// Helmivauvat 2015 - heinäkuu //

Kiva lukee teidän kivoja kuulumisia.
on : Itsellä raskas työviikko viimeviikolla, kun kunnolla lomailin ennen sitä. Ei tullut töiden jälkeen kun nukuttua ja maattua sohvalla.
Joku puhui tuosta epäsosiaalisuudesta, niin voi kyllä, sitä on ilmassa. Ei kiinnosta edes vastata puhelimeen. Oon koko viikon ollut ihan omissa oloissani enkä oo puhunut puhelimessa saati tavannut kavereita. Ja minä kun olen niin kova pälättäjä että voisin puhua kokoajan. Nyt ei suoraansanottuna vois vähempää kiinnostaa mitä kenellekkään kuuluu, elän jotenkin ihan omassa sulkeutuneessa maailmassa. Pientä pahoinvointia kesti noin viikon ajan, nyt mennyt ohi. Pientä nippailua mahassa tänään on ollut.

Me asutaan ihan keskustan vieressä joten matkaa synnytys sairaalaan ei ole kun sellanen 10 minuuttia. Ja mies ehdottomasti osallistuu synnytykseen.

Huomenna verikokeeseen jaiks!
 
Täälläkin turvotus ihan mahotonta ja painoa oli kertynyt ennen plussausta ->ekaan neuvolaan 2kiloo, yritän nyt pidätellä painon kurissa ja lisätä pikkuhiljaa liikuntaa siihen normaaliin mikä oli ennen raskautta.

Täälläkin osallistutaan kaikkiin seulontoihin ja mihin vaa mistä saamme enemmän tietoa pikkusesta ja mies osallistuu synnytykseen, se on on ollut meille itsestäänselvyys aina eikä miehelle ole muuta tullutkaan mieleen sekä aikoo hän mahdollisuuksien mukaan tulla kaikkiin neuvoloihin ja ultriin.

rv 11+4
viikon päästä ultaan, jännää!
 
Mukipukipuu voi pidetään kaikki peukut pystyssä että saat hyviä uutisia!! mä uskon että kaikki on hyvin kuitenkin, oli kasvanutkin hyvin :)

Tasan viikko ultraan...ja tänään poksuttiin taas. Hui!

Pahoinvointi on nyt toivottavasti historiaa ja todellakin oliko se Pippurihännän mainitsema "seesteinen" 2/3 olis alkamassa :) painoa tullut 1kg lisää ja mahaa turvottaa niin ettei paljoa tarvitse arvailla mikä on homman nimi :D

Tibt 11+0
 
Viimeksi muokattu:
Hei pitkästä aikaa, niin vaan sitä pitää mennä Ouluun uä:hän ja katseleen onko ketään kotona. Perjantaina vkolla 10+1 alko kunnon vuoto. Ei ollu kuitenkaan hyytymiä tai kipuja. Kesti vain illan ja la aamulla enää tuhrua. Jotenki kuitenkin olen siinä toivossa, että kaikki ok.
Seulonnoissa kävin, en edes miettinyt ettenkl menisi.
 
Käväsin sitten lääkärissä tänään. Krampit lisäänty päivän aikana ja soittelin gynel, joka totes et vois tarkistaa kaiken varalta.
Kaikki hyvin. Huh! Totes vaan, et mä oon vaan vissiin kovin herkkä kivuille. Käski nyt pari päivää ottaa rauhallisesti.
Mun rakkulat munasarjoista olivat hävinneet! Miten se on mahdollista!? Ilmeisesti siitäkin jotain kipuja voi olla.
Noh, nyt tietty taas kipuilee kun siellä sörkittiin. :/
 
mukipukipuu, Tsemppiä sinne! :hug: Toivotaan, että vauva olisikin yksi noista 4/5:stä jotka on terveitä ja tuo olisi vain turha hälytys!

J2nsku, eiköhän se oo ihan hyvä vaan ottaa omaa aikaa ja välillä mennäkin vähän omissa maailmoissaan silloin kun on semmoinen olo ettei vain jaksaisi muita. Voimia sinne, toivotaan että helpottaa kun pääsee sinne 2/3 ajalle raskautta. Se vetäytyminen tosin usein tulee takaisin loppuvaiheessa kun kroppa alkaa valmistautumaan synnytykseen.

