Huhtikuun Helmet 2011 **MAALISKUUSSA**

Olo on tönkkö ja huono. En tiiä mistä johtuu. Jonkun verran turvotusta nyt on ja jalkeilla oon ollut koko päivän. Kyllä tässä olis jo kypsää kauraa synnyttämään. Huolettaa vaan, että mies ei pääse synnytykseen mukaan (sairaalassa edelleen) ja jos siskokaan ei töiltään pääse niin joudun menemään yksin :| Mutta se on sitten sen ajan murhe. Kunhan kaikki muuten menisi hyvin.
mamsen meillä esikoinen oli syntyessään 54,5cm ja 4120g. Mutta synnytyksessä ei ollut koon takia mitään ongelmia. Itse asiassa ponnistaminen oli minuutin juttu
sydänsydän Minä laitan vauvalle kotiinlähtöä varten valmiiksi 50 ja 60cm vaatteet ja mies nappaa mukaan siitä sitten ne kummat sopivammalta vaikuttaa sit kun vauva syntynyt. Synnärille ei tarvii mukaan omia tutteja tai tuttipulloja. Tutteja tosiaan vältetään niin kauan kunnes imeminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja osastolla on kyllä hörppyytysmukit ja tuttipullot vauvojen käyttöön. Harjaa ei myöskään vielä sinne tarvii ottaa mukaan. Itsellesi imetysliivit ja liivinsuojat. Vauvoille löytyy kaikki talon puolesta Mobile meillä oli kakkosella, mutta tosi turha kapinen meille. Vauva ei ollut sängyssä juuri yhtään. Yleensä sylissä, kantoliinassa tai lattialla. Eli eipä tullut mobilea katseltua.
Maaemo omasta halustasiko käyt äippäpolilla juttelemassa synnytyksestä vai ehdotettiinko sitä sulle? Mullahan oli kans imukuppisynnytys tuo edellinen ja muutenkin hankala, mutta olen vain neuvolassa jutskannut asian tiimoilta eikä muuta ole tarjottu.
huhtimasu joo, varmasti tollaisilla juoksulenkeillä vauva syntyy
chilipapu, neliapina ja pomm meitähän onkin sitten useampi, jotka viimeksi 7 vuotta sitten saaneet vauvan. Paljon ehtii tuossa ajassa unohtua
Nyt jatkan putkimiehen odottelua....

 

Milas neuvolantäti sanoi mulle että täällä kutsutaan ylimääräiseen tarkastukseen ja keskusteluun automaattisesti toimenpidesynnytyksen jälkeen! Olisiko sitten sairaalakohtainen juttu? Kannattaa ehkä kysyä neuvolassa! Toivottavasti miehesi toipuu pian!

Täällä mä keikun hereillä, vessassa tullut ravattua tälleyölle jo viidettä kertaa. Alkoi
tympäistä ja nousin ylös. Onneksi mies tuli eilen työreissusta kotiin. Saan nukkua aamulla pitkään jos kykenen!

Riittäisikö tämä valitukseksi tällä kertaa!

 

Joo täällä kanssa pääsee lopuksi vielä synnytystapa-arvioon jos edellisessä synnytyksessä oli mitään ongelmia. Mä en tosin ehtinyt kun oon useammasta muusta syystä joutunut ravaamaan polilla koko ajan.
Eilen taas huolestuin kun oli niin hiljaista. Popsittuani sokerimässyt, alkoi mylerrys kuitenkin normaaliin tapaan. Joko rd-ruokavaliolla on sokerit liian matalalla koko ajan tai sitten vauva on löytänyt asentonsa. Painetta on alapäässä niin ettei sängyssä käännytä eikä kävely suju joten veikkaan jälkimmäistä. Ei ole pyörinyt enää. Veikkaan että lapsivesi on myös radikaalisti vähentynyt. Sama tapahtui viime raskaudessa ihan samaan aikaan. Tää on ihan klooni esikoisesta.

Mietin tossa eilen kun posti toi äänestyslappusen että mahtaakohan sitä keretä ikinä äänestämään...
No toivotaan ettei tää mene yliajalle muutenkaan. Käveleminen on kauheen vaikeeta. Aattelin jättää miehen kummipojankin synttärit suosiolla väliin. Ei vaan jaksa juosta jotakin lahjaa ettimässä ja sitten kattella kaikkia niitä herkkuja syömättä niitä. Tai sitten mätän kakkua poskeen ja jätän merkkaamatta sokerit... No ei ne edes välttämättä nouse.... Ärsyttää!

