Muistan, kun yhteen naapuruston perheeseen tule 2 pientä lasta, kun isommat olivat jotain 16 ja 14. Ne todella protestoivat kovaotteisesti. Kerran pitivät kunnon rapukekkeritkin ja sotkevat koko talon. Eivät sietäneet sinne pieniä lapsia häiritsemään ja itkemään, vaikka niistä teineistä toinen oli erittäin lapsirakas tyttö. Aina oli hoivaamassa naapuruston lapsia. Kysyin häneltä ihmetellen, että etkö vanhempiesi vauvoista tykkääkään. Hän sanoi tuskastuneensa häiriöön, kun se on aina läsnä. Ei läksyjä saanut luettua ja yo-kirjoituksiinkin meni naapuriin lukemaan. Olivat todella kiukkuisia.
\
Tuolla vauvakuume puolella meitä on liuta 40 kuumeilemassa (yli 35v kuumeilijat) tai odottamassa perhelisäystä. Tervetuloa joukkoon nuoreen ja viriliin vaikka jo odotat perheenlisäystä.
Minulla ikää 44 ja toivon mukaan tuo raskaustestin osoittama plussa olisi oikea plussa eikä feikki.
Minullakin teini-ikäisiä lapsia 2 ja yksi 10 vuotias niin tilanne lienee
samankaltainen.
Oikeasti teinejen suurin pelko on häpeä siitä että heidän vanhemmat tai niin kuin meillä on äiti harrastaa seksiä ja täten tulee raskaaksi, jolloin muut huomaa että heidän vanhemmat harrastavat edelleen sänkyhommia, joka on nuorien yksin oikeus :kieh:
:heart: mimmimamma :heart:
Hei Mami 45!Alkuperäinen kirjoittaja 06.04.2006 klo 11:40 Mami 45 kirjoitti:Hei!
Ihanaa huomata että on muitakin iäkkäitä äitejä! Minulla on ikää 45 ja odotan kolmatta lastani, raskausviikko 15 menossa. Nuoruusajan avioliitostani minulla on kaksi lasta, iät 18 ja 16. Miehelläni on myös kaksi ennestään, 13-ja 14-vuotiaat lapset. Minulle tehtiin istukkatutkimus, ja tulos oli normaali. Halusimme tutkimuksen ikäni takia.
Kaikki siis näyttäisi olevan hyvin ja olisimme tosi onnellisia jos nämä vanhimmat lapseni ymmärtäisivät asian. Mutta kun ei! Sieltä tulee niin kovaa tekstiä, että pahaa tekee kuunnella kun muutenkin on herkkänä! Lasten mielestä olemme itsekkäitä ja he kuulemma häpeävät meitä, kun me "vanhat ihmiset" vielä saamme lapsen! Tuntuu todella pahalta! Suku ja kaikki ystävät ovat puolestamme iloisia. Itse vaan alan epäillä olenko sittenkin aivan hölmö!
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Vaihtaisin mielelläni ajatuksia! Löysin tämän palstan ihan sattumalta, ja olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua.
Tsemppiä kaikille odottajille
Tuolla vauvakuume puolella meitä on liuta 40 kuumeilemassa (yli 35v kuumeilijat) tai odottamassa perhelisäystä. Tervetuloa joukkoon nuoreen ja viriliin vaikka jo odotat perheenlisäystä.
Minulla ikää 44 ja toivon mukaan tuo raskaustestin osoittama plussa olisi oikea plussa eikä feikki.
Minullakin teini-ikäisiä lapsia 2 ja yksi 10 vuotias niin tilanne lienee
samankaltainen.
Oikeasti teinejen suurin pelko on häpeä siitä että heidän vanhemmat tai niin kuin meillä on äiti harrastaa seksiä ja täten tulee raskaaksi, jolloin muut huomaa että heidän vanhemmat harrastavat edelleen sänkyhommia, joka on nuorien yksin oikeus :kieh:
:heart: mimmimamma :heart:
Mami 45
Hei, täällä mami 45!
Kiitos kannustuksesta! Niin se taitaa olla että lapset ovat mustasukkaisia ja tosiaan häpeävät sitä että meillä vielä on seksiä!
