Huhtikuun Helmet 2011 huhtikuussa **MEIDÄN KUU**

Täällä olisi neuvolakortin mukaan LA eli POKS 40+0

Mieletön määrä taas ihania vauvauutisia! Onnea ja halaus kaikille jo jakautuneille! :flower:

Olo on tukala, on tullut puuhattua aivan liikaa. Kasvimaa aluillaan, kasvihuone pesty, talo siivottu (pitäisi kyllä siivota jo uudestaan kuran ja koirankarvojen takia) saunottu, shoppailtu, KIUKUTELTU :LOL: Huoh, seksi on kokeilematta mutta kun kiukuttaa niin vietävästi kokoajan. Mä oon ihan hirveissä hormoonihuuruissa eikä meinaa saada millää pidettyä päätä kasassa. Oikea käsi ollut puuduksissa pari viikkoa ja nyt alkaa vasenkin puutua. Miten mä sitten selviän esikon kanssa? Kääk! :headwall:

No eihän tässä ole enää kun max kaksi viikkoa. Tiistaina taas neuvola ja siellä laitetaan yliaikakontrolliin lähete istukan kalkkeutumisen takia. Lapsi tuntuu voivan hyvin liikkeistä päätellen ja sehän on tietty pääasia!

Valivalivali.

Ihanaa kun on kevät ja kuovi laulaa lakeuksilla! :heart:

Omaa napaa kiertää vain ajatukset, shortsit siitä!

Jaksuja meille suurille!
 
Nyt ehdin kirjoittamaan sitä synnytystarinaa.
Elikkäs silloin 12.4 yöllä alkoivat supistukset. Ensimmäisen tunsin jo edellisen vuorokauden puolella 23.30, heräsin siihen, kävin vessassa mutta ajattelin että se oli vain yksittäinen. hilkun ennen klo. 1.00 alkoi supistella neljän minuutin välein ja tuli tarve käydä tyhjentämässä suoli. Siitä arvasti, että nyt tapahtuu,koska kakkoselta kävi samoin. Supistukset tuli heti 4-3min välein. Varttia vaille kaksi soitin äidille, että vois alkaa tulemaan (hällä matkaa 40km meille). Menin suihkuun ja lämmin vesi auttoi vähän kipuun. Supistukset napakoitui koko ajan. soitin synnärille, sanoivat vaan, että omien tuntemusten mukaan tulla. Kolmelta sitten tilattiin taksi ja lähdettiin. ekaa kertaa menin synnärille järjissäni, siis niin ettei kipu ollut ehtinyt sumentaa aivoja. Olin sormelle auki ja kätilö kysyi voisinko vielä lähteä kotiin kipujen puolesta. En voinut, koska kipu oli jo kovaa ja supistukset tuli kolmen minsan välein. vauvan sydänäänet oli liian tasaiset ja siihen hörppäsin soppaa. Saatiin pieneen vähän eloa sillä. Salissa oltiin neljän maissa ja siellä sain vyöhyketerapiatarrat korviin ja jalkoihin. Keinutuolissa ehdin jopa supistusten välissä torkahdella puolen tunnin ajan. Heti viiden jälkeen tuli lääkäri ja kätilö. Lääkäri oli huolesunut vauvan tasaisista sydänäänistä ja halusi päästää vedet sekä asentaa pinnin vauvan päähän. kohdunsuu oli auki 3cm. Supistukset yltyi tosi kipeiksi heti vesien päästön jälkeen ja itkuhan siinä tuli, kun iski mieleen edellinen synnytys joka samassa vaiheessa meni ihan kaoottiseksi. Lääkäri tuli sitten laittamaan kohdunkaulanpuudutteen jonka laitto sattui ihan pirusti eikä auttanut. Ilokaasua imppasin samalla, että sain hengityksen kuintenkin toimimaan sen avulla. Kuuden jälkeen alkoi ponnistuttaa. Siinä sitten hiljokseen ponnistelin ja nopeasti kohdunsuu olikin kokonaan auki. Ponnistusvaihe oli kipeä. Kyllä luulin halkeavani siihen. Ja karjuin kyllä kuin leijona. Mutta lopulta tyttö syntyi vaikka en uskonut ikinä selviäväni touhusta hengissä :) Vauvan napanuora oli tosi lyhyt, vauva ylsi vain nippanappa vatsan päälle. Pian sain pikkuisen rinnalle. Vauva huusi ihan mahdottomasti heti synnyttyään ja hamusi kaikkea mahdollista. Imun tarve oli kova ja rinnalla viihtyikin hienosti alusta asti. Avautumisvaihe 5h, ponnistusvaihe 16min, jälkeisvaihe 14min.
 
