Heinäkuun Onnenhiput 2011

Seinisipe, tervetuloa Laitathan vauvan tarkempia tietoja niin lisään teidät tuonne etusivulle!

Perhekerhoista, ei muakaan saa niihin. En mene edes mielelläni vilkkaisiin puistoihin hiekkalaatikon reunalle istumaan.. Koen olevani ihan ulkopuolinen niissä. Ehkä samoja elementtejä niissä porukoissa kuin esim. Mitäs Nyt -palstalla. Ja kuten Tuittumuru kirjoitti, jotkut äidit tuntuvat hoitavan lapset ja kodin täysin yksin, vaikka mieskin perheessä on. Oma itse on unohtunut ihan täysin.. Eikä siinä mitään, jos haluaa uppoutua äitiyteen ensivuosiksi niin kovin, ettei halua hetkeäkään olla erossa lapsista tai halua mitään "omaa elämää", mutta se toisten erilaisen toimintatavan kritisointi tökkii. Myös väsymys ja katkeruus välillä paistaa läpi, ei haluttaisi ehkä sallia muillekaan asioita, joihin itsellä ei ole mahdollisuutta.

Meillä on lastenhoito niin "tasapuolista" kun se voi olla miehen käydessä töissä.. Toki nyt alkuun imetyksen vuoksi vauva on kiinni minussa, mutta muuten mies hoitaa ja touhuaa lasten kanssa siinä missä minäkin. Molemmilla on myös omat treenipäivät ja omat menot, käyn varmaan useammin (en siis tällä hetkellä, vaan yleisesti ottaen) baarissa kuin mieheni, en kyllä minäkään nykyään usein, mutta kuitenkin... Ja olen noissa äitiporukoissa jotenkin välillä kokenut olevani kummajainen.

Ja välillä tuntuu, että on synti sanoa kaipaavansa hengähdystaukoja tai hetkiä ilman lapsia Onneksi omasta ystäväpiiristä löytyy äitejä, joiden kanssa on enemmän yhteistä.

Mitäköhän mä nyt jaarittelen, en tiedä enää itsekään

Tyttö heräsi, mutta höpöttelee hyväntuulisena sängyssään.. Pieni rakas :heart:

Imetyksestä piti vielä kirjoittaa, mutta palaan taas

 

Täälläkin aika menee kokonaan vauvan kanssa puuhaillessa ja kotihommia tehdessä Poika nukkuu tosi huonosti päivällä ja viihtyy vain sylissä, joten kaikki toimet vie hyyyvin paljon aikaa..tosin nyt saatiin kantoliina ja sitteri, jotka ovat parin päivän kokemuksella osoittautuneet aivan loistaviksi apuvälineiksi! Poika tykkää olla liinassa ja on jopa pikku tirsoja ottanut sitterissä Mulle sopii toi kantoliina paremmin ku se manduca, kun mua ahistaa kaikki reputkin

En usko itsekään meneväni mihinkään kerhotoimintaan mukaan...jostain muuten luin että pahimpia arvostelijoita ja syyllistäjiä äideille ovat juuri toiset äidit, vaikka luulisi toisista äideistä saavan tukea. Itse kyllä myönnän että otan aika herkästikin nokkaani, jos tuntuu että joku "arvostelee" toimintaani. Oon kyllä aina ollu sellanen kaikessa

Noista negatiivisista tunteista, ni mustakin tuntuu että niitä ei oikein saisi olla tai niistä ei ainakaan saisi puhua.On mulla kyllä yksi äitikaveri joka ymmärtää täysin nekin "kielletyt tunteet".

Jotain muutakin mulla oli mutta nyt on taas pää niin tyhjä ettei muista

 

Heipparallaa! :wave:

täälläkin kaikki aika menee esikoisen ja pienemmän neidin kanssa..kuulun kyllä sinne facebookin ryhmään mut enpä sinne mitään kirjottele enkä kyllä käy sieltä oikein mitään lukemassakaan..taidan erota koko ryhmästä.. :/ konehan mulla on oikeestaan aina päällä mut päivisin kerkeen istuu koneella aina vaan pari minuuttia kerrallaan kun taas on esikoinen nykimässä kädestä ja pitää mennä joten eipä oikein kerkee kirjottelee..mikä on harmi koska paljon jää asijoita kommentoimatta/kirjottamatta..

nyt pitää sit yrittää muistella mistä kaikesta olikaan juteltu...hmmm...

alakulosta..esikoisen syntymän jälkeen en muista oliko mutta nyt mulla on samanlaisia tunteita kun mitä joku muukin kirjotti(en enää muista kuka,anteeks)eli tunnen itteni vaan lihavaks ja riittämättömäx..onneks mies kuitenki yrittää parhaansa mukaan parantaa mielialaani ja onnistuukin siinä aika hyvin..kaipa nuoki pienet alakulon oireet häviää ajan kuluessa..

neuvolalääkäri meillä oli viime viikolla ja neiti oli 5.360kg ja 56,5cm hienosti oli neiti kasvata..hymyilee paljon ja yrittää vähän väliä jutella jotain omia tarinoitaan ja nostaa hienosti päätään..:heart:

ristiäiset oli viikko sitten sunnuntaina ja neiti sai nimekseen Ninni.nyt meidän tytöt on sit Ninni ja Netta :heart:

perhekerhoista yms..en oikein minäkään niissä käy..kuten moni muukin tunnen itteni niissä ulkopuoliseks..mikä on vähän harmi koska ainoastaan yhdellä hyvällä ystävälläni on lapsia.."kavereilla" on monillakin lapsia mutta ei niitten kaa voi ihan kaikesta puhua..

