HELMIKUUN HELMET 2013 *tammikuu*

Oilan ystävän perheelle kovasti voimia! Kyllä voi surullisia kohtaloita tullakin ihmisille eteen

Keltakukalla ihana hoitopöytä

Äidiksi2013 tässä ketjussa perätiloja tosiaan riittää, mistä lie johtuu... Kaverini synnytti vähän aikaa sitten perätilavauvan, ensisynnyttäjänä pieni, hiukan reilu 3 kg vauva. Hyvin meni kaikki, ja hän piti sitä hyvänä kokemuksena ja onnistuneena synnytyksenä. Itse tosiaan tavoittelen perätilasynnytystä, mutta sektiovaraus ja -valmius on koko ajan. Meillä annettiin vauvalle aikaa syntyä tasan viikolle 40+0, ja heti seuraavalle päivälle on sektio, tämä koon takia. Vauva arvioitiin 38+0 maksimissaan 3400 g:n painoiseksi, ja jos tuo maksimipaino on todellinen paino, niin 40+0 kokoa alkaa olla jo liikaa. Lantio on kuvattu ja häntäluu kokeiltu, ja pitäisi mahtua. Vauva on ollut perätilassa viikolta 27+0 lähtien ainakin, kääntymättä kertaakaan raivotarjontaan. Nyt peppu on niin alhaalla lantiossa, että lääkäri ja th olivat sitä mieltä, ettei tämä enää käänny. Tosin mun tuurilla kääntyy juuri päivää ennen sektiota, ja sitten odotellaan normisynnytystä viikolle 42+0 (toivottavasti ei!).

Uskallan lähteä synnytysyritykseen, koska lääkärin mukaan perätilavauvan vointia seurataan todella tarkkaan, ktg-seuranta on jatkuvaa synnytyksen aikana, ja pienessäkin ongelmassa lähdetään heti sektioon. Reilun viikon päästä tiedetään, että kuinka meidän tapauksessä kävi. Enemmän itseäni huolettaa, miksi vauva on noin pitkään ollut perätilassa, näen mielessäni painajaisia, joissa pieni on niin solmussa napanuoraan, ettei voi tehdä voltteja, ja kuristuu sitten ihan viime hetkillä siihen. Onneksi liikkeitä, isojakin, on tullut, niin ehkäpä siellä voidaan ihan hyvin.

Odottamaan kyllästynyt Pilkku_ 38+6

 

Kiitos vastauksesta Pilkku_! Onko tämä sun ensimmäinen synnytys? Muakin huolettaa toi vauvan koko kun lääkäri sanoi että on vähän pyöreän puoleinen, painoi rv36+4 n. 3,2kg että jos menee lasketun ajan yli niin meijänkin vauva on sitten jo turhan iso alatiesynnytykseen. Mulla nyt kaikki vielä riippuu tosta kuvauksesta, mutta näppituntumalla lääkäri oli sitä mieltä että mun lantiolla ja häntäluulla ois mitä parhaimmat edellytykset alatiesynnytykseen.

Muakaan ei niin huoleta se itse synnytys jos vauva on vaan tarpeeks pieni mahtuakseen, siellähän on kuitenkin parikin lääkäriä paikalla koko ajan ja tosiaan leikkaavat heti jos vähänkin näyttää huonolta, luotan kyllä niihin ihmisiin. Lähinnä mua huolettaa nyt just se että mitä jos lapsivedet menee, sillonhan pitää olla vaakatasossa ja soittaa ambulanssi? Ja sit se että jos menee yliaikaseks, mulle ei ainakaan vielä puhuttu sektioajan antamisesta "varmuuden vuoks"...

 

Äidiksi2013 ensisynnyttäjä olen En usko, että tarjoaisivat alatiesynnytystä, jos sille olisi huonot mahdollisuudet. Jos näitä synnytysyrityksiä menisi paljon pieleen, niin se alkaisi taas kääntää puolta sille, että perätila leikataan automaattisesti.

Vesien meno stressaa muakin, enkä siksi uskalla tehdä esim. kävelylenkkejä kuin kauppaan. Ja toki huolettaa, että jos ne meneekin tihkumalla, eikä huomaa. Onneksi th lohdutti, että se tihkuminen ei vielä ole niin vaarallista, vaan sitten vasta jos kunnolla lorahtaa, niin saattaa se napanuora sieltä luiskahtaa. Tosin sekään ei ymmärtääkseni ole kamalan todennäköistä, ja saattaisi tapahtua raivotarjontaisellakin, jos pää ei ole kiinnittynyt.

Sitten kun kuvaustulokset tulee, niin lääkäri soittaa tai saat uuden äitipoliajan, ja siellä voi samalla sopia sen sektion. Mä ilmoitin itse, että lasketun ajan jälkeen en enää yritä synnyttää. Sektiot pyritään sopimaan viikkojen 39+0-41+0 välille, ja senhän saa silloinkin, jos synnytys käynnistyisi ennen sovittua aikaa.

 

Äidiksi2013 mulla pe uusi polikäynti ja ultra, viime viikolla vauva arvioitiin 36+1 2820g ja tämä perätilaan kääntyminen tapahtui tyyliin päivää ennen tuota polikäyntiä. Nyt mahdollisesti haluavat yrittää ulkokäännöstä, mutta siihen en suostu. Lisäksi kokemus lääkäristä on sen verran kamala, etten voi luottaa olevani hyvissä käsissä missään tilanteessa eli aion pyytää sen suunnitellun sektion. En uskalla edes sitä perätilasynnytystä lähteä kokeilemaan juuri tuosta lääkäristä ja sen asenteista johtuen. Mulle ei ole kerrottu mitään yhdestäkään toimenpiteestä ja siispä ainoa, josta jotain paremmin tiedän on tuo sektio, joka oli helppo valinta tietämättömälle. Mikäli se sektio tehdään niin viimeistään 2vkon päästä on vauva maailmassa, itse kyllä toivoisin, että sektio tehtäisiin jo viikon päästä perjantaina, kun viikkoja on kasassa 38+1. ja mulla on muuten kapea lantiokin, niin perätilasynnytys menisi taatusti kiireelliseen tai hätäsektioon eli mieluiten sit suoraan suunnitellulla etiäpäin.

oila itku se täälläkin pääsi sun tekstille... On tuo niin väärin ja antaa perspektiiviä elämään, muttei se saa olla syy tuntematta niitä omia tuntemuksiakaan. :heart: jaksamisia oman odotuksen ja surun keskelle :hug:

Voi vitalis, huomenna yksin kotona koko päivän, kun mies lähtee lätkäpeliin Kuopioon. Tulee koirillekin mielenkiintoista, kun käydäänkin vaan tosi lyhyillä lenkeillä.
Nyt saunaan ja sitten pirtelöä!