Heilanga, Joo kolmas on tulossa. :D Aiemmilta näkyi maha vasta joskus rv 25+. Nyt oon ihan ihmeissäni et miten näin aikasin on pullahtanut. Kaipa sitä on vaan paikat sitten jo niin löysät. Toivotaan, että noi sun kipuilut ois vaan niistä rakkuloista johtuvaa! Tsemppiä kipuiluihin!

Hillevi80, Peukut pystyssä, että kaikki olisi ok kun sinne ultraan pääset! Koska se ultra sulla on? Hyvä, että vuoto kuitenkin loppui.

Blackpearl, mukava kuulla, että muillakin on näin aikasin alkanut maha näkyä. :) Sitä vaihetta ootellessa kun alkaa olla jo kunnon maha. Toki sitä ihan loppuvaiheen raskasta röllykkää ei ole ikävä, mutta se keskivaiheen selkeä, mutta pieni maha on tosi jees. Ja paljon onnea syntymäpäivistä! :) Näin vähän myöhässä.

Automatkoista
taisi joku mainita, Tuli tosiaan tehtyä tuo reissu täältä etelä-suomesta keski-suomeen. Oli aivan tuskaa istua autossa. Hiostava kuumuus teki huonoa oloa ja vaikka taukoja pidettiin usein niin silti selkää ja lantiota särki lähes koko matkan.

ON: Tosiaan reissu tehty ja oli kyllä omalle ololle täyttä tuskaa koko homma. Onneksi lapsilla oli hauskaa ja mieksin sanoi viihtyneensä. Mulla toi kävely tuntuu tekevän nyt melkoisen pahaa. Ei oltu kävelty kun joku vajaa puoli kilometriä kun selkää alkoi jo jomotella ja alamahaa kiristää. Parin kilometrin jälkeen olin jo melkein valmis oksentamaan/tuupertumaan ja kivut lisääntyivät. Pakko oli pitää pitkä tauko joka ei ihan hirveästi oloa helpottanut. Kun lähdettiin eläinpuistosta pois niin oli jo niin pahaolo, että meinasin oksentaa autoon. Piti pysähtyä bussipysäkille haukkaamaan happea. Tosin mietin, että varmaan väsymyskin vaikutti ainakin huonoon oloon. Tuli nukuttua huonosti edellisenä yönä. Mulle on jotenkin alkanut nyt tulla uniongelmaa. Herään joskus aikasin aamuyöstä ja pyöriin pitkään sängyssä ennen kun sit taas joskus päivällä alkaa väsyttää niin ettei pystyssä pysy. Aa, joo ja ps. tässä odotellaan tuleeko ruokamyrkytys. :S Löysin ostetusta sämpylästäni homeisen tomaatin. :S Pelottaa, että jos se tulee päälle niin onko siitä haittaa vauvalle.

Kampiakseli ja heebo rv 10+6
 
Viimeksi muokattu:
Hei kaikille!

Täälläkin ovat oireet ilmaantuneet.. Aivan kuten edellisessäkin raskaudessa; ruoka ei maistu, syön hedelmiä ja juon vissyä.. Yököttää liharuuat ja tunkkaiset, rasvaiset ruuat. En syö juuri mitään ja silti turvotus on aivan infernaalista! :O Vatsa on jäätävä...

Mukipukipuu: voimia sinulle. Kunpa hälytys olisi turha ja vauvasi olisi terve. Miltä sinusta tuntuu mennä tutkimuksiin? Toivottavasti voit puhua asiasta jollekulle.

hillevi80: tsemppiä sinulle myös, toivottavasti kaikki on hyvin!

Itsellä on hiukan toisenlaisia murheita.. Olen palaamassa hoitovapaalta töihin ja edellisen raskauden aikana jouduin työpaikkakiusatuksi. Olen miesvaltaisella alalla, teen töitä lähinnä miesten kanssa, mutta yhtiössä on talousosasto, jossa on vain naisia. Nämä naiset kiusasivat minua äitiyslomani alkuun asti. Nyt olen siis palaamassa töihin ja tunnelmat ovat todella ristiriitaisia. Voi olla, että olen hiukan vainoharhainen, mutta huono aavistus on paluusta ja näistä kiusaajista. Yritän nyt vain miettiä positiivisesti, että kun palaan elokuussa, ei töissä tarvitse olla kovin pitkään ennen seuraavaa äitiyslomaa :) Ja voihan olla, ettei kiusaaminen edes jatku. Ko. Yksiköstä on kuitenkin jäänyt eläkkeelle kolme henkilöä. No, saa nähdä miten kaikki menee...

