Heinäkuun Onnenhiput 2011

heippa :)
meillä neiti nyt 2vkoa ja 4 päivää, rytmiä ei oikein ole viel, välillä on päiviä et valvoo tosi paljon, eilen oli semmonen ja välillä taas nukkuu useamman tunnin putkeen niinku tänään :)

yöt menee kans vaihtelevasti, välillä tuntuu et ite ei saa unta juur yhtään :/ viime yö meni poikkeuksellisen hyvin, nukkumaan tosin pääsin vasta puol 2 yöllä.... mut siitä sit unta johki viiteen ja siitä sit viel ysiin :) en ainakaan muista et oisin imettänyt tuossa välissä :D
välillä sanonki ku mies kysyy et monesti vauva söi, et en muista! :)

vauva seurailee kovasti, ja on 'jämäkkä' niinku siskonsakkin oli, niskoja kannattelee jo jonkun verran ja tuntuu kasvaneen myös hyvin :)

korviketta annetaan välillä, on päiviä jollon ei mee yhtään mut parikyt milliä-100milliä tissittelyn päälle tai illalla voi välillä mennä. oman maidon riittävyys mietityttää välillä kun vauva roikkus välillä koko ajan tissillä (tää ilta taas semmonen, hopussa kirjotan tätä!! :) )
ja tissit tuntuu 'tyhjiltä', yritän imetellä kun sehän se kasvattaa sitä maidon määrää vastaamaan vauvan tarvetta..

kivasti menee kaikinpuolin, välillä mieli maassa tai ärsyttää (ilman syytä) mut välillä taas ihan itkettää ku on niin ihanat lapset ja ihana mies <3
 
Siis mistä tuo hymiö tuohon ylös tuli, en saa sitä pois???

Kauheasti olisi nyt asiaa mielessä, mut katsotaan miten pitkään pystyn kirjoittamaan :)

Meillä arki rullaa ihan kivasti. Toisina päivinä tytöllä on vähän masuvaivaa, toisina ei juuri lainkaan. Pulauttelua on myös ajoittain runsaasti, ja siitä pitikin muilta kysyä: Minkä verran teidän vauvat pulauttelevat? Välillä mietin, että onko tämä ihan normaalia.. Toissapäivänä puklua tuli heti syönnin jälkeen ja päiväunien aikana vielä parin tunnin ajan.. Lopussa se oli sellaista kirkasta, missä mukana valkoisia hiutaleita. Vauva myös nieleskelee puklua usein ja irvistelee. Välillä tulee ihan kunnon maito-oksennus kaaressa, siis iso sellainen. Nyt tosin ollut pari parempaa päivää tämän asian suhteen, liekö taas omat syömiset vaikuttaa...

Me käytiin lääkärineuvolassa perjantaina, kaikki oli hyvin. Painoa sellaiset 5500 g ja pituutta 57,5 cm :D Kun lähtömitat olivat 3010 g/49 cm, niin ihan "kivastihan" nuo mitat ovat kasvaneet :) Ollaan siirrytty -1 käyrältä +1:een :D Ilmankos vaatteet käyvät pieniksi!

Tyttö on hyväntuulinen ja hymyilee, nauraa ääneenkin sekä juttelee kovasti.

Imetys tuottaa iltaisin hieman päänvaivaa, toivon että tämä on joku tiheän imun kausi, eilen illallakin tuntui että tyttö todella imee tyhjiä rintoja.. Aloitti tankkauksen klo 18 aikaan ja lopetti 23.30, oli ihan vähän väliä rinnalla! Oli myös aivan yliväsynyt jo kahdeksasta eteenpäin (oli hereillä 16 -> muutamilla pienillä torkuilla), mutta ei vaan nukahtanut kunnolla. Torkahti monta kertaa ja havahtui viiden minuutin päästä, alkoi viuhtoa vimmatusti käsillä ja jaloilla ja oli todella vaikea saada rauhoittumaan. Eilen mietin ensimmäisen kerran, että riittääkö mulla maito... Hieman raskas ilta oli. No, katsotaan.. Tänään käyn ostamassa kotikaljaa :)

Yöunet on tosi hyvät varsinkin verrattuna isoveljen vauva-aikaan. Eilenkin, kun sitten lopulta oikeasti nukahti, veti 6 h unta, söi, nukkui 3 h, söi ja nukkui vielä toiset 3 h. Mulla vaan rinnat eivät meinaa tottua näihin pitkiin väleihin, toissayönä pakkautui tuottavampi rinta niin että meinasi tulla rintatulehdus. Rinta oli punalaikullinen ja kipeä, aamupäivällä nousi lämpö.. Mutta sain ilmeisesti kotikonsteilla sen kuntoon. Vähän mietityttää tuo yöimetysten vähenemisen vaikutus maidontuotantoon... Kun toiselle rinnalle tulee tuollainen 9 h imetystauko, väheneekö mulla sitten maitokin?

Eli imetys mietityttää täällä kovasti.

Meillä on tulevana lauantaina ristiäiset, ja sinne pitäis etsiä jotain vaatetta : / Normaalisti olen A-kuppia, nyt D, joten omat vaatteet ei istu, vaikka osa muuten koon puolesta päälle menisikin.

Tämä oli nyt tällaista omanapaista höpötystä :) Toivottavasti muutkin ehtivät kirjoitella kuulumisia vauva-arjen ohessa!

Mayinga & jo 7 viikon ikäinen Hajuherne :heart:
 
Viimeksi muokattu:
Heippa "pitkästä" aikaa!

Imetyksestä olen ollut jonkin verran masentunut. Imetän siis osittain, kun maito ei täysimetykseen riitä. Välillä tulee itku kun imetyksen jälkeen poika huutaa nälkää täyttä kurkkua, turhauttaa niin, molempia. Välillä molemmat tyytyväisiä, mutta lisämaitoa tarvitaan aina. Pääsääntöisesti olen kuitenkin tyytyväinen, että poika saa tarpeeksi ruokaa, että ihan sama saako tissistä vai pullosta korviketta. Mutta aina silloin kun pääsen sinuiksi asian kanssa, anoppi tai joku toteaa että pitäisi kyllä imettää, milloin mistäkin syystä. Totean, että kun en osaa maitoa taikoa ja silloin hymähdellään, pyöritellään päätä jne..
No itse olen nyt kuitenkin päättänyt, että toistaiseksi mennään osittaisimetyksellä, mutta jos se käy liian raskaaksi niin sitten siirrytään korvikkeeseen kokonaan. Tärkeintä pojan hyvinvointi ja minunkin! Välillä van mieli maassa..