 

minä vaan -84 Onnea pikkuisesta pojasta! :heart:

Pinkin synnytys olikin mennyt varsin mukavasti, ihana juttu. Mullakin on toiveissa lääkkeetön synnytys, tai ehkä ilokaasua vois taas nappailla... Mutta katsotaan nyt miltä tällä kertaa tuntuu, edellisessä synnytyksessä toive oli, että selviäisin mahdollisimman pitkään ilman puudutuksia, mutta mentiin sitten loppuun saakka pelkän ilokaasun voimin. Oli niin helppo toipuminen verrattuna epiduraalipuudutuksesta selviämiseen, että mielelläni synnyttäisin nytkin ilman mitään "ylimääräistä". Mutta avoimin mielin synnyttämään menen ja jos alkaa tuntumaan, että en kestä enempää kipua, niin sitten katsotaan jotain avuksi.

Oilalle osanotot suruun!

Hieno hoitopöytä Keltakukalla! Pitäisiköhän räpsäistä omastakin kuva, sain sen vihdoin eilen valmiiksi, paitsi että en vielä ole laittanut laatikoihin mitään... Vaatelipasto on meillä siis erikseen ja hoitotaso eteisen "puhelinpöytäsyvennyksessä", kovin pitkään siinä ei pikkuista mahdu edes hoitamaan, sillä syvennys on syvyydeltään vain 60 cm, mutta tuskinpa sitä kauaa tarvitaankaan.

Omaan mahaan ei sen kummempaa, kipeitä supistuksia tulee päivittäin edelleen useamman sarjoissa, muttei niin säännöllisesti ja riittävästi, että olisin näytille lähtenyt. Eilen kävin viimeisessä lääkärineuvolassa, joka oli ns. synnytystapa-arvio. Arvio tapahtui niin, että lääkäri kysyi multa, minkä kokoiseksi itse tulevan vauvan arvioin verrattuna aiempiin raskauksiin... Hah. No joo, en mä pelkää mitään jättivauvaa synnyttäväni, ja lähes nelikiloisia olen kaksi jo synnyttänyt normaalisti alateitse, että eiköhän se tämäkin täältä ulos saada. Kohdunkaulaa oli vielä hieman jäljellä (en saanut tarkempaa määritelmää) ja kohdunsuu auki n. sormelle. Ei siis suurempia saaneet nuo kipeätkään supparit aikaan, mutta toisaalta, viime kerralla synnyttämään lähtiessäni, oli tilanne vain hiukan edistyneempi ja syntyihän se tyttö kuitenkin 17h tunnin päästä säännöllisten supistusten alkamisesta. Ei siis nopeaa toimintaa, mutta syntyi kuitenkin.

Tänään sain viimein turvakaukalon ja sitterin meille, ne pitää kyllä vielä pesaista, mutta nyt olisi sitten suurinpiirtein kaikki tarvittava kasassa. Rintakumit ja liivinsuojat kyllä puuttuu vielä, Taidan varmuuden vuoksi käydä liivinsuojiakin paketillisen ostamassa, sillä en vaan ole saanut ommelluksi niitä huimista tavoitteistani huolimatta... Yläkerran hoitopisteelle täytynee kyllä ostaa vielä voiteet sun muut, ettei tarvitse kantaa kerrosten välillä mitään ylimääräistä... Mutta eiköhän tästä selvittäisi, vaikka syntyisi just nyt.

Bliss ja Poikanen 38+0 POKS!

 

Heippa mammat!
Tänään oli varmaan kohta kymmenes kerta äpolillla ultrassa. Sokerit sen kun kenkuttelevat edelleen, ja verenpaineetkin olleet liian korkealla. Lääkäri sitten höpötti siinä jotain ja piti ihan varmistaa kuulinko oikein - meinas siinä ohimennen että synnytys varmaan käynnistetään ellei ittestään tullut laskettuun aikaaan mennessä. Että Mitäh? Alanko äidiksi nyt sitten ihan oikeesti kahen viikon sisään? Apuva-nyt sen sitten vasta tajusin! Jännittää kauheesti, tietenkin kaikki uus tuleva ja synnytys mutta eniten tän uuden tyypin tapaaminen! Alkuraskaudessa neuvola-ajanvarauksessa "lohdutettiin" mua kun sanoin että kyseessä on yllätysraskaus että "synnytykseen on kyllä aikaa ajatukseen sopeutua ja sulatella" ja tässä sitä nyt ollaan - ihan kuin siitä olis puol ikuisuutta mutta toisaalta hetki vain! :O
No onhan sitä sulateltu mutta aika hurjaa edelleen kumminkin.

Annemiinikö vaipparoskiksista kyseli? Riippuu tarve varmaan kodista ja tavoista. Itselläni oli aiemmin kissoilla tavallinen kannellinen roskis johon laitoin kakat solmitussa pussissa. Haisi mielestäni aivan kammottavalle kun kakka haisee muovikassin läpi. Ostin sitten vauvalle tarkotetun vaipparoskiksen, edullisimpia malleja tais olla n. 19 € .Siinä ei mitään kummempia vippaskonsteja tai hienouksia ole, ainoastaan tiiviimpi kansi kuin poljettavissa vessaroskiksissa. Nyt kun asun kerrostalossa ja roskiksille matkaa niin toi on ollu mahtava ostos. Toisaalta toi kissan kakka haisee ehkä pahemmalle kuin vastasyntyneen tekeleet, etenkin kun toinen kissani kärsii kroonisesta ripulista :x
Siihen tarkotettuja roskapusseja en ole ostanuut, tuntuivat aika tyyriltä kun ei tossa mittään semmosta "sulkee itse kiepille"-systeemiä ole.

Hui hui kun jännää- olen vieläkin aivan puulla päähän lyöty polikäynnistä Ja tänään lähti siskokin amerikkoihin ja toivoi että menis lasketusta ajasta yli että ehtis takas. Eipä nyt sitte välttämättä ehi =) Haha, tunnen itseni varsinaiseksi ruudinkeksijäksi kun järkytyin tässä vaiheessa valtavana vaappuvan tynnyrinmallisena että synnytän kohta vauvan

Vempukka ja Kaveri 38+4

 

MrsR mutta ei ne antais sun edes yrittää synnyttää alakautta jos toteaisivat lantion kuvista että tilaa ei ole riittävästä, sitä tilaa meinaan pitää olla reilusti, ei silleen just ja just et vauva mahtuu... Mut kurja että sulle osu tökerö lääkäri, ei sulla oo mahollista käydä noita asioita läpi jonkun toisen kanssa?? Ja tosta ulkokäännöksestä, eihän se oo sinänsä juttu eikä mikään, mulla lääkäri yritti vauvasta saada otetta mut huomas hyvin nopeesti ettei se pää enää liikkunut mihinkään ja lääkär luovutti nopeesti ja sanoikin ettei niitä ikinä yritetä väkisin kääntää et sen huomaa heti kyllä lähteekö kääntymään vai ei, eli siinäkään ei mitään riskejä ole, samalla ultraavat ja seuraavat sykettä kun yrittävät kääntää...