Taas on lisää vauvoja syntynyt, ihanaa =) Onnea kaikille tasapuolisesti :heart: Mulla menee ihan nimimerkit sekaisin ku nyt niin vauhdilla pikkuisia syntyy.

Limatulpasta olisi kysymys. Esikoisen kohdalla en semmoista huomannut vaikka kuinka koitin tarkastella. Tosin hänen kohdallaan oli kalvorakkulakin puhjennut ku mentiin synnyttämään enkä kyllä mitään lapsiveden menoakaan ollut huomannut :confused: Kuopuksen kohdalla limatulppa irtosi samalla sekunnilla kun lapsivettä alkoi lorahtelemaan ja supistukset alkoivat.

Minullahan on koko raskauden ajan ollut sellaista ihanan paksua valkovuotoa runsaasti :x Eilisestä illasta lähtien on siinä seassa ollut välillä haaleita veriviiruja. Voisikohan tämä enteillä limatulpan irtoamista? Limakalvot voi kyllä muutenkin olla herkkinä raskauden aikana, mutta ei ole aiemmin tällaista näkynyt ja edellisestä yhdynnästäkin on ikuisuus. Ja tiedän senkin, että limatulppa ei kerro mitään siitä milloin synnytys käynnistyy, mutta enteileehän se jotain tapahtumista ja kypsymistä tuolla kohdunsuulla.

No huomennahan minulla on se lääkäri äitipolilla. Ultrasta vain sanottiin, mutta jospa tekee myös sisätutkimuksen ni saa tietoa missä mennään. Eilen tuli ensimmäisen kerran kunnolla pari kipeää supistusta, mutta ei ne kestäneet pitkään. Mitään kiirettä tällä mammalla ei kyllä synnyttämään ole. Toisillahan supistelee kipeästi päivä-tai viikkotolkulla ennen synnytystä. Minulla on aina ihan puun takaa alkaneet kunnon kipeät supistukset ja sitten reilussa kolmessa tunnissa koko homma ollut ohitse. Saa nähä miten tällä kertaa käy...

Lapset lähetin juuri kouluun ja nyt kahvin keittoon ja aamupalalle :)

syyslaulu ja örvelö 38+6
 
Syyslaulu: Mulla on kaikki kolme synnytystä alkanut tolla veriviiruisella vuodolla mitään tulppaa en oo ikinä nähnyt vaan se on ollu se lima.Ja mua ei ole supistellu aiemmin ennen ku synnytys alkaa.tällä kertaa on ollu parina yönä jo supisteluja parisen tuntia. Mä mietin et entäs jos ne saa aikaan jotain ja sit ku oikeesti pitää lähtee niin paikat on jo ihan levällään :D

NeliApina ja p-p 38+3
 
NeliApina kiitos vastauksestasi. Minä olen aiemmissa raskauksissa tehnyt sitä nännihierontaa viikolta 36 alkaen aina pari kertaa viikossa ja aiheutti molemmilla kerroilla tosi kovia supistuksia. Mietinkin, että ovatko synnytykseni sen takia olleet niin nopeat, kivuliaat ja rajut jos ne kovat itseaiheutetut supistukset on jo pehmittäneet ja avanneet paikkoja valmiiksi. Tässä raskaudessa olen jättänyt moisen väliin kun olisi tällä kertaa kiva ehtiä itse synnytykseen mukaan. Nyt onkin sitten kiva verrata synnytyksen pituutta edellisiin kun en itse ole mitään supistuksia härnännyt alkamaan. Senkin takia olen jättänyt tuon nännihieronnan väliin jos vaikka tällä kertaa synnytys olisikin vielä nopeampi ja paikat on jo valmiiksi kypsät ni miten ehdin sairaalaan. Varsinkin jos synnytys käynnistyy yöllä ni pelottaa moinen. Isähän asuu eri osoitteessa, mutta onneksi lähellä ja sairaalakin on vieressä, mutta silti jännittää moinen. Nyt annan mennä vain omalla painollaan koko homman ja katotaan mitä tulee =) Tsemppiä sinulle viimeisiin päiviin tai viikkoihin :wave:
 
Hei taas kaikki!

