***Heinäkuun Onnenhiput 2011 Heinäkuussa <3 MEIDÄN KUU!!!***

Knox: voisko olla mansikat? ootkos niitä syönyt? En kyllä osaa muuhun yhdistää.

Mä näin yöllä kauheeta unta! Olin synnytystapa-arviossa ja sielä mun alapäähän alettiin pistelemään jotain ihme neuloja ja yhtäkkiä huone täyttyi kymmenestä lääketieteen kandista, kaikki olivat miehiä ja osa oli mun tuttuja. Nää kandit sitten alkoivat kaikki räpläämään mun alakertaa ja pitivät mua koekaninaan. Siihen mä sitten heräsin, että huusin kurkku suorana etten mä ole mikään hautomo, mitä voi vaan tulla sörkkimään.... Inhottava uni :kieh:

Täällä jalat taas superturvoneet vaikka olenkin yrittänyt yöllä pitää niitä kohoasennossa. No ei auta kuin lähteä lenkille josko ne nesteet vähän lähtisivät liikenteeseen.

Niin ja sitten sitä olen hieman ihmetellyt kun moni on sanonut että painoa on vauvalla jo hyvin ja se merkkaisi samalla keuhkojen kypsyyttä. Kun mä olen ymmärtänyt, että isoillakin vastasyntyneillä voi olla (huom. voi olla, ei tarkoita että välttämättä olisi) keuhkojen kypsymättömyyttä ja että sitä pystytään todellisuudessa mittaamaan vain tuolla lapsivesipunktiolla johon Pikkarainenkin on joutunut...
Onko niisku sinulle tehty lapsivesipunktiota? Tai oletko sinä saanut jo kortisonia keuhkojen kypsyttämiseksi? Vaikka periaatteessa minäkin olen sitä mieltä, että mitä luonnollisemmin kaikki menee niin sen parempi sekä vauvoille että äidille, mutta onneksi sinä olet jo tosiaan hyvillä viikoilla ja ymmärrän kyllä pelkosi kaksoissynnytyksen puolesta! Minua kun pelottaa jo yhdenkin synnyttäminen :eek:!

No toivotaan, että tämä päivä toisi helpostusta mahdollisimman monelle sitä jo kaipaavalle ja muille paljon positiivisuutta kehiin!

Tiinu ja Jäppinen 37+0 POKS
 
Mun käsittääkseni lapsen koolla ja keuhkojen kypsyydellä ei oo mitään tekemistä keskenään. Painoarvio omalle vauvalle on 4,5kg raskausviikolle 38+0. Vaikka on noin iso vauva tulossa niin eivät tosiaan halua käynnistää ennen sitä keuhkojen takia.
 
Mommysmonsters: Meille tämä masuvauva on kaikella todennäköisyydellä kolmas ja viimeinen. Miekkonen oli jo näiden kahden jälkeen sitä mieltä, että kaksi olisi riittänyt. Sitten mieli kuitenkin onneksi muuttui ja nyt tämä kolmas on tulossa. Koen kuitenkin, että tämä kolmas tulee "koska minä halusin", niin en halua edes enää aihetta ottaa keskusteluun. Niin ja älkää nyt luulko, että olisin siis painostanut tämän kolmosen kanssa..:LOL: Ja oikeesti tämä raskaus on ollut kohtalaisen haastava, että kai se järki on nyt otettava itsekin käteen ja kärsittävä loppuelämä kroonisesta vauvakuumeesta. Koskaan en kuitenkaan halua sanoa "ei koskaan" sillä meillä on kuitenkin ikää vasta minulla 29v ja miekkosella 27v.

Oma olo on oikein hyvä. Eilinen ja sunnuntai meni ihan unessa viime viikon hässäkän jälkeen. Turvotuskin on hiukan laskenut, joten jalat alkaa näytää jälleen ihmisen jaloilta. Tänään suunnistan tissiliivikauppaan tuhlaan keväällä saamaani lahjakorttia. Ja jos samalla hakis henkalta jotain imetyspaitoja.

Minttu-82 ja Ilmari 36+5 :heart:
 
Huomentaa!!

Tää on kyllä mullle kans viimene,se on taivaan tosi asia :D
Meikäläisen aike menee sitte yli niin että kopisee,jipii,huomenna olis laskettu aika :)
Eilen tuli iha tajuttoman kipee tunne ihan tuonne alas,siis tavaraan särki niin et olin pari kertaa kaksikerroin varmaan 3 minuuttia :O
Ei kyl mitää hajua mitä se sellanen oli..

Onneks eilen ja tänäänkään ei ole niin kuuma.
Nytkin on kyllä hiki ihan kokoajan mutta ei ihan sietämätöntä :)

Tämmösiä ilmoja ku olis nyt vaan loppuajan niin oikeesti pystyis nauttiin näistä viime hetkistä.

Tosta lapsen koosta en oikeen osaa sanoo mitään...
Nelonen ku käynnistettiin viikolla 36,kokoarvio oli ihan keskosen rajoilla,ja mitä se on,kaks kiloo? Tai alle kaks kiloo on pikkukeskonen?
No kumminkin,mitään keuhkoja kypsyttävää en saanu,lapsivesipunktio tehtiin rv:llä 35+ jotain ja niissä ei ollu vielä keuhkot kypsät mut silti käynnistys alettiin siis 36 viikolla,eikä niitä keuhkoja sit enää ees tarkistettu.
Neiti kumminki hengitti hyvin itse ja painoakin oli 2400g.
Sairaalassa oltiin sit vielä viikko kun neitin verenoskeri vaati päivittäistä mittausta,ja se oli kyl aika raakaa ku toisella oli kantapää jo ihan musta :(
Ja syöttöpunnitusta tehtii kans sen viikon ajan.
Sitten kun neiti synty,sillä oli lyhyt napanuora,vain 30cm,ja kun pää oli pihalla,kätsät huomas et nuora menee kaulan ympäri jolloin sano ettei nyt sais sit missää nimes ponnistaa,ja alko työntää vauvaa takaspäin mikä oli aika koomista ku minä yritin pihalle ja toiset tuuppas takas :D
Mutta oikeesti,tunne oli raju mutta siitäki selvittiin sitten.

Oih,nyt niin hiki et pitää men tuulettimen eteen!!!!

Nenna ja Iiduska 39+6 :O
 
Vilkasta keskustelua täällä. Itselläni on ystävä, joka saanut kaksi lasta hedelmöityshoitojen avulla. Hänellä paha endometrioosi, kiinnikeitä sisuskalut täynnä.. Ja varsinkin toinen raskaus oli hänelle aivan helvettiä, kiinnikkeet aiheuttivat sellaisia kiputiloja, ettei hän pystynyt nukkumaan ollenkaan vaakatasossa, nukkui viimeiset 2-3 kk nojatuolissa sen minkä nukkui, ja kivut olivat silti kovat. Sai vaikka mitä kipulääkettä, eivät pahemmin auttaneet. Lopussa hänelle tuli munuaisiin joku tila (en muista sen nimeä), joka olisi voinut pitkittyessään lakkauttaa munuaisten toiminnan pysyvästi.. Tätä tietysti seurattiin tiuhaan. Mutta eivät häneltäkään lähteneet käynnistämään raskautta ennenaikaisesti, muistaakseni käynnistys oli juuri rv 38. Hän ei käynnistystä toivonutkaan, koska hänellä esikoinen syntyi ennenaikaisena ja alku oli todella rankka ja hurja vauvalle (muistaakseni syntyi "vaan" RV 35-36). Vauvan hyvinvointihan tosiaan menee kaiken edelle näissä tilanteissa, äidin epämukavuus ja/tai kipukin ei ole syy käynnistää synnytystä, jos oikeasti äidillä ei ole voinnissa jotain konkreettista häikkää. Itse olen tässä asiassa kyllä "lääkärien puolella".. Mutta vähintään äidille pitäisi tarjota keskusteluapua ja tukea eikä jättää tätä yksin kärvistelemään. Myös ystäväni jäi täysin yksin kovien kipujensa kanssa.