Sektiosta lääkäri sanoi että suunnitellut tehdään 39+ viikolla yleensä? Ärsyttävät pari viikkoa nyt eessä kun nyt sit ootellaan ja katsellaan ja pähkäillään

Pilkku_ mäkään en enää uskalla lenkkeillä enkä paljoa rehkiä muutenkaan, täytyy vaan toivoa et vedet pysyis sisällä

 

Piti lisätä tänne tämä, jos vaikka joku ei oo nähnyt vielä :
Thalasso Bain Bebe par Sonia Rochel - YouTube
Jos vaan tulee oikeenlaisena
Aivan ihana siis...

(.) Täällä siis on viime yön aikana tapahtunut kummia: kun eilen hikka tuntui/kuului oikealta ylhäältä, nyt se tuntuu vasemmalla alhaalla! Ja eilen maha oli vielä "normaalissa asennossa" oikealla sivulla, nyt se on keskellä!!! Että mitä vaan voi vielä tapahtua...
t. Serafiina ja masu 35+4

 

Tulen kuokkimaan tänne teidän pinoon tuolta huhtikuisista, kun täällä on perätilavauvoja niin paljon. Voisin jakaa oman perätilasynnytyskokemukseni, jos siitä vaikka olis apua. Käyn täällä teitä kurkkimassa, kun on mukava lukea pian synnyttävien juttuja ja fiilistellä, kun itsellä on vielä monta viikkoa ennen h-hetkeä.

Minä synnytin siis toisen lapseni perätilassa naistenklinikalla 2008. Ulkokäännös ei onnistunut ja päätettiin katsoa olisinko hyvä perätilasynnyttäjä. Mun synnytystapaa puolsivat uudelleensynnyttäjyys, tilava lantio, vauvan siro koko, täydellinen perätila-asento ja esikoisen nopea ponnistusvaihe. Painoarvio vauvasta rv 35+6 oli 2,3kg ja syntymäpaino rv 39+6 oli 3,4kg.

Loppuvaiheessa vauvan kasvua seurattiin ja yli 4kg vauvaa ei olisi saanut alateitse synnyttää. Myös raskausviikoissa oli rajana 41 viikkoa. Jos olisi sen yli mennyt, olisi leikattu. Vauva oli hyvin kiinnittynyt, joten vesien menoakaan ei tarvinnut pelätä. Ei olisi ollut napanuoran luiskahtamisen vaaraa.

Synnytys käynnistyi siis rv 39+6 spontaanisti supistuksilla. Sairaalassa vielä ultrattiin ja katsottiin, että perätila on edelleen täydellinen. Vauvan sykeitä seurattiin tarkasti. Avautumisvaihe sujui normaalisti. Sain epiduraalin ja sitten alkoi ponnistusvaihe. Ponnistusvaiheessa saliin tuli oman kätilön lisäksi toinen kätilö, ponnistusvaiheen hoitava lääkäri, lastenlääkäri ja joku joka halusi nähdä perätilasynnytyksen. Lääkäri teki epparin, joka tehdään perätilasynnytyksissä rutiinisti. Kalvoja ei puhkaistu vaan ne puhkesivat itsellään vasta ponnistusvaiheessa. Vauva piti ponnistaa ilman apuja siihen saakka kunnes hartiat olivat ulkona, koska vauvaan ei sitä ennen saa koskea, jotta ei heitä käsiään sivulle. Pään lääkäri auttoi sitten ulos. Vauvalla oli napanuora kaksi kertaa löysästi kaulan ympärillä, mutta siitä ei aiheutunut mitään ongelmia. Terve 9 pisteen tyttö siis syntyi 9 minuutin ponnistusvaiheella. Olin tosi tyytyväinen synnytykseen, koska kaikki meni niin hyvin. Hyvässä seurannassa siis olin ja sektiovalmius oli koko ajan. Voin suositella, jos vaan kaikki kriteerit täyttyy ja vauvan kokoa seurataan. Ponnistusvaiheessa on oltava motivoitunut ponnistaja, koska ennen hartioita kukaan ei voi auttaa. Mua auttoi se, että olin jo kokenut yhden synnytyksen.

Toivottavasti saitte selvää epäselvästä sepustuksesta.

Tsemppiä kaikille perätilavauvojen odottajille!

Natte rv 28+3

 

Äidiksi2013 no sanotaanko näin, että se lääkäri nyt on mikä on enkä varmaan saa muita tähän hätään. Se oli jokatapauksessa tekemässä käännöstä kertomatta yhtikäs mitään koko toimenpiteestä - ihan sama, vaikka seuraavat tilannetta koko ajan, mulla riski joutua hätäsektioon on liian suuri ja lääkärille se oli yks mikkeli, kunhan hän ois sen päässy kokeilemaan... Onneksi konsultoinut erikoislääkäri sen epäsi, mutta sekin vain siks, et olin syönyt aamulla... Luottavaisin mielin en siis mene perjantainakaan sinne, sen vaan sanon heti alkuun, että sitä käännöstä ei edes kokeilla. En ota ylimääräisiä riskejä ja tiedän sektion vaarat sekä riskit huomattavasti paremmin kuin noista muista, syystä jonka jo kerroin. Valitettavasti täällä säästöjen keskellä ei oikein saa mitään hyväksi hoidoksi luokiteltavaa, edes siellä polilla.
Yleensä suunnitellut sektiot tehdään n.vko ennen laskettua aikaa, mutta saa sen aiemminkin ja itselläni toive on aiempi ajankohta, ettei vaan tarvitse täältä kiireen vilkkaa lähteä, jos synnytys käynnistyy - matkaa on se 100km kuitenkin ja täällä taitaa olla hätävalmiudessa tasan yksi ambulanssi enää. Niiden riskien ja muun käytännön valossa, ei liikoja vaihtoehtoja kyllä ole. Mutta mulle on enemmän kuin ok tuo sektio, siitä saa olla mitä mieltä hyvänsä kuka tahansa, tässä tilanteessa se kuitenkin on paras vaihtoehto mulle ja vauvalle.