Syyslaulu miten tuon nännihieronnan pitäisi auttaa? (Epätoivoinenko? E-heen.;))

NeliApina tuota supistusten yms.kipujen vaikutusta mäkin olen tässä alkanut miettimään. Niin mistäs sitä tietää tosiaan, kuinka auki sitä jo ollaan. :confused: Neuvolantäti kyllä sanoi, että tässä vaiheessa pitäisi lähteä tosi herkästi jo kurkkaamaan tilannetta.

Eilisestä ollut "kuukautiskipuja" ja vatsa kovettuu lähes joka kerta, kun lähden liikkeelle. Voisiko tämä nyt jo vihdoin olla sitä itseään? Edelleen niitä huimia supistuksia odottaen.

viiva&fantti rv 40+5
 
Heipä hei,

Laskettu aika tuli ja meni. Plops. Nyt mennään siis yliaikaa. Viikot 40+1 menossa. Enpä olisi uskonut tähän "joutuvani".

Niin ne lääkärien "ennustukset" eivät pitäneetkään paikkaansa... Ei sillä, inhimillistä se on ja minullekin määrätty "lepo-olotila" oli varmasti ihan tarpeellinen varotoimenpide silloin tammikuussa. Harmittaa silti, vaikken lääkäreitä sinällään syytäkään. Makasin alkuraskaudesta hieman yli 3 kk oksentelun takia yhtä soittoa ja nyt sitten tammikuusta "lepopotilaana" aina maaliskuulle asti. Sitten kun olisi taas saanut liikkua normaalisti, keho ei enää kestänyt. Maha on liian iso ja jatkuvan makaamisen vuoksi yleiskuntoni on romahtanut, tottahan toki. Mitenhän jaksan synnytyksen?

Sen yhden 14 tunnin supistumaratonin lisäksi mitään merkkejä ei ole tullut, että vauva haluaisi pian syntyä. Ei supistele, ei ole limatulppaa näkynyt, ei lapsivettä eikä lapsen pään kiinnittymistä. Eilen tuli iso itku. Tuntui, että en vaan millään jaksa tätä enää. Samalla on myös huoli vauvasta. En näe mahaani enkä siten voi tietää miten siellä voidaan. Tulisi ulos, niin edes näkisin. (Vaikka en kuvittelekaan, että huolet hänen voinnistaan tähän loppuvat...)

Toisaalta haluan myös jo päästä aloittamaan tämän uuden elämän vaiheen, jota on valmisteltu vuosia ja jonka fyysiset puitteetkin ovat olleet kunnossa jo hyvän tovin. "Rakas pikkuinen, tulisit jo. Kaikki on sinua varten valmista!"

Mutta eihän tälle mitään voi. Poikanen tulee, kun on tullakseen. Pahimmassa tapauksessa hänet joudutaan avustamaan ulos, ja se tietää silloin sitä että odotusta on edessä vielä pari viikkoa. Kun on näin lähellä sitä suurta ihanuutta ja unelmaa, joka lapsen saanti on meille ollut, niin miten tämä, jokainen aamu, voi silti tuntua rangaistukselta?