 

Noista tuteista ja tuttipulloista sairaalassa, niin se on aika sairaalakohtaista. Oysissa on tähän mennessä (2 kertaa), aina annettu tutti melkein heti ja kun vauva ei jaksanu imeä rintaa kunnolla synnytyksen jälkeen niin kätilöt läppäs tuttipullon suuhun ja antoivat lisämaitoa. Ainoo ihmetys mulla oli se, et ku lupa kyllä kysyttiin, tai siis sitä ehdotettiin, mut ite en jostain syystä saanu syöttää sitä ekaa pulloa. Tää siis 2010.
Tosin meillä piti vauva saada syömään tiheämpään pienen koon vuoksi, sekä sen, että verensokerit tahto ens alkuun olla niin matalat. Sit ku maitoa kunnolla tuli, ni mentiin pelkällä imetyksellä.
Sitä myös kritisoin todella paljon, että lasten lääkäri oli ehdottanu imetyskertojen vähentämistä, sen aikaa että saatiin verensokerit pysymään yli 3, niin kätilöt sano mulle että vuorokausi mennään niin, etten imetä lainkaan. Tän sain vasta tietää kotiutus papereista.
Ja se, että piti moneen otteeseen pyytää että joku tulee opastaan sen lypsykoneen käyttö. Tai siis kasaaminen, sen käyttöhän nyt ei niin vaikeeta ole =)
Että syytän osittäin kyllä heidän käyttäytymistään siinä, että ens alkuun ei meinannu millään maitoa tulla.
Mulla ku oli edellisestä kerrasta tuollon aikaa se 6 vuotta...

Eilen saatiin jo pikkusen tehtyä asioita eteenpäin. Esikoisen muutto toiseen huoneeseen ja olihan urakka! Tänään sitten jatkuu tuon kuopuksen muutto tuonne omaan huoneeseen...Äitille kova pala... :'(

Täälläkin alkaa yöt olemaan sitä laukkaamista vessassa, n. tunnin välein saa olla menossa. Ei hauskaa...Tai oikeestaan 24/7 menee suurinosa ajasta vessassa laukkaamiseen...No, periaatteessa positiivistahan se, ku tietää et vauva on alempana.
Nyt aamupalalle ja miestä herätteleen, päästään sit jatkamaan hommia jahka toinen on heräilly. Tänään sit saakin kaivaa noi vauvan vaatteetki lipastoon :heart:

 

buam On kyllä sairaaloissa eri käytännöt. Koksissa sai 09 oikein anella lisämaitoa jos sitä halusi. Kun kävit kysymässä niin sanottiin vaan, että jos vielä yrität imettää. Viimein sanoin jo, että jos vaikka en. Olen yrittänyt imettää yli 2 tuntia ja toisella on hirveä nälkä ja maitoa ei tule tarpeeksi. Sain lisämaitoa ja kappas- vauva nukkui heti varmaan 4h pätkän... Mut imetys kyllä onnistui ihan hyvin ja ohjausta sai riittävästi. Varmaan kaikki kätilöt kysyivät että tarvitseeko apua imetyksessä.

(.) Vessassa ravataan täälläkin 3-4 krt/yö, lisäksi valvoin esikoisen kanssa viime yönä 2h. Ja likka herääkin sitten kivasti 06.15 ylös |O mutta kaikkeen tottuu... Nyt onkin sitten jo talo siivottu lattianpesua myöten ja kohta likalle ruokaa laittamaan. Isäntä lähti käymään Jyväskylässä äidillään hakemassa peräkärryllä rekiä tms kotiin, joten tulee vasta iltapäivällä takaisin.

On supistellut monta kertaa päivässä, välillä kipeämmin ja välillä ei, mut ei näillä kyllä synnyttämään vielä lähdetä, ei lähellekään. Esikoista odottaessa oli ihan sama juttu. Huomenna olis kaverin muksun synttärit ja muuten tämmöinen tasainen "arkihulina" päällä. Odotan jo sitä 3pv "lepolomaa" siellä sairaalassa kun ruoka tulee valmiina neneän eteen ja kukaan ei roiku lahkeessa koko aikaa. Ei tarvitse käyttää koiria, ei siivota, ei pyykätä, ei laittaa tiskiä ... Vitsi vitsinä, likkaa tulee kyllä varmasti ihan hirmuinen ikävä ja ei se sairaalassa olo mitään kovin hääviä ole. Kyllä sitä sieltä aika äkkiä takaisin kotiin haluaa...