Tiinun kanssa olen samaa mieltä siitä, että positiivisuutta tähän ketjuun kaivattaisiin :) Itselläni meni myös tuo loppuraskaus stressaamatta, enkä odottanut vauvaa koko ajan syntyväksi. Toivottavasti hiljalleen saamme tänne muitakin aiheita... =)

Tiinulta piti vielä kysyä, että mistä tilasit nuo Carriwellin liivit? Itselläni parit Lindexin imetysliivit, ei tukea nimeksikään : /

Kiva kun Knox taas kirjoittelee :)

Ensipäivistä kotona piti mun kirjoittaa, että me ihan tylysti rauhoitettiin koti. Ei siis otettu vieraita vastaan, ainoastaan mun ja miehen vanhemmat. Tänään vasta on ystäväperhe tulossa kylään (heistä tulee kummeja). Nyt alkaa itsellä ollakin sellainen olo, että kiva kun tulevat. Ensimmäinen viikko meni mulla pelkästään toipumiseen ja univelan korjaamiseen, samalla tietysti opeteltiin eloa vauvan kanssa. Mun mielestä siinä ei todellakaan ole mitään pahaa, jos sanoo että haluamme olla aluksi keskenämme ja ilmoitamme, kun voi tulla kylään.

Täällä jatkuu arki mukavana. Vauva on edelleen hirmu tyytyväinen ja rauhallinen. Eilen hän oli illalla jopa 3 h hereillä :heart: Imetys aiheuttaa mulla myös hikoilua sekä hiusten & ison rasvoittumista, yäk..

Joten nyt kun tyttö nukkuu, taidanpa lähteä suihkuun :)


Hyvää mieltä toivottaen,

Mayinga & Hajuherne 10 vrk
 
  • Tykkää
Reactions: Brianna
Kyllä huomaa että mammat on lomalla, kun tänne ilmestyy viestejä kuin sieniä sateella! Mistä tulikin mieleen, että ihanaa kun ei vieläkään ole kuuma!!

Ensin omia oloja sen verran, että neuvolassa ei yllättäen mitään uutta. Viikot siis 40+0 ja Sf-mitta ei ollut vieläkään muuttunut senttiäkään, ja on edelleen sen 33. Kaikki muukin ennallaan. Vauva ei kiinnittynyt, mutta sentään edelleen menossa oikeaan suuntaan ;)
Jalat on myös mulla tänään ihan tukit, aamulla oikeen ihmettelin että mitäs niissä oikein tapahtuu, ennen kuin tajusin että turvotusta vaan. Ananasta kiskoin aamupalaksi, kävin pyörällä neuvolassa ja nyt vettä pullo kaupalla naamariin. Päivällä olis varmaan uus pyörälenkki edessä, jospa siinä viimeistään karisis isommat nestepussit.

Sellainen pieni epätoivo/turhautuminen kyllä iski, kun ruvettiin katselemaan seuraavia aikoja, ja ilmeisesti vielä kaksi kertaa pitäis raahautua tonne neuvolaan, jos vauva ei ennen sitä synny. Seuraava aika 40+6 ja sitä seuraava vissiin 41+3. Viimeisellä käynnillä varataan aika yliaikaiskontrolliin sairaalan puolelle...

Oon jotenkin ihan ihmeissäni, miten moni toivoo tota käynnistystä. Ja siis nyt tarkoitan ihan sellaisia "normaaleja" (mikä nyt sitten on normaali...) raskauksia, Niiskun käynnistystoiveet nyt johtuu varmasti kaameasta olosta.
Oon ihan mielenkiinnosta ja tulevaisuutta varten lukenut aika paljon sikiön kehityksestä ja jokaisessa ammattikirjallisuudessa on painotettu sitä, miten lapsi syntyy silloin kun sillä on parhaat edellytykset elämään, ei aiemmin eikä myöhemmin. Laskettu aika on kuitenkin vain arvio, ja jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa, toiset nopeammin ja toiset hitaammmin. Joku muukin jo tuolla totesi, ettei vauvan koolla ja keuhkojen ja muiden pikkuosasten valmiudella ole suoraa yhteyttä toisiinsa.
Ei ne vauvat jää sinne mahaan huvikseen hengaamaan, kyllä luonto järjestää ne ulos, kun aika on.
Käynnistykseen kuitenkin liittyy omat riskinsä, eikä ole välttämättä tapahtumana yhtä lempeä äidille tai vauvalle kuin luonnollinen syntymä. Mitä mä olen lukemastani ymmärtänyt, enemmän ja enemmän asiantuntijat pyrkii siihen, että odotetaan ihan luonnollista käynnistymistä mahdollisimman pitkään mikäli vauvoilla ja äidillä ei ole hengen vaaraa. Onneksi nykyajan lääketiede ja sairaanhoito on sen verran kehittynyttä, että äitiä ja vauvaa tarkkaillaan usein ja hyvin, ja mahdollisiin ongelmiin päästään puuttumaan aikaisessa vaiheessa.
Joku täällä sanoi (Tuittumuruhan se taisi olla) tai siis kirjoitti musta hyvin: jos ihan jokaisen äidin käynnistys- (ja kaikki muut mahdolliset vielä siihen päälle) toiveita kuunneltaisiin, saataisiin olla jatkuvasti puuttumassa luonnolliseen tapahtumaan. Musta on siis vaan hyvä, ettei homma ole menossa siihen suuntaan, että käynnistystä tarjotaan yhä heppoisemmista syistä.

Mitä enemmän asiasta lukee sitä varmemmaksi tulee se, että kaiken mennessä hyvin haluaisin välttää käynnistämistä omalla kohdalla. Toki vauvan hyvinvointi menee kaiken edelle, ja luotan että lääkärit pitävät siitä huolen. Musta sen kuuluukin olla niin, että raskauden aikana neuvola- ja synnytyslääkärit on erityisesti sitä syntymätöntä lasta varten, koska hän ei voi voinnistaan, kehityksestään, olostaan jne. ääneen kertoa. Äiti pystyy vielä itse pitämään huolta omasta hoidostaan ja vaatimaan sitä, lapsi ei.

Kääk, mikä sepostus! Tätä en siis suunnannut kenellekään teistä, aihe vaan kiinnostaa ihan fysiologisella tasolla oman navan lisäksi, joten hirveä hinku päästä purkamaan luettua ja opittua asiaa näköjään.

Brianna, mua kyllä tosissaan harmittaa sun puolesta :(
Toisin kuin Knox(ko se oli??), mä en ehkä edes näkis tota ongelmaa niinkään siinä ettei koiralle ole laumajärjestys selvänä (jos siis muita ongelmia sen kanssa ei ole), vaan just niin, että se on vahvatahtoinen koira jolla kenties taipumusta dominanssiin. Sellaset yksilöt tosiaan tuntuu tarkkailevan mahdollisuutta päästä hivuttautumaan ylöspäin kun mahdollisuus tulee...
Toivottavasti tilanne siellä tosiaan ratkeais :/ Oot ihan oikeessa, että perheenjäsenestä luopuminen on aina hirveetä, ja tottakai omistajan vastuuseen kuuluu tehdä kaikkensa jotta yhteiselo vois jatkua. Mutta jos luottamus on mennyt ja joudut pelkäämään lapsen puolesta, voit tuskin olla koiralle enää se paras mahdollinen laumanjohtaja...
Mulla ei sitten ole mitään pätevyyttä antaa kenellekään mitään neuvoja, kunhan jakelen omia mielipiteitä. Nämä siis perustuu kaikki sellaseen musta tuntuu -"tietoon", enkä halua missään nimessä tuputtaa mitään ajatuksia. Tsemppiä ihan hirveästi hankalaan tilanteeseen!