Noh, poika meillä on aivan ihana:heart: Paino on lähtenyt kunnolla nousuun, enää ei ylimääräisiä kontrolleja tarvita :) Hän syö 3-4 tunnin välein ja paljon syökin :) Välillä on enemmän ja välillä vähemmän hereillä. Nukkuu kuitenkin hyvin silloin kun nukkuu. Ja hymyilee valloittavasti aina välillä :heart:

Ähiseekö muiden vauvat nukkuessaan?
Välillä pojan nukkuessa sängystä kuuluu ähinää ja puhinaa ja tuhinaa jne ääniä. Itseään ei tunnu millään lailla haittaavan, vaan nukkuu tyytyväisenä. Ei oikeastaan kuulosta siltä että olisi nenä tukossa, vaikka usein aivasteleekin.. Onko kellään hajua mistä voisi johtua? Joka unilla ei ähinää ole.

Ristiäiset
Kummit on vihdoin pyydetty ja nimestäkin jonkinlainen haju, mutta ristiäiset meillä on vasta syyskuussa lähellä meidän hääpäivää.

Päivittäin täällä ihmettelen, että miten onnekas olenkaan kun sain tämän lapsen. Kiitollisuus suuren surumme jälkeen on todella suuri. Olen myös pelästynyt hieman tätä tunteiden laajaa skaalaa mitä olen reilussa vuodessa kokenut. Suurimmasta surusta suurimpaan iloon. Ei ole juuri tasaisia päiviä ollut ;) Rankkaahan tämä vauva-arki on mutta ihanaa :)

Mieheltä loppui eilen kesäloma ja nyt totutellaan uuteen arkeen vauvan kanssa. Tänään on ollut jo helpompaa kuin eilen, että eiköhän se tästä. Miehellä vielä isyysloma jäljellä niin saadaan vielä viettää aikaa koko perheen kesken.

Silloin jossain vaiheessa kerroin toimintarajoitteesta kädessä, mutta hyvin olen oppinut vauvaa hoitamaan ja hyvin pärjään yksinkin hänen kanssaan. Ihan en pysty häntä "pyörittelemään" niinkuin terveet mutta tyytyväinen olen, eikä pojallakaan tunnu valitettavaa olevan :)

Painoa
on jäljellä kolmisen kiloa ja normaalipainoinen olin ennen raskautta.. Kymmenen siis lähtenyt. Toipuminen on edennyt ihan hyvin. Tikit on sulaneet pois ja jälkivuotoa tosi vähän enää. Epparihaava aristaa yhä mutta ei sekään enää niiin kipeä ole.

Että ihan mukavia kuulumisia tänne,
Hjannah ja Nappula reilu 3 viikkoa:heart:
 
Heippa!

Minäkin tänne ilmoittaudun: Tyttö 18.7. (41+0) 3360g ja 49cm.

Hjannah: täällä on myös imetyksen suhteen sama juttu. Maito ei vaan koskaan kunnolla noussut eikä tunnu riittävän vauvalle. Terveydenhoitaja käski jo viikon ikäisenä antaa lisämaitoa ja vaikka etukäteen olin ajatellut että sehän ei mun maailmaa kaada jos en pysty imettämään mutta kuinkan kävikään... monen monta kertaa itkin sitä kun en saakaan imetettyä täysin. Ja vieläkin kun alan asiaa miettimään niin itku pääsee. :'( Olisin niin halunnut täysimettää. No lisämaitoa saa aina imetyksen jälkeen ja tyttö on tyytyväinen niin kai se on pääasia eikä mun haluamiseni. Ja siksi haluankin sanoa kaikille niille jotka tuskailevat kipeiden rintojen ja valuvan maidon kanssa että älkää nyt ihmeessä valittako!! Mä antaisin mitä vain jos saisin rintani maidon herumisesta kipeiksi!

Ainoa hyvä puoli siinä pullosta antamisessa on että vauva saa masunsa kunnolla täyteen ja että mieskin saa osallistuttua vauvan syöttämiseen.

Ylihuomenna eka neuvola tytöllä ja oma jälkitarkastus.

Ristiäiset on syyskuun alussa ja nimikin on jo päätetty.

Sannuli ja Nykerö (4 viikkoa ja 1 päivä)
 
Viimeksi muokattu:
Heissan!

Imetys on taas täälläkin päänvaivana. Samaa oon pohtinu ku Mayinga, eli yöllä syö sen kaksi kertaa ja jos nimenomaan noi yöimetykset sitä maidontuotantoa ylläpitää niin mitenköhän tässä mahtaa käydä. Tyttö käy yöunille siinä 20-21 ja syö ekan kerran n. 02 ja sitten n.05 ..

Tyttö on alkanut onneks jo paremmin viihtymään sitterissä ja leikkimatolla, jaksaa olla n 10 min ihan ittekseen kunnes kaipaa viihdytystä. Eli just kerkii tiskikoneen tai pyykkikoneen ladata/tyhjentää tai esikoisen kanssa ihmetellä autoja ja junia.

Meillä vauva kans ähisee, mut johtuu lähinnä ilmavaivoista ku sitten alkaa sellanen pärinä aina öisin. Noi ilmavaivatkin johtuu varmaan suurimmalta osin siitä ku syödessä onnistuu aina sähläämään ja hillumaan nin et sitä ilmaa menee ihan hirveesti mahaan.

Vaihdoin muuten d3tipat tohon devitoliin ja selvä ero on. Tyttö ei oo yhtään niin kiukkunen enää kun ennen saatto saada puolen tunnin huutoitkukohtauksia ja vääntelehti silleen ettei jääny epäselväks et oli maha kipee.

Ja tää imetys on kyl sellanen asia et harva asia mua mietityttää näin kovasti. Jatkuva huoli et saahan vauva ruokaa tarpeeks ja kuitenkin ilo siitä et tällä kertaa tää homma onnistuu. Noh, parin kuukauden päästä saa alottaa kiinteiden maistelun ,sit ainakin tietää et ruokaa riittää.

Possu ja lilliputti kohta 7vk
 
Jep, täällä vauva ähisee, murisee ja pungertaa unissaan toisina yönä tosi paljon, toisina ei ollenkaan :) Yleensä ähinän yhteydessä piereskelee kovasti, eli olen yhdistänyt ilmavaivoihin. Ei siinä vieressä aina saa oikein nukuttua :)

Sellaista piti mun kysyä, että otatteko vauvallenne rotavirusrokotteen? Meillä olis edessä se nyt 2 kk neuvolassa, mutta ollaan miehen kanssa kallistumassa vähän siihen ettei sitä otettais... Aika hurjia oireita kuulee tulleen vauvoille, ja hieman on tuon sikainfluenssa/narkolepsiaepisodin jälkeen tullut varovaiseksi, että miten paljon oikeasti tuota rotarokotetta esim. on tutkittu. Vaikeita juttuja...
 
