// Helmivauvat 2015 - syyskuu //

Voi Rouva Kampiakseli... otan osaa huoleen :hug:. En oikein tiedä mitä sanoa ja miten huolta lievittää. Toivottavasti syy selviää ja mistään vakavasta ei ole kyse. Sanoivatko yhtään, mistä voi johtua? Teillä edessä todellinen piinaviikko . Jospa kaikki on kuitenkin ihan hyvin.

väpä ja joku 20 + 3

 

Rouva Kampiakseli, voimia piina viikkoon!
En ole perehtynyt että mistä tuollainen voi johtua ja mitä se aiheuttaa.
Liittyykö vauvan koko (kasvanut nopeammin viikkoihin verrattuna?) tuollaiseen? Anteeksi kysely.. Oi miksi pitääkin olla niin että viikko pitää odottaa, tietäen ettei tuohon viikkoon mahdu paljon unta ja huoli on suuri.
En ole minulla lohduttavia sanoja..

Nokkosperhonen & Iltatähti 18 + 2

 

Voi Kampiakseli, miten kurja homma Viikko on ihan liian pitkä aika lisätiedon saamiseen. Isosti voimia ja päivä kerrallaan! On ollut kyllä ihan tarpeeksi epävarmuuksia tähänkin asti sulla tässä raskaudessa.

 

Rouva Kampiakseli; tsemppiä viikon odotteluun! Toivottavasti pienellä kaikki kuitenkin hyvin. Ja toivottavasti supistukset loppuvat.

Minä se en vieläkään tunne pojan liikkeitä juuri lainkaan. Edessä ylhäällä istukka, aikaisemmissa raskauksissa aina ollut takaseinällä. Olisi niin ihana tuntea sitä mutkuttelua, mutta eiköhän sitä kerkeä jo loppuajasta kyllästyä potkuihin jos valvottavat kovasti.
Olen tässä ihmetellyt omaa energiatasoani; olen viikot koulussa ja viikonloppuisin töissä, mutta kummasti riittää energiaa. Noh, kunhan mennään joitain viikkoja eteenpäin niin saattaa olla eri ääni kellossa!
Mussukkanuppunen 18+0 (18+3)

 

Kampiakselille jaksamista! Epätietoisuus on raastavaa. Sanoivatko kuinka paljon yli rajan mentiin? Netistä löyty että jos alle 15mm niin no worries, useimmiten häviää itestään raskauden edetessä. Toivotaan parasta

 

Voih rouva kampiakseli, toivottavasti tilanne tasapainottuu viikon aikana. Itsellänikin ultra oli tänään ja pään koko oli reilun viikon verran edellä muusta kropasta. Aivot olivat kuitenkin sopusoinnussa ja oikean mittaiset, joten ei kuulemma murhetta sen suhteen. Napanuorassa oli jokin pussi josta oma hoitaja vähän huolestui, mutta toinen hoitaja ja lääkäri eivät olleet huolissaan.
Kokoa vauvalla on ~360 grammaa ja hoitaja sanoi sen olevan poika. Mies kyllä jostain syystä asiaa epäilee vaikka hoitaja oikein osoitteli ulokkeiden sijainnin kuvasta.

Minä tulen näkemään sammakkoni ainakin vielä kerran ultrassa, sillä istukka on osittain kohdunsuun päällä. Parin kuukauden päästä tarkastetaan josko se olisi siirtynyt järkevämpään paikkaan.

rv 20+

 

Rouva Kampiakselille jaksamista piinaviikon päiviin! Ehkä kaikki on kuitenkin hyvin, ja ylimääräisyys häviää itsekseen. Huoli ja epätietoisuus on silti tietysti kova, vaikka koittaakin olla positiivinen.:hug:

Olen miettinyt tota rakenneultraa muutenkin, että miten paljon se mahtaa aiheuttaa turhaa murehtimista asioista, jotka saattavatkin korjaantua ja hävitä raskauden edetessä. Mutta tietysti on valtavan hienoa, että sen ansiosta voidaan valmistautua leikkauksiin ja muihin toimenpiteisiin heti synnytyksen jälkeen. Meidän tulevien vanhempien pitää kyllä joka tapauksessa olla aika kylmäpäistä sakkia, en osaa muuta sanoa!