Onnea Anulle häiden johdosta :flower:

nyt en taas muista yhtään mistä muusta oli puhuttu tuun sit takas jos muistan mitä piti kirjottaa..

 

Hui, kirjoitan tänne kolmannen kerran tänään

Alakuloisuutta on täälläkin toisinaan... Imetys sujuu ihan hyvin, mutta kyllä mun täytyy sanoa että koen sen välillä aika uuvuttavana ja sitovana. Tadaa, sanoinpas sen Esikoinen sai sairaalasta asti myös pumpattua maitoa pullosta, joten mieskin hoiti syöttöjä pienestä pitäen. Nyt ihan tietoisesti en halunnut totuttaa pullolle, koska sen vuoksi imetys ensimmäisellä kerralla meni plörinäksi. No, imetys sujuu mutta pulloa tyttö ei oikein huoli kun nyt imuotteen vakiinnuttua olemme sitä yrittäneet. Nautin imettämisestä ja niistä läheisyyden hetkistä sekä pidän itselleni tärkeänä, että vauva saa rintamaitoa, mutta välillä olen vaan aika loppu, esim. iltoina jolloin ei muuta ehdi tehdä kuin imettää.. Tai juuri tuo, että kaikki jää toisinaan kesken kun täytyy mennä imettämään. Tai öinä, jolloin tyttö tuntuu syövän koo ajan. No, kaikesta huolimatta pyrin täysimettämään siihen asti, kun tuntuu että vauva alkaa kiinteitä kaivata. Kaksi kuukautta takana jo Maitoa tulee kuitenkin sen verran hyvin.

Mies on huomannut välillä tämän mun alakulon ja on kannustanut mua taas urheilemaan. Pari tuntia voin hyvin olla pois kun imetän lähtiessäni. Nyt olenkin käynyt muutaman kerran salilla, ja kyllä se tekee niin hyvää. Siis oma aika, lyhytkin, ja saada tehdä jotain, mistä nauttii ja minkä parissa rentoutuu. Auttaa myös tuohon alakuloiseen oloon. Alakuloisuus on mulla myös osittain yksinäisyyttä, kun monet ystävät pyörivät työelämässä eikä seuraa kauheasti ole. Onneksi mies on kotona paljon.

Meillä piti neuvolassa täyttää jälkitarkastuksen yhteydessä sellainen mielialalomake, sain siitä kyllä alhaiset pisteet, joten uskon tämän olevan ihan "normaalia" synnytyksenjälkeistä, väsymyksen ja muun aiheuttamaa.

Jaksamista kaikille Jos kovin alakuloisuus vaivaa, niin kannattaa ehdottomasti siitä neuvolassa jutella. Ja yrittää järjestää itselleen niitä pieniä hetkiä hengähtää.

 

Tästähän mun piti vielä kysästä, ku ite en tykkää "julkisesti" imettää, ni kauheen hankala hoitaa noita pidempiä (yli 1,5h) kauppareissuja pojan kanssa. Onko muilla samaa ongelmaa?? Pitää varmaan johonkin hoitohuoneeseen mennä imettämään..paitsi että täällä turun keskustassa noita hoitohuoneita ei vissiin oikein ole..Haluisin kauheesti ulkoilla ja käydä pojankin kanssa ostoksilla tai muuten vaan kaupungilla, mutta tuo syöminen rajoittaa aika paljon, kun on aika ikävää kun toinen rupeaa huutamaan nälkäänsä ja kotiin kävellää kuitenkin se puolisen tuntia...

Mulla meni tuo alakuloisuus ohi parissa viikossa (vai olikohan mulla vaan sitä alkuajan itkuherkkyyttä..)Välillä tosin alakulo iskee, kun tulee olo että on niin kiinni täällä kotona ja kun mulla on vielä kaikki kaverit toisella paikkakunnalla, joten täällä ei oikein vieraitakaan käy. Samoin tuo paino aiheuttaa vielä ahistusta..oon kyllä melkein siinä lähtöpainossa, mutta kun oli tuota ylipainoa aikas lailla jo ennen raskautta..ja tekis kauheesti mieli laihduttaa, mutta sitä ei vissiin suositella imetyksen aikana, kun rasvoihin kertyneet myrkyt saattaa mennä maitoon...huoh...no muutaman kuun päästä sitten ehkä..

 

Hei!