Onko kukaan muu palaamassa töihin vielä tässä välissä? Vai oletteko työelämässä tällä hetkellä?
 
Rouva kampiakseli: täälläkin kolmas tulossa, ja maha on nyt jo samassa kuosissa kun aikaisemmista puolessa välissä. Taitaa olla tosiaan löysää edellisten jäljiltä :D Uniongelmaa täälläkin, valitettavasti :/ Ja hyi, homeinen tomaatti pistää puistattamaan jo ajatuksenakin...

Mukipukipuu: Voi ei minkä stressin saittekaan :( Pidetään peukkuja että on väärä häly!

ON: täällä myös istuttu autossa 5 tuntia. Tuskaa, tuskaa ja tuskaa. Vähän myös närästystä ja pissataukoja :D

Ajettiin muuten Lahden ohi ja poikettiin Kärkkäisellä. Avot, mikä taivas sieltä löytyi!!! Rekkikaupalla Mamaliciouksen vaatteita ja osa vielä ALESSA! Ei varmaan tarvitse mainita, että tarttui useampi vaate mukaan. Housut varsinkin tuli tarpeeseen kun aina olen ollut raskaana isomman mahan kanssa talvisaikaan ja aikaisemmat äippähousut on vähän paksumpaa sorttia kuin kuumalla viitsii pukea. Töihin tarttee kuitenkin, kun sisällä on vähän turhan hyvä ilmastointi. Ja tää mun maha tosiaan ei enää taivu tavan housuihin sopivan väljästi. Masutuubin ostin myös , kun sellaista en vielä edellisissä raskauksissa ole onnistunut hommaamaan. Vaikuttaa hyvälle :)

Sinikuu 9+6
 
Viimeksi muokattu:
Mentiin sitten miehen kanssa varaamaan varhaisultraan aika torstaille! Iik, sitten sitä näkee onko masussa elämää ja kuinka paljon! :) Eka neuvolakin on torstaina.
Täällä on ollut viimeisen viikon aikana öklötystä, iskee aina päivällä jos ei tosi säännöllisesti (lue; koko ajan) syö jotain. Väsyttää ja öklöttää, ihana yhdistelmä. Ja isäntä toisella puolen Suomea, minä kolmen pojan jässikän kanssa kotona! ;) Olotiloista johtuen painokin noussut kilolla, ja kun elopainoa on jo lähtötilanteessa liikaa, ylimääräiset kilot ahdistaa. Neuvolantäti varmaan antaa sellaisen saarnan torstaina! Apuva.
mustikkamaito: Kuulostaa kauhealta sinun työtilanne! olen palaamassa opiskelujen ja työn parin ensi kuussa, tapasin juuri pomoni, ja kerroin hänelle raskaudesta, opiskelukuviot vähän jännittää, kuinka sitä saa mitään eteenpäin ja kuinka tuo minun ensi kuussa vuoden täyttävä poitsu sopeutuu päiväkotiin. Vähän olen miettinyt onko edes järkeä totuttaa häntä päiväkotiin, kun tammikuussa olisi tarkoitus ottaa hänet kotihoitoon kun äippälomalle jään. Mutta, on nuo opiskelut tärkeitä tulevaisuuden kannalta. :)

rv 8+0 poks <3
 
Viimeksi muokattu:
Huh.. täällä ollaan selvitty juuri ja juuri iltavuorosta pitkästä aikaan. Oli ihanaa olla iltavuorossa, mutta samalla teki tiukkaa. Välillä oksetti, päätä särki ja selkä väsyi. Nyt onneksi kaksi vapaata päivää. Pomolle kerroin tänään ja sain onnittelut. Meillä töissä jää keskimäärin mammalomalle vuodessa 5-7 henkilöä. Naisvaltainen ala :)

Vähän kyllä stressaa, kun olen sijainen ja meidän osastolla ei vakipaikkoja juurikaan ole. Keskimäärin pitää olla osastolla 4-5 vuotta ja minä olen ollut vasta reilu 2 vuotta. Nyt mietinkin kun vakipaikka olisi tulossa sissivirkaan eli olisin osin omalla osastolla ja osin toisella. Hieman houkuttaisi vakipaikka. Lomat säilyisi ja tietäisi että olisi varmasti paikka mihin tulla. Katsellaan...

