Iltaa mammat!
Kävin tänään ostamassa pojalle kaksi tuttipulloa. Ostin sellaiset karkaistusta lasista tehdyt, joissa on hitaan virtauksen tutit. Pumppasin maitoa ja annoin isäni kokeilla syöttämistä tuttipullolla. Pikkumies kyllä oppi, mutta tutti pisti ilmeisen hyvin kampoihin, koska 90 milliltrasta poika joi reilun puolet ja sitten jätti homman siihen. Joi vielä jälkkäriksi vähän suoraan tissistä. Mulla ei ole mitään käsitystä, paljonko juo tissistä kerralla, mutta nyt osaa todistetusti imeä pullosta, eikä kuole nälkään, vaikkei äiti tisseineen olisikaan läsnä.
En olisi uskonut, miten koville otti nähdä, että joku toinen syöttää lastani pullosta, vaikkei siihen ole mitään välttämätöntä tarvetta (paitsi minun tarpeeni päästä huomenna Leonard Cohenin keikalle). Sain jo aikaan mahtavat huono äiti -itsesyytökset. Uskomattoman kiinni tuossa lapsessa ja imetyksessä sitten kuitenkin on, vaikkei sitä niin jokapäiväisessä elämässä keskellä rutiineja huomaakaan. Saa nähdä, mitä siitä huomisesta Cohenin konsertista tulee - lähettelenkö koko konsertin vaan viestejä ja kyselen, että onko kaikki kunnossa. Isän kanssa katsottiin kuitenkin kaikki syöttämiset, vaippojen vaihdot, röyhtäyttämiset ja muut, jotka tuntuivat olevan hallussa yllättävän hyvin yli 30 vuoden jälkeen. Isä tulee hoitamaan pikkuista naisystävänsä kanssa, jonka tyttärillä on pieniä lapsia. Uskon, että pikkumies on hyvissä käsissä, mutta silti... Kyse on muutamasta tunnista ja silti tuntuu jo etukäteen pahalta. Ja samaan aikaan haluan sinne konserttiin, koska uutta mahdollisuutta tuskin tulee lähivuosina.
Joku kyseli suhtautumisesta muiden neuvoihin. Meillä esim. äiti on yllättävän hyvin pitänyt kielensä kurissa. Perhepetiä se ei ymmärrä lainkaan, kuten ei miehenkään äiti, joka hokee koko ajan, että vauvaa ei saa jättää miehen viereen, koska se nukkuu niin sikeästi ja kierähtää vauvan päälle. Oma äitini on taas jauhanut siitä, että ei sen vauvan vieressä voi nukkua kunnolla, kun pelkää kierähtävänsä sen päälle. Onneksi molempien jankuttaminen siitä on nyt vähentynyt hieman, kun ovat huomanneet, että kaikki sujuu hyvin. Luulen, että omat vanhempani tuntevat minut niin hyvin, etteivät hirvittävästi yritä tuputtaa omia neuvojaan, koska en niitä kuitenkaan kuuntele
Muilta neuvojilta olen onneksi säästynyt. En ole vielä törmännyt Hakaniemen mummoihin, joista juustokauppias varoitti - tulevat kuulemma kertomaan, milloin on lapselle liikaa ja milloin liian vähän päällä jne...
Mua ei onneksi tuo julkisilla paikoilla imettäminen näköjään häiritse, koska imetin tänään Helsingin kaupungintalon aulassa
silti istualteen imettäminen on edelleen tosi vaikeaa. En vaan osaa olla mitenkään missään rennossa asennossa, vaan könötän selkä ja hartiat jäykkänä. Joku hieroja tai fysioterapeutti tekee mulla vielä isot rahat lähitulevaisuudessa. Mitä tulee imetykseen noin yleensä, niin itse ajattelin yrittää täysimettää puolivuotiaaksi (jos vain onnistuu) ja jatkaa siitä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja tyypille maistuu.
luputupunan ristiäisherkut kuulostivat ihanilta. nam nam... Me saatiin tänään vahvistus papilta, jota olin pyytänyt kastamaan pojan. On tuttu pappi, muttei omasta seurakunnastani. Haluan ehdottomasti, että lapseni kastaa pappi, joka on avarakatseinen ja nainen. Nyt on sekin asia kunnossa. Meille tulee varmaan myös jotain ruokaa ristiäisiin. Ystäväni on kokki ja kylmäkkö ja hän lupasi tehdä ainakin kakut (niin suolaiset kuin makeatkin) ja todennäköisesti myös sushia
Yksi kummeista lupasi myös kokata jotain.
Ristiäisvaatteita ei olla vielä pohdittu lainkaan - paitsi äidin vaatteita
menen huomenna sovittamaan ystäväni tekemää mekkoa. Haaveilen, että tekisin itse kastemekon jostain vanhoista äitini kapiolakanoista, koska meillä ei ole mitään suvussa kulkevia, mutta saa nähdä.. Luulen, että meillä on juhlakalulla ihan vaan jotkut siistit vaatteet mekko-osuuden jälkeen - en usko, että rupean ostamaan mitään suoria housuja tai muita sen yhden päivän takia. Ehkä äitini kirpputorilta löytämä merimiesasu sopisi juhla-asuksi. Suurin ongelma meidän ristiäisten kannalta on varmasti se, että saadaan tämä koti jotenkin inhimilliseen kuntoon, että tänne kehtaa kutsua vieraita (tosin lähes kaikki kutsuttavat ovat tässä kaaoksessa jo käyneet).
Haluaisin itse laulaa ristiäisissä, mutta pelkään liikuttuvani niin, että menee itkuksi koko laulu.
Voimia kaikille mammoille ja kauniita unia! Itse täällä odottelen, että tuo pikkumies tuosta kohta herää ja aloitta jokailtaisen jumppa- ja ilmeilyesityksensä.
Solnushka & pikkumies 5 vkoa + 1 pvä