Tänään oltiin toista kertaa vyöhyketerapiassa ja uskomatonta että se vaan auttaa. Hoitajakin sanoi että pöydällä on ihan eri vauva, ekalla kerralla poika oli jäykkä kuin mikäkin ja pieni masu ja lihakset pinkeinä. Nyt hän makaile rentona hierottavana.
Ilmavaivat on helpottaneet ja röyhtäilykin on helpompaa. Ja meidän imetysomgelmat eli ilmannieleminen ja tissillä sählääminen on loppunut, kiitän tuota hoitoa.

imetysongelmista ja maidon riittämisestä meillä oli yksi ilta myös poika sitkeästi rinnalla, molemmat imetty tyhjiin ja silti toinen äheltää ja imee. Pullosta annoin ehkä 50ml ja sen jälkeen poika nukkui tyytyväisenä. Tästä viisastuneena seuraavana päivänä annoin joka ikiseen itkuun tissiä ja sinä iltana ei poika tississä roikkunutkaan. Edelleen annan sitä rintaa jatkuvasti, jotta oma maito riittäisi, esikolle se riitti hyvin ja toivon et tällekkin.
Öisin poika herää 2-2,5 tunnin välein syömään. Päivällä saattaa nukkua 4-5 tuntia tyytyväisenä...

Epparista esikosta se tehtiin ja se oli tosi kipeä pitkään. Vielä 6kk jälkeenkin se vaivasi kun oli kireät housut tai seksiä yritettiin harrastaa. Kävin sitä näyttämässä gyniksellekkin ja hän lupasi että vaivat helpottuu kun menkat alkaa ja niin kävikin.

Nyt taas pitää mennä.

Bree ja Nernee kohta 2kk
 
tuosta yöimetyksestä oli pakko tulla kirjoittaan ku esikoinen jo laitokselta tultuaan nukkui 6-9h pätkiä yöllä ja silti maitoa riitti täysimetykseen sinne 5,5kk ja 10kk ikäisenä lopetettiin imetys sit. :)

meillä myös poika kova ähiseen ja muriseeki unissaan. ilmaa siis varmaan tai pientä masuvaivaa.. tuohonki ähinän määrään vaikuttaa mun syömiset tosi paljon. Vieläkö keksis mikä ruoka aine ne nyt aiheuttaa.. :D

meillä poika kovasti räkäinen ja nenä jatkuvasti tukossa. Maitoahan sinne joskus joutuu tietenki jos puklailee tai joutuu nieleskelemään tosi nopsaa mut luulen etät nyt on ihan syysflunssaki ku vanhempiki poika räkäinen ja ku se kuumekki hänellä oli.

käytiin tänään se isyyden tunnustus tekemässä :) heh tuntu niin hassulta taas muistella milloin on alettu seurusteleen tai muutettu yhteen.. vuosilukuja ei meinannu muistaa sitten millään :D


meillä poika on kyl kans rinnalla melko paljon paljon iltaisin ja välistä päivälläki ja välistä rinnalla kyl kitiseeki mut sit ku puristan niin maitoa tulee suihkuamalla eli meillä ainaki tuntuis maito riittävän,tuolta imetys tuki sivustoilta lukenu että ei se aina tarkoita sitä että jos vauva asustaa rinnalal ettäpitäis alkaa ylimääräistä maitoa antamaan. joskus vuo vauvat käyttää nuita tissejä vaan muihinki tarkoituksiin ku syömiseen. :D
 
Jos nyt taas kerkeäis...

Minä myös mietin välillä iltaisin riittääkö maito. Vauva asustelee vähän väliä tissillä vaikka ne tuntuu ihan tyhjiltä. Oon sitten antanu korviketta, ja sitä meneeki sit 100-120ml kerralla. Sitten vauva jo nukahtaaki, eli nälkä on.. Onneks tätä ei ole joka ilta.

Meillä vauva inisee ja huokailee unissaan :D Ihan samallalailla kun isänsä. Välillä ähisee pieruja ja kakkaa, mutta tosi vähän! Ja väheni vielä entisestään kun vaihdoin jekovitit gefilus-tippoihin joissa d3-vitamiinia.

Eppari parani kuin taikaiskusta kun 4 viikkoa synnytyksestä oli takana. Seksiäkin on tullu harrasteltua muutaman kerran eikä kiristä mikään paikka!

Rotavirusrokote otetaan, kuten kaikki muutki rokotteet. Eiköhän ne ole ihan tarkotuksella rokotusohjelmassa ja luotan siihen, että niitä on tarpeeksi tutkittu toisin kun tuota sikainfluenssa rokotetta...

Niin ja mies sai vihdoin työpaikan! Lokakuun alussa alottaa insinöörihommat. Jos hyvin käy, ens vuonna päästään rakentamaan omaa taloa!
 
Samanlaiset huolet tuntuu olevan meillä täällä. Jännää miten toi imetys on niin henkilökohtainen juttu että helposti ottaa itseensä jos se ei suju tai jos joku sanoo jotain. Meillä tilanne on taas päinvastoin. Anoppi heti parin viikon jälkeen oli jo sitä mieltä että poika tarvii lisämaitoa. Sanoi tuovansa tuttelia seuraavalla vierailulla kun sitä kuulemma tarvii jo silloin. :headwall: Maito on riittänyt ihan hyvin toistaiseksi. Kerran poika sai pullosta...

Meillä kanssa vauva ähisee ja puhisee itsekseen. Yleensä puhinaa tulee samalla toisestakin päästä, että eiköhän ne ilmavaivoihin liity. Välillä suorastaan murisee. :D

Viime yönä sain nukkua 5h putkeen. Oon nyt kuin uusi ihminen. :) Pienet on ilot nykyään. :D
 
Heips!!

Puklailusta: Meillä ainakin poika puklailee jonkun verran, yleensä syönnin päälle tulee ja varsinkin jos on sylissä tai lattialla. Jos nukahtaa ei puklaa. Keskimmäinen vauva aikanaan puklautteli todella paljon, oli vauvana hieman räkäinen ja sen takia sitten puklas sitä limaa maidon mukana pois.

Imetys: Iltaisin jos on varsinkin valvonut pidempään, niin ei meinaa millään rauhoittua tissille. Koko ajan on tissillä ja hieman rähjää siinä, heiluu ja häilää. On ilmeisesti yliväsynyt. Muutenkin syö iltaisin tiheämpään ja useammin. Yön aikana herää sen 2-3 kertaa ennen aamua. Kuuden pintaa kun valostuu niin herää ähräämään, mutta taintuu tissillä viellä nukkumaan. Maito on hyvin onneksi riittänyt :) Päivisin sitten nukkuu vaunuissa jopa kolmekin tuntia putkeen, mutta mihinkään sitteriin ei enää malta nukahtaa päivällä.

Viihtyy jo pieniä pätkiä viltillä leikkikaaren alla katselemassa, naureskelee ja hihkuu itsekseen :) Muutenkin on onneksi perustyytyväinen ja rauhallinen kaveri.

Rokotukset: otetaan kaikki mitkä rokotusohjelmaan kuuluu.

Nimi alkaa olla jo aika varma, vihdoinkin. Kyllä sitä ollaankin pohdittu, lähinnä etunimi tuotti vaikeutta. Ristiäiset on kolmen ja puolen viikon päästä.