Vanhempi lapsista lähtee ensi syksynä opiskelemaan ja muuttaa omilleen. Nuorempi on vielä lukiossa, mutta lukurauha on taattu, tilaa on, ja hän voi mennä myös isälleen jos tuntee itseänsä häirittävän. Tuo heidän asenteensa minua eniten vaivaa, mut kai se on vaan kestettävä.
Kiitos kannustuksesta! Niin se taitaa olla että lapset ovat mustasukkaisia ja tosiaan häpeävät sitä että meillä vielä on seksiä!
Vanhempi lapsista lähtee ensi syksynä opiskelemaan ja muuttaa omilleen. Nuorempi on vielä lukiossa, mutta lukurauha on taattu, tilaa on, ja hän voi mennä myös isälleen jos tuntee itseänsä häirittävän. Tuo heidän asenteensa minua eniten vaivaa, mut kai se on vaan kestettävä.
Hei mami45 !
Nauti vaan täysillä odotusajastasi ja olkaa onnellisia että teillä kävi noin ihanasti !!
Onnea vaan kovasti ja päästä niitten rakkaitten teinien jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos !
Ongelmahan on heidän ei sinun !!
Ole ylpeä kasvavasta vatsastasi !!
E t o l e y k s i n ! !
Aurinkoista kevättä !! :wave: B)
Nauti vaan täysillä odotusajastasi ja olkaa onnellisia että teillä kävi noin ihanasti !!
Onnea vaan kovasti ja päästä niitten rakkaitten teinien jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos !
Ongelmahan on heidän ei sinun !!
Ole ylpeä kasvavasta vatsastasi !!
E t o l e y k s i n ! !
Aurinkoista kevättä !! :wave: B)
No täällä yks 41 v ja raskausviikot 34+. Tää vauveli sai alkunsa ihan luomuna, mut sängyssä tuhiseva 1,5 v alko keinohedelmöityksellä, "omista aineista" kuitenkin. Hoidoissa ei mun mielestä ollu mitään muuta rankkaa kun se että sai aina jollain verukkeella (valheella) keploteltua itsensä töistä aiemmin että ehti lääkäriin. Tätä toista raskautta oli vähän vaikee uskoo todeks, kun ekaa yritettiin 8 vuotta .
.Mami45:lle ! Meillä sellainen tilanne, että saimme n. vuosi sitten yllätysraskaudesta pojan, vanhemmat lapset tyttöjä, 16- ja 11 v. En halua mitenkään rehennellä mutta pelkäsin todella että varsinkin vanhempi tyttäreni protestoisi, koska hänellä oli vaikea murrosikä vielä meneillään kun vauvauutinen tuli, mutta hänpä suhtautui täysin päinvastaisesti ! Oli ylpeä ja kertoi heti kavereilleen että meidän äitipä vielä saa lapsen. Se oli tytön mielestä nuorekasta ja rohkeaa ! Olimme mieheni kanssa iloisesti yllättyneitä (sama isä kaikilla lapsilla;ei oleellista mutta näin meillä). Nuorempi tyttö joka oli kauan saanut olla kuopus, reagoi aluksi hyvin kielteisesti, sanoi jopa että jos se on poika en koskekaan siihen !
Pelkäsin kaikkea aluksi; lukurauhan, yöunien häiriintymistä (asumme kerrostalossa jossa makuuhuoneet ovat vierekkäin). Onneksi vauveli on ollut vähäitkuinen ja hyväuninen alusta saakka, mitään ongelmia ei ole siinä mielessä ollut. Vanhin tytär nukkuu korvatulpat korvissa... Eikä ole valittanut.
Tytöt ovat tätä nykyä molemmat rakastuneita pikkuveljeensä, poika on tuonut iloa ja valoa koko perheen elämään ! On toki niitä huonojakin hetkiä, pahoina päivinä tulee negatiivista palautetta ja tottahan murrosikäiset riehuu ja paukuttaa välillä ovia, hektisiä hetkiä on ollut, mutta sehän kuuluu elämään.