Tiinu ja Knox, olen teidän kanssa aika samoilla linjoilla monista asioista (ja Knoxia olin mäkin ehtinyt jo kaivata :)), mulla myös edelleen positiivinen fiilis vaikka vauva oliskin jo täysin tervetullut maailmaan. Ainoa mikä ärsyttää ja luo vähän sellasta levottomuutta, on tuttavien "Siis etkö sä ole vieläkään poksahtanut/räjähtänyt/puhjennut/you name it". Tätä kuulee erityisesti puolituttujen miesten suusta, ja voi jeesus että ärsyttää. Voi olla että kuvittelen vaan, mutta toi tulee yleensä sellaiseen päivittelevään, jopa vähän "syyttävään" sävyyn. Tulee itelle sellanen olo, että pitäis pyydellä anteeks kun ei oo etuajassa :D Jos tässä nyt vielä kovin kauan menee, hautaudun varmaan kotiin sohvan nurkkaan, kun en jaksa kuunnella noita ihmettelyjä. Oon vaan kaikille sanonut, että vielä ei ole edes täydet viikot, mutta nyt pitää tänään keksiä joku uus puolustus. ;)

Apua, miks mä en koskaan osaa pitää näitä viestejä normaalimitoissa?! Kauheita lärpätyksiä täynnä vaikka kirjottais tunnin välein :D

Nyt palaan kirjojen ääreen, päätin aloittaa enskeväisen luku-urakan jo nyt kun tuo vaaveli kerran viihtyy niin hyvin helppohoitoisessa yksiössään. Voipi meinaa olla ettei heti syntymän jälkeen tule opiskeltua kovin ahkerasti ;)

Hauskaa päivää mammapoppoolle!

Sillis ja laskettu aika tänään :)
 
  • Tykkää
Reactions: Tiinu85 ja Brianna
Mä en jotenkin osaa pitää teitä rv 36-37 olevia edes loppuajan odottavina, vaikka olettehan tekin pitkällä! :D Ja tietysti silleen kyllä jo loppusuoralla :) Hassua vaan jotenkin, kun on jo itse niin paljon pidemmällä ja LA:kin jo ohitettu.

Mullekin terv. hoitaja ihmetteli eilen, että miten mä oon niin rauhallinen, monet kuulemma on tässä vaiheessa kun tulisilla hiilillä.. No mitäs tässä hytkyilemään, tulee kun tulee. (Viimestään ensi viikon loppupuolella :heart: )
Itselläkin on kyllä vaivoja jo pidemmän aikaa ollut, mutta voin kertoa, että nyt vasta tässä ihan viimesellä viikolla pahimmat olot on ollut.. Ja ymmärrän kyllä kaikkia, jotka tänne omista oloistaan kirjoittelee, eikä välttämättä niin positiiviseen sävyyn aina!!! Nimenomaan Odotus-palstahan tämä on.. eikä mulla ainakaan tulis tänne muuta mieleen kirjotellakaan, kun odotus-juttuja.

Mutta joka tapauksessa aion nyt nauttia näistä loppupäivistä, kun tiedä vaikka tää mun viimeseksi kerraksi raskaana jää! Jaksuja edelleen kaikille! :)

Niin juu ja itsekin piti kiittämän kaikki synnytyskertomuksen kirjottaneita, niitä on kiva lukea! :wave:

Pearl ja pieni 40+5 :heart:
 
Viimeksi muokattu:
Sillis kiitos, ihana, etten kaikkia ole ärsyttänyt täällä =).

Juu, en minäkään voi tehdä näkemättä mitään pätevää arviota Briannan koiraongelmaan. Usein tuollaiseen vaan liittyy jonkinlaisia ongelmia johtajuudessa. Ja kovapäinen koirakaan ei ole ongelma, jos oikeat keinot hallintaan on hallussa. Itse siis tosiaan nähnyt näitä lopetusuhan alla olleita, jotka on saatu palautettua maan pinnalle. Siksi siis ammattilaisten puoleen kääntymistä ehdotin.

Toi muiden malttamattomuus on ärsyttävää, tosin suhtaudun siihenkin huumorilla ja annan toisten arvailla ja kertoa aavistuksiaan. Tällainen mä taidan olla, eläin ja lapsi-asiat saa mut välistä täysin hermostumaan. Kun eivät osaa puoliaan itse pitää, mutta muuten sitten yritän kääntää asiat parhainpäin.

Pissan punaisuus Mansikoita söin kyllä eilen vajaan litran, voisko sitten olla siitä? Aika usein kyllä mansikoita syön, enkä ennen ole moista huomannut, joinkin illasta aika paljon. Hmm, pitää seurailla ja jos ei häviä soittelen neuvolaan.
 
Tosta käynnistyksestä vielä...Mä ainakin toivon luonnollista käynnistymistä ja syntymää, Mutta mun vaavilla on sen verran kokoa, että pelkään jos sitä ei käynnistetä ajoissa, niin edessä onkin sitten sektio, kun en pysty sitä synnyttämään.. Tai toinen vaihtoehto on se, että saan hirveet vauriot ja vavanhoito ei sen takia pääse kunnolla käyntiin tai vauvalle syntyy hapenpuute synnytyksen pitkittyessä... Varmaan six toi asia tuntuu niin inhottavalta, että toiset lääkärit käynnistäisivät ja toiset eivät. Syntyy pelko ja ristiriita siitä, mikä nyt sitten on oikeesti parasta? Musta on ihan turha ruveta kiistelemään aiheesta, koska tuskin kukaan haluaa lapselleen pahaa..ja netin välityksellä harvemmin saa kuitenkaan täydellistä kuvaa kenenkään henkilökohtasesta tilanteesta..

Tätä ketjua on kehuttu siitä että täällä ei hirveesti "kiistellä" ja ollaan positiivisia :) Mut onhan se ymmärrettävää että kun täällä alkaa olemaan monta mammaa loppuraskauden hormoonihuuruissa, niin helposti joku ärsyyntyy ja loukkaantuu ;)

Kun nyt päästiin noihin mielialoihin, niin mä ainakin ilmottaudun ihan hormoonihuuruiseksi :wave: Pillitän ties mietä asiasta ja eilen kun mies oli jo menny nukkuun niin mä meen poraan sen luokse, että "sen pitää luvata ettei se kuole huomenna". Jostain kun olin saanut päähäni, että se autolla ajaminen on hirveen vaarallista :LOL: Kaukosäädin lensi seinään pari päivää sitten, kun antennissa oli häiriöitä ja päälle hirvee poru :rolleyes: hoh hoi...

Ihanaa kun noi helteet on ohi :) Huh huh sitä hien määrää!

Tänään on ihan pakko päästä ostaan joku ihana tyttöjen härpäke, kun toisessakin ultrassa meillä näkyis olevan tyttö :) Mun kaikki vauvanvaatteet on aika neutraaleja, kun en sit kuitenkaan uskaltanu siihen ekaan tyttölupaukseen luottaa. Mä en oikeen tiiä mistä noita imetyspaitoja ostais, myllyn h&m oli aika pettymys, siellä oli vaan pari paitaa ja nekin kokoa s... ei mahu mulle.

Kantoliinaa oon yrittäny ite ommella ihan lakanakankaasta, mutta eiköhän mun ompelukone ruvennu ryttyileen ja se homma loppu sit siihen ja tietty hirveeseen itkuun kun sekään ei toimi :popcorn:
Sen manducan kyllä tilaan, mut aattelin myös kokeilla tota liinaa.