Tälläisia syvällisiä ajatuksia täällä... :)
Santtu
 
viiva, nännien hieronnan ja puristelun yms. näpläyksen pitäisi aiheuttaa supistuksia kun sitä on tehnyt pari minuuttia. En nyt muista oliko siinä joku aikaraja kuinka kauan saa tehdä. Minulle se aiheutti siis edellisissä raskauksissa tosi kipeitä supistuksia rv 36 alkaen. Joillekin se ei aiheuta mitään ja joillakin harvoilla on auttanut käynnistämään synnytyksen jos muutenkin paikat kypsät. Netistä löytyy kyllä paljon tietoa jos kiinnostaa :wave:
 
Santtu
Tiedän ihan täysin ton tunteen. Inhottavaa kyllä mutta luontoäiti on loppuraskauden niin järjestänyt että totaalisen kypsymisen jälkeen oot henkisesti täysin valmis pusertamaan sen pikkuisen ulos :)
Mun eka raskaus oli tosi samanlaista, paitsi että pahoinvointi oli iskiaskipua, joten en päässyt sohvalta mihinkään, itkin vaan. Vauva ei ikinä kiinnittynyt, niin kuin ei tälläkään kertaa. Vielä ponnistusvaiheessa sahas ylös alas, mutta hyvin se sieltä putkahti. Ei kannata semmoisia miettiä. Sillä ei ole mitään tekemistä syntymisen kannalta (muuten kuin missä asennossa meet synnärille jos vedet menee). Aivan kuin limatulpallakaan ei ole mitään väliä. Mä en tällä kertaa edes nähnyt semmoista.
Yleiskunnon romahtamisestakaan ei kannata surkutella. Ihan liikaa jauhetaan että pitää olla hyvässä kunnossa että jaksaa synnyttää. Se ei tarkoita huippu-urheilijan kuntoa. Ja jostakin mulla on ainakin totaalisesta rapakunnosta huolimatta löytynyt ihan riittämiin jotakin alkukantaista varavirtaa että ei ole synnytyksessä kunnonpuutetta huomannut vaikka ensin olen käytännössä 9 kuukautta lojunut paikallani. Ja sairaalastahan löytyy keinot kaiken varalle. Vaikka hänet jouduttaisiinkin avustamaan ulos niin pääasiahan on että tulee ulos. Ei sitäkään tarvitse panikoida, saati hävetä. Ajatus kuulostaa pahemmalta kuin todellisuudessa onkaan. Ja ihan saman tien kun vauva on sylissä, sitä unohtaa kaikki sitä edeltäneet krempat. Se on ihmeellistä. Vaikka olis sattunut paljon ja jo maansa myynyt ja luovuttanut moneen kertaan, niin muutamaa tuntia myöhemmin kun se pieni on sylissä, sitä ajattelee että olipa helppoa! Mulla ei kumpikaan ole itsestään käynnistynyt, kelluneet kurkussa vaan. Ole huoleti. Kyllä se vauva sieltä syntyy ihan kohta!

syyslaulu eiköhän se veriviiru ole sitä tulppaa? Mulla tais tulppa olla pelkkää juoksevaa limaa tällä kertaa sen aivolimaklimpin sijaan.

Niin ja vielä luojalle kiitos kantoliinasta!
 
Viimeksi muokattu:
POKS 40+0 Muusta poksahtelusta ei ole merkkiäkään :)

Äippäpolilla kävin: kaikki ok, paikat edelleen kiinni, hiukka pehmeät, painoarvio 3,4kg eli annetaan vielä kasvaa / tulla itsekseen.

Pikkasen harmitti ettei tämä kaveri näytä merkkejä tulostaan :/ mutta tulee sitten kun tulee.

Olisin vähän toivonut että olis kaverilla ollut kokoa sen verran että olisivat alkaneet käynnistellä mutta toisaalta ihan hyvä ettei mikään jättiläinen pitäisi olla tulossa.

Käyrilläkin kävin synnärillä, ei löytynyt mitään mainittavaa joten kotiin.

Ensiviikolle tuli käynnistysaika jos ei sitä ennen ole ulkoistanut itseään :)

Jos nyt omaa oloaan vertailee siihen mitä pidetään yleensä käynnistymisen merkkeinä:

Ei ole "vesimelooni jalkojen välissä" tunnetta = ei ole tulossa
Ei supistuksia levossa = ei ole tulossa
Vatsa on enemmänkin kovalla kuin löysällä= ei ole tulossa
Ei havaintoa limatulpasta= ei ole tulossa
Vedet on edelleen sisällä eikä ole tihkunutkaan (testasivat synnärillä varulta) = ei ole tulossa
Kaveri liikkuu edelleen paljon ja kääntelee kylkeä monta kertaa päivässä = ei ole tulossa
Yöt saan nukuttua tosi hyvin = ei ole tulossa

Eli tässä saa varmasti alkaa valmistautumaan siihen että menee siihen ensiviikon käynnistykseen....