Jossakin kommentissa oli että nuoret eivät ymmärrä että vanhemmillakin on seksielämää ja siksi protestoivat; en ihan ole samaa mieltä tässä asiassa. Voihan se olla osatekijä, mutta mielestäni suurin syy on pelko siitä että he jäävät vähemmälle huomiolle, huomiota ja rakkauttahan nämä isotkin lapset tarvitsevat, ja sitä että vanhemmilla on voimavaroja heillekin. Pikkuvauvat vievät energiaa, sehän on selvä, ja aikaa. Oman kokemukseni pohjalta voin sanoa että alussa olin huolissani kuinka jaksan tyttöjen kanssa, he olivat tottuneet siihen että ovat huomion keskipisteinä. Pikkuhiljaa kaikki on kuitenkin mennyt omiin uomiinsa ja voimia on alkanut riittämään myös isommille lapsille enemmän. Ja tuntuu että rakkaus on vain lisääntynyt vauvan myötä !
Tuntuu varmasti todella pahalta jos lapset voimakkaasti protestoivat vauvan tuloa, mieli on herkkä ja odottava äitihän tarvitsisi kaiken tuen läheisiltään. Voimia sinulle ja miehellesi !!! Muista että rakkaudennälkä on kaikenikäisillä lapsilla, varmasti löydätte miehesi kanssa keinot osoittaa sellaista huomiota vanhemmille lapsille että heidän ei enää tarvitse niin paljon protestoida. :hug:
Pelkäsin kaikkea aluksi; lukurauhan, yöunien häiriintymistä (asumme kerrostalossa jossa makuuhuoneet ovat vierekkäin). Onneksi vauveli on ollut vähäitkuinen ja hyväuninen alusta saakka, mitään ongelmia ei ole siinä mielessä ollut. Vanhin tytär nukkuu korvatulpat korvissa... Eikä ole valittanut.
Tytöt ovat tätä nykyä molemmat rakastuneita pikkuveljeensä, poika on tuonut iloa ja valoa koko perheen elämään ! On toki niitä huonojakin hetkiä, pahoina päivinä tulee negatiivista palautetta ja tottahan murrosikäiset riehuu ja paukuttaa välillä ovia, hektisiä hetkiä on ollut, mutta sehän kuuluu elämään.
Jossakin kommentissa oli että nuoret eivät ymmärrä että vanhemmillakin on seksielämää ja siksi protestoivat; en ihan ole samaa mieltä tässä asiassa. Voihan se olla osatekijä, mutta mielestäni suurin syy on pelko siitä että he jäävät vähemmälle huomiolle, huomiota ja rakkauttahan nämä isotkin lapset tarvitsevat, ja sitä että vanhemmilla on voimavaroja heillekin. Pikkuvauvat vievät energiaa, sehän on selvä, ja aikaa. Oman kokemukseni pohjalta voin sanoa että alussa olin huolissani kuinka jaksan tyttöjen kanssa, he olivat tottuneet siihen että ovat huomion keskipisteinä. Pikkuhiljaa kaikki on kuitenkin mennyt omiin uomiinsa ja voimia on alkanut riittämään myös isommille lapsille enemmän. Ja tuntuu että rakkaus on vain lisääntynyt vauvan myötä !
Tuntuu varmasti todella pahalta jos lapset voimakkaasti protestoivat vauvan tuloa, mieli on herkkä ja odottava äitihän tarvitsisi kaiken tuen läheisiltään. Voimia sinulle ja miehellesi !!! Muista että rakkaudennälkä on kaikenikäisillä lapsilla, varmasti löydätte miehesi kanssa keinot osoittaa sellaista huomiota vanhemmille lapsille että heidän ei enää tarvitse niin paljon protestoida. :hug:
Hei!
Täällä ilmottautuu yksi 65 syntynynyt."Vanholla" päivillä äidiksi ryhtynyt.Luomuvauva on vähän reilun vuoden nyt.Että kuuluuko se termi sitten näin: uusvanha äiti?!
Täällä ilmottautuu yksi 65 syntynynyt."Vanholla" päivillä äidiksi ryhtynyt.Luomuvauva on vähän reilun vuoden nyt.Että kuuluuko se termi sitten näin: uusvanha äiti?!
PiHa
Täällä kans yksi jolla lapset kahdessa sarjassa, eli kaksi aikuista lasta ja kaksi iltistähteä 3v ja 6v , nuorin syntynyt ollessani 42 luomuja kaikki neljä :heart: <br><br>
luomuja kaikki neljä :heart: <br><br>
luomu
\
Jos toista yhteistä suunnitellaan, niin kyllä sekin tehdään luomutuotantona jos ollaan tehdäkseen. =)
Nuorin syntyi kun olin 39 v, luomutenava, eli ei hoitoja ja ihan normaalilla tavalla ja omista tarpeista tehty. =)Alkuperäinen kirjoittaja 02.04.2006 klo 21:54 kappas kirjoitti:
Jos toista yhteistä suunnitellaan, niin kyllä sekin tehdään luomutuotantona jos ollaan tehdäkseen. =)
Mami 45
Hei taas!