Koira-asiaa täällä on ollu.. aika kinkkinen tilanne tollanen... Itsellä on 2 koiraa, josta toinen painaa 60kg...Mut sillä ei onnex oo pienintäkään epäilystä siitä, etteikö se olis lauman alin.. Oon nyt jo puolisen vuotta opettanu, et niillä ei oo mitään asiaa esim. makuuhuoneeseen, koska vauva tulee nukkumaan siellä kehdossa. Sama kun se, että mun lähellä ei todellakaan riehuta, eikä hypitä. Saa silti kattoo miten noi vauvaan sitten suhtautuu.. Tosin meillä on kotona kokoajan "poikasia" kissan tai lampaan yms. ja niitä osaavat kunnioittaa.
Suurin huolenaiheeni koirien suhteen on vaan se, kun vetävät perunoita ja herneitä naamaan heti kun silmä välttää kun ollaan sadonkorjuu hommissa..Ette voi kuvitella sitä hajua, mikä niistä sen jälkeen lähtee :LOL:

Mei-mei ja Isla 37 POKS!!! :)
 
Piti vielä lisätä, että Niisku-Rouvalle lähtee kyllä kaikki sympatiat myös täältä.. En voi kuvitella, miten tuskaista olo on. Tuo B-vauvan kääntäminen synnytyksen aikana ei myöskään kuulosta kivalta :( :hug:
 
Nenna, en voi kuvitella mitään kauheempaa kuin että päätä ruvettais ponnistusurakan jälkeen työntään takas. :D

Minusta on uskomattoman hyvin tultu toimeen täällä. Ollaan kuitenkin kaikki viimeisillään raskaana. En usko että kukaan toivoo lapselleen ennenaikaista syntymää ja keskolaa. Siitä puhuminen taitaa kertoa vaan enempi pahasta olosta. Itse olin eilen valmis antamaan koko vauvan pois. Tänään on taas päivä uus ja odotan kovasti. :) Tunteet on vain tunteita ja jos jotain auttaa täällä kunnolla avautua niin hyvä niin. Itse en oikein muualla edes kehtaa. Sen verran kauheitakin juttuja pyörii päässä välillä.

Neuvolaterveisiä:
painoa +3kg/viikko (ai että turvottaako : / )
turvotus ++
verenpaine 145/99
proteiini -

Että sellaista. Sain pissaliuskoja kotiin niin voin tarkkailla tilannetta raskausmyrkytyksen varalta. Uutta aikaa en enää neuvolaan saanut. Ens viikolla on äippäpolikäynti ja mahdollinen käynnistys vauvan koon takia. Toivon että vauva kypsyis itekseen siihen mennessä ja syntyis ettei tarttis koon tai raskausmyrkytyksen takia käynnistää. Päivä kerrallaan mennään.

Ainiin. :attn: Helsingissä synnyttävät, laitoitteko sairaalaan menemään mitään esitietoja? Tarkoitan synnytystoiveita ja toiveita esim. perhehuoneesta? Unohdin neuvolassa nyt kysyä.

Tsemppiä kaikille!

Tuittumuru ja Myrry 36+5
 
Niisku-Rouvalle tsempit ja pakko kertoa että yks tuttavani sai tuossa alkuvuodesta kanssa kaksoset. Kokoa niilläkin vauvoilla oli reilusti ja äiti oli kooltaa aika pieni, mutta suunniteltiin alateitse synnytystä, no viikot meni muistaakseni jo YLI lasketun ajan eikä siltikään sairalassa suostuttu käynnistämään. Lopulta vauvat otettiin sektiolla pois kun eivä lähteneen syntymään, valitettavasti en muista tarkkoja viikkoja koska tämä oli. Ja tämä kaikki tapahtui TAYSsissa eli kaippa se on joka sairalassa sama juttu etteivät halua käynnistää ennen laskettua aikaa vaikka mikä olisi. Voimia!!!

Sellainen mielikuva mullakin on että vauvojen koolla ei sinänsä ole merkitystä vaan viikkoilla silloin kun puhutaan keuhkojen kypsyydestä. Ja siinä synnytystilanteessa kai ne keuhkot vielä kypsyvät lopullisesti.

Oma olo taitaa olla aika hyvä verrattuna moneen muuhun täällä kun lukee noista teidän kivuista. Itselläkin välillä on menkkamaisia kipuja mutta eipä juuri muuta, ei supistuksen supistusta vieläkään. Huomenna taas neuvolaan, toivottavasti siellä edes kuulisi jotain edistystä tapahtuneen. Milloin muuten yleensä mahtaa olla se yliaikaiskontrolli synnytyssairaalassa? Jostain luin että 10 päivää LA jälkeen tai jotain mutta onko jollain kokemusta siitä koska SATKS mennään kontrolliin tai aletaan käynnistelemään? Itse olen siis jo motivoitunut että menee pari viikkoa vielä ennen kuin vauveli syntyy.

Onneksi on vilpoista!!! Jaksaa taas kummasti paremmin touhuta =)

Ei muuta kuin jaksamisia kaikille!!! :hug:

Sannuli ja Nykerö 39+1
 
Onnea useille vauvautuneille! :flower:

Vilkasta keskustelua täällä, hyvä niin. Mun mielestä Sillis kirjoitti erinomaisesti aiheesta, juuri samoja ajatuksia meinannut itsekin kirjoitella mutta en ole saanut noin hyvin puettua sanoiksi.

Myös Knoxilla paljon samoja ajatuksia kun mulla.

Brianna, itellä ei koiraa, mutta vanhemmilla on ja aina se hieman mietityttää kun vauvaa sinne vie, ja tarkkana saa olla. Tsemppiä! Toivottavasti löydätte asiaan hyvän ratkaisun!

Tsemppiä kaikille kärvistelijöille. Niisku, koitahan jaksella. Tuo sinun henkinen jaksamisesi tosiaan kyllä erityisesti huolettaa, toivottavasti saat apua siihen, ja varsinkin vauvojen syntymän jälkeen, myöskin ihan siihen arjen pyörittämiseen koko perheen kanssa...

Oma olo varsin hyvä, ei erityisempää. Onhan tässä aikaa vielä laskettuun aikaan:) Kuten joku muu, en mäkään osaa ajatella meitä viikoilla 36-38 olevia "loppuajan odottajina". :)

Kirppiina ja muru 36+1
 
Vieraista Sanoin miehelle, että kotiintulopäivänä tänne ei oo kenelläkään asiaa. Ja senki jälkeen vaan molempien porukat + lähimmät kaverit (lähinnä tulevat). Sitten viikon päästä voi kattoa ketä jaksaa ottaa vastaan. Mua vähän jännittää anoppi, kun en tiedä yhtään minkälainen se tulee olemaan. Omasta äidistä onneks tiiän, ettei se jakele kärkkäästi omia ohjeita ja että niinjanäin _pitää_ tehdä.

Saman oon huomannut kun joku muukin, että tuota "et oo vieläkään poksahtanu" lausetta hokee eniten puolitutut, ja aina "syyttävällä" sävyllä. Ja siihen lisäksi vielä ne "koita nyt synnyttää, että pääsen vauvaa kattomaan".. Huoh...

Tässä pitäis alkaa pyykkiä pesemään ja siivoskelemaan, ettei jää kaikki huomiselle. Mieshän täällä laitoksella olo aikana tuskin mitään suursiivousta alkaa tekemään, jos edes sekään kotona käy muuta kun nukkumassa (tosin jos se perhehuone saadaan, niin sillon ei edes sitä).

Merlina ja muru 39+5
 
ONNEA kaikille vauvautuneille

Tullut paljon tekstiä ja monella on remppaa, mutta koitetaan jaksaa vileä viimeiset viikot.