-snowball ja tyyppi 38+0 POKS

 

Täällä vielä yksi hyppäisi mukaan kyytiin viime metreillä:wave: jos vaan mahtuu tietenkin. Olen seuraillut ja lueskellut tätä pinoa ihan alusta alkaen, mutta olen ollut niin pelokas tämän raskauden suhteen (keskenmenoja paljon), että en ole uskaltanut liittyä mukaan. Elokuisista 08 ja 09 tipuin pois ja sen jälkeen ajattelin, että en pinoudu mihinkään kuukausipinoon enää koskaan, mutta nyt loppumetreillä jotenkin kaipaa jo sitä vertaistukea, että päätin rohkaistua =) Tuonne keskenmenon jälkeen plussanneisiin olen kyllä harvakseltaan kirjoitellut kun siellä kaikki kokeneet samoja juttuja. Sinnekin tosin liityin vasta raskauden puolivälin jälkeen. Nyt olisi kiva vaihtaa ajatuksia suunnilleen samoilla viikoilla menijöiden kanssa myös.

Pitikö täällä ilmoitta yksityisviestillä tietoja? No laitan nyt tähän kuitenkin selvästi:

LA 26.4. syyslaulu 31 KOKS kolmas poikalupaus

Toi poikalupaus on kyllä vähän epävarma mun mielestäni ku sain kuvan vain palleista ilman jatkopalaa, mut annetaan olla nyt noin.

Täällä oli jo kaksi synnyttänyttä, onnea MAR-I ja heituska kovasti :flower: Ja muutama muu taisi olla jo aika lähtötunnelmissa. Onneksi kaikilla jo hyvät viikot menossa ja varmasti pian alkaa tulla lisää vauvauutisia =)

Minä odottelen tätä kolmatta tavallaan yksin kun meillä tuli ero vauvan isän kanssa joulukuussa. Hän on kyllä odotuksessa mukana ja tapaamme ihan viikoittain, mutta ei olla enää yhdessä ja asutaan tietysti erillään. Kaksi vanhempaa lasta ovat jo 9 ja 11 v ja heillä eri isä. Minulla siis yli 9 vuotta edellisestä synnytyksestä ja vauva ajasta aikaa mutta eiköhän se siitä. Kovasti toivon vauvan syntyvän vähän etuajassa kun on näitä ylävatsakipuja aika paljon, ei raskausmyrkytykseen liittyviä kuitenkaan onneksi. Tänään on virallisesti ensimmäinen äitiyslomapaivä Vuosilomaa olen kyllä viettänyt jo kolmisen viikkoa.

Tsemppiä kaikille tasapuolisesti ja ihanaa kun saa nauttia näistä aurinkoisista kevätpäivistä pimeän talven jälkeen

syyslaulu ja örvelö 34+4

 

syyslaulu tervetuloa viimeisille odotusviikoille mukaan
buam itekin Oysissa synnyttäneenä muistan, että tuttipullosta annettiin lisämaito, mutta tuttia ei edes tarjottu enkä pyytänyt. Riippuu tosiaan sairaalasta, vuorossa olevista hoitajista jne. Mutta meidän muksuille ei lisämaitoa annettu kovin helpolla. Tyttö kun meni keltaiseksi ja joutui olemaan kolme vuorokautta sinivalossa niin silloin onneksi antoivat öisin, kun ei mun maito vielä riittänyt.
Meitä pöllöjä on täällä nyt pino täynnä, kaikkia meinaa vissiin vaivat huonot yönunet No, eipä ne tästä taida parantua vauvan syntymän myötä ihan heti. Ainakin meidän vauvat on ollut yösyöppöjä ja yökukkujia pitkään.

 

Hei vaan ja tervetuloa uudet odottajat!

syyslaulu Minullakin takana kolme peräkkäistä keskenmenoa ennen tätä raskautta (9/09, 3/10 ja 7/10). Alkuun ajattelin myös tässä raskaudessa, että en kirjoitele, mutta mukaan kuitenkin tulin heti alkumetreillä.

äizikkä taitaa olla vauvan haussa, kun ei ole kirjoitellut.

Minulla olo on helpottanut. Kaksi yötä ollaan menty ilman närästyslääkettä. Maha on selvästi pudonnut alaspäin, ja sen kyllä tuntee tuolla alakerrassa. Mutta ei haittaa. Saahan siellä jo jotain tuntuakin näillä viikoilla. Supistuksia odotan vain malttamattomana, että käynnistys onnistuisi helposti kalvot puhkaisemalla.