Kiitos haalari vinkeistä. Taidan katsella 68 cm kokoista haalaria talveksi.

Nyt pyykkihommat kutsuu.

Muumi ja pikkumies 1 kk ja 4 päivää :heart:
 
Talvihaalareita meillä on kaksi, toinen esikoisen vanha (äitiyspakkaus 08) ja sitten löysin raskausaikana kirpparilta ihanan tyttöjen haalarin. Tuo pakkauksen haalari on kokoa 68, mutta tosi reilu, ainakin mun mielestä. Meni kyllä esikoisella silloin koko talven, syntyi elokuun lopulla.
Tuo kirppari haalari tais olla kans kokoa 68, ellei jopa 74.. Toivotaan kuitenkin että noilla selviää ensimmäisen talven.

Rytmiä sen verran tullut taloon, että iltaisin nukahtaa n. 10 aikaan, seuraavan kerran syö sitten 2-4 välillä.. aamulla syö vielä 7 pintaan ja nukkuu 8-10 asti.
Päivisin ei sen tarkempia rytmejä vielä ole. :D

Hymy on asettunut myös paikoilleen. Kovasti tykkää hymyillä kun tekee hassuja ääniä tai muuten juttelee. Pientä jokeltelun alkuakin tänään ehkä jo huomasin.

1kk neuvolassakin käytiin:
Painoa tullut hienosti 4895g (syntymä: 3760g)
Pituutta 55,5cm (syntymä: 50cm)
Pipa:38,5cm (syntymä: 35,5cm)
-Kasvaa ja kehittyy hyvin. Tarkkaavasti seuraa ympäristöä. Hymy tyttö!

Jälkivuoto on oikeastaan loppu.. silloin tällöin saattaa tulla vielä jotain rusehtavaa tuhrua.

Lähtöpainoon vielä n. 8kg.. :( Koska se liikkumisen tai enemmänkin se mitä suuhun laittaa inspis tulee? :D

Ristiäiset meillä on syyskuun lopulla, tytölle tulee yksi "virallinen" kummi ja sitten yksi epävirallinen. Kutsut pitäisi väsätä loppuun ja lähettää.
tarjoiluja pitäisi vähän suunnitella ym.

Imetys, täällä mennään ihan täys imetyksellä.. muutaman kerran olen pullosta tarjonnut tuttelia, mutta ei suostu imemään, työntää vaan pulloa kielellä pois. Olen kokeillut kahta eri tuttiosiakin mutta ei.
tissillä viihtyy välillä vähän liiankin hyvin, mutta kyllä sitä maitoa silti tuntuu tulevan.

SaaBas ja rinsessa 1kk
 
Heippa!

Hitsi, mä en yhtään muista olenko kertaakaan kirjoittanut tänne, en varmaan.

Meille siis syntyi ihana poika 7.7. Olin sairaalassa kuusi päivää ja sen jälkeen aika pitkään tosi kipeä, niin ei aluksi edes kyennyt koneella (tai missään muuallakaan ;)) koneella istumaan. Nyt taas ei ehdi, kun ne vapaat hetket tulee käytettyä johonkin ihan muuhun...

Synnytys meni täällä aivan poskelleen, en jaksa ainakaan vielä siitä sen kummemmin sepostaa. Pakko kuitenkin sanoa, että oli ehdottomasti elämäni pahin kokemus, jota ei ikävä kyllä edes ihanimmista ihanimman vauvan saaminen rinnalle pyyhkinyt pois mielestä. Niin moni asia meni pieleen, mutta tärkeintähän on että vauvalla oli kaikki hyvin, ja nyt on minullakin :) Kokemuksena sellainen, että toisen lapsen hankintaa joutuu kyllä miettimään useampaan kertaan.

Hitsi, nyt onkin mentävä takaisin poikaa huoltamaan, joten jää höpinät tältä kertaa lyhyeksi. Palaan varmasti kuitenkin pian jutustelemaan taas lisää, ja ehkä rustaan sen synnytyskertomuksenkin tänne vaikka ihan vaan terapiamielessä. En tiedä jaksaako niitä kukaan tällä puolella lukea, kun se synnytys on nyt taaksejäänyttä elämää kaikilla...

Sellaista vielä nopeasti kysäisen, että olisiko pk-seutulaisilla/lähiympäristöllä kiinnostusta jonkinlaiseen tapaamiseen? Minä treffaisin mielelläni uusia tuttavuuksia, ja pääkaupunkiin ei ole mikään hirveä matka.

Myöhemmin lisää, mukavia päiviä vauvojen kanssa kaikille!

Sillis ja pikkumies melkein 6vkoa
 
Iltaa tai joo yötä.

Harmi sillikselle et synnytys meni niin hullusti. Mä ainakin mielelläni luen niitä kertomuksia ja itseasias vasta nyt oon ruennu enempi käymään läpi sitä omaakin synnytystä. Alkuaikojen hormoonit alkaa tasaantumaan ja elämä pikkuhiljaa asettumaan aloilleen ni on aikaa miettiä et hetkinen, mitäs tässä on tapahtunut.

Meilläkin hirveesti hymyillään jo ja kattolampulle jutellaan.

Mä niin ootan tytön ristiäisiä, kun äiti sano että haluu mulle Manducan hommata ristiäislahjaks. Toivottavasti osottautuu niin hyväks ku oon kuvitellu. Ja muutenkin odotan ristiäisiä et saa alkaa tyttöä kutsuu ihan virallisesti nimellä, ja pienelle tulee oma kela-kortti ja et muutkin osaa tyttöä sit kutsua omalla nimellään.

Haalariks riittää esikoisen pakkauksen (-09) haalari, täytyy vielä kattoo pitääkö manducaa varten hommata talveks vielä sellanen tuulen ja vedenpitävä päällinen.

Pukluja tulee minimaalisesti, välillä syönnin jälkeen saattaa suupielestä jotain vähän valua mut ei mitään niin isoa et tarviisin puklurättejä.

Ja nyt on kaikki meijän esikoisen vaatteet järkätty ja hinnottelua vaille valmiit lähtemään kirpparille, ihanaa kun saa kaappeihin tilaa. ja järkkyä kun voi tytöltäkin jo laittaa pieneks jääneitä vaatteita pois, 50 cm ei enää kinnaamatta mahu, 56 cm on just hyviä ja jotkut 62 cm menee kans.

Voi haukotus, joku ihme valvomisilta tytöllä menossa, tossa makoilee isänsä sylissä ja seurustelee kattolampun kanssa. Ei kiva, kun viime yönä en nukkunu koska esikoiselle puhkes flunssa ja kipeetä kurkkua ja tukkosta nenää karju meijän välissä ja vauva sitten söi sen neljä-viis kertaa.