Mukikupipuu: tsemppiä sinne. Onko tietoa milloin saatte ajan näytteeseen?

Mustikkamaito: en voi ymmärtää kyllä tuommoista kiusaamista. Kateellisia luultavammin :/
 
On tää epätietoisuus kyllä raastavaa. Miehen kanssa itkettiin yhdessä. Tutkimus on kahden viikon sisään ja sen jälkeen menee vielä noin kaks viikkoo että saa tulokset... kauheen kuulonen se tutkimuskin. Pitkällä neulalla tuikataan vatsan päältä läpi kohtuun ja istukkaan. :S keskenmeno riski tässä tutkimuksessa 0,2%. päätettiin jo että jos siellä todetaan kromosomipoikkeavuus niin mennään raskauden keskeytykseen. Meistä ei oo kehitysvammasen lapsen vanhemmiks. Toivottavasti teillä muilla on ultrissa kaikki kunnossa! Parin päivän päästä kolmen päivän kalastusreissulle itärajalle jotta sais muuta ajateltavaa...
 
Voi ei mukipukipuu nyt vaan toivotaan että on väärä hälytys. Kovasti jaksamisia piinailuun! Koittakaa tehdä yhdesdä vaikka jotain kivaa, kylpyläreissua tma jotta aika kuluis nopeasti ka sais ajatukset hetkeksi muualle.

Mustikkamaito
Hirveesti on kiusaamista joka puolella. Aikuiset ihmiset vielä! Kyllä huomaa kuinka suvaitsemattomia jotkut on. Mitä joku saa tuosta että pitää kiusata ja ajatella toisesta pahoja juttuja, eikäs elämä olisi mukavampaa kun saa keskittyä hyviin asioihin ja ajatella iloisia hyviä asioita.
Toivotaan että ilmapiiri olis nyt parempi ja aikuiset ihmiset keskittyis töihinsä!

Mussukkanippunen
Onnea ultraan :)

Hillevi
Toivotaan että kaikki on huomenma ultrassa hyvin, tsemppiä!!

Reissaajat mä en todellakaan pysty olemaan autossa pitkiä aikoja, ihan tuskaa. Puolentunnin ajomatkat riittää saamaan olon yököttäväksi. Huh..,

Tsemppiä pahoinvoiville ja turvotuksen uhreille. Täällä sama meiniki.

Vajaa 6pv nt ultraan. Hui kauhistus..
Rv 10+6
 
mukipukipuu: Iso hali sinne! Ystävättäreni sai samalla tavalla juuri ja juuri rajat ylittävät tulokset niskaturvotuksesta, ja punnitsi tosi pitkään sitä tutkimusta. Menivät kuitenkin ja saivat puhtaat tulokset kromosomikokeesta. Jokin pieni virtsateihin liittyvä ongelma heiltä kuitenkin löytyi rakenneultrassa, mikä selitti turvotuksenkin (eli ei aina tarkoita kehitysvammaisuutta), mutta se on saatu hoidettua ja ihana kultainen poika heillä :) Muistan kyllä kuinka hirvittävän stressaavaa tuo epätietoisuuden jakso oli vaikka vain vierestä katsoin.

hillevi80: Voimia tulevaan!

Töihinmenosta ollut puhetta, mäkin kuulun näihin, joilla on useampia pieniä nyt peräkkäin. Olin ilmoittanut esimiehelleni palaavani edelliseltä äitiyslomalta ja hoitovapaalta töihin joulukuun alussa kun edellinen lapsi on n. 1v 4kk ja isä oli jäämässä hänen kanssaan kotiin kuukaudeksi. Hoitopaikkaakin on lapselle jo haettu, mutta perutaan hakemus jossain vaiheessa. Hoitovapaani alkoi juurikin eilen eli kotona olen ollut hyvän aikaa, ja tulen siis olemaan, jos kaikki menee hyvin :) Työni on vakituinen virka, joka kyllä odottaa. Mutta nyt pohditaan sitten tuon isän vapaan käyttöä. Soitto KELAlle onneksi avasi vähän asiaa niistä mahdollisuuksista, joita tuon isän vapaan suhteen on. En ole vielä kertonut töihin tästä uudesta raskaudesta, odotan nuo ultran tulokset ensin ja toisekseen arvioituun paluuseeni olisi muutenkin niin pitkä aika, että asialla ei ole kiire. Esimies on pitkillä lomilla koko kesän ja haluan käydä puhumassa asiasta ihan kasvotusten.