Lisämaitoa sai ainakin vuonna 2008 suht helposti Naistenklinikalla. Meidän vauvalle se tarjoiltiin lähes automaattisesti lääkärin määräyksestä, kun paino oli ensimmäisen vuorokauden aikana pudonnut 7%. Kotiin päästiin 1,5 vrk synnytyksestä sillä ehdolla, että lisämaitoa annetaan myös kotona ja painokontrolliin tuodaan osastolle 3vrk iässä. Sen jälkeen mentiinkin osittaisimetyksellä 4kk.

Tuli sitten vähän äksöniä tällekin päivälle. Hyllynkannake petti keittiön kaapista ja kolme tusinaa Iittalaa tuli alas niin, että helinä vain kävi. Kyllä harmittaa. No on sitten ensi viikollekin jotain toimintaa kun pitää lähteä Ikeasta uusia laseja hakemaan.

Vauvalle kaikki valmiina. Vaipat vain ostaa sitten, kun kauppareissulla muistaa. Hyviä uutisia saatiin miehen siskolta. Pääsee tod.näk. meille lapsenvahdiksi, sitten kun sen aika on. Saa ilmeisesti työasioita järjestettyä siihen malliin. Jotain positiivista siis siinä, että vauvan syntymäpäivä tiedetään lähes etukäteen.

Jään odottelemaan tilannepäivitystä siitä, kuka seuraavan nyytiin saa.

Scala ja Taimi Itunen rv 37+2

 

Tervetuloa mukaan viiva ja syyslaulu :flower: Lisäilin teidät mukaan

Tuteista ja lisämaidosta sairaalassa on ollut puhetta. SatKs:ssa on molempia kyllä myös saanut ihan sairaalasta. Esikoiselle -06 tuotiin tutti, jopa ilman, että sitä pyysin ja lisämaitoakin muistaakseni pari kertaa sai. Tosin itse en saanut sitä vauvalle antaa vaan lastenhoitajat hoiti sen homman. Tokalle -08 en tuttia sairaalassa pyytänyt, enkä ottanut itsekään mukaan ja kokeilinkin tuttia ekan kerran hänelle vasta parin viikon ikäisenä. Ei poika sitä sitten enää huolinutkaaan. Kolmosen kohdalla ajattelin, että otan tutin itse mukaan sairaalaan ja annan sen vauvalle suosista samantien, koska koin kakkosen kanssa välillä hankalaksi sen, että sain itse olla sit koko ajan "tuttina". Ja mulla ei imetys tuosta tutista häiriintynyt. Kolmoselle -09 sain sairaalassa lisämaitoa heti kun sitä vain pyysin. Ja silloin mulle vaan tuotiin pullo ja sanottiin, että anna tosta. Muutenkin tuntu kolmosen kohdalla, että siellä sairaalassa kävi kätilö suurin piirtein kerran pari päivässä vaan lähinnä kattomassa oonko mä vielä siellä. Mutta eipä se mua häirinnyt kun ihan mielelläni hoidin vauvaa itsekseni.

Jännityksellä odotellaan seuraavia vauvauutisia. :heart:

Ja itsellä muuten poksuis tänään viikot 37+0 ! Täysiaikaisia siis oltais! =)

Adrianna ja kirpputyttö

 

Heips taas! Ihan ensiksi onnea vauvaantuneille minunkin puolestani!!!

Milas toivottavasti sun ei tarvitse ihan yksin synnyttämään lähteä.

mamsen meillä esikoinen oli myös ihan reilun kokoinen (lähes 5kg ja 57cm). Olihan häntä sitten helppo käsitellä ja hauis kasvoi. Kun vain tämä uusi tulokas ei tuosta enää paremmaksi laittaisi. Pakkaan silti varuiksi myös hieman suurempiakin vaatteita mukaan.

Täällä on myös yöt yhtä vessaravaamista. Muutenkin mulla on öisin menossa sellainen farssi mun tyynyjen kanssa. Supistuksetkin sattuvat jo ihan kovastikin välillä.
Tänään tuli onneksi osteskeltua vaaville kotiintulovaatteet yms. tarvikkeet valmiiksi. Pian alkaa olemaan täällä kotosallakin kaikki valmista.
Nukutatteko te muut aluksi vauvaa suoraan pinniksessä vai esim. pakkauksessa aluksi?

