"vieras"
Suomessa, maassa, jossa monien höyrypäiden mielestä tasa-arvo on mennyt jo liian pitkälle, puolet alle kouluikäisistä lapsista on mutsiensa kanssa kotona.
Tuoreen kansantaloustieteen väitöskirjan mukaan kotihoidontuki kuntalisineen johtaa naisten työttömyyteen ja on siksi järjetön. Samaan tulokseen on päätynyt moni sosiaalipolitiikan tutkija, joita muun muassa Turun Sanomat hiljattain haastatteli.
Miksi yhteiskunnan rahoilla tuetaan sitä, että työikäiset naiset jäävät huvikseen vuosikausiksi pois töistä kuin jotkut elämäntapahipit? Miksi tavallisia, töissäkäyviä suomalaisnaisia on ryhdytty kutsumaan "uraäideiksi" ikään kuin työnteko olisi naisilta jokin pirullinen ratkaisu?
Siksi, että suomalaista äitiyskeskustelua hallitsevat kotiäitihihhulit Nina ja Timo T.A. Mikkonen sekä professori Liisa Keltinkangas-Järvinen, jonka keksimää nyrkkisääntöä siitä, että alle 3-vuotiaan paikka on kotona, pidetään Suomessa jonkinlaisena matemaattisena totuutena.
Äideille kerrotaan, kuinka lapsen aivoille saattaa tapahtua sitä tai tätä, jos lapsi viedään suomalaiseen päiväkotiin, joka näissä esimerkeissä esitetään jonkinlaisena neuvostoliittolaisen vankileirin vastineina.
Todistusaineistoa päiväkotilapsien pitkäaikaisista aivovaurioista on vaikea löytää, mutta enimmäkseen viitataan "useisiin tutkimuksiin", jotka vaikuttavat Myrskylän Salen tuulikaapissa tehdyiltä.
Kotiäideistä puhutaan Suomessa kuin sotaveteraaneista. Peruspalveluministeri Paula Risikko kommentoi Kotimaa24.fi:lle pari päivää sitten, että "lasten hoitaminen kotona on arvokasta työtä, jota ei voi verrata työttömänä olemiseen."
Paitsi että omien lasten hoitaminen ei ole työtä eikä siitä tarvitse maksaa kenellekään palkkaa.
Jos ei huvita käydä töissä, on tietysti kivempi luulotella itselleen olevansa muita parempi vanhempi kuin uskoa Tampereen yliopistossa pari vuotta sitten tehtyyn tutkimukseen, johon haastateltiin ja havainnoitiin 8 000 lasta ja jotka olivat sen mukaan päivähoidossa iloisia ja tyytyväisiä.
Tutkimuksiahan löytyy, mutta kun lapsista yritetään kasvattaa psykologisesti täydellisiä malli-ihmisiä, tehtävän mahdottomuus kaatuu tietysti naisten kannettavaksi. Naiset menettävät palkkatulonsa ja eläkkeensä ja tyhmyyspäissään vielä leuhkivat näillä "uhrauksillaan" pitkin keskustelupalstoja.
Lapsen etu ei ole muuta kuin on epämääräinen tekosyy, jolla voi perustella mitä tahansa itselleen edullista lähtien siitä, että meillä on järjestelmä, jolla tuetaan maailman korkeimmin koulutettuja naisia jäämään työttömiksi.
Sen sijaan yhteiskunnan etu on paljon yksiselitteisempi. Sen mukaan aikuisen naisen paikka on töissä.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Tuoreen kansantaloustieteen väitöskirjan mukaan kotihoidontuki kuntalisineen johtaa naisten työttömyyteen ja on siksi järjetön. Samaan tulokseen on päätynyt moni sosiaalipolitiikan tutkija, joita muun muassa Turun Sanomat hiljattain haastatteli.
Miksi yhteiskunnan rahoilla tuetaan sitä, että työikäiset naiset jäävät huvikseen vuosikausiksi pois töistä kuin jotkut elämäntapahipit? Miksi tavallisia, töissäkäyviä suomalaisnaisia on ryhdytty kutsumaan "uraäideiksi" ikään kuin työnteko olisi naisilta jokin pirullinen ratkaisu?
Siksi, että suomalaista äitiyskeskustelua hallitsevat kotiäitihihhulit Nina ja Timo T.A. Mikkonen sekä professori Liisa Keltinkangas-Järvinen, jonka keksimää nyrkkisääntöä siitä, että alle 3-vuotiaan paikka on kotona, pidetään Suomessa jonkinlaisena matemaattisena totuutena.
Äideille kerrotaan, kuinka lapsen aivoille saattaa tapahtua sitä tai tätä, jos lapsi viedään suomalaiseen päiväkotiin, joka näissä esimerkeissä esitetään jonkinlaisena neuvostoliittolaisen vankileirin vastineina.
Todistusaineistoa päiväkotilapsien pitkäaikaisista aivovaurioista on vaikea löytää, mutta enimmäkseen viitataan "useisiin tutkimuksiin", jotka vaikuttavat Myrskylän Salen tuulikaapissa tehdyiltä.
Kotiäideistä puhutaan Suomessa kuin sotaveteraaneista. Peruspalveluministeri Paula Risikko kommentoi Kotimaa24.fi:lle pari päivää sitten, että "lasten hoitaminen kotona on arvokasta työtä, jota ei voi verrata työttömänä olemiseen."
Paitsi että omien lasten hoitaminen ei ole työtä eikä siitä tarvitse maksaa kenellekään palkkaa.
Jos ei huvita käydä töissä, on tietysti kivempi luulotella itselleen olevansa muita parempi vanhempi kuin uskoa Tampereen yliopistossa pari vuotta sitten tehtyyn tutkimukseen, johon haastateltiin ja havainnoitiin 8 000 lasta ja jotka olivat sen mukaan päivähoidossa iloisia ja tyytyväisiä.
Tutkimuksiahan löytyy, mutta kun lapsista yritetään kasvattaa psykologisesti täydellisiä malli-ihmisiä, tehtävän mahdottomuus kaatuu tietysti naisten kannettavaksi. Naiset menettävät palkkatulonsa ja eläkkeensä ja tyhmyyspäissään vielä leuhkivat näillä "uhrauksillaan" pitkin keskustelupalstoja.
Lapsen etu ei ole muuta kuin on epämääräinen tekosyy, jolla voi perustella mitä tahansa itselleen edullista lähtien siitä, että meillä on järjestelmä, jolla tuetaan maailman korkeimmin koulutettuja naisia jäämään työttömiksi.
Sen sijaan yhteiskunnan etu on paljon yksiselitteisempi. Sen mukaan aikuisen naisen paikka on töissä.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Mä olen siinämielessä samaa mieltä aloittajan kanssa että lasta ei tarvitsisi hoitaa sitä kolmea vuotta kotona, mutta en kyllä veis 9kk ikäistä päiväkotiin!!! Meidän esikoinen aloitti päiväkodissa 11kk ikäsenä,jolloin osasi jo kävellä ja muutenkin on todella tomera lapsi ja päiväkodin aloitus tuntui hyvältä ja itse menin töihin. Nyt nuorimmainen täytti juuri 1v ja ei kävele,saatika puhu mitään ja on muutenkin herkempi ja enempi vauva vielä,ei tulis mieleenkään viedä sitä sinne muiden jalkoihin. Syksyllä menen töihin ja uskon että se on myös kuopukselle parempi että saa nyt hetken vielä kasvaa kotona.