Lantiossahan pitää olla todella paljon enemmän tilaa perätilasynnytystä varten kuin mitä normaalissa vaaditaan - ja koska olen kapealanteinen niin kuin äitini, plus todennäköisesti rakenteeltani muutenkin samanmoinen eli epparikin pitäisi leikkoa alatiesynnytyksessä, ei täältä todellakaan ilman massiivisia ongelmia mitään perätilassa ulos tule. Eihän kukaan oikeasti edes kunnolla tiedä, mitä tuolla mun alapäässä tapahtuu - mulle ei ole vieläkään tehty mitään katsantoja sinne suuntaan, tai no näytteen ottivat viime pe. Luottavaisin mielin olo vaan jatkuu.

Sori tää valitusmeininki, oon vaan niin kypsä siihen, miten suuria eroja on hoidossa ja lääkäreissä jo sairaalan sisällä... Tuohon perjantaihin mennessä ei ollut polin toiminnasta mitään valitettavaa ja nyt sitten saan jonkun turhantärkeän uraohjuksen tekemään päätöksiä mun ja syntymättömän lapsen hoidosta ilman, että multa kysytään saatika et mulle mitään kerrottais yhtään mistään. Ensisynnyttäjänä tunnen, että tarve olisi saada kokeneempi lääkäri, jota kiinnostaisi muukin kuin tehtävät toimenpiteet ja kuinka hyvältä ne sitten näyttävät, kun vertaillaan kavereiden kesken kellä on pisin virtuaalipippeli. Argh.

Kiitos Natte synnytyskertomuksesta, kiva et on menny hyvin myös perätilasynnytys. toivon mukaan suurin osa täälläkin sais sen kokea positiivisena juttuna, mä olen jo kovasti asennoitunut siihen sektioon - sen jo kätilöllekin sanoin.

Nyt kyllä alkaa jännittää jo tuo perjantai ja erityisesti se hiivatin aikanen herääminen. Muuten ois voinu mennä Jyväskylään jo huomenna, mutta kun isäntä lähtee appiukon kanssa Kuopioon peliä kattomaan... Kunpa oisivat sen reissun tehneet alkukuusta...

Jahas, vuorokausi vaihtunut ja sehän tarkoittaa sitä, että mekin viimein
täysiaikaisia eli POKS vuan 37+0!

MrsR&MrR ja EePee

 

Onnea minä vaan -84 pikkuprinssistä! :heart:

 

Ihan sitä vain että POKS POKS POKS 38+0 :heart:

Pipsa4

 

MrsR hui kun on kinkkinen tilanne, tai siis sä otat kivan lunkisti . Ite olisin ihan helisemässä, käännös on aika pelottava, mutta sektio on kaikista pelottavin ajatus. Hassua, kun ei mua oo noi polvileikkauksetkaan hetkauttanu yhtään, mutta sektio on jotenkin todella iso juttu. Mutten tosiaan tiiä uskaltaisinko perätilaakaan lähtee koittaa.. Kai sit vissiin, mahan avaaminen on niin häijy ajatuksenakin.

Viime yö oli täälä taas jännä, alakertaa särki ihan huolella ja tuli pari kipeempää supistustakin, ne kyllä loppui kun käänsin kylkeäni .. Mutta toi alaosasto on nyt viimeviikolta asti ollu tosi kipeän olonen, nivuset varsinkin.

Tänään olis ollu neuvola, mut isäntä lähti kattomaan uutta autoa meille ja ihan en lähde käveleen tota 7km lasten kanssa.. Siirsin ajan maanantaille, saa nähdä et pääseekö sinne sitten enää ajanvaraajakin vaan sanoi, ettei se mitään haittaa jos synnytyksen takia ja käymättä.. Joo, eipä olis eka kerta kun oon sairaalassa vaikka pitäs olla neuvolassa

Äiti maa & Alli 38+5 ( iik, eka ja toka on syntyny 38+6)

 

Oilalle voimia.. :hug:
anoppini menehtyi 30.12.. sillä oli myös syöpä ja ei jaksanut taistella sitä vastaan enää. =(

Elämä on joskus niin epäreilu! Samalla kun suru auttaa meitä ymmärtämään miten onnekkaita me oikeasti ollaan ja pitäisi elää joka päivä kuin se olisi viimeinen, mutta ku sitä unohtuu niin helposti!

 

Kiitoksia myötätunnosta!

Mutta kuten kirjoittelin, nyt minä suuntaan katseeni tällä palstalla tähän odotukseen ja teidän mainioon vertaistukeen... valitellakin aioin... varokaa vaan!!!

Ja heti huolia: minä, joka eilen kehaisin kuin hyvin tää raskaus on mennyt, sain eilen illalla oikein todellisen huolen päälle - mä nimittäin haluan ettei tää lapsonen synny vielä ja eilen mua supisteli säännöllisen epäsäännöllisesti (välit 4-10 min) iltakuudesta yöhän kahteen saakka. Illalla piti ihan keskittyä ja nousta ylös (en ole ikinä voinut maata supistellessa). Annoin itselleni aina puoli tuntia lisäaikaa "jos ei nyt rauhoitu, pakko lähteä näytille" -tyyliin. Siis aina uuden puolituntisen. No juomisella ja grammalla Panadolia nukuin sitte kahdesta viiteen. Nyt olo ihan ok, vähän juilii ja silloin tällöin supistelee - ei kuitenkaan niin napakasti ku illalla... En halua vielä synnyttää (lapsi vielä liian pieniviikkoinen)... Auttaskohan jos löis maihin ja kiukuttelis "en halua, en taho, en halua, en taho...."?

Ja täälläkin yksi mahdollinen perätila. Minä vaan en vielä ole huolissani - tekee sellaisia voltteja, että mun on mahdotonta sanoa, miten milloinkin on. Jos ens viikkoon päästään silloin lääkärinla ja eiköhän silloin taas joku viisaampi sano, miten siellä majaillaan... Mutta jos pitäis päättää synnytystavasta, ois se kyllä aika iso päätös. Et tsemppiä vaan kaikille asian kanssa painiville!

Ja neuvolakäynneistä: Tuntuu ihan hassulta, kun joissakin paikoissa käydään jo tässä vaiheessa viikon tai kahden välein neuvolassa. Mulla nimittäin tulee taas noin viiden viikon väli. Miten voikin vaihdella noin paljon? Tai ehkä tällaisen monisynnyttäjän (viides lapsi) oletetaan jo itse osaavan tietää, jos pitää ottaa jostain syystä yhteyttä. Mä vaan koen itteni ihan "tolloksi", kun tuosta edellistä raskaudesta/synnytyksestä on 4 v ja sitä edellisestä jo 13 v...