Mä ainakin voisin lähtee tohon tapaamiseen, ku en mihkään feisbuukkiin kuulu enkä siis sitä kautta oo päässy teihin tutustuu..

Possu ja lilliputti öö, kuinkas vanha se taas olikaan.... univaje...
 
Hei! Voisin minäkin tänne ilmottautua eli Tyttö 5.7 (36+4) 3110g ja 47.5cm
Meillä ei imetetä ollenkaan, yritettiin jonkin aikaa, mutta siitä tuli selkeää stressiä sekä lapselle että minulle. Neiti sai jo sairaalassa lisä maitoa kun ei suostunut imemään ja sokeriarvot lähti laskuun. Sen jälkeen alkoi pitämään rintaa hänen unituttinaan eikä ruokailuvälineenä. Pumppasin silti useamman viikon ja syötimme pullosta rintamaitoa. Suosittelen muillekin pumppausta, auttaa kummasti.

Meillä ähistään, pöristään, huidotaan ja höpötetään unissa, joskus jopa pieniä kiljahduksia. Mukavaa herätä yöllä kun toinen kiljahtaa ja todeta, että lapsi vetää kunnolla sikeitä.

Meilläkin puklaillaan kovin. Neuvola lääkäri sanoi, että jos ei lennä kaarella seinään ja paino nousee, niin ongelmaa ei ole.

Ristiäiset tulossa syyskuun alussa ja kummitkin jo suostuneet, vihdoin saatiin asialle tehtyä jotain.

Rokotukset otetaan ohjelman mukaan.

Lily ja Laalaa 6vko 3päivää (kyllä teletapeista) PS. oli erittäin vaikeaa luopua imettämisestä.
 
Viimeksi muokattu:
Tilasin sitten meille manducan. Ajattelin pyytää sitä (tai osan sen hinnasta) anopilta ja miehen veljiltä ristiäislahjaksi. Nämä kun olivat kyselleet mitä tarvitaan ja kun mitään vaatetta ei ole tarvis niin tuo manduca olis sitten hyvä lahja :) Olisin halunnut ruskean mutta sen toimitusajat niin pitkät, että ostettiin musta. Veljen perhe tykkää ja käyttänyt paljon, suosittelivat kovasti. Pääsenpähän pikkuisen kanssa metsäretkille!!

Synnytyskertomuksia vaan tänne. Minä jaksan ainakin lukea. Ja Sillis harmi kun synnytys meni vaikeimman kautta :(

Muumi ja pikkumies 1 kk:heart:
 
Minäkin voin tulla Pk-seudun tapaamiseen!!:).

Jos vaan tosiaan julkisilla pääsee ja mieluiten vkloppuna tai ihan iltapäivästä:).Kun yksi on kerhossa ja toinen koulussa:).(ja otetaanko sinne vaan vauvat?)

Kurjaa tosiaan sillis että synnytyksestä jäi kurja fiilis.Kattelin tänään omia syn.kuvia ja olin ihan yllättynyt ettei edes tullut haikea olo.Vaan helpottunut että kauhea odotusaika ja kivut on ohi:).

Täällä mennään päivä kerrallaaan ja toivotaan että toi lapsi oppisi nukkumaan:headwall:.
Yöunilla on joka ilta viim.23.30.Yleensä jo 23.00.Ja herää aamulla 7.00. Yöllä herätään 3-5 kertaa ja jokainen kerta kestää n.20min.Joten liikoja ei yöllä nukuta.isommat ei nuku päikkäreitä joten koko päivä menee touhutessa.Tyttö on myös oppinut itkemään ihan täysillä.
Jotenkin arvasin jo odotusaikana että ei meille ikinä rauhallista vauvaa tule.Hiton uniongelmat kaikilla: /

Mutta tyttö on kyllä ihana,hymyilee PALJON ja tykkäisi että kokoajan ollaan vaan turisemassa:D.Onneksi sillä on 3 siskoa joista seuraa on:D.

Mutta muuten alkaa olla "kypsä" pelkkiin vauva juttuihin.Tuntuu ettei ihmiset osaa puhua mulle muista kun vauva jutuista.Ja mua ihan todella kiinnostaa muutkin asiat kun vauvasta/lapsista puhuminen:).

Rota rokote otetaan ehdottomasti,se ei ole niin äkkiä kyhätty niinkuin jotkut:).Mutta Influenssa rokotusta ei oteta ja mietin vielä sitä uutta "korvatulehdus rokotusta",Sitä ei varmaan oteta.

Meillä ei oo vauva puklannut kertaakaan:O.Kai se on niin ahne ettei halua yhtään "heittää hukkaan":D

Painoa on nyt lähtenyt 14kiloa ja vielä 2kiloa lähtöpainoon:).Mutta 9 yhteensä haluan vielä pois.Liikuntaa en jaksa lähteä harrastamaan,tässä kotona juoksemisessa on ihan tarpeeksi:).

Vkloppuna menee lapset hoitoon ja lähdetään juhlimaan yhtiä synttäreitä:).saa nähdä kuinka kivaa on sunnuntaina:whistle:

Mutta nyt pitää mennä!.ilmoitelkaa miten teille sopisi nähdä:).Viikonloppuna kerkeän vasta syyskuun puolessa välissä mutta arkena sopii tosiaan iltapäivä:).
 
Heippa! Jospa sitä muutaman rivin ehtis riipustaa... En tiedä mihin kaikki aika nykyään meneekin. :D Ja taas neiti heräsi, joten lyhyt kertomus taaskin...
Jos synnytyksestä nyt ensin vähän: Synnytys oli aika nopea, kun lopulta käynnistyi oksitosiinin avulla. Vedet meni jo lauantaina ja tyttö syntyi sunnuntaina. Kesto oli 2 tuntia ja 57 min. josta ponnistusvaihe 7 min. Kaikin puolin ihan positiivinen kokemus peloistani huolimatta. keskimmäisen synnytys kun oli oikea kauhunäytelmä yli tunnin kestänyt ponnistus ym. Ei nytkään mikään kivuton kokemus tosiaan ollut, mutta jäi hyvä mieli eikä tullut edes yhtään naarmua alapäähän, joten toipuminen kävi nopeasti. =)
Imetyksestä: alusta asti menty täysimetyksellä ja hyvin tuntuu maito riittävän. Vähän liikaakin tulee välillä ja ostinkin tuon sähköpumpun, jolla pumppaan päivittäin. Eka oikea neuvola vasta huomenna, joten painonnoususta en tiedä, toivottavasti on tullut tarpeeksi. Hyvin ainakin nukkuu syöttöjen välissä, joskus jopa 6-8 tuntia...
Tyttö on ollut tosi helppo ekat 2 viikkoa, nyt tullut masuvaivoja. Käytössä relatipat ja cuplaton, mutta ei tunnu auttavan. Illat aika vaikeita kun pienen masu vääntää ja sattuu...
Ristiäiset ovat 10.9 ja nimi jo päätetty.
Kaikkea muutakin piti kirjoitella, mutta pikkuinen kaipaa tissiä...
Neamma ja prinsessa 2 viikkoa ja 4 päivää:heart:
 
Hei!