Pomm ja Marakatti 40+0
 
POKS 40+0

Ei ole "vesimelooni jalkojen välissä" tunnetta = ei ole tulossa
Ei supistuksia levossa = ei ole tulossa
Vatsa on enemmänkin kovalla kuin löysällä= ei ole tulossa
Ei havaintoa limatulpasta= ei ole tulossa
Vedet on edelleen sisällä eikä ole tihkunutkaan (testasivat synnärillä varulta) = ei ole tulossa
Kaveri liikkuu edelleen paljon ja kääntelee kylkeä monta kertaa päivässä = ei ole tulossa
Yöt saan nukuttua tosi hyvin = ei ole tulossa
ja ihan sama täällä :(

hiikka 39+5
 
Vältin nyt käynnistyksen. Tai no, edelleen olisivat kyllä käynnistäneet jos ite oisin niin halunnu. Painoarvio sama ku viikko sitte, n. 3,8kg. Että luotapa niihi sit... Mut ei me tällä arviolla vielä käynnistykseen lähetä. Kontrolli viikon päähän.
Hyvä tilanne on, ku vaavi on laskeutunu ja kiinnittyny (vaikkei tunnu mitään palloa jalkovälissä), kohdunsuu 2 sormelle auki ja 1cm pitkä. Voipi tulla milloin vain. Kun se limatulppaki lähti sillon viikko sitte ainaki isolta osin. :)

Jonkinlainen raskausmyrkytysepäily on, ja sen takia pitäis huomenna hakea neuvolasta niitä tikkuja ja testata sitä valkuaista päivittäin. Tylsää. Mut pikkujuttu silti. Ehkäpä kuitenki huomena oltais synnärillä. :D
Vähä jäi harmittaan tuosta polikäynnistä, kun ei tehnytkään tällä kertaa mitään kovakourasta tutkimusta. Mutta eiköhän se vauva tuu ajallaan kuitenki. :)

Polikäynnin myötä lähti kyllä paljo stressiä pois. :)

Tsemppiä kaikille kärvistelijöille! Kohta loppuu! =)

Orion & rakas pikkunen 39+2
 
Täällähän on vauvoja syntynyt viimeisten viikkojen aikana! Onnea kaikille oikein paljon!

Pikaisesti tulin ilmoittamaan, että myös meidän pojat syntyivät. Ensimmäinen syntyi 11.4. maanantaina ja toinen syntyi 12.4. tiistaina. Saivat ryökäleet omat syntymäpäivät :) Jos raskaana ollessa oli liikaa aikaa, niin nyt ei tosiaankaan ole yhtään aikaa. Kaksoset vievät kyllä lähes jokaisen hetken päivästä... ja yöstä. Ei ehdi edes puhelimeen vastailla.

Enempää en ehdikään kirjoittaa nyt. Toivottavasti jossain vaiheessa synnytyskertomuksen sitten saan kirjoitettua :)

Yrittäkää jaksaa viime metrit. Heti helpottaa olo, kun vauva on synnytetty! Joku mietti sitä rapakuntoa ja synnytyksessä jaksamista. Mulla oli samat ajatukset, kun olin kuitenkin "maannu" koko raskauden ja tiesin, että kaks pitäis pukata ulos, mutta voin kertoa, että kyllä ne sieltä tulee, vaikka urheilut olis jäänyt pitkäksikin aikaa.
 
Taas uusia jakaantuneita! Voi että ja sylintäydeltä onnea!!! :flower:

Täällä on ollu vilkas päivä. Aamusta asti liikkeella ja nyt korjataan sitten satoa. Nappula riekkuu masussa ku viimestä päivää mutta ei supistele, ei! :headwall:

Yritetään pitää ajatukset positiivisina ja pitää mielessä että ei taida kenelläkään meistä olla enää kahta viikkoa pidempään kärvisteltävää ennen ku tämä kärsivällisyys palkitaan.