Jotain piti vielä, mutta ei muista nyt (ai, mikä raskausdementia)...

oila ja masuvauva viikot tarkistettuna nyt 35+5 (eli vieläkö menis pari viikkoa)

 

Hyppään nyt ihan puskasta antamaan tukeani sinulle MrsR! Tuo sinun tilanteesi muistuttaa niin paljon omaa tilannettani esikoisen kohdalla.

Myös minä olen Rh-, ja minut PAKOTETTIIN ulkokäännös -yritykseen sairaalassa synnytystapa-arvio käynnillä ilman mitään miettimisaikaa, oikein kahden lääkärin voimin. Kukaan ei kertonu mitään riskejä tästä tai perätilasynnytyksestä. Ainoa mikä jäi mieleen siltä käynniltä oli kamala pelottelu siitä miten minä voin KUOLLA sektioon. Harmittaa vain, että en silloin älynnyt sanoa, että parempi minä kuin vauva!

Vauvani oli ollut perätilassa jo rv 27 alkaen, ja kiinnittänyt peppunsa todella tukevasti lantioon, eikä siis hievahtanutkaan kun yrittivät nostaa pyllyä pois lantiosta. Jälkikäteen oli aika yllätys kun ohimennen vain mainitsivat, että nyt saat tän anti-D -piikin, koska olet Rh-nagatiivinen ja immunisoitumisen riski on olemassa. En olisi kyllä mitenkään suostunut edes painostuksen alaisena toimenpiteen yrittämiseen, mikäli tämä olisi minulle etukäteen kerrottu! Perätilasynnytystä myös mainostettiin minulle väkisin, ja tunsin että minua pakotetaan siihen. Onneksi olin käynyt 4D-ultrassa perinatologilla, joka kehotti minua harkitsemaan vakavasti sektiota mikäli vauvani on perätilassa vielä synnytyksen lähestyessä. Ja ainoastaan hänen sanojensa takia minulla oli tarpeeksi tahtoa sanoa perätilasynnytykselle "EI KIITOS". Hän sanoi, että joka kerta osallistuessaan perätila synnytykseen, on sydän kurkussa ja pelko siitä että meneekö kaikki hyvin (ammattihenkilölläKIN, ööh?). Ja tosiaan se perätilasynnytys vaatii todella motivoituneen äidin, koska vauvaahan ei voi mitenkään auttaa ulos juuri Natten mainitsemasta syystä! Miten voi olla motivoitunut perätilasynnyttyjä jos on siihen pakotettu, kysyn vain? Minun kohdallanihan kaikki tutkimukset tietenkin jätettiin siihen kun ehdottomasti kieltäydyin alatiesynnytyksestä ja papereihin oli oikein merkitty "kieltäytyy keskustelemasta perätilasynnytyksestä, sovitaan aika elektiiviseen sektioon".

Tästä esikoisen jutusta sitten minulla on mennyt luottamus täysin ammattihenkilökuntaan, ja tätä kakkosta odottaessani olen käynyt pelkopolilla purkamassa huoliani. Olen saanut aivan mahtavaa tukea siellä, ja joka kohdassa minulle on sanottu, että valitsemani sektio oli oikea ja normaali päätös ensisynnyttäjältä, eikä minun sitä pidä enää miettiä. En pysty enää todellakaan luottamaan siihen, että vauvan tilaa monitoroitaisiin niin tarkasti, että mitään ei VARMASTI mene pieleen.

Mitä haluan sanoa sinulle MrsR, on siis että jos sille oikeasti tuntuu, niin älä ala edes keskustelemaan käännöstä ja perätilasynnytyksestä. Sinulla on oikeus valita synnytystapasi, onhan perätila sinänsä jo iso riski noiden muiden mainitsemiesi riskien lisäksi. Ensisynnyttäjistä yli puolet kuitenkin valitsee elektiivisen sektion perätilasynnytyksen sijaan, joten ei siinä mitään ihmeellistä ole. Itse olen enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni, vaikka monet muut asiasta tietämättömämmät tuntuvat olevan sitä mieltä että alatiesynnytys on ainoa oikea äitiyden mitta. Siitä taas ei kannata välittää, koska sitten sinulla on ainakin varmemmin elävä vauva elämässäsi synnytyksen jälkeen, mikä on minulle ainakin se tärkein asia maailmassa

Pahoittelen muille, että tekstini on näinkin sektiomyönteinteistä . Tiedän vain miltä tuntuu kun sitä tukea valintaansa ei saa, ja sitä joutuu märehtimään ja perustelemaan itselleenkin, vaikka sisimmässään onkin mielestään itse tehnyt oikean valinnan. Hyvää jatkoa sinulle MrsR, ja toivottavasti tuleva käyntisi menee paremmin. Ja toivon ennenkaikkea, että vauvan maailman tuleminen on juuri sellainen mitä valitset!

Minni rv 36+5

 

minä vaan -84 Oi, onnea pikkuisesta!! :heart:

Heidukka sä oot niin ahkera ristiäisten suhteen että mä voisin palkata sut järjestämään ne meillekin. Äitiäni en siihen hommaan ota, sillä on porttikielto mun keittiöön. On sellaanenki höösääjä etten löydä keittiöstä mitään sen jälkeen.
Reilu vuosi asuttu nykyisessä kodissa ja niitä tupareitakaan ei vielä oo keretty järjestämään.

Selma_ samoissa ajatuksissa mennään tuon ahdistuksen kanssa! Yritetään nyt hetki vielä kestää.. :hug: On muuten kiva halata miestä kun maha on eessä.. ja muutenkin jos kummatkin häärää keittiössä niin aina se "valittaa" että taas sä pukit sillä mahallas mua. Minkä mä sille voin että se on siinä..

oila Otan osaa ja voimia!! :heart: Minulta kans kummitäti kuoli tuossa loppusyksystä, vuoden jaksoi taistella syöpää vastaan. :'( Mutta toisaalta se oli niin positiivinen ihminen joka olisi halunnut että elämä jatkuu siitä huolimatta joten sitä täytyy ajatella vain niin.

Viivi76 Multa ne kans kyseli polilla kaikki mahdolliset lenssut/ientulehdukset/hammassäryt, vaikka mitään ei ole ollut. Pienetkin tulehdukset kuulemma läääkärin mukaan aiheuttavat aikaisemmin supistuksia ja muita laskeutumis/liitoskipuja, aikaistavat kuulemma monesti synnytystä. Näin etenkin näillä mun viikoilla vielä. 34+? oli silloin.