Maha on ihan reippaan kokoinen jo, varmastikin tämä lyhyt synnytysten väli edesauttaa sitä, varsinkin kun en mihinkään bikinikuosiin ehtinyt välissä. Kampiakselilla on jo oikein kauniisti lähtenyt pyöristymään masu, noin hoikassa varressa näkyy vauvamahakin vähän eri tavalla kuin näiden michelinrenkaiden välistä ;)

Kivuista ja säryistä kärsiminen on jäänyt mulla aiemmissa raskauksissa vähäiselle, kovasti olen onnekas sen suhteen. Ilmeisesti lyhyt ja pyöreä kroppani on sisätiloiltaan oivallinen kantamaan vauvaa, koska varsinaisia liitoskipuja, lonkkavaivoja, tai selkävaivoja mulla ei ole ollut nimeksikään (katsotaan miten nyt käy). Eli kävely ja istuminen onnistuu tälläkin hetkellä ihan täysin normaalisti, tosin istumisasentoa joutuu sitten raskauden edetessä vähän päivittämään ja autossa saa hakea melkoista akrobaattista suoritusta, jos meinaa useamman tunnin törötellä. Sen sijaan lyhyt selkä tuottaa sen, että kohtu on jo puolenvälin jälkeen ns. kylkiluissa kiinni ja hengittämisestä tulee hankalaa. En odota innolla sitä. Gynen mukaan, mulla on muutenkin pysty ja pitkä kohtu, joten sf-mitat ovat aina ylärajoilla.

PH 11+0
 
mukipukipuu, voi olen niin pahoillani nt-tulosten vuoksi. Onneksi kuitenkin turvotus oli pientä, joten voisiko olla kuitenkin ns. harmitonta. Toivotan hirveästi voimia ja positiivisia ajatuksia!

hillevi80, voimia sinullekin odotteluun!

Mulla on tänään veriseula. Pelottaa tuleva tieto siitä. On tosi vaikea psyykata itseään 41-vuotiaana, että tulossa olisi terve lapsi, vaikka tiedänkin, että suurin osa saa sen terveen lapsen tänkin ikäisenä. Yritän mennä hetken kerrallaan, ja olla ajattelematta. Helpottaa, kun tietää ettei voi itse asialle mitään.
 
Joku uusikin oli tullut mukaan, ainakin ystävänpäivävauva, jotta tervetuloa :wave:!

Hillevi80, voi toivottavasti kaikki on hyvin...

mukipukipuu, hyvin ikävä tilanne :(. Ymmärrän, että asia pyörii mielen päällä... ja itse olen kyllä miettinyt samaa, että jos seula hälyttää, niin kai se sitten pitää tutkia loppuun saakka ja tuskin päädytään lapsen pitämiseen, jos vakavampi vamma on todennäköinen :ashamed:.

Jekamandeera millaine maha Rouva Kampiakselilla :O!?! Mulla on vain nää samat tutut makkarat ekstraturvotuksella... Kuka siellä haluaisikaan, että olisi jo joulu :)? Nooh, minä haluaisin, että oisi jo ensi kesä ja tää kaikki olisi jo takana päin... en jotenkin yhtään jaksa sitä mahaa ja kaikkien huomion kiinnittymistä siihen :(.

Mustikkamaito, tosi typerää tuollainen kiusaaminen... Jotkut ihmiset vain ovat ilkeitä oli ikää sitten kuinka paljon tahansa. Kusipää on kusipää, ei sille mitään voi. Toivottavasti voit itse vaikuttaa työolosuhteisiin jollakin tavalla ja saat esim. pomolta tukea tai jotain.