Netsuli ja Papunen
 
sydänsydän: Onnittelut tuplana! :) Hassua että eri päivinä syntyivät. Mut onpahan tosiaan molemmilla ihan omat synttäripäivät sitte. :D


Täälä tuntuu olevan vauvelilla aika iltavilli menossa. Jospa se vähän spurttaa vielä ennen koitosta. :D
 
Ei ole "vesimelooni jalkojen välissä" tunnetta = ei ole tulossa
Ei supistuksia levossa = ei ole tulossa
Vatsa on enemmänkin kovalla kuin löysällä= ei ole tulossa
Ei havaintoa limatulpasta= ei ole tulossa
Vedet on edelleen sisällä eikä ole tihkunutkaan (testasivat synnärillä varulta) = ei ole tulossa
Kaveri liikkuu edelleen paljon ja kääntelee kylkeä monta kertaa päivässä = ei ole tulossa
Yöt saan nukuttua tosi hyvin = ei ole tulossa

Eli tässä saa varmasti alkaa valmistautumaan siihen että menee siihen ensiviikon käynnistykseen....

Pomm ja Marakatti 40+0


Jos yhtään lohduttaa ni minulla ei ole edellisissä odotuksissa ollut mitään näitä ennakko-oireita etukäteen vaan synnytykset käynnistyneet ihan ykskaks yllättäen rv 40+6 ja rv 40+2 :wave:

sydänsydän tuplaonnittelut pojista :heart:

Sitä veriviiruista valkovuotoa ei ole näkynyt eilisen aamun jälkeen. Eikä sitä näkynyt kuin muutaman kerran ja ihan haalean punaisia viiruja oli muun vuodon seassa joten oletan ettei nyt ollut mitään limatulppaa. Mistä näitä tietää varmasti :stick:

Vähän jännittää se tämän päiväinen ultra/lääkäri. Lähinnä sen vuoksi, että jos ilmenee jotain huolia vauvalla :| Olen kyllä ikuinen pessimisti. Sitten näin reilusti ylipainoisena pelkää aina sitä saarnaa syömisestä. Minullahan alkoi painoa tulemaan kunnolla vasta viikon 30 jälkeen, mutta se edellisen viikon + 1,6 kg on kyllä ihan käsittämätöntä :O En taatusti ole syönyt tuon edestä. No vielä on alle 10 kg tullut lähtöpainoon, mutta ehtiihän sitä vielä.

syyslaulu ja örvelö rv 39 POKS
 
syyslaululle tsemppiä ultraan!! Eiköhän siellä kaikki kuitenkin ole hyvin!! ;)

sydänsydän Tuplasti onnea!!:heart::heart:

Tänne näitä vauva uutisia tipahtelee kokoajan. Voi kun sais itsekkin pian olla yksi ilmoittajista.:p Täällä malttamattomana odotellaan maanantaita ja käynnistystä. Onneksi on eräpäivä mitä odottaa. Aamulla vasta hoksasin että pitäs tehä vielä sitä ja tätä ennenku maanantai koittaa, jotta olis perheen isällä ja lapsella helpompi pyörittää arkea täällä kotona ja tietty itelle mukavampi palata sitten kotia. Meillä kyllä perheen isä on hoitanut paljon tyttöä ja tyttö onkin ihan isin tyttö, mutta eivät ole olleet kuin yhden yön maksimissaan kaksistaan. En jännitä sitä niitten pärjäämistä vaan lähinnä sitä, ettei lapsella olis ihan eriparia olevat vaatteet esim. hoidossa yms. Naurettavaa joo, tiedän, mutta silti...:LOL: Ajattelinki tonne vierashuoneen sängylle laitella pariksi päiväksi vaatteet tytölle valmiiksi.:whistle: Minä en siis täällä enää odota lähtöä tulevaksi, vaan olen asennoitunut siihen että ennen maanantaita tuskin liikahetaan synnyttämään.