Liikkeitä odotteleen edelleeeeeen.. Kait ne muksaukset sieltä alkaa sentään piakkoin tuntua, mutta kun olen niin malttamaton!

Toffeetyttö 18+0

 

Kampiakselille jaksamisia edessä oleviin piinapäiviin. Toivottavasti kaikki kääntyy parhainpäin.

Nopeasti pakko jonnekin kiljua että iiiiik ja äääk kun jännittää!! Vähän reilu tunti enään aikaa omaan rakenneultraan. 10 minsan päästä pitäs lähtee ajelemaan kohti Terveystaloa ja voi kamala tätä jännitystä.
Palailempa sitten pulisemaan lisää kun ultrasta ollaan selvitty.

Jännittynyt BlackPearl 21+2

 

Hui kun alkaa jännittää oma rakenneultra kun päivät etenee... Meillä ultra on heti maanantai-aamuna. Saas nähdä miten levoton olen viikonloppuna.

Liikkeet tuntuu päivittäin ja aika voimakkaina jo. Voisin jopa väittää että aavistan missä päin kohtua tyyppi milloinkin majailee Etenkin aina kun/ jos syön jotain makeaa myörintä alkaa. Myös aivastukseen ja muutenkin koviin ääniin reagoi liikkumalla. On se niin ihmeellistä

Yöllä on selkä alkanut kipeytyä ja vaikea välillä löytää asentoa. No toivotaan ettei kovasti pahene.

hennanennu 19+6

 

Eilinen ultraan meno oli kyllä aika katastrofi. Helsingissähän metrot ja ratikat olivat lakossa. Tämän ei olisi luullut vaikuttavan minun matkaani sairaalaan mitenkään sillä kuljen sen aina busseilla. Alkumatka sujui melko hyvin, mutta siinä vaiheessa kun oli bussinvaihto alkoi kaikki mennä metsään. Seuraavan bussin tuloon oli vielä reilut 5 minuuttia pysäkille saapuessamme. Pyysin miestäni että voitaisiinko kävellä seuraavalle pysäkille josta lähtisi enemmän busseja sairaalalle. Mies epäili ettemme ehtisi seuraavalle pysäkille ennen tätä bussia. No, odotimme 10 minuuttia ja bussia ei kuulu. Odotimme vielä 5 minuuttia eikä bussia kuulunut. Silloin sain oikein kunnon hormonimyrskyn ja aloin itkemään ultrasta myöhästymisestä. Jouduimme odottamaan vielä 15 minuuttia lisää ennen kuin bussi tuli seuraavan aikataulussa olleen bussin kera. Koko ajan minä itkin sillä olimme siinä vaiheessa jo 15 minuuttia myöhässä. Menimme bussiin, joka oli tupaten täynnä ja jouduimme seisomaan oven viereen. Seuraavalla pysäkillä bussi avasi ovet ottaakseen lisää ihmisiä kyytiin, niin eikös mieheni käsi jäänyt oven väliin. Huoh. Onneksi tuli vain pieni painauma käteen, joka on jo parantunut.
Koko bussimatkan minä itkin ja vielä sairaalaan päästyänikin minä itkin. Olimme puoli tuntia myöhässä ultrasta.
Itku loppui vasta sitten kun hoitaja sanoi että saivat järjestettyä aikataulut uusiksi ja minulle huoneen, jossa oli vanha, poistolistalla oleva ultralaite. Hymy tuli siinä vaiheessa kun näin sammakkoni nenänpään.

Kyllä mies saa paljon kestää kun nainen on raskaana. Erittäin opettavaista aikaa kuinka olla kärsivällinen lapsen kanssa. Yleensä mieheni hermostuu, jos joku alkaa itkemään. Mutta nyt hän yritti oikeasti lohduttaa ja tukea. Soitti jopa sairaalaan ja ilmoitti että ollaan pahasti myöhässä ja josko meidän aikaa voisi lykätä. <3

Sain muuten rattaat maanantaina ja eilen kävin hakemassa kopan. Nyt suunnittelen kovasti kuinka tuunaan kopan ja rattaat enemmän näkyväksi pimeässä. Koppa ja rattaiden metalliosat kun ovat mustia, niin eiväthän ne näy minnekään ilta-aikaan. Minulla on varastoissani leveää ja kapeaa heijastinteippiä. Ajattelin leikata niistä kuvioita ja läntätä niitä ympäri koppaa.

rv20+

 

Jotenkin tuo Kampiakselin tilanne tuli mulle uniinkin ja näin vähän levottomia pätkiä kaikenlaisista jutuista. Toivotaan oikeasti, että tilanne asettuu siitä omillaan ja osoittautuu vain väliaikaiseksi.