Kummit Pienen harkinnan jälkeen niitä olisi 4 mutta jos toista tenavaa haikailis niin sillekin pitäisi jättää muutama..vaihtoehtoja ei hirveästi ole. Joten päätös on edelleen kesken..ainakin mun mielestä, mies oli jo satavarma asiasta.


Pink89 Tosi kiva lukea synnytyskertomus kun ei yhtään tiedä mikä odottaa..kertokaahan muutkin kun sen aika tulee. =)


(.) Oon nyt yrittäny tosiaan skarpata tuon raudan suhteen..2-3h väliä aamupalasta ennenkuin otan ramavittia max.annoksen ja hedelmiä siihen päälle + mehua. Ja taas parin tunnin väli että imeytyis. Neuvolassa mitatut arvot 90 kummankin puolen, kerran varmistettiin verikokeella niin oli onneksi 109 eli sen verran heitti sormen päästä mitattuna. Ja d-vitamiini annoksenkin sain nostaa, oli 60 päälle ja saisi olla yli 80. Etenkin kun meillä lähisuvussa tuo osteoporoosi on vahvasti esillä. Täällä ei näemmä saisi enää siivoilla kun heti on supparit ja kivut yltymäs kiitettävästi, mä en vaan malta olla tekemättä mitään. Ja tänään pitäs vielä lähtiä soffa ostoksille. Jeij! Niin ja se jonkinsortin taso makkariin jota vois käyttää myös hoitopöytänä ny ensihätään..

Ihmetytti vähän muutes tuo kun lääkärin mielestä nyt sais jo synnyttää ja kun muita kuuntelee niin ei vielä..? Hähtäh?
Apua, taas tuli romaani, pitää skarpata kirjottaan useammin niit lyhyitä pätkiä.. Voikaa hyvin!!

Nauris86 & Papu 35+1

 

Viimeisessä lääkärineuvolassa käyty ja sehän oli aikaslailla yhtä tyhjän kanssa niin kuin arvelinkin! Arvot olivat OK, verenpaineet pikkasen koholla edelleen, mutta kun pissan viljelyt puhtaat eikä muita oireita turvotuksen lisäksi ole, niin katsellaan. Strepto B-näytteen ottivat ja äitiyskortista sitten katsoin, että kohdunkaula oli lyhentynyt 2cm:iin. Koko arvio oli sinne päin, ehkä sellanen 2800g ja ainoa mitä mulle siitä jäi mieleen, oli kun lääkäri tokaisi, että missäköhän se toinen jalka on! Just. Nyt sitten vaan ollaan ja odotellaan, ja jos jotain myrkytyksen oireita tulee, niin toimistoaikoina yhteyttä neuvolaan, muuten sitten synnärille. Maksa- ja sappiarvot olivat laskeneet itsekseen taas sinne alatasoille, joten niistäkään ei tarvi murehtia. Nyt sitten vaan ollaan ja ihmetellään ja odotetaan toista syntyväksi. Jotenkin th:lla oli vissiin sellanen kutina, että tyyppi voi syntyä viikon sisään, kun mainitsi pariin otteeseen, että nähdään sitten perjantaina JOS nähdään. =) Niin joo, ja paino oli tippunut 2kg kuuteen päivään, että on nesteet lähteneet liikkeelle.

Maha on taas tippunut alemmas, oikein itse hätkähdin aamulla pukiessani peilin edessä, että onpa se jo alhaalla. Ja tyyppi on kyllä muuttanut taas asentoa, kun nyt tuntuu taas potkuja joita ei oo tuntunut varmaan kuukauteen.

Eilen olin jo soittamassa synnärille, kun olo oli AIVAN karmea. Huimasi ja heikotti koko päivän. Jäin sitten kuitenkin odottamaan miestä kotiin ja aloin siinä itsekin miettimään tätä veden kittaustani, niin totesin, että josko olisi suolatasapaino mennyt sekaisin. Söin sitten puoli paketillista meetvurstia ja olo parani huomattavasti. Eli liikaakaan ei kannata juoda, sellanen 2 litraa päivässä on kuulemma hyvä määrä. Mainitsin muuten tästäkin sille lääkärille, mitään kantaa ei ottanut, ei edes kommentoinut mitenkään! : /

Nyt välipalan syöntiin ja jälkkäriksi miehen eilen leipomaa mutakakkua!

Keisha 37+0 POOOOOOOKKKKKSS

 

Kiva kuulla erilaisia näkemyksia ja kokemuksia tästä perätila-asiasta! Nää kun ei ole tosiaan mitään yksselitteisiä juttuja ja kaikki on niin yksilöllistä...

Mä en ole varsinaisesti kummankaan synntystavan puolella tässä kohtaa, pääasiahan on tosiaan että äiti ja vauva voi hyvin, ei se synnytys ole mikään sellanen näytönpaikka että olen parempi kun muut jos teen näin tai näin, ei todellakaan! Siks oiskin tärkeetä et jokaisen kohalla tehään just niin mikä on sille synnyttäjälle ja vauvalle turvallisin vaihtoehto. Et siks en kyllä ihan totakaan ymmärrä jos MinniHiiri77:lle on joku lääkäri sanonut että aina saa olla sydänkurkussa noissa perätilasynnytyksissä, tuskin asia ihan näin on, sillon näitä synnytyksiä ei todellakaan tapahtuis jos lääkärit olis kauhusta kankeina että apua mitenköhän tässä nyt käy... Luulenpa että monilta muilta kokeneilta synnytyslääkäriltä kysyttäessä vastaus ei olis ihan samanlainen... Eiköhän nykypäivänä riskit ole niin hyvin tiedossa ja kaikki tutkitaan tarkkaan ennen kun annetaan edes lupa alatiesynnytykselle perätilatapauksissa? Juurikin yhdeltä ystävältä kiellettiin alakautta synnytys koska lantiossa ei ollut tarpeeksi tilaa, oli tilaa mutta vähän liian naftinlaisesti.

Mutta tsemppiä kaikille perätilalaisille, kiva seurata miten kunkin tapaus etenee!

 

Nauris86 tiiä sitten mitä lääkäri suustaan on päästelly, mut rv35 ni eihän vauva oo vielä ees täysaikainen. Keuhkotkaan välttis oo noille viikoille kypsyny tarpeeksi.

Tiddidii!! Pihalla vartoo 7- paikkanen auto =) jihuuu

Mä luulen kans, ettei kukaan ehdointahdoin ketään suden suuhun lyö, yhden lääkärin mielipide ei vielä tee perätilasynnytyksestä vaarallista. Varmasti on lääkäreitä joilla on sydänkurkussa sektiossakin, iso leikkaushan se on. Luulen, että jos omalla kohdalla nyt olisi valinta, et sektio vai perätila niin jos tarjonta olisi "täydellinen" ja saisin yhden tietyn synnytyslääkärin siihen 100% varmana mukaan niin ottasin sen mieluummin kun veitsen alle menon.