Nyt täytyy lähtä viemään lapsi nauttimaan ajasta ilman äitiä ja leikkimään kavereitten kanssa. Meillä siis tyttö käy 2 päivänä viikossa 5 tuntia kerrallaan hoidossa saamassa virikkeitä.

liinukka83 ja Onni 40+0 POKS POKS
 
Tänään oli se masentavin neuvolareissu. Siis se, jota ei pitänyt enää tulla, koska yliajalla eletään... Kehossa oli tapahtunut omituisia asioita.

Painoni, joka ei ole juurikaan koko raskauden aikana noussut, lopetti sen vähäisenkin nousun jo joitakin viikkoja sitten ja pysyi napakasti samassa lukemassa useamman viikon. Kunnes viime viikolla painoa oli tullut viikossa kokonainen kilo! Mutta sitten tällä viikolla paino olikin laskenut. Outoa. Mittausivirheestä ei voi olla kyse, koska kaikki on punnittu samalla (digitaalisella) vaa'alla. Lisäksi mulla on ollut joka kerta suunnilleen samat vaatteet (koska en mahdu tällä hetkellä kuin 1 farkkuihin ja 2 paitaan).

Mutta sitten taas SF-mitta, joka sekin on pysytellyt jo useamman viikon paikoillaan, olikin tällä viikolla kasvanut sentin. What?! Okei, se voinee olla mittausvirhe, joskin mittaajana on koko ajan toiminut sama täti. Kummaa.

Lisäksi poikanen oli kääntänyt kylkeä! Mikä on outoa, kun tyyppi on ollut viikolta 26 lähtien koko ajan oikealla puolella ja pää alaspäin. Nyt olikin vasemmalla ja pää alaspäin. Ja hän on tehnyt tämän kaiken mun huomaamattani. Kuinka se on edes mahdollista???!!??!?!?

Mä en tajua. Tosi outoa.

Selvisi myös, että ajan yliaikakontrolliin saan aikaisintaan ensi viikon perjantaiksi eli vapuksi. Toinen mahdollisuus on vapun jälkeinen maanantai. Ja silloin synnytys ehkä voidaan käynnistää, mutta minun tapauksessani tuskin niin tehdään. Poikanen on niin pieni ja minun vointini niin hyvä, että tähän tuskin on syytä. Eli, lapsi jonka uhottiin syntyvän maaliskuussa, tuleekin mahdollisesti vasta toukokuussa. ARGH! Joko saa kiroilla? Tieto ei enää edes masentanut tai itkettänyt. Teki vaan mieli potkia seiniä ja huutaa kaikki tuntemani kirosanat putkeen.

Ja minä kun luulin, että vappuna me päästään kavereiden luokse brunssille lakit päässä ja vauva sylissä. Sen mielikuvan voimin olen koko paskan raskauden jaksanutkin. Ja nyt se mielikuva on käytännössä riistetty multa! (Ellei lapsi synny tänään tai viimeistään huomenna, tuo mielikuva ei tule toteutumaan.)

Valivalivali. Sori valitus. :)

Santtu ja katkarapupoika 40+2

P.S. Onko kellään valmiina kotona rintakumeja? Kannattaako ne ostaa valmiiksi jo odottamaan kotiin? (Jos kotiutuukin pyhäpäivinä.) Eivät kai ole kalliita? Mutta tuleeko niille käyttöä? Vai voisiko sellaisia saada sairaalasta?
 
Käynnistyksestä: Nopeasti tulin kommentoimaan tuota käynnistystä. Mullahan käynnistettiin maanantaina ja tiistaiaamuna tyttö syntyi. Omalla kohdalla kaikki meni oikein hyvin, synnytys käynnistyi vedenmenoilla klo 23 illalla ja supistellen meni alkuyö, saliin pääsin neljän jälkeen ja ennen kasia vauva oli sylissä. En tiedä erosiko normaalista synnytyksestä, äippäkorttiin oli ainakin merkattu säännölliseksi synnytykseksi. Ja synnytyksen kestoksi oli laitettu 4 tuntia 20 minuuttia, josta ponnistettiin harvakseltaan 27 minuuttia ja jälkeiset 8 minuuttia. Eli minusta tosi hyvä kokemus, vaikka olikin käynnistetty :) Tsemppiä muille, jotka aloittaa "häätötoimenpiteet" :heart:
 

Yhteistyössä