Jos vielä ehtii niin voisin ilmoittautua mukaan tapaamiseen?
Meille käy melkein koska vaan ja Sellosta oli puhuttu mikä on ok..No nyt ei muuta sitten ehdikkään

 

Iltoja!

täällä yks väsynyt äiti taas hourii.

Joo, voi että mää ootan nyt sitä maagista manducaa into pinkeenä, pääsin tänään testaamaan sitä kun kaveri lainas kauppareissulla!! Enää kaks viikkoa, sit sen saan!

Tänään pyörin haalarivertailua tekemässä, kun esikoinen tarvii uuden talvihaalarin. Niitäkin on niin jokalähtöön et miten ikinä osaan valita. Oltiin sitten koko päivä liikenteessä, oon huomannu et silllä tavalla pysyn parhaiten järjissäni. Jos oon koko päivän kotona, huomaan et alan elää symbioosissa sohvan kanssa, istun siinä, tissi tytön suussa ja toisella kädellä leikin leegoilla/hämmennän leikkisoppaa/heitän palloa jotta esikoinen on tyytyväinen.

Siinä mielessä oon huono käymään noissa perhekerhoissa, etten ymmärrä mitään lastenvaatemerkeistä, enkä vaunumerkeistä enkä myöskään viimesintä huutoa olevista kasvatusmetodeista. Et eipä kauheesti jää yhteistä niiden muiden äitien kanssa.

Täällä jälkitarkastus suju loistavasti, kaikki reilassa ja syyskuussa papaan ja siitä kapselinlaittoaikaa varaamaan. Jihuu, sit saa taas käydä miehen kimppuun. Kortsun kanssa ei kumpikaan jaksa vääntää ja vahinkoa kun en todellakaan halua tähän tilanteeseen niin ootetaan siihen kapselin laittoon asti.

Mä oon monelle suoraan sanonu et ku on kyselty et no mites jakselette, ni että tyttö on tosi kiukkunen tapaus toisinaan ja et jos esikoinen ois ollu näin vaativa, en usko että tällä ikävälillä oltas lapsia hankittu. Joillekkin ihmisille se kommentti saa aikaan vaivaantuneen hymyn ja pakoilevan katseen, mut niin se vaan on. Rakastan molempia lapsiani enemmän kuin elämää, mutta taitaa meijän lapsiluku olla nyt tässä.

Imetys sujuu kai ihan hyvin ku tyttö paino viime neuvola käynnillä 2kk 5067g ja oli 56,4 cm eli menee pluskäyrällä painon suhteen. Eli lopetan imetysstressin tähän paikkaan. Tuttipulloa tyttö kyllä inhoaa edelleen samoin tuttia.

Saa nähdä miten käy parin kuukauden päästä, eiköhän siihen mennessä oo jo tuttiin ja pulloonkin tottunu, ku tilasin mulle ja miehelle liput InFlamesin ja Triviumin keikalle. Ja aion tosiaan lähteä viettämään laatuaikaa miehen kanssa, pakko tätä parisuhdettakin on hoitaa.

Ristiäiset kahen viikon päästä, sillon saa tyttö virallisesti nimen, jolla ollaan sitä kutsuttu koko aika. Eipä se tosin mikään salaisuus oo ollu, eli tytöstä tulee Lilja Alisa. Ihanan nimen oli saanu myös tähtikeijun tyttö!

Nyt alkaa jo silmät harittaa, taidan mennä miehen kainaloon möyhäämään ja kerjää vähä rapsutuksia. Öitä äitit.

 

maisapaiselle vielä: mulla on vauvan pään yli tohon mun olkapäälle asti vedetty harso aina jos on hankala paikka imettää. Mut must tuntuu et niillä kanssaihmisillä on jotenkin vaikeempaa kun mulla, ite oon just niitä kammottavia mammoja jotka vetää sen tissin tohinalla ja maidot roiskuen esiin jos pienellä on mahaa korventava nälkä. Sit yks tosi kätevä vinkki on muuten se, et menee imettää vaatekaupan sovituskoppiin (anteeksi niille jotka sinne jonottaa) jos on akuutti nälkä.

Siitä imetyksestä se vielä, et tuntuu et ihmiset kattoo halveksuvasti jos se lapsi itkee, ja sit kun annat sille tissiä julkisella paikalla vaikka hyvin peiteltynä, ne halveksii sitäkin. Ikinä ei oo hyvä. Nälkäänsä huutava lapsi ärsyttää, mut sit kun teet jotain sen hyväks ettei lapsi itke, niin sekin ärsyttää. Ainii, mun piti mennä sinne miehen kainaloon, se tuolta jo huus et mitä ihmeen romaania sä sinne oikeen naputat.

 

Hei ihmiset pitkästä aikaa!

Meille syntyi 2.8. pieni poika. Viikkoja oli peräti 42+2. Poika oli 51 cm ja 3150 g.