Töihin menosta ja raskausuutisen kertomisesta... Mulla työt jatkuu elokuussa ja kerron pomolle varmaan pikaisesti, vaikka viimeksi olikin sitten ärsyttävää, kun tuli se keskenmeno viikolla 16 ja sitten jouduin pomollekin siitä ilmoittamaan... Ei mulla mitään paineita siitä kertomisesta ole, aina ovat pomot onnitelleet :). Pois töistä aion olla vain n. 9 kuukautta, sillä muuhun ei ole varaa. Meidän perhe kun on täysin minun palkkani varassa :(. Sitten olen varmaan pidempään kotona, jos mies vaikka pääsee töihin tai alkaa saada edes työttömyyskorvausta...

Nenä on tukossa täälläkin, enkä tiedä, onko kyseessä heinänuha vai jokin uusi ja ällöttävä raskausvaiva. Muutenkin tuntuu hengittäminen raskaalta, aivan kuin olisin jokin sydänvikainen ja huonokuntoinen vanha ämmä... niinhän olenkin, paitsi en vielä todetusti sydänvikainen :D. Pahaolo hieman vähenemään päin, mutta kauhea väsymys tullut tilalle :kieh:

Pippurihäntä, tuliko asuntokaupat :)?!? Olisi niiiiin ihanaa päästä isompaan kotiin..

Sinikuulle kiitti Kärkkis-vinkistä! Täytyy käydä tsekkaa alelaarit, kunhan kotiudun Lahteen eli vasta ensi viikolla... Itä-Suomi-kiertue on nyt puolessa välissä ja kenellekään en ole raskautta paljastanut, vaikka välillä väsymystään ja velttoiluaan olisi tehnytkin mieli selitellä ;). Kai noille vanhemmille ois ihan hyvä kertoa... ja ehkä kaverille, jonka häitä juhlitaan lauantaina ja joka on itse yrittänyt raskautua. Jos en ennen häitä saa kerrottua, niin sitten asia saa kyllä odottaa. Ei tällaisia asioita varmaan omana hääpäivänään halua kuulla, jos ei itse vielä ole yrityksestä huolimatta onnistanut...

väpä ja joku viikon 10 - 11 kantturoissa
 
väpä: Kiitos kysymästä - jännät paikat eessä, pankista lainalupaus vetämässä (saadaan se mitä toivottiinkin näillä näkymin, eivätkä nikotelleet tätä mun väliaikaista palkkakuoppaakaan) ja sen jälkeen ehdollista tarjousta sisään, jos nyt tullaan vakuuttuneeksi tuosta kohteesta. Ois kyllä ihanaa, jos onnistuisi. Nimim. toinen huonokuntoinen vanha ämmä, joka ei enää meinaa jaksaa portaita kiivetä kotiin neljänteen asti.
 
  • Tykkää
Reactions: cockerspaniel
Hei taas pitkästä aikaa! Oltiin miehen kanssa viikon verran reissussa Kreikassa ja hetken aikaa kesti kahlata kaikki tekstit läpi.

MaijaLee kyseli tuosta matkustamisesta raskausaikana. Itse söin maitohappobakteereja ja hieman yritin katsoa mitä suuhuni laitoin.

Miehen mukanaolosta synnytyksessä ollaan alustavasti puhuttu ja itse toivon kyllä, että mies tulisi mukaan. Mies on kertonut jännittävänsä asiaa kovasti, mutta on ainakin vielä tällä hetkellä halukas osallistumaan synnytykseen. Vaikka kuulema ajatus verestä ja paikkojen venymisestä ällöttää.

Sikiöseulontoihin päätin osallistua. Työskentelen kehitysvammaisten parissa, joten tätä kautta olen saanut jonkinlaista kuvaa siitä, millaista elämä kehitysvammaisen omaishoitajana voi olla. En osaa sanoa vielä yhtään mihin lopputulokseen päädyttäisiin, jos saataisiin tietää, että lapsi olisi vaikeasti kehitysvammainen. Haluan kuitenkin mahdollisuuden pohtia asiaa jo näin raskausaikana ja valmistautua siihen henkisesti, mikäli vauva ei olisikaan terve. Toisaalta onhan sitä olemassa erilaisia neurologisiakin sairauksia, joita ei sikiöseulonnoissa voida selvittää.