Ilmoittaudun tänne mukaan minäkin. Eli heinäkuun odottajissa olin mukana, mutta tyttömme syntyi vasta 11.8 (3570g ja 52,5 cm) eli on nyt huiman viikon vanha :) Aivan ihana pakkaus! :heart: Kommentoin nyt vain pikaisesti muutamaan asiaan, kun tyttö on vielä autuaasti päiväunilla.

Ensin imetyksestä, josta täällä on ollut puhetta. Meillä kans tilanne oli se, että tyttö ei sairaalassa ollessa juurikaan jaksanut olla rinnalla ja oma maidontulokin käynnistyi niin hitaasti, että kenties siksikään ei tytöllä motivaatiota asiaan ollut. Sairaalassa annettiinkin tytölle avokätisesti korviketta pullosta ja varovasti kysyessäni, miten se tulee vaikuttamaan imetykseen, todettiin että lapsi on pian lastenosastolla, ellei korviketta käytetä. No, tietenkään en lastani halua nälässä pitää, mutta harmittaa että imetyksen alkutaipaleelle en saanut toivomaani tukea. Nyt kotiin tulon jälkeen maitoa on alkanut nousemaan ja olen yrittänyt olla sinnikäs imettämisessä. Hirveän vaikea vain arvioida, mikä on oikea suhde rinta- ja pullomaidolla, kun ei voi olla varma siitä, miten paljon sitä omaa maitoa tulee. Tyttö on aika valikoiva imetysasentojen suhteen ja turhautuu ja kiukustuu rinnalla helposti, todennäköisesti koska siinä pitää tehdä enemmän töitä kuin pullosta syödessä. Pirteänä jaksaa kärsivällisemmin, mutta yösyötöt tahtovat olla kiukkua ja huutoa täynnä ja silloin olen pulloon ja korvikkeeseen turvautunutkin. Olen myös yrittänyt pumpata omaa maitoa talteen, mutta kovin paljoa ei pumpulle heru. Kaikkineen tämä imetysasia harmittaa kovasti ja pakko myöntää, että stressaakin. Olisin niin halunnut imetyksen sujuvan. Vielä en toki ole toivosta luopunut, että ainakin osittain imettäen onnistuttaisiin jatkamaan. Yllättynyt silti olen siitä, kuinka kova paikka se itselle on, vaikken etukäteen imettämistä pitänyt oman äitiyteni mittana. Jollain tavalla lohduttavaa lukea, että muillakin on ollut samanlaisia ajatuksia, mikäli imettäminen ei suju niinkuin olisi toivonut.

Ja synnytyskertomuksista sen verran, että minä ainakin mielelläni lukisin niitä. Varmasti on näin, että niin ison kokemuksen prosessoiminen vie oman aikansa. Pahoittelen, että Silliksen kokemus oli ikävä. Jollain itselle parhaiten sopivalla tavalla se on varmasti tärkeää purkaa. Oliko sairaalassa mahdollisuus keskustella asiasta? Tai esimerkiksi neuvolassa?

Voiko jo tämän ikäisellä olla masuvaivoja? Muutamina öinä on ollut sellaista ähräämistä, pakertamista ja kiukkua, että olen miettinyt voisiko se selittää osaltaan asiaa. Päivät tyttö on kyllä paljon tyytyväisempi ja silloin toteutuu tämä pienille vauvoille tyypillinen "syö ja nukkuu" :)

Lupus
 
Heipparallaa taas!

Nyt on pieni unilla ja mieskin reissussa, joten josko sitä ehtisi hetken istahtaa koneella :)

Kiitos kaikille kun huomasitte ja pahoittelitte tota synnytysasiaani, taidanpa kuitenkin kirjoitella tänne jotain kokemuksia siitä...

Imetyksestä, meilläkin oli sen suhteen vähän kivikkoista aluksi, eikä tuo nyt vieläkään mene ihan niin kuin oppikirjoissa. Mulla ei aluksi maito noussut vaikka poika imi tosi reippaasti ja hyvällä otteella. Joutui sitten lastenosastolle tulehdusarvojen vuoksi, ja siellä sai pullomaitoa. Sitten nousi maito itellä, mutta tuntui ettei vauva saanut millään rintoja tyhjennettyä ja jäi nälkäiseksi, ja tosi auliisti toivat hoitajat pulloa. Tosin erittäin kiitettävästi sain myös ihan kädestä pitäen opastusta imettämiseen ja alkoi pikkuhiljaa sujua.
Mulla imettäminen oli aivan sairaan kivuliasta aina viime viikkoon saakka. Sattui vähintään ekat n. 10 sekuntia, monesti pidempään. Nännit oli haavoilla ja erittäin kipeet & kosketusarat ja rintoja särki & "poltteli" imetyksen jälkeen ihan hulluna. Vauvakaan ei pysynyt tyytyväisenä, vaan oli aika itkuinen, joten päätettiin sitten tarjota korviketta kotonakin. Heti muuttui ääni kellossa, nyt tuo pikkuinen ei juurikaan itke, paitsi jos ei ruokatarjoilu ole tarpeeksi nopeaa tai jos on tositosi väsynyt.
Imettäminen on alkanut sekin sujua, eikä tee enää kipeää ollenkaan! 5 viikkoa siinä kesti, mutta nyt tuo ei käy enää kidutuksesta, vaan sitä tekee ihan mielellään. Oon ajatellut nyt kotona ollessa antaa vauvelin asua tissillä muutamana päivänä, jos vaikka boostais tota omaa maidontuloa ja saatais niitä korvikkeita vähennettyä. Tosin en pidä siis lisämaidon antamista minään ongelmana, mutta helppohan se olis jos rintamaito riittäis...
Ja mitä muutkin on sanoneet, yllätti mutkin miten herkkä aihe tää imetys on. Aika monta kertaa tuli kyyneleitä valuteltua kun vauva ei saanut tarpeeksi maitoa/jäi nälkäiseksi/ei saanut kunnon otetta/imetys sattui/joku kommentoi tai arvosteli jne. Nyt on taas ollut helpompaa, ehkä sen vuoksi että päätin olla stressaamatta tosta korvikkeesta ja pitää lapsen kylläsenä keinolla millä hyvänsä.
Jaahas, sori taas kauhea romaani!