Kiitos nimimerkit "Iltatähti" ja "Vieras"! Vastauksenne lämmittivät!
Kyllä meillä edelleen rankasti vastustetaan vauvan tuloa. Syy on kuulemma se kun me olemme niin vanhoja, joten me olemme siis itsekkäitä idiootteja jotka emme ole tajunneet käyttää ehkäisyä ja meille kuulemma pitäisi suositella aborttia! (Vauva ei ole vahinko!)
No ei tämä vielä mitään, mutta siinä vaiheessa kun 16-vuotias kysyi että miksi emme ottaneet vaikka koiranpentua, niin en tiennyt itkisinkö vai nauraisinko! (Meillä muuten on jo koira.) Vanhin 18- tai siis kohta 19-vuotias sanoi että olisi arvostanut meitä jos olisimme adoptoineet lapsen vaikka Venäjältä. Tosin totesi heti sen jälkeen että "ai niin ettehän te olisi saaneet adoptiolasta kun olette niin tolkuttoman VANHOJA"!
Tämä protestointi ei ole huomion puutetta. Pikemminkin tuntuu siltä että heitä on liikaakin paapottu, ja niin teen edelleenkin vaikka molemmat kertovat muuttavansa pois kotoa kun häpeävät meitä niin.
Kaikki muut lähimmäiset, jopa entinen mieheni, ovat onnitelleet ja olleet onnellisia puolestamme!
Terv. Mami 45
Ps. Mitä kuuluu Mimmimammalle? Joko se plussa varmistui?
Kiitos nimimerkit "Iltatähti" ja "Vieras"! Vastauksenne lämmittivät!
Kyllä meillä edelleen rankasti vastustetaan vauvan tuloa. Syy on kuulemma se kun me olemme niin vanhoja, joten me olemme siis itsekkäitä idiootteja jotka emme ole tajunneet käyttää ehkäisyä ja meille kuulemma pitäisi suositella aborttia! (Vauva ei ole vahinko!)
No ei tämä vielä mitään, mutta siinä vaiheessa kun 16-vuotias kysyi että miksi emme ottaneet vaikka koiranpentua, niin en tiennyt itkisinkö vai nauraisinko! (Meillä muuten on jo koira.) Vanhin 18- tai siis kohta 19-vuotias sanoi että olisi arvostanut meitä jos olisimme adoptoineet lapsen vaikka Venäjältä. Tosin totesi heti sen jälkeen että "ai niin ettehän te olisi saaneet adoptiolasta kun olette niin tolkuttoman VANHOJA"!
Tämä protestointi ei ole huomion puutetta. Pikemminkin tuntuu siltä että heitä on liikaakin paapottu, ja niin teen edelleenkin vaikka molemmat kertovat muuttavansa pois kotoa kun häpeävät meitä niin.
Kaikki muut lähimmäiset, jopa entinen mieheni, ovat onnitelleet ja olleet onnellisia puolestamme!
Terv. Mami 45
Ps. Mitä kuuluu Mimmimammalle? Joko se plussa varmistui?
Uskallanko vielä
Hei Mami 45,
Varmasti tosi rankkaa tuo vanhempien lastesi suhtautuminen. Itse emme yrityksistämme ja nyt tästä varhaisesta keskenmenostani edes kertoneet lapsillemme, jotka ovat kohta 21 ja 14. En tiedä miten suhtautuisivat. Hämmästyisivät varmasta.
En tiedä lohduttaako, mutta kerronpa itsestäni. Olen iltatähti ja veljeni, joka oli syntyessäni 13, oli ollut kovasti hapan, kun sai tietää äitini odottavan minua. Sen hän oli tokaissut, että olisi edes poika. Mutta kun olin pari kuukautta vanha, hän oli hiipinyt äitini luokse ja sanonut, että on toi tyttökin ihan kiva. Enkä voi kuvitella huolehtivampaa veljeä, kuin mitä hän oli. Rakastava ja huolehtivainen oli myös vanhempi sisareni. Se pitää kyllä kertoa, että meillä oli tuolloin apulainen kotona, mikä oli aika tavallista 60-luvulla työssäkäyvien vanhempien perheissä. Kovin paljon lisätyötä sisarilleni ei minun hoidostani varmaan koitunut.