Synnytys oli pitkä: ensin käynnistettiin oksitosiinitipalla 1.8., mutta pojan syke tippui supistusten aikana ja alettiin valmitella kiireellistä sektiota. Syke kuitenkin palautui normitasolle ja käynnistystä jatkettiin. Nukuin yön ilman tippaa. 2.8. jatkettiin aikaisin aamusta käynnistystä. Iltapäivällä oltiin vielä alatiesynnytyksen kannalla ja minulle laitettiin epiduraali. No, sykkeet tippuivat tuon tuosta ja illalla puoli viiden aikaan päädyttiin kiireelliseen sektioon. Poika vetäisi kaiken kukkuraksi lapsivettä keuhkoihinsa ja sai keuhkokuumeen. Hän joutui myöhään syntymäiltanaan lastenosastolle happikaappiin. Sairaalassa oltiin viikko.

Nyt harjoittelemme arkea. Imetän osittain: vauvaa ei saanut imettää alussa, koska hän hengitti niin nopeasti. Häntä ruokittiin nenämahaletkulla. Myöhemmin tuttipullolla. Lopulta sain sairaalassa imettää, mutta maitoa ei tule niin paljon ja nopeasti kuin poika tottui alussa. Hän saa rinnan lisäksi Tuttelia. Alkujärkytyksen jälkeen olen alkanut hyväksyä tilanteen. Oli vaan niin monta "luopumista" alussa, että tuo imetyshässäkkä sattui aika kovaa.

Poika on temperamenttinen, mutta nukkuu välillä öitä hyvin. Vähän yli kaksiviikkoisena hän vetäisi välillä 6 ja 7,5 tunnin yöunia. Äiti ja isi kiittivät moista ihanuutta.

Mukavia vauvapäiviä kaikille!

 

hei taas

mullakin siis toi alakulo tulee aina vaan välillä eikä se oo mitenkään paha..lähinnä samat ajatukset kyl kun maisapaisalle..siis kun mullakin lähestulkoon kaikki kaverit asuu mun toisessa kaupungissa niin ei oo sellasia vieraita mitkä tulis "yllätys"käynnille tai muuten vaan käymään kahvilla..
ja toinen asia oli se paino..haluisin kovasti laihduttaa mutta pitää vissii oottaa sen aikaa et imetys on ohi..

meidän neiti on eilis aamusta asti ruennu pitää jotain rintaraivareita tms pelkästään toiselle tissille..tai jostain syystä ei halua syödä jos makaa vasemmalla kyljellä..mistähän toi voi johtua ja mitenköhän neidin sais syömään kummaltakin puolelta..?esikoinen ei pitäny mitään rintaraivareita ni en tiedä mitä tehä..

nyt pitää mennä jatkaa leikkejä esikoisen kaa,mukavaa päivää kaikille

 

Tässäpä näitä tietoja.. tyttö, 4.7.2011, 3865 ja 50cm.
Syntyi vihdoin ja viimein 38+5 raskausviikoilla.. Kylläpä tuntuikin pitkältä toi odottelu kun makasin tosiaan silloin sen 7 vikkoa kun meinas tulla niin aikaisin hahh, lopussa jo hermot meinas mennä! Ja eipä mikään pieni ollutkaan.. pheh
Täytyypä kirjoittaa synnytyksestä jotain heti kun kerkeen. Mut hyvin meni ja vauvakin unelmakiltti..Nukkunut yötkin alusta asti niin, että herää ekan kerran syömään 6-7 aikaan! Sitten jatkaa unia sinne 11 asti.. Niin ihanaa kyllä tää vauvattelu,että nautiskelen vaan päivät

-senis ja neiti vajaa 2kk

 

possurulla noista puvuista piti sanoa että mä saan ihan painajaisia kun en osaa päättää millaiset talvipuvut lapsille haluan. Viime kaudelta on vk-puvut ja ne saa mennä vielä syksyn niin paljon niistä maksoin.Talvipukuja olen alkanut katella jo nyt ja olen nyt kallistunut Ticketin pukuihin noille "pienille",esikoiselle haen varmaan top sportista laskettelepuvun,se käyttää jo niin isoa kokoa ettei kivoja löydy enää(150cm).Ja vauvalle on jonathanin city talvipuku(pinkki)

Joo,mä oon just niitä jotka hullunkiilto silmissä ostaa lapsille vaatteita ja tekee siitä myös ongelman kun ei osaa päättää mitä haluaa.Ja sitten piilottaa hintalaput ettei mies näe niiden hintoja

Nättejä nimiä oli jo muutamat täällä paljastanut

 

Ihanaa kun tänne oli nyt sitten tullut oikein tekstiryöppy

Ihania nimiä vauvoille tullut/tulee meillä puolentoista viikon päästä ristiäiset. nimi on päätetty ja jo kummeille kerrottu!!!

mayinga: Jotenkin tutun kuuloista tuo sun teksti tuosta imetyksestä. Itse tykkään kyllä kovasti imettää ja haluan imettää, mutta joskus väsy iskee. Varsinkin just jos toinen ei ole koko päivänä juurikaan nukkunut ja ollut vaan tissillä, niin illasta alkaa olemaan aika väsy siihen maitokoneena olemiseen. Ja jos yökin menee viellä huonosti, niin päivästä ei tule helppo. Mutta kohta kaksi kuukautta takana ja maito onneksi riittää, joten jatkan samaa rataa Ja onneksi näitä "huonoja" päiviä on harvassa!!!