Itse olen päässyt raskaudessani helpolla. Oikeestaan viiime viikonlopun helteillä tuntui ekaa kertaa, että nyt voisi jo jotain tapahtua. Nyt taas parempi mieli, vaikka viime yö menikin kipujen kanssa kärvistellessä. Odotan, että nämä säännölliset kivuttomat supparit muuttuu kivuliaiksi...niin päästäisiin tositoimiin. Kunhan parissa viikossa edistyttäisiin...

keiju123 ja hipsu 40+0, POKS
 
Iltapäivää pinoon arvoisaan :)
Tänään taas toinen viileä päivä, mahtavaa!

Vieraista synnytyksen jälkeen oon samoilla linjoilla kuin moni muukin täällä. Mieluusti haluisin ensin kotiutua rauhassa vauvan kanssa ja katsoa, miten esikoisen kanssa alkaa sujua. Kun vauva on kotona, poika ei yhtäkkiä olekaan ainoa, jota huomioidaan ja se on aika iso muutos se! Myös imetyksen opettelun aikainen oma rauha olisi suotavaa, niin ei tarvitsisi stressata, milloin imetysmaraton sattuu olemaan käynnissä ja just silloinko koko suku pelmahtaa paikalle. Mutta nämä on vaan järjestelykysymyksiä... Olisi hienoa, jos sukulaiset ymmärtäisi tämän itsekin, niin ei tarvitsisi kirjallisia perusteluja jakaa ja tuntea huonoa omaatuntoa asiasta.

"Poksahtamisesta" ja utelijoista Ennen kuin kukaan ehtii yleensä edes kysyä mitään, minä jo huoneeseen astuessani ilmoitan: "En oo vielä poksahtanut!" (ihan kuin se ei olisi ilmeistä) ja siitä voikin sitten suoraan jatkaa muihin aiheisiin :D Mahaa joku joskus muistaa kommentoida, että onpa se ISO tai sitten vauvan sukupuoltakin arvuutellaan vielä, mihin en oikein voi muuta kuin kohautella olkiani. Riippuu päivästä, milloin jotkut kommentit ärsyttää ja milloin vaan hymyilyttää.

Vähän tulee jo kyselyitä, että joko? Tai sitten jos tulee soittaneeksi jollekin, jota ei saakaan kiinni, ja soittaa sitten seuraavalle, niin puoli kylää menee heti sekaisin: "Nytkö se lähti synnyttämään?!"

Aika hyvin me hormonihuuruiset odottajat ollaan jaksettu toisiamme ja soisin sen vielä jatkuvan. Tänne on kiva kirjoitella. Joku valittaa sitä, että on huono olo ja toinen valittaa, kun ärsyttää kun joku toinen valittaa. Koitetaan nyt jaksaa, oikeesti! ;)

Sukkasillaan ja pikku sukka rv 39+1
 
  • Tykkää
Reactions: Sillis
Ihanaa lenkki takana! Kyllä toi liikunta on sit vaan niin mun juttu ja helpottaa aina kaikki pään kiristykset sen myötä! Mulle siis ihan henkireikä!

Mayinga tuolta Imetystuotteet - Imetysliivit | Vaippatalon verkkokauppa
tilasin molemmat liivit ja oisko kolmessa päivässä tullut! Ja suosittelen kyllä Emma Janeja. Kokoasiaa vielä sen verran että normisti olen kokoa 75b ja nyt otin carriwellin S koon ja Emmajanesta sen 75 koon. Carriwellit oli kireämmät mutta silti emma janet tukevammat!

Ihanaa kun on ollut paljon keskustelua! Vointeja kaikille!

Tiinu ja Jäppinen 37+0
 
  • Tykkää
Reactions: Sillis
Knox ite olen syönyt jokapäivä mansikoita litrasta kahteen, eikä ole pissanväri muuttunut! Soita ihmeessä neuvolaan jos vielä vaivana on!!

Joo täällä käyty neuvolassa...

viikot: 38+3
paino: +1800g/viikko :O herranjumala, ja kun tuntuu ettei mitää oo pystyny edes syömään näin kuumalla..... :O
turvotus:++
verenpaine: 125/80
pissa:+
hb: 124
sf: 37cm
tarjonta: rt
syke: +
liikkeet:++
 
Imetysvaatteista heti alkuun.Mullakaan ei ole ikinä ennen ole ollut imetyspaitaa mutta nyt ajattelin hankkia.Toivoisin että koko imetys edes onnistuisi,mitä tahansa mulla sitten päällä onkaan:).Liivit mulla on hm:n mutta haluisin jotkut tukevammat ja ehkä vähän kivemman näköiset;)
Täytyisi tonkia netistä kivoja kauppoja missä myydään kivoja liivejä isompia kokoja(85DD).
Kerkeehän noita hommata:)

Mä ehkä hätäilen vauvan syntymää koska hinku mökille on niiiiin kova!.Normaalisti ollaan mökillä koko kesä ja muutenkin usein.Nyt ihan ahistaa kun ei ole päässyt reissuun.
Ja kun vauvan toisiaan pitäisi pari viikkoa kasvaa ennen lähtöä ja miehellä loppuu loma vika päivä:D.

pearl kirjoitteli ettei tulisi mieleenkään kirjoitella tänne kun odotus juttuja.Mun mielestä taas on kiva lukea muitakin juttuja odotus asioiden vierellä.ollaan niin pitkään täällä kirjoiteltu että kiva kuulla muiden kuulumisia muutenkin:).

Ehkä itse tykkään tänne avautua niin odotus ja muistakin jutuista.Jotenkin kun kuulumisia kirjoittelee niin tulee avauduttua sitten kaikesta:D.Jotenkin kaikki vaikuttaa kaikkeen..

tuittumuru Mullakin on välillä päiviä kun voisin perua koko vauvan.Ja välillä voisin lähettää siperiaan noi kotona olevat tytöt:D.Mutta äkkiä se ohi menee.
Esikoinen kun oli vauva ja se huusi melkeinpä kokoajan ja valvoi yöt ym.Arki oli ihan kauheeta.Silloin toivoin että parveke putoaisi kun vauva nukkui siellä:/
Ne on vaan ajatuksi ja ne on tärkeä sanoa ääneen ja puhua niistä niin omakin olo helppottuu:)

Ja voi apua!! kummeja ei olla ajateltu!! Onko muilla kummit jo valmiina?.
Meillä olisi vaihtoehtoja kyllä mutta meillä aika iso osa on eronnut kirkosta tai ei ole kuulunut ollenkaan.Voi hitsi:D

Multa ainoastaan naapurit kyselee "jokojoko".mutta suku on tosiaan jo varautunut että yli menee niin että rytisee:D

Mä en ole vieläkään saanut ostettua niitä rintakumeja tai tissirasvaa:D.Enkä puhdistuspyyhkeitä.
Mutta loput lasten mökille menevistä vaatteista olen jo pakannut:LOL:
Ehkä mä tällä viikolla saan ne ostettua:)

tuittumurulle sitä vielä että mihin menet synnyttämään?.Multa ollaan aina naikkarilla kysytty synnytyksen aikana että haluttaisko perhehuone(jos on vapaana).Kakkosen kanssa oltiin mutta tuntuis vähän hölmöltä ottaaa perhehuone ja hommata lapsille kotiin vahti.Mutta multa ei olla ainakaan kyselty mitään esitietoja:)

Musta tuntuu että mitä enemmän on ennestään lapsia niin sitä vähemmän ketään kysyy yhtään mitään.Jo kakkosesta kun oltiin sairaalassa niin niiltä meni varmaan 4 tuntia ennenkuin hoitajat tajusivat että ollaan siellä perhehuoneessa.Kolmosestakaan ei kyllä kyselty että tarviinko apua jossain tai ylipäätänsä yhtään mitään.Itse sitten kyselin monta kertaa ennenkuin hoitaja kerkesi tulla auttamaan imetyksessä,senkin tosi hätäisesti:/

Jep mutta kai se on itsekkin lähdettävä kävelylle,tai lapset pääsee pyöräilemään ja lyllerrän perässä:D.