Usein olen muuten huomannut pelkoja siitä, että lapset häpeäisivät vanhoja vanhempiaan. Minulle ainakin isot sisarukset olivat suuri ylpeyden aihe. Samanlaista suhtautumista olen huomannut nykyajan uusioperheiden kuopusten puheissa.
Onnea vaan odotukseen!
Varmasti tosi rankkaa tuo vanhempien lastesi suhtautuminen. Itse emme yrityksistämme ja nyt tästä varhaisesta keskenmenostani edes kertoneet lapsillemme, jotka ovat kohta 21 ja 14. En tiedä miten suhtautuisivat. Hämmästyisivät varmasta.
En tiedä lohduttaako, mutta kerronpa itsestäni. Olen iltatähti ja veljeni, joka oli syntyessäni 13, oli ollut kovasti hapan, kun sai tietää äitini odottavan minua. Sen hän oli tokaissut, että olisi edes poika. Mutta kun olin pari kuukautta vanha, hän oli hiipinyt äitini luokse ja sanonut, että on toi tyttökin ihan kiva. Enkä voi kuvitella huolehtivampaa veljeä, kuin mitä hän oli. Rakastava ja huolehtivainen oli myös vanhempi sisareni. Se pitää kyllä kertoa, että meillä oli tuolloin apulainen kotona, mikä oli aika tavallista 60-luvulla työssäkäyvien vanhempien perheissä. Kovin paljon lisätyötä sisarilleni ei minun hoidostani varmaan koitunut.
Usein olen muuten huomannut pelkoja siitä, että lapset häpeäisivät vanhoja vanhempiaan. Minulle ainakin isot sisarukset olivat suuri ylpeyden aihe. Samanlaista suhtautumista olen huomannut nykyajan uusioperheiden kuopusten puheissa.
Onnea vaan odotukseen!
\
Itse olen 41v. ja lapsemme syntyy heinäkuussa. Aikaisemmasta avioliitosta minulla on 18v ja 14v poika ja tyttö. Tämä tuleva on "yllätys" raskaus ja ensimmäinen nykyiselle miehelleni. Tyttö protestoi rajusti uuteen tulokkaaseen josta olin todella hämmästynyt. Poika taas päinvastoin, muutti juuri vuoden vaihteessa omilleen asumaan. Tytön mielestä olemme ikäloppuja saamaan lapsia (siis vanhoja). No pikkuhiljaa on tottunut ajatukseen. Aika valmentaa varmasti häntäkin. Sen tiedän että parempi tehdä vanhempana lapsia kujin liian nuorena. Oma äitini oli 15v saadessaan enismmäisen ja 18v hänellä oli meidät kaikki kolme tyttöä (naimisiin meni 15v isämme kanssa). En välttämättä koe että hän olisi ollut meille äiti, enemmänkin kaveri joten äidin roolin jouduin opettelemaan ihan itse. Sillä kun sain omia lapsia ei ollut äiti enää elossa auttamassa. Siksi olin vahvasti sitä mieltä että me 40+ olemme todella hyvässä ka KYPSÄSSÄ iässä saamaan vauvoja.
Hei1Alkuperäinen kirjoittaja 06.04.2006 klo 11:40 Mami 45 kirjoitti:Hei!
Ihanaa huomata että on muitakin iäkkäitä äitejä! Minulla on ikää 45 ja odotan kolmatta lastani, raskausviikko 15 menossa. Nuoruusajan avioliitostani minulla on kaksi lasta, iät 18 ja 16. Miehelläni on myös kaksi ennestään, 13-ja 14-vuotiaat lapset. Minulle tehtiin istukkatutkimus, ja tulos oli normaali. Halusimme tutkimuksen ikäni takia.