Manducaa oli ainakin Muumi hommannut, meilläkin on se. Mä jotenkin odotin siltä vekottimelta ihan hirveesti ja olin varma että siitä tulee meillä ihan hitti, mut aika vähän on loppujen lopuks tullut käytettyä. Tykkään siitä kyllä tavallaan, ja varmaan tulee jatkossa käytettyä enemmän, mut niinä parina kertana kun olen nyt sitä käyttänyt, niin koko ajan vähän pelkään, että onko se asento nyt hyvä, onko kädet tai jalat lytyssä, kulkeeko henki jos ei tajua kääntää päätä sivulle jne. Aion kuitenkin siihen vielä totutella, koska kätevä vekotinhan tuo on. Viimeksi yritin käyttää sitä, jotta sais ihan sisätiloissa hetkeksi aikaa kädet vapaaksi. Virittelin sitä aika kauan ja ehdin ehkä 5min. pitää niin vauva puklasi ihan hirmuisen satsin suoraan sisään mun kauluksesta, valui kivasti tissien välistä vatsaa pitkin alas. :D Että se siitä kokeilusta sitten...

Meillä oli tänään 6vko neuvola, painoa oli tullut hurjasti lisää, ja pituuttakin kivasti!
6vkoa
paino 5200g
pituus 57cm

Hei, kerättäiskö nimilistaa ja päivämäärä- & aikaehdotuksia niille treffeille? Mä en nyt ehdota tähän mitään aikaa, koska meille käy ihan koska vaan. Mä tapaisin kaikkein mieluiten päiväsaikaan, ja julkisilla liikutaan. Tuun itseasiassa pk-seudun ulkopuolelta, mutta junalla pääsen kulmille ;)

Laitetaan listaa, lisätkää ittenne jos pääsisitte tulemaan!
Treffit pk-seudulla
(Nimi, paikkaehdotus, pvämääräehdotus)

1. Sillis, Vaikka Sello Lepuskissa? Ainakin lastenhoitomahikset on siellä tietääkseni hyvät, milloin vaan käy

Mä lähetän tän viestin nyt ja kirjoittelen vielä sitä synnytyskertomusta perään. Täytyy vähän pätkittää näitä viestejä siltä varalta että pieni herää :)
 
Ai niin, piti vielä sanoa Lupukselle, että kyllä mun tietääkseni niitä masukipuja voi olla ihan alusta asti, ainakin meillä tuo kiskoi aluksi ilmaa syödessään (oli rintakumi apuna, enkä oikein osannut käyttää sitä) ja siksi vähän kitisi vatsaa.

Nonniin, nyt sitä synnytyskertomuksta, koitan vaan ihan lyhykäisesti pääkohdat, en halua uppoutua tähän liikaa :D

Heti jo keskiviikkona aika aamusta supisteli kivuttomasti mutta säännöllisesti. Kipeät supparit tuli säännöllisinä alle 10min. välein 13.30 alkaen. Saavuttiin sairaalaan 17.30. Tullessa supparit vähän hiipui ja harventui, eikä avautumista ollut hirveästi tapahtunut, parille sormelle olin auki. Mentiin hetkeksi pihalle kävelemään, ja päästiin saliin 19.00. Siirryin melko pian ammehuoneeseen suihkuun ja kellumaan, oliskohan ollut kahdeksan aikaan. Mennessä vasta reilulle parille sormelle auki. Vesi helpotti ihanasti, suppareita tuli tosi tiheään ja olivat kipeitä, mutta veden avulla ne kestin. Tunnin päästä alkoivat kiivastua, joten lähdettiin joskus yhdeksän jälkeen saliin. Vesi oli tehnyt tehtävänsä, olinkin yhtäkkiä 8cm auki, mutta vauva ei ollut ollenkaan laskeutunut. Tässä vaiheessa supistukset oli mielettömän kovat ja kivut aika hurjat. Pyysin epiduraalia, ja paikalle kutsuttiin lääkäri.

Tähän saakka olin kivuista huolimatta vielä ihan järjissäni, ja uskoin selviytyväni kunnialla. Lääkäri tuli, ja sitten kaikki alkoikin mennä ihan pieleen. Ilmeisesti tämä lääkäri ei ollut kovin kokenut puudutteen laittaja. Yritti laittaa epiduraalia yli tunnin, samalla mulla supisteli minuutin välein, ja kivut oli todella kovat. Kätilö venytti voimiensa takaa mua kippuraan, ja yritin pysyä ihan paikallaan vaikka sattui. Vietin tunnin siinä hemmetin sykkyrällä hirveissä tuskissa, kunnes kätilö käski lääkäriä lopettamaan kun ei puudutteen laitto onnistunut ja multa alkoi voimat mennä. Lopulta onnistui laittamaan spinaalin. Sen vaikutus kesti tunnin, jonka vietinkin ihan koomassa maaten.

Jostain syystä avautumisvaihe ei edennyt, vaan joku pieni läppä jäi eteen (tosi tieteellistä analyysiä tämä :D) eikä siksi päästy ponnistamaan. Supistuksia tuli edelleen minuutin välein, ja spinaalin vaikutus loppui. Tää oli varmaan kaikkein tuskaisin vaihe, mitään kivunlievitystä ei ollut, vauva ei laskeutunut vieläkään kunnolla ja oli vielä kaiken lisäksi tulossa väärässä asennossa. En saanut ponnistaa, enkä edes spinaalista johtuen tuntenut mitään tarvetta.

Jossain välissä mulle nousi korkea kuume (40c) ja sain antibioottia suoraan suoneen. Vauvan sydänäänetkin laski kaksi kertaa jossakin välissä, mutta ajantaju on niin hämärtynyt etten osaa ihan tarkkaan sanoa missä.

Lopulta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen sain alkaa ponnistaa. Aluksi tarvetta ei tuntunut, en tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä ja olo oli niin avuton. Olin myös kuumeen takia täysin voimaton ja loppu että itkin vaan. Homma ei tuntunut etenevän mihinkään, enkä saanut kunnolla ponnistettua. Olin myös pyynnöistä huolimatta sängyllä puoli-istuvassa asennossa joka tuntui tosi hankalalta. Ponnistusvaiheen välissä mua pyydettiin taas seisomaan hetkeksi, jotta vauva lähtisi kunnolla tulemaan alaspäin. Tässä vaiheessa sattui niin paljon, ettei mikään koskaan. Vieläkin alkaa itkettää kun edes mietin sitä fiilistä, olin täysin loppu, aivan avuton enkä tiennyt mitä piti tehdä ja ihan helvetillisissä kivuissa. En pystynyt kuin itkemään ja huutamaan, mies kertoi että olin myös vinkunut apua ihan "vieraalla äänellä" supistusten välissä, ja pyytänyt että joku lopettaisi ne hirveät tuskat. Periaatteessa mitään väliä ei kyllä edes tuntunut, vaan kipu oli ihan jatkuvaa. Kuulemma johtui siitä, että vauva painui tosi nopeasti alas paikoilleen, kun ei ollut aikaisemmin lähes ollenkaan laskeutunut. Sen vuoksi paikat joutui venymään todella nopeasti ja rajusti.