Eilen illalla muuten oli todella kipeä olo,vatsan heitti ihan kuralle ja supisti.Yöllä heräsin vatsakipuihin ja aamulla taas tosi huono olo.Välillä supisti.
Muistin sitten mitä ne oikeat synnytyskivut on!Ja tajusin että nämä vikat päivät on otettava ihan levon kannalta vaikka tylsää onkin:).Tänään ollut muutenkin vatsa kipeä..

Ja kun kattoo että mayingan hajuhernekin on jo 10 päivää!:).Sitten aika tosiaan menee niin äkkiä kun vauva on syntynyt..

Mm ja itu 39+3
 
Viimeksi muokattu:
Hui mitä vauhtia tänne tulee viestejä, kiva!

Kävin tossa vähän turvotuksenlasku-urheiluilla :D Ensin pikaiset pyöräilyt ja perään vähän golfia. Ehkä vaan kuvittelen, mutta tuntuu että pääkopan lisäksi myös jalat keveni kivasti :D Käytiin vielä koirien kanssa katsastamassa mustikkatilanne metsässä, niin ne on nyt molemmat aika tyytyväisinä päiväunilla. Tulee kyllä niin hyvä fiilis jos on onnistunut väsyttämään koirat jollain aktiviteetilla niin että ne vetelee sikeitä ilman mitään tietoa muusta maailmasta!

Kiva että olitte jaksaneet lukea ton mun maraton-viestin, täytyy yrittää jatkossakin jaksottaa tekstiä ja tummentaa noita pääpointteja, niin jokainen voi poimia näistä mun hölynpölyistä ne aiheet jotka ehkä kiinnostaa...

Pearl84, mä taas päinvastoin kattelen kaikkien viikkoja, että "huhhuh, noin pitkällä jo!" ennenkun edes tajuan että ite saattaa olla melkein kuukauden edellä :D Musta me kaikki siis ollaan ihan loppusuoralla, ja melkein niin päin että ite tuntee olevansa aika kaukana siitä finaalista muihin verrattuna. Mulla ehkä vaikuttaa se, ettei mitään oloja ole, siksi synnyttämään lähtö tuntuu ihan utopistiselta ajatukselta.

Muiden poksahtamiskommentteihin, sainkin pian edellisen viestin jälkeen tän hetkiseltä inhokkimiestuttavalta (kiva sanahirviö) saman kommentin kun aina ennenkin: "Eikö vieläkään ole tapahtunut mitään??!!". Sanoin siihen, että onhan tässä paljonkin tapahtunut, muttei nyt mitään erikoista sitten eilisen, kun hän viimeksi ihmetteli miksen ole poksahtanut ja kysyi olenko varma etten odota nelosia. Alkoi siinä sitten suureen ääneen pohtimaan, olenko mahdollisesti muistanut väärin mieheni kanssa 9 kuukautta sitten tapahtuneen h-hetken päivämäärän, kun mitään ei tänään tapahdukaan. Tosi siistiä, puolituttu mies miettii, olemmeko mieheni kanssa sittenkään harrastaneet seksiä tasan 9kk sitten, vaiko sittenkin muutaman päivän myöhemmin :LOL:. Anna mun kaikki kestää... Ja siis kyseessä tosiaan yksi eläkeikäinen entinen asiakas, jonka kanssa ollaan vaihdettu aikaisemmin vain muutama sana töihin -korkeintaan päivän säähän- liittyen. Vaimonsakin oli siinä viressä, ja kuunteli hieman vaivaantuneena miehensä juttuja, ja lopulta vaihtoi puheenaihetta ennenkuin kerkisin vastaamaan mitään järkevää (tai kärkevää ;))

Mitä tulee positiivisuuteen, tuntuu välillä tyhmältä kertoa omista hyvistä fiiliksistä, jos toisilla on tosi vaikeeta ja kipeetä. Sen takia monesti "tasottelee" juttujaan, eikä hehkuta esim. omaa oloaan. Kiva kuitenkin kuulla että kaikki taitavat olla sit mieltä, että tänne keskusteluun mahtuu niiden positiivistenkin fiilisten kanssa.

Knox, et tosiaan ole ainakaan mua hermostuttanut, päinvastoin! Mä arvostan ihan hirveästi ihmisiä, jotka sanoo oman mielipiteensä silloinkin kun kaikki muut ovat olleet ihan toista mieltä. Ihan sama olisinko samaa mieltä vai en, mutta keskustelulle on aina tilaa!
Mitä Breen koiraan tulee, saatat hyvinkin olla oikeessa. Noissa tilanteissa tulee monesti vielä niin sokeaksi sille oman perheen (=lauman) toiminnalle, että jonkun ulkopuolisen arvio voi olla paikallaan, vaikka periaatteessa kaikki tuntuisikin olevan OK.

Pakko vielä noihin käynnistyksiin kommentoida, että ymmärrän kyllä tilanteen, jossa esim. mei-meikin nyt on. Jos vauvan koko alkaa olla jo lääkäreidenkin mielestä suuri, keuhkot on valmiit ja kohtuun jääminen on (suurikokoisuuden tai minkä vaan muunkin syyn vuoksi) suurempi riski kuin käynnistys, niin toki se silloin on tehtävä. Periaatteessa siis kaikki vauvasta riippuvat syyt käynnistää on musta aina OK. Luottaisin siis noissa arvioinneissa oman lääkäriin, vaikka toki erilaisten tarinoiden kuuleminen varmasti saa mietteliääksi & epäilemäänkin.

Ai niin, mä en kyllä oo kokenut, että täällä olis jotenkin kovasti riidelty missään vaiheessa. Tämähän on keskustelupalsta, ja jotta keskustelua syntyisi tarvitaan erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia. Hyvä vaan kun niitä on ollut, muutenhan tämä olisi joko pelkkää omanapaista hehkuttelua tai voivottelua. Kaikki kärkkäätkin mielipiteet siis tänne vaan, niin saadaan oikein rehevää keskustelua aikaan ;D

Olette muuten lukeneet mun ajatukset puhumalla noista ensimmäisten päivien vierailijoista. Just eilen kysäisin mieheltä, mitä mieltä se on. Sain vastauksen, että "ei kai niitä voi kieltääkään tulemasta". Mun mies on maailman kiltein, eikä sille varmasti oikeasti tullut edes mieleen että kyläilijät vois jotenkin häiritä. Mä taas oon hirveen kärkäs napauttamaan asioista, ja sanoin (taas) vähän liian tomerasti oman mielipiteeni. Kun sitten olin saanut äksähdettyä onnistuin selittämään kantani kuin järkevä ihminen, johon mies totesi, että ymmärtää pointin täysin ja on samaa mieltä. Eli siis mä en (varmaan, voihan olla että mieli muuttuu) halua ensimmäisinä päivinä kotiini ketään ylimääräistä. Oon nimittäin luonteeltani sellanen, etten osaa olla 100% oma itseni kun miehen ja lapsuuden perheeni seurassa, muille esitän aina mielyttävämpää kuin oonkaan :D. Vaikka olen miehen perheen nyt sen 10 vuotta tuntenut, en tunne oloani heidänkään kanssaan täysin kotoisaksi. Siksi musta olis ikävää, jos joutuisin hirveesti tsemppaamaan ja "esiintymään", kun muutenkin on kaikki ihan vierasta ja olokin varmasti vähän herkkä. Toisaalta mietin, millä oikeudella kieltäisin miehen vanhempia tulemasta, mutta omani olis mun puolesta ihan tervetulleita... Näillä näkymin "suunnitelma" olis se, että omat vanhemmat vois kaikessa hiljaisuudessa käydä moikkaamassa vaikka kotiutumispäivänä kun ne kerran ihan vieressä asuu. Miehen porukat asuu kauempana, ja ne vois tulla vaikka sitten seuraava tai (mielummin) sitä seuravana päivänä. Mun sisarukset asuu ihan vieressä, joten ne varmaan piipahtais myös aika pian...
Mitä mieltä te olette, oonko mä ihan kohtuuton, jos en haluaisi heti ekoina päivinä tänne muita kuin omat vanhemmat ja kenties ne omat sisarukset? Toki jos miestä häiritsee, ei niitäkään pyydetä heti.