Perhekerhot: Itse kyllä tykkään niissä käydä. Lapset pääsee leikkimään kavereitten kanssa ja itse näkee tuttuja. Ylihuomenna alkaa kerho syksy Mulla kyllä aina ollut kerhossa kavereita ja tuttuju joiden kanssa tulee puhuttua vaikka mistä

Nyt lähettävä lukee lapsille iltasatu

Muumi ja pikkumies :heart:

 

Heippa kaikille!

Täällä pienelle miehelle tuli ikää 2 kk toissapäivänä. Sen kunniaksi neuvolassa käytiin ja mitat oli 5400g ja 56,4 cm. Eli hyvin kasvaa rintamaidolla. Hymyjä väläytteli terveydenhoitajalle ja vähän juttelikin. Kotona hymyillään ja hihkuitaan ääneen. Myös pientä jokeltelua tulee jo välillä. Rota-rokotekin saatiin. Pientä mahanpurua ja pulauttelua on ollut sen jälkeen. Tosin meillä on iltaisin muutenkin mahavaivoja ja huutokonsertteja välillä.

Imetys sujuu hyvin. Maitoa tulee paljon. Ajoittain vauva tankkailee kyllä tosi usein, lähinnä illalla. Yöllä nukkuu hyvin ja esim. viime yönä syötiin ekan kerran vasta klo 6.

Aikamoista hulabaloota ollut meidän elämä viime aikoina. Ensin oltiin esikoisen kanssa sairaalassa viikko ja seuraavalla viikolla vauvan kanssa pari päivää, kun oli silmäleikkaus. Samalla viikolla leikkauksen kanssa oli sit vielä ristiäiset. Ne onneksi järjesti mummut ja me mentiin valmiille.

Nimekseen poika sai Sampo Urho Viljami.

Luonteeltaan tämä meidän kuopus on melko tempperamenttinen. Ihan eri maata kuin veljensä. Mustasukkaisuutta on ollut havaittavissa ajoittain. Esikoinen pööpöilee ja puree välillä. Varsinkin kun vauva itkee tai on tissillä, alkaa esikoinen tehdä tyhmyyksiä ja hakea huomiota.

Aika tasaista tämä arki kuitenkin on kahden lapsen kanssa, nyt kun alkaa tämä elo tasaantua ja normalisoitua. Alkaa tulla rutiinit näihin päiviin. On nämä pienet pojat vaan ihania ja rakkaita!

Barbapörrö ja Sampo 2 kk :heart:

 

Imetys, on tosiaankin sitovaa ja väsyttää mua varsinkin iltaisin. Välillä mietin että miksi imetän mutta kyllä mää siitä enemmäkseen nautinkin. Joku puheli kaupoilla imettämisestä. Mä oon menny vessaan tai johonkin syöttämään vauvaa. Joskus ne on kyllä niin kauheassa kunnossa ettei sisälle viitti ees mennä. Vähän mua kyllä stressaa ostosreissut ja muut. Aina ei oo sopivaa paikkaa missä syöttää ja tissitkin on niin valtavat että ne tunkee väkisinkin esille. Ois kiva liikkua kaupungilla ilman että koko ajan täytyy miettiä missä voi vauvaa syöttää. Päätin ottaa hoitolaukkuun myös tuttelia ja pullon. Annan pullosta jos siltä tuntuu enkä stressaa imetyksestä.

Mulla on possurullan kanssa vähän samat aatteet siitä että meidän lapsiluku on nyt täynnä. Niin ihania kuin lapset ovatkin, on pakko tunnustaa itselleen etten mä ole mitään kotiäiti-tyyppiä. Synnytyskin oli niin karmea että menee vuosia ennen kuin aika kultaa muistot.

Tapaamisesta, lyötäiskö joku päivä lukkoon? Miten ois 19.9 alkava viikko? Kaikki ehtis mukaan?

Kauheesti on mukamas asiaa mutta pää lyö tyhjää nyt. Palataan siis asiaan.

 

Tuittumuru mulle sopii.Mutta voitasko tosiaan sopia tarkemmat jututu jotenkin privaatisti?.Ja jos paikka olisi sellainen että voisi ottaa kaikki lapset mukaan.

 

Jopas tänne oli tullut asiaa!

Talvipukua oon minäki miettinyt, niin paljon niin ihania.. Noh mun äiti on sen onneksi luvannu ostaa Joku päivä lähdetään niitä kattelemaan.

