Onnea pikkuisille pylleröille, jotka ovat syntyneet ja heidän äideille, isille ja sisaruksille. :flower::heart:
Mä kävin aamulla neuvolassa. Täti ihmetteli, että oon vielä yhtenä kappaleena, ja niin ihmettelen minäkin. Mitä ne lääkärit menee manaamaan jo tammikuussa "että täähän voi tulla jo maaliskuussa"? Siitä seuraa ensin pelko ja sitten toive, että tää tulee ajoissa. Ja tässä ollaan. Tällä viikolla laskettu aika ja poikanen muhii tyytyväisenä ilman aikomustakaan syntyä.
Ei mua tää muuten vaivaisi, hyvä vaan kun kasvaa toinen, mutta kun tosiaan tammikuusta asti on ensin pelännyt ja sitten toivonut synnytystä, niin alkaa raskaaksi käydä. Kirjaimellisesti. Jos sellaista ei mulle ois sanottu, niin tuskin olisin synnytystä ennen laskettua aikaa edes odottanut. No, näillä mennään.
Neuvolan täti ei meinannut saada syydänääniä kuulumaan, ei sitten millään. Ja sitten hän totesi, että sykkeet laskee kun mä makaan selälläni. Mutta että ne nousee taas, kun lapsi (tai minä?) liikun. Sykkeet oli n 130, joka kai sinällään on normaaliarvoissa. Mutta vähän säikäytti. Etenkin, kun täti lisäsi siihen painokkaasti, että liikkeitä pitää seurata tarkkaan nyt. Huoli nousi mieleen. Onko kellään vastaavasta kokemusta? Mitä tää nyt meinaa ja pitääkö oikeasti huolestua, jos toisen sydänäänet laskee, kun meikä makoilee? Nyt en tietenkään uskalla yhtään mennä makuuasentoon...
Vauvan pää ei edelleenkään ollut kiinnittynyt, mutta yritän nyt olla siitö masentumatta. Sehän voi tapahtua vasta synnytyssalissa. SF-mitta ei ollut enää kasvanut, joten ehkä se on ihan hyvä merkki synnytystä ajatellen?
Onko kukaan muuten ostanut kotiin valmiiksi Tuttelia tai Nania tms. äidinmaidonkorviketta? Mä nyt sitten tänään aamulla neuvolareissun jälkeen kaupassa käydessäni nappasin mukaan muutaman purkin. Mietin sitä, että kun siitä maidonnoususta ei voi tietää milloin tapahtuu ja miten maitoa tulee. Tai onnistuuko imetys ylipäänsä. (Mun suvussani on liuta naisia, joilla maitoa ei vain kertakaikkisesti ole tullut tai imetys ei muuten ole onnistunut. Siksi en siis itse suhtaudu asiaan kovinkaan luottavaisesti myöskään omalla kohdallani. Joskin toivon voivani imettää.) Sitten iski tajuntaan, että josko sitä lisämaitoa tarviikin, kun pääsee kotiin, niin onpahan pari purkkia odottamassa.
Onko teillä jo imetysliivitkin valmiina? Mä en uskaltanut ostaa kahdesta syystä, joista eka on juurkin se, etten tiedä onnistuuko koko imetyshomma multa. Ja toinen on se, että mistä mä voisin arvioida nyt, miten paljon ne tissit turpoaa maidonnoususta? Mutta onko se sitten heti sairaalasta päästyä ekana päivänä rynnättävä rintaliivikauppaan moisia hakemaan?
Tämmöisiä ajatuksia ja huolia tällä kertaa...
Santtu ja katkarapupoika 39+1