Merlina olikin tossa anopista puhunut, ja kieltämättä muakin mietityttää just se... Oman äitini tunnen kun omat taskuni, ja tiedän että vaikka se hössöttää niin ei tarkoita mitään pahaa, eikä halua tuputtaa neuvojaan. Se voi olla maailman ylihuolehtivaisin höpöttäjä ja sanoo kyllä mielipiteen jos kysyy, muttei ikinä haluais vaikuttaa mun päätöksiin ilman että sitä erikseen pyydän.

Ja joo, saman olen huomannut kuin Sukkasillaan, auta armias jos ei heti vastaa puhelimeen, niin sen jälkeen tuleekin samasta numerosta kymmen soittoa ja vielä pari tekstaria perään :D EIkä yhtään auta että olen vannonut ja vakuuttanut ilmoittavani kun lähtö tulee... Toisaalta ihanaa että muutkin odottaa jo innoissaan.
Jotkut poksahtamisen kyselijät vaan ärsyttää, kun niistä huomaa ettei kyse ole vilpittömästä vauvan odottelusta, kunhan haluavat päästä jotain kommentoimaan ja usein vielä vähän piikittelevään sävyyn.

Nonniin, juuri näin. Kehtaankohan edes sanoa, että tän viestin piti olla sellanen pikaposti kun halusin paria pikkujuttua kommentoida :D
Joillain hormonihuurut saa herkäksi, muhun ne vaikuttaa näköjään pahentamalla tätä itsensä jakamisen (no ei nyt sillä tavalla, joku kuitenkin heti ajatteli!!) tarvetta ;D

Palaan varmaan viiden minuutin päästä kirjottamaan jatko-osaa tälle romaanille, siihen asti moikka!
 
Apua, tekis melkeen jo mieli pyytää anteeks kun kirjotan heti perään, mutta keskustelupalstahan tää on, ja toisaalta ehkä osaatte hypätä yli kaikki joutavanpäiväiset jorinat mitä suollan.

Mutta ihan asiaakin oikeasti oli, nimittäin en muistanut vastata imetysliivi- tai kummiasiaan.
Mä ostin juurikin H&M:sta sellasen imetysliivi 2-packin. Ajattelin että ne on sellaiset hätävarat, kun oli kuitenkin edulliset (19,90€/2kpl). Ne tuskin kuitenkaan on tukevimmasta päästä, joten olis varmasti fiksua ostaa yhdet tai kahdet kunnolliset vielä lisäksi. Haluaisin myös yhden megakoon urheilutopin, kun jostain kumman syystä ne vanhat 34-36 tai 70-75C:t ei enää mahdu. Vois sitten huoletta käyskennellä vaunulenkeillä reipasta marssia, kun ei tarvitsis miettiä miten rintavarustus kestää menossa mukana.

Mitä tulee kummeihin, ei tosiaan ole vamiina :/. Ja tämä on aiheuttanut mulle niin paljon päänvaivaa ettei tosikaan. Oon jossain välissä jo ruikuttanut miehelle, että eikö mulla tosiaan ole ollenkaan läheisiä, kun tämä on näin vaikeeta. Ehkä kuitenkin ongelma on enemmänkin se, että tuttavapiiriissä on niin paljon ihmisiä samalla viivalla, että on tosi vaikea lähteä sieltä nostamaan joitain erityisiä... Mies haluaisi yhden kummankin sisaruksista ja yhden lapsuuden ystävänsä, joka on kylläkin nykyään myös mun kaveri. Se kuulosti ensin hyvältä, mutta sitten mun pehminneet aivot hoksasivat, että miehen sisaruksen mukana tulisi melkeimpä väkisin tämän avopuoliso. Silloinhan kummeja tulisi "miehen puolelta" kolme, ja minulta vain yksi. Sekös herätti sisäisen feministin ja aloin vängätä vastaan. Miesparka yrittää ehdotella kummiasiaan vaikka minkälaista ratkaisua, mutta mä olen tässä nyt se vaikeuden alku ja juuri.
Nyt oon päättänyt luottaa siihen, etä kummiasiaan löytyy joku ratkaisu vauva-arjen alkuviikkoina ja kuukausina. Ehkäpä joku tuttavista osoittaa tänä aikana ennennäkemätöntä kummiainesta, ja ongelma selviää näin kuin itsestään ;)

Tosta sisäisen feministin heräämisestä muistin, että yhdestä jutusta halusin teiltä vielä kysyä, nimittäin varpajaisista. Meinaako teidän miehet moiset järjestää? Mä en käsitä miksi olen nyt niin paljon tuota ajatusta vastaan. Järki sanoo, että kyse on hauskasta ja harmittomasta perinteestä, mutta sisäinen ääneni huutaa ihan jotain muuta. Mun kalloon ei vaan saa uppoamaan, miksi miehen pitäisi lähteä kittaamaan kavereiden kanssa kaljaa, kun nainen on juuri kärsinyt luultavasti siihenastisen elämänsä kovimmat kivut ja tuskat ja siten saattanut maailmaan yhteisen lapsen. Nainen jää sairaalaan toipumaan maratoniin verrattavasta voimien ponnistuksesta, on kenties edelleen todella kipeä tai ainakin henkisesti herkillä ja mies poistuu paikalta juhlien sankariksi :D.
No joo, tuo nyt oli vähän karrikoitua, mutta voin vaikka vannoa ettei mulla olis kovin hyvä fiilis, jos mies viettäisi mielummin vauvansa ensimmäisiä hetkiä kavereidensa kanssa kuin sairaalassa.
Oma mies on miettinyt kuulemma varpajaisten pitämistä, eikä tullut omien sanojensa mukaan mihinkään muuhun tulokseen, kuin ettei halua etukäteen suunnitella tai lyödä lukkoon mitään.
Mä olen selvästi kasvanut ihmisenä (;)), koska kykenin keskustelemaan aiheesta asiallisesti, miettimään eri vaihtoehtoja miehen kanssa ja jossain välissä sanomaan hyvin neutraalisti ja kiihkoilematta oman kantani. Ja pystyin vieläpä vilpittömästi sanomaan, että ymmärrän hänen kantansa, mutten kykene lupaamaan ettäkö pystyisin iloisella mielellä juhlinnan hyväksymään.
Mun mielestä kun ei ole kovin järkevää unohtaa täysin omia ajatuksia, ja esittää miehelle olevansa asian kanssa OK, kun se ei täysin OK minulle ole...

Nyt lupaan pysyä poissa ainakin sen 5 minuuttia :D Tätä menoa kämppä ei kylä tule sivottua ikinä, kun jumitan vaan tässä...

Muokkaan vielä tänne loppuun yhden kysymyksen teille, jonka unohdin... Eli kerrotteko täällä intiimiasioistanne enemmän kuin normaalielämässä?. Tuli vaan mieleen, kun moni kertoo täällä esim. alapäänsä toiminnasta ja toimimattomuudesta aika avoimesti ja rohkeasti. Mä en tosiaan ole häveliäimmästä päästä, mutta mulla on selvästi kyllä netissä joku sensuuri päällä, etten ihan intiimiasioita jaa vieraiden kanssa. Muutaman kaverin (ja melkein kaikkien työkavereitten, seura tekee kaltaisekseen...) kanssa puhun kyllä livenä ihan kaikki mahdolliset asia läpi jos puhuttavaa on, mutta kenenkään hyvänpäiväntuttujen tai kavereiden kanssa en niitä tosielämässäkään jaa.
 