Äiti maa

 

Onnea kovasti Minä vaan -84!! :heart:

Pinkillä tuntui olevan ihana synnytys kertomuksen perusteella, voi kun itselläkin menisi noin hienosti.

Nauris86 Joo, eipä tässä muu auta.. =) joka päivä sitä on onneksi lähempänä päämäärää..

Oilalle voimia ja halauksia! :heart:

Eilen tuli käytyä neuvolassa ja meidän neuvolan täti piti meille privaatti synnytysvalmennuksen kun emme ehdi niihin oman paikkakunnan järjestämiin valmennuksiin. Itsellähän tämä nyt ei olisi ollut niin välttämätön kun on jo kolmas tulossa mutta tuo mies on "ensisynnyttäjä" niinhänen takia pyydettiin päästä. Tiistaina kävimme toisen neuvolan vauvanhoitotunnilla ja mies kyllä koki sen todella hyvänä hänelle kun on paljon mieltä askarruttavia asioita.

Mutta neuvolakuulumiset:
Paino: +569/vko (hyvä kun noussut, aiemmin meinas olla laskusuhdannetta)
RR: 144/74, pulssi 95
HB: 120
SF-mitta: 30 (laskusuunta alkanut.. )
Vauvan sykkeet 130
Pissa puhdas

Kaikki siis kunnossa. Maksa-arvoja minulta seuraillaan kun ovat aiemmissakin raskauksissa ollut koholla ja nytkin kävivät koholla, mutta laskeutuivat onneksi takas normaailarvoihin. Eilen oli erikoinen tapaus kun mahaa alkoi jännästi kivistämään ja makoilin sitten omassa sängyssä ja kun nousin ylös maha oli selvästi tipahtanut alemmas ja kylkiluiden ja mahan väliin tuli selvä rako. Saapa nähdä onko tällä mitään merkitystä.. Miten kauan teillä muilla on mennyt laskeutumisesta synnytykseen?

Meillä on jotenkin parisuhde ottanut aimo harppauksen parempaan suuntaan tässä viimeisen kuukauden aikana. Mies on ollut tosi huomaavainen ja auttanut monessa asiassa ja riideltykin ollaan huomattavasti vähemmän sekä riidat on ollut jotenkin "helpompia". Miehellä on muutenkn ollut nyt jotenkin paljon kysymyksiä ja kait se tämä vauvan tulo on alkanut aika lailla häntäkin jännittämään. :heart:
Mites teillä muilla miehet on ollut nyt "lopun" lähestyessä?

Selma_ + Sintti 37+3

 

Minni hirmusti kiitoksia tuesta! :hug: täytyy sanoa, että olen siitä onnekas, kun mies on taisteluvalmiudessa mun ja vauvan puolesta, pitää siis huolen siitä, ettei mulle tehdä mitään, mitä en halua tehtävän. Järkyttää silti niin kovasti, että lääkäristössä on tuollaisia tapauksia... Huh huh. Kunpa kenenkään ei tarvitsisi käydä näitä tällä tavalla enää läpi. Onneksi sä olet saanut apua pelkopolilta, se varmasti auttaa :heart:

Äiti maa musta taas tuntuu, et oon kaikkea muuta kuin lunkki tällä hetkellä. mut tavallaan oon sinut tilanteen kanssa ja nyt kun tiedän, et mulla on oikeus itse päättää ja lääkäreillä on velvollisuus sitä kunnioittaa niin olen huojentunut kaikin puolin. Voi vitsi, tekin saitte sitten auton vaihdettua. mehän vaihdettiin viime perjantaina bimmeri Volvoon. autonvaihtoviikot menossa.

Äidiksi2013 nimenomaan, et jokaiselle se vaihtoehto, mikä on äidille ja lapselle turvallisin. Liioittelua toki on suuntaan ja toiseen lääkäreiden toimesta, mutta jos itsestä tuntuu, että pystyy ja on riittävän paljon motivaatiota se viedä läpi niin ehdottomasti perätilasynnytys. Onhan se tavallaan parempi kuin sektio, ainakin osan tutkimusten valossa. Katsotaan, miten itse kullekin käy - kyllähän ne synnytyskertomukset on käytävä kirjoittamassa. Tärkeintä on, että vauvat saadaan terveinä maailmaan ja itsekin voidaan sitten olosuhteisiin nähden hyvin.

Onpas meitä perätilaisia sitten melkoisesti tässä porukassa.

Arvatkaapa, kuka unohti soittaa neuvolaan, ettei tule huomenna? Jep, minä. noh, soitan sitten huomenna aamulla, mutta saattaa terkka saada slaagin, kun sanon, et mennään täs Jyväskylään. Oivoi.

Selma_ todella ihanaa, että mies on osoittanut huomiotaan ja ollut ihana. :heart: täällä mies on ollut sen alun parin viikon shokin jälkeen hyvinkin mukana ja ihana, erityisesti kyllä nää vikat kuukaudet, kun tämä raskaus on erittäin selvästi näkyvää sorttia. on hyvin ylpeä isäksi tulosta ja harva se päivä sanookin, että odottaa jo saavansa lapsen syliin - innolla. Ei siis kauhulla. asiaan ehkä vaikuttaa se, että olen paljon puhellut omista peloista ja toiveista miehelle, joka on sitten yllättyneenä todennut, että on ajatellut samoja juttuja jne. Meidän on ollut helppo puhua näistä kaikista ja se lienee avittanut miestäkin ymmärtämään, että otan hänet huomioon myös eikä ole mitään, mistä ei voisi puhua. Onhan tää iso elämänmuutos, 14v yhdessä, niistä 9v asuttu ja oltu kaksin. Se pistää kenet tahansa miettimään, vaikka lapsi olisi kuinka toivottu tahansa.

Nyt on pakko mennä syömään jotain... Tein salaattiakin oikein itseäni varten : jääsalaattia, villirucolaa, kurkkua, tomaattia ja fetaa. Nam. Sit vähän leipää kylkeen ja jälkkäriksi maustamatonta jogurttia ja pari luumua. Illemmalla voi sitten napsia vähän suklaatakin naamaan, kun ensin syö terveellisesti.

 

Vau, kun aika juoksee! Olen kaynyt taalla teksteja lukemassa, mutta kun kannykka lopetti yhteystyon tanne vastaamisen kanssa (ainakin jos yrittaa yhtaan enempaa kirjoittaa) ja olen ollut niin laiska tietokoneelle menemaan, etta ei ole tosi.