Sadana: Jo oli seikkailut, kyllä mulla olis pudonnu hanskat ja menny hermot, jos olis joutunut seikkailemaan lakon keskellä julkisilla ultraan. Onneksi ymmärsivät tilanteen laitoksella ja miehesi pysyi rauhallisena Olishan se ollut ihan superärsyttävää joutua perumaan suuresti odotettu tapahtuma noiden myöhästelyiden takia. Ja onnittelut poikalupauksesta ja hyvistä ultrakuulumisista! Meillä taas pää oli viikon pienempi kuin masu, eli B-mitta vastasi rv20+2 kun masu oli jotain 21+, mutta normaaleja mittoja kaikki nuokin. Ilmeisesti jalat ja kädet olivat kaikki suhteessa noihin mittoihin täysin ok kun kätilö niin siinä puhui. Ja onhan meillä kaikilla vähän eri mittaiset päät, ruumiit ja raajat täällä ulkomaailmassakin!

Mun tytöllä oli viikon isompi pää tässä vaiheessa raskautta kuin tällä pojalla ja sillä onkin ollut vähän semmoinen kartiomaisempi päänmuoto alusta lähtien, 34cm kuitenkin vain syntyessä kun vähän liiskaantui mennessään. Ei meinannut osata puikata oikeinpäin synnytyskanavastakaan, ennen pientä houkuttelua Eli tosi paljon noissa on ihan normaalin rakenteellisen vaihtelun puitteissa sitä variaatiota ja siksi kai ne ottaa monesta kohtaa ne mitat, että pääasia, kun suurinpiirtein ovat suhteessa samalle seinälle kokonaisuutena.

BlackPearl - iso peukku!

Masu alkaa väkisin puskea ulospäin ja tuo yksi pönkijä venyttää sitä vielä liikkeillään entisestään. Nyt alkaa olemaan alavatsalla vähän semmoinen kestokramppi, heräsin siihen repäisykipuun yöllä asentoa vaihdettaessakin. Väittäisin, että tässä etuseinäistukkaraskaudessa mun vatsa on ollut alussa jo huomattavasti ulkonevampi kuin noista kahdesta aiemmasta ja nytkin pyöristyy jotenkin eri suuntaan (eteen) kuin aiemmin (vaan ylös). Yhdessäkään raskaudessa en ole joutunut tukivyötä käyttämään, mutta nyt voi olla kyllä tilanne toinen, jos tää jatkuu tämmöisenä.

Jaahans, tänään taitaa olla shoppailupäivä. Koululainen on kasvanut ulos viimevuotisista syystakeistaan ja kengät irvistää varpaista. Samalla voisin laittaa nettiin myyntiin noita pieneksi jääneitä tyttövaatteita, joille ei nyt sitten ole ilmeisesti käyttöä Siellä onkin paljon ihanaa vähän käytettyä kudetta, joille löytyy varmasti hyvä koti vielä jostain.

Hyvää mieltä kaikkien päivään!
Pippurihäntä kera Häntä-Heikin rv21+2

 

Hei kaikki Rakkaat Helmenkantajat

Aivan ihana lukea nyt sivustoa, kun rakenteet kaikilla hahmottuu Sadanalla olikin ollut "mieleenpainuva" matka ultraan... Hormoonihuurujen jälkeen asia, jolle varmasti miehesi kanssa nauratte monta kertaa, onneksi ei sentään ukolla ole käsi paketissa

Kampiakselille erityisesti halit :hug: <3 Minä myös muiden mukana tsemppaan ajattelemaan positiivisesti ja uskomaan, että kaikki on lopulta ihan hyvin. Piinava viikko on varmasti, koska eihän tuollaista voi olla miettimättä. Kaikkihan täällä ollaan piinailtu viikkotolkulla noita rakennekuulumisiakin. Aika onneksi armahtaa kulumalla.