Imetys on muuttunu jotenki helpommaks. Kerrat on vähentyny ja imetyksestä on muutenki tullut paljon luontevampaa. Alussa menin esim. kylässä toiseen huoneeseen imettämään, mutta nyt kyllä vedän tissin siinä kaikkien edessä esiin ja imetän. Ja oon huomannut, että ei ne ihmiset oikeasti tuijota vaikka alussa niin kuvittelin Tosin missään kaupungilla en oo vielä imettänyt kun vauva nukkunut aina sen ajan kun ollaan kaupungilla oltu.

Ristiäiset oli lauantaina ja hyvin suju. Nimeksi poika sai Kasper Aapo Mikael (terve vaan jos joku tunnisti).

Nyt on yöllä heränny pääsääntöisesti vain kerran 5-6 aikaan, ja aamulla herää sitten 9-10 aikaan. Aamupäivän touhuaa ja iltapäivän nukkuu ja syö ja illan seurustelee. On kyllä niin helppo lapsi Hymyjä ja juttuja satelee.

Perhekerhoon oon miettiny josko menis, mutta sen näkee sitten. Oon niin huono aukasemaan suuta ja tutustumaan uusiin ihmisiin, että en tiedä osaanko tollasissa paikoissa niin olla.

Merlina ja Kasper 7,5vko

 

Huomenta!

Täälläkin heräs Lilli syömään vasta siinä kuuden aikaan aamulla, meni kuitekin nukkuu siinä kasin-ysin välillä niinku joka ilta. Ihanaa kun saa illat itelleen, kun laspet menee nukkuu suht samaan aikaan.

Mulle sopii hyvin 19.9 alkavalla viikolla. Ja mietin muutenkin tätä kirjottelua, eikös oo olemas sellasia privaattiryhmiä täällä, vai saako tänkin jotenkin sellaseks et ainoostaan ilmottautuneet pääsee lukee.. en tiiä, oon niin urpo näis tietokonejutuissa.

Ja ah, siitä maagisesta manducasta vielä: Eilen pääsin testaa sitä esikoisen kanssa, silleen että se oli repparissa siinä. LOISTAVA! Pienet ne on kotiäidin ilonaiheet.

Ja Merlinalle joka suri sitä ajattelematonta kaveria joka laitto pojalleen nimeks saman mitä ite ajattelit: Kasper on ihana nimi!

Taisin löytää mieleisen haalarin Reimalta, saa nyt nähdä kun päästään kaupoille onks viel sama mieli. Niitä on ihan liikaa ja kun on useempi kiva ni päätä siinä sit.

Me ollaan välillä käyty leikkipuistoissa ja sielä esikoinen pääsee leikkii, mut yleensä on mukana ollu mun serkkupoika joka on samanikänen ku mun poika ni leikkivät yleensä kyl kaksistaan, ne on ku paita ja peppu.

Imetys täällä yhä sujuu omalla painolla, tosin ne tuttelit siellä kaapissa on henkisenä tukena, mies niitä antaa jos jää tytön kanssa ja mä vien tissini muualle. Mulla meinas iskeä joku imetyshormoonisyyllistys kun esikoisen imetys ei onnistunu ja 2,5kk iästä saanut pelkkää tuttelia, siihen asti osittain, et onks tää nyt jotenkin epäreilua sitä kohtaan ku pikkusisko saakin tissiä. Sit lakkasin märehtimästä ja päätin et aikasama mitä se lapsi syö, kunhan on onnelinen ja kasvaa ja kehittyy. Mut sillä tavalla kiva nähdä kun on kokemusta pulloruokitusta ja imetetystä lapsesta ja ainakin tähän asti kasvavat aivan normaalisti molemmat, kun sitä tuttelia aina parjataan.

Eilen ostin kirpparilta Brion pehmeen kantokopan, melkeen ku uus 12€, et nyt sit sopii noihin turkooseihin Britaxeihin ku koppakin on turkoosi. Ainoo vaan, et eikös siitä kopasta saa pussin kun siitä ottaa pehmikkeet pois? Onks teillä jollain ollu tollanen koppa. neuvokaa nuijaa.

Tytteli kuorsaa tuolla ja esikoinen kaivaa kaiken mihin yltää sillä välin ku äiti muhii koneella, pitää siis mennä!

Possu ja Lilli 2kk

 

Tapaamisesta. Tosiaan joku suljetumpi ryhmä vois olla hyvä. Mietin kanssa sitä että onko kahvila paras vaihtoehto jos lapsia tulee enemmänkin mukaan. Vaunutkin vie kauheasti tilaa. Puisto ois yks mutta säästä ei aina tiedä. En kyllä oikein osaa ehdottaa mitään. :/ Jos perustais oman suljetun kerhon näille tapaamisille tänne, kun kaikki ei oo Facebookissa?

Oon vähän kateellinen teidän hymyileville lapsille. Meidän poika on niin rauhallinen ettei se paljon hymyile eikä pukahda. Seuraa kyllä tiiviisti tapahtumia ja kuuntelee. Tuntuu ihan oudolta. Isosisko kun lähes nauroi kaikki päivät ollessaan vauva. Oon jo miettiny onko pojassa jotain vikaa. :ashamed:

 

Heips!!!