Mutta ONNEA KOVASTI JO VAUVAUTUNEILLE!

Itseakin alkaa jo kutkuttamaan, kun haluaisi niin kovasti tavata taman uuden tulokkaan.

Tassa vahan aikaa sitten puhuitte rokotuksista. Onko teista kukaan ottanut influenssa-rokotusta? Pitaisi kuulemma suojata vauvaakin. Itse en viela ainakaan ottanut, kun se mika oli tarjolla sisaltaa elohopeaa ja toinen on vaan ollut vaikeampi loytaa. Taalla tama influenssa-juttu on vahan "hypetetty" nyt, kun ihan hatatila julistettiin. Siksi vahan hermostuttaa. Ja mietin, etta olisiko pitanyt se esikoisellekin hakea.

Nimiaisista. Meilla ei varmaan niita jarjesteta, kun puolisukua jo tietaa nimen. Toiset nimet on hieman viela hakusessa kylla ja niista pitaa pian paattaa, kun meidan pitaa tayttaa syntymatodistus jo synnarilta lahdettaessa (joka voi siis olla samana paivana kun syntyy). Ajateltiin kuitenkin pitaa "Welcome Baby"-juhlat vauvalle, kun hanta ei ole juhlistettu millaan tavalla viela. Esikoiselle kuitenkin jarjestettiin vauvakutsut ennen syntymaa. Nyt en sita halunnut, kun toinen lapsi ei niin isolla ikaerolla on kyseessa. Mutta jotain kivaa pitaisi tallekin vauvalle jarjestaa.

Ihania napoja teilla! Itsella on kummallinen puoliksi sisalla ja puoliksi ulos pullahtanut. lol

Mita painoarvioita olette saaneet vauvoista? Itselle rv36 hoitaja ehdotti jo 3kg kokoista poikaa. Vahan alkoi pelottamaan, kun siina on kuitenkin viela kovasti aikaa kasvaa! Miten ne painoarviot on suoritettu? Multa vaan kokeili mahanpaalta. Toivon, etta on hieman ylakanttiin arvioitu. (En henk.koht. pida kauheasti tasta hoitajasta, toinen hoitaja on paljon mukavampi. Olisikohan tama syy? lol).

Meilla mies alkaa olla jo ihan hermona ja tuntuu valilla manaavan koko raskautta "inhoan raskautta niin paljon! Ei koskaan enaa.. jne" Tiedan, etta johtuu kun hanta jannittaa, mutta kylla on aina silloin sanottava, etta minahan se tassa taman kayn lapi, ainakin fyysisesti. lol! Vaikka kylla miehella tuntuu olevan raskausoireita, niin kuin joku aiemmin mainitsi. Paino on ainakin noussut ja ihmeellisia ruokahaluja on ilmennyt! Voitteko uskoa, etta herra lahti vesisateessa kavellen hakemaan itselleen jaateloa kaupasta, kun himo iski. Kylla nauroin makeasti!

Mutta jaksamisia kaikille, ihan loppusuoralla ollaan!

BrooklynMami + Kaippu Kassunen 37+2(?)

 

Iltaa mammat!

Tuntuu että tää viikko on ollu pelkkää neuvolaa. Kävin tänään siis viemässä aamulla taas uuden PLV:n ja valkuaista ei ollu tän aamun näytteessä yhtään voipi ens viikkoon huokasta ettei ainakaan mitään myrkytysoireita ollu. Terkka sano mulle aamulla että oli ollu ihan varma siitä että proteiinit on noussu tän aamun näytteessä ja olin ihan varautunu itekki siihen että joudun keräämään sen vuorokausnäytteen. Mutta onneks ei sitten tarvinnu.

Mummoki soitti tänään ja vihdoin tais älytä että enpäs ajelekkaan hänen luo ennen ku vauva on maailmassa. Oli nähny iskää kaupassa ja iskä oli sanonu etten oo ennen laskettua ajelemassa sielläpäin. Sitten kerroin että oon tällä viikolla käyny neuvolaan viemässä noita pissanäytteitä että onko myrkytysoireita vai ei niin tais siitäki vähä säikähtää. Oli huolissaan myös siitä että mitäs sitten jos synnyttämään pitää lähtee ja että mitäs sitten ku kotiudun vauvan kanssa? Olin vaan että enpä oo ollenkaan miettiny yhtään tuommosia asioita, vaikka oonhan mie kyllä jotain miettiny . Oon itseasiassa aika otettu että mummo on tavallaan hyväksyny sen että ootan yksin ja huolehdin pienokaisesta sitten yksin. Pienokaisen isähän ei oo millään tavalla ollu mukana raskaudessa eikä varmaan oo tulevaisuudessakaan. Meinasin kyllä olla kohtelias ja ilmottaa hälle sitten kunhan pieni syntyy.

Tulipas hirmu omanapanen selitys

Doris ja Kössi 35+4

 

BrooklynMami mä en sitä influenssarokotetta ottanu, vaikka tarjottiin. Kuulemma aika 50/50 ihmiset tääl meillä, landella, niitä ottaa. ei siis ainakaan syyllistetty tai mitään, mä kun en oo niitä koskaan ennenkään ottanut enkä oikeastaan sairasta kuin max 2 flunssaa vuodessa ja nekin sellaisia räkää, räkää, räkää ja hieman yskää. painoarvion sain itse viime pe ja se annettiin ultrauksen perusteella - mitataan pään kokoa ja reisiluuta sekä olin katsovinani, että koko suhteessa kohtuun katsottiin myös. Myös tällainen ultrattu painoarvio voi heittää jopa kilolla suuntaan tai toiseen niin suosittelen varautumaan suorastaan kaikkeen.

Doris87 hyvä, että mummo on alkanut viimein tajuta tilanteen. Noiden vanhempien sukupolvien kanssa on aina omat juttunsa... Sen verran eri maailmassa eletään nyt. Kiva myös se, että pissat on olleet puhtaita siellä. Mulla nyt jäi itellä se tän viikon neuvolakäynti välistä, mut ens viikolla sitten käydään, jos ehditään.

Kunpa vaan muistaisin huomenna soittaa sille terkkarille, etten tule, kun ollaan polilla. oon vaan niin homepää tai muuten vain saamaton, kun nukkuminen on ollut niin ja näin... Jospa sitä vähän rääpis varmuuden vuoks kokoon lisää tuota sairaalakassiakin, pitänee sekin raahata autossa kuitenkin varmuuden vuoks mukana, vaikka olen kyllä päättäny, että tää kaveri pysyy vielä yksiössään.