Itselle on tässä viime päivien aikana kirkastunut tämä elämän toisaalta "raadollisuus" ja jälleen muistan tässä ketjussa tulleen viisauksen luonnon armoilla olemisesta. Nämä jännäämiset kuuluvat odotukseen, eikä siltikään lopputulos ole "varma", vaikka kaikki olisi hyvin loppuun saakka. Haikeana olen ollut tukena parhaalle ystävälle, josta tuli täti viime perjantaina. Ponnistusvaiheeseen saakka kaikki oli hyvin, ja sitten ei ollutkaan enää Pikkuinen on viettänyt elämänsä ensi päivät teholla ja valtavien onnettomien sattumusten ja lukuisien tutkimusten jälkeen eilenillalla tuli tieto, että vanhemmilla on edessään raskas päätös koneiden sammuttamisesta. Tässä ei ole tarkoitus pelotella, tekin kaikki tiedätte, että näitä sattuu, valitettavasti. Kuitenkin kun se sattuu näin lähelle, asiat tuntuvat omassa päässä saavan ehkä vähän eri mittasuhteet. Minua ei suinkaan ruvennut pelottamaan, ehkä päinvastoin? Minä teen parhaani tämän pienen ihmiseni matkan turvaamiseksi, luotan ammattilaisiin ja hoidan oman leiviskäni niin hyvin kuin pystyn. Voin vain uskoa ja toivoa, että tuloksena on terve pienokainen, enempään en ihmisenä pysty. Kaikille meille ja teille toivon siis valtavasti uskoa, tämän asian onnistumiseen juuri nyt ennen kaikkea!

Oma jännittäminen ja valvominen purkautui eilen siihen, että nukahdin kymmenen aikaan tähän sohvalle kone sylissä (huomatkaa, että olitte mielessäni viimeiseen asti ) ja mies sitten hätisteli petiin. Me lähdettiin tosiaan aamusta jo matkaan ja kävin ennen KYS:iin menoa viemässä kirppikselle lisää tavaraa ja mies piipahti parturissa. Hän ei ennen eilistä sanallakaan edes sanonut, tuleeko mukaan vai ei... Äitipolin ovista kun mentiin sisään, tuntui, että oksennus tulee, pelotti niin kovasti. Koko ajan vilkuilin sen huoneen ovea, jonka takana tyttöjeni matka todettiin päättyneeksi ja ajattelin, että jos sinne kutsutaan, niin alan varmasti itkeä. Tuntui, ettei voi edes katsoa muita huoneessa olijoita, etä ei minun paikkani ehkä olekaan heidän joukossaan kohta enää...

Kun nimeni sitten sanottiin, lähti se mies siitä vierestä talsimaan perässä Lääkäri oli sama kuin nt-ultrauksessa, tosi asiallinen ja pätevän oloinen. Pitkällisen juttutuokion (sisältäen masennuksen, radin, miehen olotilojen ja minun pelkojeni puimisen) jälkeen oli noustava pöydälle ja yritin vaan kovasti katsella muualle kuin katossa olevaan ruutuun... Lääkärin ensimmäiset sanat kun tulivat ("täällä sitä pää alaspäin heiluskellaan") uskalsin viimein katsoa... Tutkimus oli todella pitkä ja perusteellinen. Tämä lääkäri on ilmeisen kiinnostunut ihmissydämestä, hetken ehti jo ajatella, että joku on pielessä, kun moneen otteeseen siinä syynäili ja höpötteli itsekseen. Mutta päätellen aina välissä kuuluvista ..."niin kuin pitääkin" -lausahduksista päättelin, että sydän oli ok. Mittojen tuloksia aina tiirasin ruudulta, että aika hyvin viikkojen mukana oltiin kasvuissa, pää tietysti hieman edellä, kuten asiaan kuuluu.