Tänään käyty lasten kanssa syksyn ekassa perhekerhossa. Manducan onneksi nappasin mukaan niin sai pikkumies siinä ottaa pienet unoset

Merlinan ja barbapörrön pojilla ihanat nimet :heart: Onnea

Julki-imetyksestä: Aika rennosti kyllä imettelen, tissi esiin ja vauvalle ruokaa Jos jossain yleisellä paikalla niin harsosta saa hyvän suojan!!! En siis kauheesti kainostele tissejäni

Mies lähti töihin ja kaksi päivää ollaan oltu lasten kanssa keskenään. Hyvin on sujunut. Poika nyt sitten hieman uhmaa ja hakee huomio. Tekee tyhmyyksiä ja rikkoo tavaroita :kieh: Hieman riepoo!!! Vettäkin satanut molemmat päivät niin ei viitsi lähtee edes ulos. Jospa se tästä!!

Tytön kanssa harjoiteltiin tänään tekemään ranskalaista manikyyria. Saatais sitten ristiäisiin nätit kynnet

Monilla vauvat nukkuu tosi pitkiä yöunia. Meillä poika herää suunnilleen aina kahden aikaan ja viiden aikaan!! Kuuden seitsemän välillä heräilee, tekee monesti kakat ja vaipan vaihdon jälkeen jatkaa tissillä unia

Muumi ja pikkumies 7 viikkoa :heart:

 

Meillä syödään välillä tunninkin välein öisin. : /

Mutta sitten itse "asiaan". Meidän pojalla on hymykuopat. :heart: Juuri kun valitin ettei poika oikein hymyile niin tänään hymyjä tuli urakalla ja bongasin samanlaiset hymykuopat poskista kuin mulla itselläni on. Oon aivan myyty. :heart:

 

Perustin tonne suljetun kerhon heinäkuiset 2011! En ole ihan kartalla kuinka se toimii mutta jos käsitin oikein niin voin kutsua sinne kun laitatte nimimerkin kenet kutsua.Eli siis sinne ei pääse lukemaan muut.Laittakaa ketkä sinne tahdotte niin vaikka yv:tä niin lisäilen sinne illalla nyt lähettävä vanhempainiltaan

 

hei! meijän tytöllä myös hymykuopat, tai ainakin toiselle puolelle tulee hymyillessä, söpö

hymyjä tulee kun tytölle juttelee, enimmäkseen kuitenki viel unissaan ja tissillä kun on uneen vaipumassa niin hymy naamalla

ristiäiset meillä reilun viikon päästä, nimi on jo valmiina, ainaki melkeen eka ja toka melko varmasti 'lukkoon lyöty' kolmas vaatii viel vähän viilausta

meilä on ny asunnonkattelut päällänsä, tai ohan ne ollut jo hyvänaikaa mut nyt ois oikeesti ihana päästä muuttamaan isompaan!

imetys: en stressaa lähellekkään niinku esikoisesta, mut en mä edelleenkään julki-imettäjä oo. kotonakin meen toiseen huoneeseen imettämään jos on vieraita, riippuen tietenki vähän vieraasta kaupoissa ei onneks oo viel pitäny alkaa imetyshommiin, ollaan oltu aina sopivasti liikkeellä vauvan uniaikaan, mut esim. vaatekaupan sovituskoppi vois olla hyvä paikka imettää

meän neiti ei edelleenkään huoli pulloa, ei sitten yhtään!

 

Siis hö, tein päivitykset etusivulle ja jotenkin muuttunut tämä kaksplus, kun en löytänyt niitä värejä mitä yleensä käytän... Eli tytöt ja pojat saattaa olla nyt hiukan eri väreillä kuin ennen

Täällä on ollut parempia päiviä ja mieliä! Suurin syy on se, että olen taas päässyt liikunnan makuun.. Se on kyllä mun psyykeelle ihan välttämätöntä. Olisinkohan viisi kertaa nyt käynyt salilla, aerobisella olen aloitellut. Ensi viikolla alan ohjaamaan sisäpyöräilyä 2 h viikossa, oli pakko vähän totutella kroppaa liikuntaan 2 kk tauon jälkeen. Mulla on niin hyvä olo sen jälkeen, vaikka kovaa en todellakaan tee vaan peruskestävyysalueella. Lisäksi jumppaan niitä lantionpohjanlihaksia vielä tovin ennen kuin siirryn salitreenin pariin myös.

Meidän tyttö vetelee ihan käsittämättömiä unia, siis kun vertaa hänen isoveljeensä, joka heräili tässä iässä 1-2 h välein yöllä. Tytteli on nukkunut nyt neljä viimeistä yötä 7-9 h putkeen. En voi uskoa... Ainoa "ongelma" on se, että mun rinnat eivät kestä noin pitkää syöttöväliä, joudun nousta pumppaamaan siinä viiden aikaan. Mutta itsellä todella virkistynyt olo, tajusin että ihan väsymystäkin on varmasti tuo ajoittainen alakulo.