Kaikki siis näyttäisi olevan hyvin ja olisimme tosi onnellisia jos nämä vanhimmat lapseni ymmärtäisivät asian. Mutta kun ei! Sieltä tulee niin kovaa tekstiä, että pahaa tekee kuunnella kun muutenkin on herkkänä! Lasten mielestä olemme itsekkäitä ja he kuulemma häpeävät meitä, kun me "vanhat ihmiset" vielä saamme lapsen! Tuntuu todella pahalta! Suku ja kaikki ystävät ovat puolestamme iloisia. Itse vaan alan epäillä olenko sittenkin aivan hölmö!
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Vaihtaisin mielelläni ajatuksia! Löysin tämän palstan ihan sattumalta, ja olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua.
Tsemppiä kaikille odottajille
Itse olen 41v. ja lapsemme syntyy heinäkuussa. Aikaisemmasta avioliitosta minulla on 18v ja 14v poika ja tyttö. Tämä tuleva on "yllätys" raskaus ja ensimmäinen nykyiselle miehelleni. Tyttö protestoi rajusti uuteen tulokkaaseen josta olin todella hämmästynyt. Poika taas päinvastoin, muutti juuri vuoden vaihteessa omilleen asumaan. Tytön mielestä olemme ikäloppuja saamaan lapsia (siis vanhoja). No pikkuhiljaa on tottunut ajatukseen. Aika valmentaa varmasti häntäkin. Sen tiedän että parempi tehdä vanhempana lapsia kujin liian nuorena. Oma äitini oli 15v saadessaan enismmäisen ja 18v hänellä oli meidät kaikki kolme tyttöä (naimisiin meni 15v isämme kanssa). En välttämättä koe että hän olisi ollut meille äiti, enemmänkin kaveri joten äidin roolin jouduin opettelemaan ihan itse. Sillä kun sain omia lapsia ei ollut äiti enää elossa auttamassa. Siksi olin vahvasti sitä mieltä että me 40+ olemme todella hyvässä ka KYPSÄSSÄ iässä saamaan vauvoja.
\
Ei se Mimmimamma tiedä haamuja sieltä tulee.Tai oikeasti heikkoja plussia. Ehkä minulla ei tuo Hcg vaan erity tarpeeksi tuonne virtsaan tai sitten vaan se on niin laimeata. Vatsa on kyllä aivan sen näköinen kun olisin raskaana n 11 viikolla. Tänään siivosin vaatekaappia ja kokeilin farkkujani. Viidet farkut eivät enään mahdu jalkaan, jää n.8 cm vajaaksi tuosta vyötäröstä. Muokkaus 16.4.(Ilta turvotusta. Nyt aamulla
taas vanha hoikka minä)Oh oh tulipa purkausta enpä tiennyt että tää ahdistaa minua oikeasti näin paljon
Muokkaus 19.4. Kesken taisi mennä tänään:'(
.
:heart: mimmimamma :heart: <br><br>
Niin Mami 45......Alkuperäinen kirjoittaja 11.04.2006 klo 09:19 Mami 45 kirjoitti:
Ei se Mimmimamma tiedä haamuja sieltä tulee.Tai oikeasti heikkoja plussia. Ehkä minulla ei tuo Hcg vaan erity tarpeeksi tuonne virtsaan tai sitten vaan se on niin laimeata. Vatsa on kyllä aivan sen näköinen kun olisin raskaana n 11 viikolla. Tänään siivosin vaatekaappia ja kokeilin farkkujani. Viidet farkut eivät enään mahdu jalkaan, jää n.8 cm vajaaksi tuosta vyötäröstä. Muokkaus 16.4.(Ilta turvotusta. Nyt aamulla
taas vanha hoikka minä)Oh oh tulipa purkausta enpä tiennyt että tää ahdistaa minua oikeasti näin paljon
Muokkaus 19.4. Kesken taisi mennä tänään:'(
.
:heart: mimmimamma :heart: <br><br>
\
Rikasta ja rakasta elämää vietämme. Päivääkään en vaihtaisi pois!
täälä saman ikäinen äiti, ja uusperheessä eletään mekin. edellisestä liitosta kaksi poikaa 23v ja 25v. nykyisesta liitosta kaksi yhteistä 7v ja 8v ja miehellä 19v poika joka asuu meillä ja tyttäret 18v ja 12v asuvat äidillään 70km päässä.Alkuperäinen kirjoittaja 28.03.2006 klo 20:02 M mamma kirjoitti:
Rikasta ja rakasta elämää vietämme. Päivääkään en vaihtaisi pois!