Koko ajan sitä vaan tuijotti ruutua lumoutuneena, siellä hän nyt oli, elossa <3 Hieman ultra-anturilla lääkäri "rytkytti" mahan päältä yrittäen saada pientä kääntymään paremmin. Hän nimittäin majaili käppyrässä selkä minun mahaani päin. Tämä ehkä selittäisi liikkeiden vähyyden, jos tämä onkin hänen lemppariasentonsa. Räpläilee ja monottelee siis päin sisuskaluja ja istukkaa, joka siis takaseinässä, loppuen ennen kohdunsuuta. Ja kyllä minun oloni oikeaan osui, ei yllätetty "vanhaa kettua" Siellä se jalkovälissä heiluskeli, minun viimeiseni on kuin onkin oikeasti PiPo eli siis PilleriPoika Painoarvioksi kirjattiin 392g ja seuraava käynti rv28, jossa tarkistetaan minun vointia ja vauvan kokoa eli siis seurannassa tosiaan ollaan

Tästä sitä sitten taas jatketaan, päivä kerrallaan. Lapsilla tänään kerhoilua perhetyöntekijän kanssa, kun äiti menee terapiaan ja sitten varmaan ohjelmassa loputtomasti pyykkiä ja huushollin raivausta, *huokaus*. Mitä tuohon mieheen tulee, niin aika hissukseen oli illasta kun tuli töistä. Kun sitten mentiin petiin, ei kääntänytkään perinteisesti selkäänsä ja alkanut kuorsaamaan, vaan änkesikin minun selkää vasten ja heitti käden mahaa vasten. Ehkäpä sielläkin jotain "aivotyötä" tuon pikku-ukon näkeminen herätti

Mutta nyt alkaa taas tulla kiire, kuten tavallista. Palaillaan taas pöntölle pörisemään!

Shampanjapee kera PiPon rv20+3

 

Nopeasti tulin vaan kertomaan omanapaillen että POJALLA oli kaikki masussa kunnossa, painoarvio oli noin 500g eli noin viikkoa isompi kokoinen mutta annettiin lasketunajan olla koska kalenteriahan nämä ei katso kun ulos tulevat ja tunti mikä ultrauksessa kesti kului ihan huomaamaatta. Ihanat 4D kuvat saatiin kotiin ja kyllä voi jo tuumata että ihan tulevalta isoveljeltään näyttää. Nenä on kyllä ihan isosiskolta peritty <3

Eli täällä masussa kaikki oli hyvin ja niin selvä poika näkyi ruudulla että typerämpikin sen olisi ihan itse tajunnut, ei siis jättänyt mitään arvailun varaa.

Onnellinen pienen pojan tuleva äiti
BlackPearl 21+

 

Onnea hyviä ultrakuulumisia saaneille!
Ilmeisesti jos ei ole seurannassa niin seuraava ultra on joskus ihan loppuvaiheilla jossa lähinnä katotaan onko vauva oikeinpäin?

Kyllähän se niin vain on että tieto lisää tuskaa, ei ennen ollu mitään seulontoja sun muita, hyvä jos rakenneultra oli silloin kun ollaan ite synnytty

täällä ei liikkeet oo läheskään jokapäiväisiä. Lähinnä silloin tuntuu kun ite menee jumppaan niin pikkukaveri herää kans jumppaileen

Mukipukipuu ja Väinö 21+3

 

Jos haluatte niitä sukupuoliveikkauksia tuonne listaan, niin pankaahan punaisella varmuuden vuoksi, jos vaan käyttämänne aparaatti antaa periksi. Olen nyt laittanut ne, jotka ovat silmiin sattuneet, mutta voi olla että jotain on jäänyt välistäkin. Ei ole tarkoitus siis sorsia ketään, en vaan aina muista lukiessa "ylläpitäjä"-moodia vaan luen ja sitten myöhemmin muistelen, kukas olikaan sanonut ja mitä. Punaiseen reagoin varmimmin

 

Heissan taas. Viime kirjotuksesta taitaakin jo olla aikaa.

Kampiakselille voimia ja toivotaan, että turhaan säikäyttelevät. Jos se kerran ei paljoa poikennut. :hug:

Sadana Teillä oli sitten oikein tapahtumarikas reissu. Ymmärrän täysin tuohtumuksesi. Me oltiin miehen kanssa ultrassa minuuttia ennen aikaa ja mä repisin jo pelihousujani ihan täysillä. Mies kun oli myöhässä...