Epäsosiaalisuutta on havaittavissa täälläkin. Jopa miehen läsnäolo tuntuu hetkittäin uuvuttavalta. Olen nyt lomalla ja tulee näköjään vietettyä lomalla aikamoista erakkoelämää. Tämä johtuu osaksi varmasti siitä, että puuttuvat raskausoireet mietityttävät edelleen kovasti, eikä ole oikein kiinnostusta alkaa selitellä kenellekään mikä oikein vaivaa. Ultra on onneksi kahden viikon kuluttua, jonka jälkeen ollaan viisaampia.

Sairaalamatkaa meillä on 40km suuntaansa. Ei mikään hurjan pitkä matka, mutta en sitten tiedä miten pitkältä tuo tuntuu jos joskus päästään synnyttämään.

Mukipukipuulle paljon peukkuja! Toivotaan, että saatte hyviä uutisia.

Hilleville paljon onnea iloisista uutisista! :)

On: Tänään oli ensimmäinen neuvolakäynti. Oma terkka on lomalla, mutta sijainen oli tosi mukava. Kerroin, että stressaan noita puuttuvia raskausoireita, mutta ei kuulema kannata tässä kohtaa huolehtia. Terkka kysyi, olenko miten kova huolehtimaan ja stressaamaan, johon mies ehti vastata hyvin painokkaasti, että todellakin. Tämän perusteella terkka teki päätöksen, ettei kuuntele sydänääniä, vaikka olin sitä toivonut. Kuulema näillä viikoilla ei välttämättä kuulu vielä mitään, mikä saattaa aiheuttaa turhaa paniikkia. Kaksi viikkoa täytyy siis kituuttaa sinne ultraan. Tulee muuten olemaan maailman pisimmät kaksi viikkoa.

Rv 9+6
 
Hilleville minunkin puolesta onnittelut hyvistä tuloksista!

Taysista soittivat jo tänä aamuna ja sain heti ens keskiviikolle istukka biopsiaan. Onneksi, halutaan hoitaa tää mahd. Pian pois päiväjärjestyksestä. Epätietoisuus on raastavaa. No on tässä se hyvä puoli että samalla saa tietää jo lapsen sukupuolen 100%:n varmuudella. Vaikka saatais puhtaat paperit kromosomi jutuista niin silti jää epäilys että lapsella voi olla joku muu kehityshäiriö, esim sisäelimissä jotka selviää vasta rakenneultrassa. Luin myös netistä juttuja ettei se että saa puhtaat paperit seulonnoista takaa sitä että kromosomit kunnossa.

No, lopetetaan tämä viesti positiivisesti: jäi eilen kehumatta tampereen terveystaloa, tosi hyvä ja osaava hoitaja oli joka selitti kaikki tarkkaan ja realistisesti. Myös laitteet oli vimpan päälle, kotiin viemisiksi sai useita 3D ja 4D kuvia pikkusesta. :)

Rv 11+3
 
Viimeksi muokattu:
Mukipukipuu, mulle joku sanoi, että jos seula ei hälytä niin se ei vielä tarkoita sitä, että kaikki on kunnossa kun löytää vaan n. 80% kromosomihäiriöistä. Mutta jos tehdään lapsivesitutkimus niin se kertoo kromosomien olevan kunnossa liki 100 varmuudella. Tsemppiä edelleen hurjasti! :)
 
Mukipukipuu: Hirveesti tsemppiä sinne!

Täällä nyt NT-ultra takana: niskaturvotus oli 0,9 mm (verikokeiden tulokset tulee joskus ensi viikolla), ja kaikki näytti hyvältä - sydän popotti, ja erotti hyvin eri raajat ym. Pää-perämitta olikin jo 5,7 cm (mitta päästä varpaisiin n. 8 cm), ja laskettu aika aikaistui nyt tammikuun 28. päivään. Ajattelin silti vielä tässä joukossa hengailla - aika suuret todennäkösyydet on kuitenkin helmivauvaankin.=)

Koko raskaus on ollut niin oireeton, että monta kertaa on sitä epäillyt, mutta ehkä uskon nyt vihdoin itsekin, että siellä on pieni elämänalku kaikissa voimissaan. Onnellinen olo. :heart:


Hiliputti 12+0
 

Yhteistyössä