Huomenta!
Ja terveisiä Lapista! Meidän ruskaretki meni oikein mukavasti, joskin alkumatka oli aika kaoottinen: hyvä että ehdittiin junaan, mies unohti oman ja koiran laukun kotiin, koiralta lähti kynsi irti Pasilan asemalla... Laukut tuli sitten perässä seuraavalla junalla, Rovaniemen kaupungineläinlääkäri tuli tutuksi ja köröteltiin vähän suunniteltua pidempi matka taksilla, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Upea oli ruska ja varsinkin maaruska. Oltiin koko ajan liikenteessä vaunujen kanssa ja kerran ne tunturiin ja takaisin työntäneenä voin kertoa, että otti aika lujille... Harvoin harkitsen särkylääkkeen ottamista lihaskipuun, mutta tunturiretken jälkeen oli hyvin lähellä. Johannes nukkui melkein koko ajan. Paluumatkalla heräsi laavulla syömään ja vähän siristeli silmiään savussa, mutta sitten taas nukahti.
Tyyppi panttasi taas kakkaa viikon verran. Lääkärikaveriltani saatujen ohjeiden mukaan viikon jälkeen olisi voinut taas antaa mallasuutetta, mutta ei onneksi tarvinnut, koska paluumatkalla junassa tuli K A K K A, tasan viikko edellisestä. Kakka isoilla kirjaimilla siksi, että sitä tuli ja tuli ja tuli ja tuli ja tuli... ja se oli hyvin kiinteää normaaliin verrattuna. Pelkkä sen määrän ajatteleminen saa vatsan edelleen kiertämään. Onneksi oli oma hytti ja sen lavuaarista tuli lämmintä vettä. Muuten oltaisiin oltu aika ihmeissämme.
Menimme heti Lapista tultuamme vauvakerhoon ja ystävän luo vauvabrunssille. Taisi olla pienelle aivan liikaa virikkeitä yöjunan jälkeen, kun tyyppi näki jotain todella levottomia unia ja huitoi, heilui ja ähisi puolinukuksissa puolet yöstä. Liika on selvästi liikaa. Vauvakerho oli kyllä kiva, kun siellä leikittiin, laulettiin ja loruiltiin vauvojen kanssa. Tuntuu välillä, että olisi siirtynyt veronmaksajana jotenkin ylempään luokkaan sen jälkeen kun tuli raskaaksi ja sai lapsen: on neuvolat ja vauvakerhot ja systeemit, puhelimella pääsee läpi terveydenhoitoasioissa, pääsee hammaslääkäriin julkiselle, voi matkustaa ilmaiseksi julkisilla jne... Samalla tavalla kun välitettäisiin muistakin ihmisryhmistä, niin olisi tässä maassakin aika paljon vähemmän ongelmia, väitän.
Täällä oli kyselty rytmeistä. Meidän säännöllisen epäsäännöllinen päivärytmi on ollut viime päiviä jotakuinkin seuraavanlainen (hahmotan sen paremmin yöunista alkaen):
23-00.30 Nukkumaan yöunille
3.30-5.00 Yösyönti (vaihtelee tosi paljon, viime aikoina ollut 3-4 maissa)
6.30-8.00 Syödään uudestaan
8-10 vaihdetaan päivävaipat ja -vaatteet, jatketaan unia
11-13 "herätään" ja syödään
13- ollaan hereillä, leikitään, lauletaan, syödään
päivästä riippuen päiväunia nukutaan lyhyemmissä pätkissä (sisällä) tai pidemmissä pätkissä (vaunuissa ulkona) noin klo 15-16 alkaen. päikkärit voivat kestää jopa 3-4 h. jos ollaan liikenteessä, niin toiset päikkärit otetaan sitten illemmalla noin klo 18-20.
iltavalmisteluja aletaan tehdä joskus klo 20-21 alkaen eli mennään sängylle pötköttelemään ja vaihdetaan yöpuku ja -vaipat päälle. johannes on erityisesti ilta-aikaan kova kertomaan juttuja ja laulamaan mukana kaikissa lauluissa. eilen illalla saatiin sitä kuvattua myös videolle :heart:
Iltaselle syödään vähän tiheämmin kuin päivällä ja viimeisen kerran joskus klo 22-23. Nukkumaan käydään päivästä riippuen 23-00.30. Jos on kovasti kitinää, niin sitten syödään tiheämmin illalla.
Puhuin neuvolassa tuosta rytmistä ja neuvolantäti sanoi, että rupeavat itse kääntämään rytmiään joskus kolmen kuukauden ikäisenä - eli aikaistamaan nukkumaanmenoa. Tämä oli sinänsä rauhoittava tieto, kun olen miettinyt, että pitäiskö sitä rytmiä ruveta itse kääntämään. Täytyy myöntää, että usein iltaisin olen itse tosi poikki, kun nukkumaanmeno venyy niin pitkälle. Johanneksella vaan riittäisi juttua aivan tolkuttomat määrät ja me miehen kanssa torkutaan sen molemmin puolin. Tuntuu kuin se välillä aina komentaisi: "Nyt ette nuku, vaan kuuntelette, mitä mulla on sanottavana!"
Imetys on sujunut toistaiseksi ihan hyvin, mutta viime aikoina on tullut sellainen tunne, että maito vähenisi tai että tissit tuntuvat tyhjemmiltä kuin ennen. Onko muilla samanlaista tunnetta? Pikkumies on toistaiseksi tyytyväinen ja syö edelleen yhdestä rinnasta kerrallaan, mutta saa nähdä miten tämä tässä edistyy. Yritin Lapissa pumpata varmuuden vuoksi maitoa, että saisin tarvittaessa annettua mallasuutteen (sitä varten piti olla desi maitoa!). Hyvä että sain kahdesta tissistä 50 ml syötön jälkeen. Saa nähdä mitä neuvolassa sanotaan seuraavalla kerralla nuoren herran painokehityksestä, mutta eipähän tuo ainakaan nälkäänsä itke ja tuntuu olevan tyytyväinen.
Voimia teille, jotka kamppailette imetyksen kanssa! Se on aivan uskomattoman herkkä asia. Muistan alkumetreillä kun Johannes hylki vasenta rintaa, eikä siitä syömisestä meinannut tulla mitään. Itkuksi meni äidilläkin joka kerta. Sen huomasin silloin, että väkisin ei kannattanut yrittää, jos oli itse väsynyt tai lapsi nälkäinen. Toivottavasti lähtee sujumaan ja kuten joku täällä kirjoitti, on siitä osittaisesta imetyksestäkin hyötyä. Ja juuri luin itsekin jostain tutkimuksesta, että ei se äidinmaito mikään ihmeitä tekevä ole vastustuskyvyn suhteen, mutta ymmärrän kyllä pahan mielen. Rehellisesti sanottuna olisin kyllä itse ihan paskana, jos imetys nyt tyssäisi yhtäkkiä tähän. Koittakaa silti jaksaa, siskot!
Meille tuli äsken pieni kakka
Näytti ihan tavalliselta entiseltä maitokakalta
Kyllä taas jaksaa
Mukavaa viikonloppua!
t. kakkavastaavat Solnushka & Johannes kohta 12 vkoa.