Täällä siis RU takana. Painoa jästillä oli 360g ja kaikki näytti hyvältä. Päätä täytyy kuvailla parinviikon päästä uudestaan, kun se oli kiinni kohdunseinässä ja istukkaa vasten. Ylläri. Poika siellä nyt sitten köllötteli ja nyt mulle tulikin nimen mietintä ihan uusiks. Olin ihan varma, että se on tyttö.

Kiinnikekivut on olleet tälläviikolla aivan järkyttävät. Varsinkin eilen. Tuntu tossa kohdunsuulla ihan mielettömiä vihlasuja sekä kipuja aina pari sekunttia kerrallaan. Tuli jo kauhu kuva, ettei vaan kohdunsuulla tapahdu vielä mitään. Särkylääkettä söin, mutta piti kyllä ottaa senverran, että ajattelinkin kysyä, että paljonko voi näihin kipuihin syödä.
Aina istuessa tuntu enemmän vihlovan.

Liikkeet tuntuu jo päivittäin ja aikas menevä on kaveri varsinkin aina ruokailun jälkeen.

Äh..täytyy palata taas töiden ääreen. Vointeja kaikille äityleille. :heart:

Heilanga ja Veikkonen 20+5

 

Rouva kampiakselille iso halaus!

ON, rv 21+0 tänää ja ultrassa köllötteli poika. Kaikki niinkuin pitää. Esikko meillä siis myös poika, nyt 1v5kk. Moes sulattelee poika tietoa. . Toivoi tyttöä koska tietää että minä haluaisin molempia sukupuolia ja hän itse tähän tietoon ei lisää lapsia halua.. käännytystyö siis alkakoon ;-)
Oli muuten mukava kätilö ultraamassa KOKS:ssa, kertoi tarkasti mitä kaikkea tutki ja muutenkin loi mukavan tunnelman

Muoks jos yp huomaa ilman punaista niin tuon poika tiedon saa lisätä mun tietoihin

 

Mulle kans voi päivittää että poika tulossa. Ei mikään lupaus vaan satavarma kromosomeista katottu. ei onnistu kännykällä punasen laitto....

 

Ookke, seriso, mukipukipuu ja heilanga - teille kanssa yhet siniset merkinnät laitettu Pikkasen poikavoittoista tähän asti... Ehkäpä loppukuun helmet on sitten punaisempia.

 

Pitkästä aikaa tulin tänne lukemaan ketjuja. Suuret halaukset teille kaikille, jotka ikävien parisuhdeongelmien kanssa painivat.. <3

Ja iiks kaikkia masukuvia - mä en kestä!!! Mulla on tätä omaa vällyä tässä edessä, joten vielä ei näy kunnollista vauvamasua. Mahan koostumuksessa tunnen kuitenkin huomattavan eron: vaikka vyötärön ympärys ei ole kasvanut senttiäkään, niin vanhoja farkkuja ei pysty pitämään, kun ne painavat ikävästi.

Lisäksi tunsin eilen ensimmäistä kertaa "perhosia" vatsanpohjalla; vauvan liikkeet ovat alkaneet tuntua! <3 <3 Hyvin hentona ne vielä ovat, mutta ovat kuitenkin! Olen ihan sekaisin tästä onnesta!

Sydänääniä on nyt kuunneltu lähes joka päivä kotidopplerilla, mieskin on kärsivällisesti mukana kuuntelemassa.. Hän on tässä hommassa jo toista kertaa, mutta onneksi hän jaksaa iloita kanssani näistä kaikista jutuista, jotka minä koen ensimmäistä kertaa elämässä! <3

Minulla todettiin myös muutama viikko sitten raskausajan diabetes. Olen yrittänyt olla tarkka syömisteni kanssa (joitain repsahduksia on ollut), mutta siitä huolimatta arvot pysyvät harmillisen korkealla. Luulen, että joudun äitiyspolille jatkotutkimuksiin, ja saan varmaan lääkityksen, jotta insuliinit saadaan pysymään kurissa. Tosi inhottava juttu, jotenkin toivoin, että pelkällä ruokavaliolla tämä olisi pysynyt paremmin kurissa. Olen kuullut, että r-a diabetestä voidaan hoitaa myös pillereillä. Toivon nyt koko sydämestäni, että saan pillerit, ettei tarvitse alkaa pistämään insuliinia..