Meilläkään tyttö ei huoli tuttia, eikä nyt enää tuttipulloakaan. Pullosta joi pitkin hampain, mutta nyt on varmaan oppinut sen, että äiti tulee kunhan odottaa Olen siis ollut poissa 2-3 h, ja tyttö on nälkäinen muttei suostu pullosta juomaan. Ei ole erityisen kiukkuinenkaan, hengailee vaan... Ja kun tulen kotiin, syö molemmista rinnoista mahan täyteen Varmaan opetettiin "tyhmästi" noin, mutta ei mulla ole sydäntä toista pitää nälässä, huutohan siitä lopulta seuraisi eikä se pullo niin tärkeä mulle ole..

PossuRullalla taisi ainakin olla sama juttu, oliko sulla joku hyvä suunnitelma pulloon totuttamisen suhteen, teillä oli joku meno parin kuukauden päästä? Nimittäin jos oli, niin kerro ihmeessä Ehkä siinä vaiheessa itsekin menisin mielelläni vaikka miehen kanssa syömään ja leffaan... Nyt riittää hyvin se, että ehdin käydä urheilemassa tai esim. kaupoilla yksin. Lauantaina menen käymään työporukan illanvietossa, mutta tehdään niin että olen parin tuntia siellä, tulen kotiin imettämään ja menen vielä vähäksi aikaa. Niin ja tutti ei todellakaan kelpaa täällä myöskään, aiheuttaa järkyttyneen ilmeen ja yökkimistä. Toisaalta myös nukahtamisvaikeudet ovat helpottaneet, joten eipä tarvettakaan ole...

Julki-imetystä en harrasta, olen liian häveliäs! Imettänyt olen invavessoissa/lastenhoitohuoneissa epämukavasti vessanpöntön päällä.. Sovituskoppi on hyvä idea! Mullakin nää D-kupin suihkutissit on sen verran vallattomat, ettei harsoliinakaan välttämättä auta, vielä kun vauva välillä huitoo ja häslää tissillä.. Harsot lentelis varmaan minne sattuu.. Nyt huomaan, että osaan vähän ennakoida minkä verran vauva on syönyt/mikä vuorokaudenaika on eli milloin tulee seuravan kerran nälkä. Eilen käytiin kaupoilla kävellen, oltiin pari tuntia. Imetin vauvan täyteen ennen lähtöä ja sitten vasta kun tultiin kotiin. Kotona kyllä imetän muiden ihmisten nähden, meillä käy vaan niin läheisiä ihmisiä..

Olipa mukava lukea, että muillakin on samoja ajatuksia imetyksestä. Olen kyllä myös hyvin iloinen siitä, että se sujuu ja maito tuntuu riittävän.. No, aamuyöstä sitä saa pumpatakin pari desiä pois, vaan eipä tyttö niitä pullosta huoli Mies mua eilen kannusti, sanoi että tosi hienosti olen jaksanut ja että hän on tukena kaikilla tavoin miten voi. Tänä aamuna sain sitten nukkua pitkään, mies nousi vauvan kanssa laittamaan esikoisen kouluun, itse nukuin kymmeneen - IHANAA.

Lapsiluvusta, mä en tiedä onko meillä täynnä.. Täytyy varmaan kuulostella oloa n. vuoden päästä. Varmasti kyllä vaikuttaa se, onko vauva "helppo"- vai suuritöisempi. Esikoinen kun heräili tosiaan pahimmillaan yöllä 45 min välein tissille ja valvotti korvien takia vuoden ikäiseksi, meinasin seota siihen väsymykseen.. Eikä kyllä ollut todellakaan mielessä yrittää toista lasta pienellä ikäerolla. Lisäksi meillä oli parisuhteessa vaikeuksia.. Ja näiden syiden takia ikäerosta tuli 7 vuotta.

Suljettu kerho kuulostaa hyvältä. Itse olen vähän varovainen täällä kirjoittelemaan henkilökohtaisia asioita, siellä voisi olla avoimempi. Laitan MommysMonsters sulle yksityisviestiä

Ihania nimiä on annettu, tykkään jokaisesta! Voin paljastaa meidän tytön nimen tuolla kerhon puolella

Vauvan kuulumiset: meillä ovat masuvaivat kaikonneet viikon sisään lähes kokonaan. Iltaisinkin tyttö on hyvin iloinen ja tyytyväinen. Varsinainen hymytyttö on hänestä tullutkin, heti kun näkee kasvot, hymyilee ja jopa kikattelee aivan innoissaan. Jokeltelu on myös alkanut olla jokapäiväistä ja kuuluvampaa, eilen tyttö kiljahteli innoissaan :heart: Vaatteissa mennään 62 kokoisissa. Ikää siis nyt n. 10 viikkoa.

Jaahas, tästä tuli romaani.. Pahoittelut

Mayinga & Hajuherne

 

Jaahas, lueskelin kirjoituksiani ja näköjään kirjoittelen samoja juttuja monta kertaa... Pahoitteluni, en tee sitä tahallani Muisti pätkii muutenkin tosi pahasti.