Seisominen vissiin kuitenkin auttoi jotain, koska aika pian sen jälkeen tunsin tarvetta ponnistaa. Ilmeisesti homma ei edennyt kuitenkaan tarpeeksi nopeaan ja vauvan sydänäänet kuitenkin laski taas, joten otettiin imukuppi käyttöön & lääkärit leikkausvalmiuteen. Mun kivut oli edelleen kauheat, mutta se ponnistamisen tarve tuntui niin helpottavalta. Loppujen lopuksi en ehtinyt montaa kertaa edes ponnistaa niin että tiesin mitä pitää tehdä, kun poika syntyi. Olin aivan loppu, ihan pyörtymispisteessä ja kuulemma jonkinasteisessa kipushokissa vielä kun vauva tuli ulos. Olin toki onnellinen pienestä, mutta ainoa mitä kykenin kunnolla ajattelemaan oli se kipu. Eppari leikattiin, ja tikkejä tuli kuulemma niin paljon ettei kannata laskea. Verta meni reilusti. Kun paikat oli kursittu kasaan menin suihkuun, ja hoitaja lähti toiseen saliin. Suihkussa multa meni taju, kaaduin ja löin pääni kaakeloituun kulmaan seinässä. Tuloksena komeita mustelmia ja hirveä hedari.

Synnytyksen jälkeen kätilö ja lääkärit kävi jututtamassa moneen kertaan, ja kaikki pahoittelivat asioiden kulkua. Anestesialääkäri kuulemma siirrettiin toisiin tehtäviin, eikä saa enää laittaa puudutteita ennen lisäkoulutusta.

MÄ unohdin tosta tarinasta sata pikkujuttua, ja silti se on kilsan mittainen. Pahinta koko hommassa oli sen sietämättömän tuskan lisäksi avuttomuuden tunne. Vauvan sydänäänet laski, mulle nousi kova kuume, en osannut ponnistaa enkä tiennyt yhtään mitä piti tehdä. Kaikki alkoi siitä kaameesta puudutustilanteesta, kun selvästi huomasin ettei homma ole lääkärillä ollenkaan hallussa. Mun selkäkin oli sen piikittelyn jäljiltä kuin neulatyyny ja ihan musta. Pelkäsin koko ajan niin paljon, ja kipu oli sellaista että olisin tehnyt mitä vaan että se olis loppunut. Olisin ihan varmasti vaikka ampunut itteni jos olis mahdollisuus ollut, ei epäilystäkään.

Nyt mulla on tosta synnytyksestä kaikkein päälimmäisenä sellainen pettynyt tunne. Mä odotin sitä aika kovasti ihan positiivisin ja ennen kaikkea ennakkoluulottomin fiiliksin, mutten ikinä koskaan milloinkaan olisi osannut odottaa mihin jouduin. En voinut rehellisesti sanottuna edes kuvitella että tollasta kipua on olemassa. Oon pettynyt että kaikki meni perseelleen ja etten saanut kokea vaikka siedettävää synnytystä kovine kipuineenkin. Tuntuu epäreilulta, väärältä, pelottavaltakin. Lääkärit lohdutteli, että seuraava synnytys on helpompi, ja että mulla meni pieleen melkein kaikki mikä voi mennä. Tosi lohduttavaa.

Vauva onneksi syntyi kunnossa, mutta jouduttiin sitten molemmat kuitenkin vielä antibioottihoitoon. Mä olin pitkään tosi kipeä vaikka haava lähtikin ihan kiitettävästi paranemaan. Vauvastakin osaa jo nauttia, aluksi oli tunteet yhtä sekamelskaa.

Apua, ihan hirveä avautuminen ja edelleen tosi vaikea muistella tota. Tuntuu että kirjotin vaan tapahtumien pääkohdat ja jätin puolet kertomatta, mutta silti tästä tuli kilsan mittainen jaarittelu. Jos joku jaksoi lukea niin kiva :)

Huhhuh, olis varmaan syytä vielä keskustella tosta, niin vahvoja fiiliksiä herättää...
 
Sillis: hui, kuulostaa tosi kurjalta ja valitettavasti aika tutulta... Aikalailla samanlainen kokemus kun mun keskimmäisen synnytys... Paitsi että en kaatunut suihkuun kun mies oli pitelemässä pystyssä ja ei yritetty laittaa epiduraalia vaan spinaali ja se ei lopulta edes auttanut vaan vei tunnon jaloista. : / Kaikin puolin painajaismainen kokemus josta näinkin vielä vuoden päästä painajaisia. Melkein jäi siksi lapsiluku kahteen, mutta onneksi uskaltauduin tähän vielä kerran, koska nyt synnytys oli edelliseen verrattuna jopa mukava kokemus. Älä säkään vielä luovuta! :hug:
 
Hui sillis, meni kyl kylmät väreet kun sun taistelusta luki.

Mulla oli synnytyksessä kans vähän ongelmia sen epiduraalin kanssa, se lääkäri ähers ja laitto ja kyseli kaikkea ja kun olin jo niin sekasin siitä kivusta ku avauduin viis senttiä sillä välin ku se pähkäili sitä epuduraalin sielunelämää, niin en pystyny edes puhumaan mitään ja oli lähellä etten alkanu vaan kirkumaan et työnnä vaikka mun otsaan se epiduraali.

Mut oon jo nyt ihan sinut synnytyksen kanssa.

Meille on rantautunut flunssa. Esikoinen yskii ja siltä valuu nenästä keltasta etanaräkää (jam) ja viime yön huus sit lilliputti kun silläkin on räkänen nenä ja se räkä valuu kurkkuun ja sit on vaikee hengittää. Suolatipoilla ja nenäniistimellä selvii toistaseks, ja kuumetta ei onneks oo toisin ku esikoisella.... HUOHhhh...

Nyt kun kolmatta yötä valvo tän flunssa aallon kanssa ni uppos kyllä niin syvälle epätoivon haisevaan suohon ja kääriyty itsesääliin että... Meinas jo mennä mieheenkin hermot. Mut viime yönä se sitten heräs kanssa kun tyttö alko kakomaan ja sitten kun pientä hyssyttelin ja huolsin niin paijali mua samalla. Kylläpä tuli hyvä mieli niinkin pienestä asiasta.

Mä niiiiin ootan kans tota Manducaa mut pelkään et mulle käy niinku Sillikselle et ootan siltä ihan liikoja ja sit petyn vähän kun se ei maagisesti tee tyttöä iloseks ja tyytyväiseks ja keitä mulle kahvia ja kehu kuinka nätiltä näytän tukka pystyssä ja likaset verkkarit jalassa.. nojoo, kunhan se on tukeva ja hyvä, ehkä se riittää..

PK tapaamisesta, toi Sello sopii hyvin, kuljen julkisilla ja mulle käy millon vaan. Tosin esikoinen tulee kans mukaan jos mennään viikolla, mut tuskin se mitään haittaa. Ja Sellon lastenhoitohuone on kyl mahti!

Kaipa se pitää vielä juoda kupillinen kahvia ja laittaa tulitikut pitää silmiä auki..
 

Yhteistyössä