Viimeksi muokattu:
Mä uskaltauduin tänään pitkästä aikaa esikoisen kanssa kaupungille, puistoon, vauvanvaate (ikkuna)ostoksille ja kahvilaan, kun sää oli suotuisampi meitä raskaana olevia kohtaan :)

Positiivisuudesta olishan se hirmu mukavaa, jos jokainen olisi hyvillä mielin ihan itsensäkin takia.
Mutta luulen, että tää palsta on monelle tavallaan "henkireikä", jonne on helppo tulla kertomaan etenkin niistä negatiivisista ja murhetta aiheuttavista asioista, joista ei välttämättä halua tai voi puhua kasvotusten kenenkään kanssa. Moni purkaa mieltään varmaan, koska täällä on A) ehkä muita samassa tilanteessa olevia, jotka ymmärtää ja B) tänne voi kirjoittaa nimettömänä.
Pidän esim. omia ajatuksiani tästä raskaudesta ja elämästä päällisin puolin positiivisina, mutta tänne on helppo kuitenkin myös kirjoittaa omista itkuistaan, hormoonihuuruisista kiukutteluistaan ja huolistaan onko vauvalla kaikki hyvin; asioista, joista haluan puhua kasvotusten ainostaan miehelleni, en muille tutuille...sulkeutunut ja hipenen epäsosiaalinen kun olen :/
Palsta toimii siis vertaistukena ja sitähän juuri tarvitsee omiin murheisiinsa, ei niinkään ilon aiheisiin...valitettavasti. Vaikkakin muiden positiiviset jutut saa omankin olon iloiseksi.

Käynnistyksestä mä olen koko ajan luullut, että kaikki jotka täällä käynnistystä omalle kohdalleen toivovat ovat sen lääketieteellisistä syistä saamassa. En muista kaikkien käynnistystä toivovien tilannetta tarkkaan, mutta siis kuvittelin ettei kukaan nyt "turhaan" käynnistykseen toivo pääsevänsä.

Poksahtamisesta, minulta ei ole kukaan vielä kysellyt/ihmetellyt, mieheltä sen sijaan kysellään työpaikallaan melkein joka päivä :D En varmaan jaksaisi, jos mulle joku soittelis tai tekstailis joka päivä, mutta pidän tuota mieheltäni kyselyä ihan hauskana. Eikä se häiritse mun miestäkään. On mun vatsan kokoa kyllä päivitelty ja tuntuu, että kaupungilla kulkiessa saa tuijottelua. Raskaana olevat naiset ja raskaus ylipäätänsä varmaan kiehtoo tai "ihmetyttää" ihmisiä, vaikka se onkin niin jokapäiväinen ja luonnollinen asia.

Nyt mua jännittää esikoisen lähtö mökille huomenna kahdeksi yöksi, se on hänelle pitkä aika.
Vaikka on itse ihan intona sinne pääsystä. Veden ääressä olo vaan on semmonen juttu, joka saa aina mielikuvituksen laukkaamaan, että mitä kaikkea voikaan sattua ja minähän murehdin aina, kai se on äidin kohtalo tuntea huolta lapsestaan.
Mökillä tulee olemaan samaan aikaan saman ikäinen serkku (3v), ja noilla tytöillä yltyy meno melkein aina jossain vaiheessa melko hurjaksi :D

R&H

Ainiin vierailuista piti vielä kommentoida. Mä sanoin esikoisen synnyttyä sukulaisillekin, että olis mukavaa, jos kaikki ei tulis yhtä aikaa katsomaan meitä laitokselle, ettei huone olis ihan tupaten täynnä ihmisiä ja ääniä. Hyvin ymmärsivät toiveeni, ja mun vanhemmat ja sisarukset tuli ekanan päivänä ja miehen äiti ja siskot perheineen toisen päivänä katsomaan meitä, mikä oli hyvä järjestely jo ihan vieraiden ajomatkojenkin takia.
Tällä kertaa en tiedä miten menee, jos me ollaan sairaalassa vain yksi yö. Mutta kotiin haluan vieraita varmaan vasta korkeintaan viikon kuluttua kotiutumisesta. Onneksi nyt on kesä. Esikoisen kotiuduttua helmikuussa vierailijoita olisi ollut tulossa flunssaisinakin..Sanoin puhelimessa, että tervehdyttyään ovat tervetulleita.
 
Viimeksi muokattu:
Kiva silllis kun jaksat jakaa ajatuksia!:)

Munkin pitäisi ostaa muuten urheiluliivit!.Lisään listaan!.(listaan josta en muista mitään ostaa;))
Lenkille haluan lähteä heti kun jaksan eikä ole kiva jos tissit heiluu hulluna kun tuolla juoksee:D

Varpajaisia ei ole tuo mies koskaan viettänyt.Tullut kotiin lasten luo.Vaikka olisi vahti ollutki niin eipä tuntunut siltä että pitäisi lähteä heti dokailemaan.Eikä kyllä mieskään ole ehdottanut lähtevänsä.
Mutta kannattaa tosiaan sanoa jos ei halua,minäkään en kannata olemaan hiljaa jos tuntuu että ei halua miehen lähtevän:).

Meillä on ekalla kummeina kolme mun ystävää.kakkosella on miehen veli ja mun setä.kolmosella on miehen sisko ja sen mies,mun setä ja mun serkun mies.
Miehellä olisi vielä yksi veli mutta se on jo miehen vanhimman tytön kummi(ed.liitosta).
No eikähän sen järjesty.

intiimiasioista puhun kyllä normistikkin aika avoimesti.siis OMISTA en miehen.Tai miehen ja mun välisistä!.
En muutenkaan aina ajattele mitä puhun ja kommentoin ihmisten asioita todella avoimesti.Annan myös palautetta helposti millä hermostutan usein muut.Puhun suoraan ja jos joku ärsyttää niin osaan sen myös sanoa(mikään ei ole rasittavampaa kuin kuunnella ihmisten valitusta asioista joille voisi tehdö jotain).

Olen myös puhunut täällä asioista mistä mut saattaa tunnistaa.Mutta olen ajatellut että jos jotain mun tuttua kiinnostaa kytätä mitä mä täällä kirjoitan niin aivan vapaasti!.Kenellekkään en ole puhunut mun täällä kirjoittelusta koska se ei muille kuulu.Mies nyt tietää kun aina kaksplussa auki ja näpyttely käy:D..Ja nämä asiat voin kyllä tuolla pihallakin puhua.useimmiten on vaan mukavampi täällä kirjoitella kun läheisille jankuttaa näistä asioista;)

anoppi on luojan kiitos aivan ihana!.Ei ole tullut mitään yhteen törmäyksiä eikä se tyrkytä omia neuvoja vaikka välillä varmana tekisi mieli:).helpommin appiukko sanoo asioista:D.Mutta hyvin tullaan toimeen!
Yhdessä ollaan siis oltu 4,5 vuotta,reilu vuosi naimisissa.Esikoisella siis eri isä joka ei ole ollut meidan elämässä koskaan.Mies adoptoi tytön alku vuodesta:).Eli kummallakin oli lapset kun seukkaamaan alettiin.Mun tyttö täytti seuraavana päivänä 3v ja miehen tyttö oli just täyttänyt 4v.Heti alettiin täysillä ja samantien mies muuttikin meille.

En nyt tiedä miten toi liittyi tähän mitenkään mutta alkaa itelläkin juttua tulemaan:D

Pakko nyt lähettää tämä ennenkuin konen kadottaa tekstin johonkin:)
 

Yhteistyössä