Sitten onnistuin vielä kaiken lisäksi saamaan jonkun viheliäisen noidannuolen alaselkääni, ja nyt olen ollut ihan jumissa jo viikon. Yritän liikkua ja verryyttää selkää parhaani mukaan, mutta tosi jumissa se on.

Pitää varmaan lähteä viikonloppuna etsimään tukivyötä, jos se helpottaisi myös tähän selkäjumiin. Onko teillä mitään hyviä äitiystukivyösuosituksia (iiiik mikä sanahirviö )? Minulla kun on tätä massaa, niin varmaan tarvitsisi jonkun xl tai xxl koon.

Meillä on rakenneultra vasta 13.10., eli vielä pitäisi 2,5 viikkoa kärvistellä.. Meillä väännetään vielä kättä siitä, otetaanko sukupuolta selville, jos se on mahdollista. Mies ei haluaisi tietää, ja minä taas kihisen uteliaisuudesta. Ehkä se mieskin pikkuhiljaa taipuu mun toiveisiin, hän on kuitenkin jo kerran saanut jännittää sinne loppuun saakka. Ja eihän kaikkea tarvitse tehdä samoin kuin exän kanssa, eihän? Ja voihan se olla, ettei pikku tyyppi vilauttelekaan meille, vaikka tiedon haluaisimmekin..

On tämä odottaminen yhtä odottamista <3

T. Elisanen rv 18+0

 

Kiitos kaikille tsempeistä. <3 Tässä alkaa jo hiukan rauhallisempi olo olla vaikka sisäisesti olen aivan kauhuissani edelleen. Täytyy vaan yrittää nyt pitää pää kylmänä viikon verran jolloin selviää lisää tilanteesta.

Onnea kaikille hyviä ultrakuulumisia ja sukupuolilupauksia saaneille!

Seriso, meillä oli kans KOKSissa ihana kätilö ultraamassa. Sen takia varmaan pystyinkin sen ultran ajan olemaan niin rauhallinen, vaikka huonoja uutisia tulikin.

Mutta kirjoittelen sitten taas enemmän kun jaksan. Nyt on pää vielä jotenkin niin sekava.

 

Heippa kaikkien helmien tulevat äipät!
Paljon on poikia tulossa, tosiaan saa nähä tuleeko sieltä loppukuusta niitä rinsessoja. Itellä kun ei niin varma olo ole kummastakaan mutta mieshän se sanoi että tyttö tulee.

Tuli noista tarvikkeista mieleen. Vaunut ostin ko löysin käytetyt halvalla ja vielä läheltä ettei tarvinnut matkahuollon kautta lähetellä. Mulla oli vaatimuksen emmaljungat, yhdistelmä että kova koppa erikseen ja isot renkaat. Väreissäkin oli toiveena ruskea,vihreä tms. Niin nyt on kolmea eri ruskeaa ja juuri kaikki mitä vaadin.

Miehen kanssa viimein päästy puheväleihin, kyllä otti koville. Saa nyt nähdä miten tää lähtee tästä rullaa. Mutta kyllä vaati taas paljon, molemmilta sen vastaantulon. Ei pitäisi koskaan antaa asioiden mennä niin solmuun. Mutta myöhäistä nyt sanoa. Itse olen sillä mielellä että katsotaanpa nyt. Kyllä tuo mieskin oli kaivannut minua, myönti katselleen monesti minun kuvaa.

Supistelut on vähän nyt lakanneet,siis ne kipeät. Hyvä niin. Olen kyllä ottanut rennosti. Paitsi tänään tein urakan ja vaihdoin keskimmäisen pojan kanssa huonetta. Nyt nauroin että minun huoneeseen jäi kaksi ikean mammutin sinistä vaatekaappia että jos sieltä tyttö tulla tupsahtaakin niin meillä on kivan sinistä huoneessa

Voi elämä miten päivät menee hitaasti. 16päivää RU:hun. Sitä ennen käyn neuvolassa noiden supistusten takia.

Kovin vilkas on tämä asukki, ja jostain syystä viihtyy tuolla oikealla puolella kyljessä. Mikähän siinä oikein on? Sinne pesänsä kuopuskin rakenti ja tuli pois vasta jo synnytyksen alettua. Oikein nytkin puskee tuonne kylkeen. Myllertää ja huitoo. Potkii ja pyörii ympyrää.

Pitäisi alkaa etsimään niitä lämpöisiä vaatteita. Takin tilaisin, on loppu viikosta täällä. Saa nähä onko hyvä.

Nyt saunaan, siitä iltatähti tykkää kovin paljon.

Vointeja kaikille!

Nokkosperhonen & Iltatähti 18 + 3

Muoks. Mikähän aivopieru tullut. Muka 10päivää RU:hun. Kakan marjat, 16päivää. Korjasin sen tuohon.

 

Argh! Vihonviimeisiä nämä mobiililaitteet kirjoittelussa. Koko mun pitkä teksti katosi kun selain kaatui viime hetkillä. Grrrrr!!! uusi yritys pikaisesti:

Rouva K, paljon voimia odotteluun! Hiljaiseksi vetää tämmönen huoli. Toivotaan, että on väärä häly :/

Sadana, mä olisin tullut hulluksi tuossa tilanteessa! Kamala painajainen myöhästyä itsestä riippumattomista syistä. Onneksi saitte kuitenkin kurkattua pikkusta niinkuin pitikin

Onpas tosiaan paljon poikia tulossa! Onnea siis hyvistä ru kuulumisista kaikille <3 Täällä varmaan tullaan huomenna poikaketjun jatkoksi eli omaan ru enää alle 10 h. Jännäkakka housussa ja silleen...

Ainiin, huomasin muuten hauskan jutun kanta.fi palvelussa! Siellä näkyi mun riskiluvut trisomioille, vaikka kotiin tulo vain se lappu ettei kohonnutta riskiä ole ilman lukuja. Eli HUSin alueella olevilla näkyy muillakin varmaan jos haluatte käydä kurkkimassa kuriositeettina

Sinikuu 20+0

 

Heippa!

Kylläpä on taas ollut taukoa kirjoituksista, lukemassa olen melkein joka päivä käynyt mutta kännykällä näpyttämiseen menee aikaa niin ettei sitä oikein ole löytynyt.

Kampiakselille halit! Toivottavasti kaikki olisikin hyvin.

Sadana aika mieletön ultramatka. Täällä on kans hormoni-itkut tullu miehelle tutuksi, nimim. kahden hampurilaisen välillä piti valita niin johan vaan yhtäkkiä tuli itku kun rupesi surettamaan kun en osannut äkkiä päättää

Tällä on rakenneultra takana. Mitat oli ok, jonkin verran pää kans isompi ku muu kroppa mutta on kuulemma melkein kaikilla muutamien päivien heittoja. Painoarvio 370g ja TYTTÖLUPAUS! Oma tyttötuntemus siis sai vahvistuksen. Nyt on jo muutamat punaisemmatkin vaatteet hankittu Seuraavaksi suunta olis vaunu- ja turvakaukalokaupoille. Hirvittää jo valmiiksi kun ei nitään hajua kyseisistä vekottimista ole aiemmin...

Tibt 21+4

Pippurihäntä jos huomaat tällaisen pölhön mustan tekstin kun aparaatti nimeltä moderni kännykkä ei muuta väriä anna tehdä niin LA 1.2 ja TYTTÖLUPAUS siis tänne annettu

 

Onneksi olkoon tibt, porukan ensimmäinen tyttö.

Tuo päättämättömyys on aivan kamalaa. Ensimmäisen kerran jälkeen oli pakko sanoa miehelle että jos minulta ei jatkossa ala tulla järkevää vastausta heti niin hänen pitää tehdä päätös.

Lykkyä tykö vaunuostoksille. Kannattaa listata mitkä ovat ne itselle tärkeät ominaisuudet, jotka vaunun pitäisi täyttää. Niillä saa karsittua aika pieneksi sen listan.

rv 20+