 

Argh!

Olo on tässä osoitteessa tuskainen, turhautunut, ahdas ja tukala. Tekisi mieleni kiroilla kuin rekkamies konsanaan! Mies lähti illanviettoon, jonne minutkin oli kutsuttu. Pakko oli kuitenkin jättää välistä, kun koko päivän on ollut niin paksu, tukala, nuutunut ja ikävä olo. On vaikeaa itseasiassa sanoin kuvailla, millä lailla olo on huono, mutta se vain on. Tukala ja hankala.

Varsinaisia kivuliaita supistuksia ei ole tullut, mutta veikkaan että supistuksia on ollut ilman että oon niitä varsinaisesti tuntenut. Ensi viikolla se sitten selviää, sillä mulla on viimeinen neuvolalääkäri. Hän sitten katsoo onko paikat miten kypsyneet ja mä täällä rukoilen, että olisivat! Ultraa meillä ei tehdä, vaan vauvan paino- ja asentoarvio heitetään sitten ihan käsikopelolla. Mahtaa tulla tarkka tulos! Se kiukuttaa, mutta minkäs teet. En mä enää tässä vaiheessa yksityiseen ultraankaan viitsi mennä.

Välillä meinaa ihan itkettää, kun niin paljon haluan että jotain jo tapahtuisi. Olo on niin vaikea joka päivä ja koko elämä on paussilla. Joka päivä elää henkisesti sellaista "sitten kun" -elämää ja fyysisesti löllyy ihan jaksamisensa äärirajoilla. Tiedän, että lapsi tulee kun on tullakseen, mutta jos vain voisin, tuuppaisin ja puristaisin poikasen ulos nyt! Eihän hänellä ole enää kehityskään kesken, vaan ihan hyvin voisi tänne tulla.

Anteeksi tämmöinen vali-vali-viesti, mutta muita ajatuksia ei juurikaan nyt päässä pyöri.

Santtu ja katkarapupoika 35+5

 

Moi!

MAR-I:lle suuren onnittelut:heart: sekä uusille tervetuloa!

Tosiaan jännät ajat alkaa olemaan käsillä, täällä tosin ei vielä tietoakaan synnytyksestä. Pientä supistelua on ollut ja vauva on ollut jo pitkään pää alhaalla, mutta olo viikkoihin nähden ok.

Tän viikon olen ollut nyt äippälomalla, kyllä on sitten ihanaa Vauvan vaatteet sain pestyä, mutta muuten kaikki vielä tekemättä. Tai no vaunut on valmiina ja pinnis ilman patjaa

Viiva: meillä aluksi pinnikseen laitetaan laatikosta pesä vauvalle. Meidän pinnis on vielä normaalia isompi, joten laatikko tuntuu aluksi paremmalta vaihtoehdolta.

Keskustelua on käyty laitoksella tutin ja lisämaidon käytöstä. Tuntuu käytännöt vaihtelevan sairaaloittain. Itse ainakin toivon, ettei selän takana anneta tuttia tai lisämaitoa. Voi olla et mul on vääräkäsitys ja omat kuvitelmani, mut jotenkin ajattelen noiden häiritsevän aluksi vauvan imemistä rinnalta. No pääasia tietenkin, et vauva saa ruokaa. Kotiintulovaatteeksi ajattelin ottaa 56cm vaatteet.

Tällä viikolla oli lääkärineuvola ja kaikki edelleen hyvin. Ainoastaan käsikopelolla kokeiltiin, et vauva on raivotarjonnassa ja paikat kiinni. Siinäpä kaikki! Painoarviosta, ultrista ym. täällä ei ole tietoakaan

Omasta olosta sen verta, että vaikka kaikki sinällään hyvin, niin kyllä iltaisin on välillä jo tukala olo ja maha kypsyttää. Ja yölliset vessaravaamiset on tuttua täälläkin! Ehkä ärsyttävin vaiva on ollut levottomat jalat, johon auttaa iltamyöhään kävelylenkki. No mies ei mua päästä kovin myöhään yksin kävelee, joten ollaan sitten vietetty laatuaikaa yhteisten kävelylenkkien merkeissä:heart:

Mukavaa loppuaikaa mahojen kanssa mammat=)

Nippiäinen rv 35+6 ( vai otanko pari minuuttia ennakkoa ja POKS 36:heart

 

Tuosta painoarviosta, monella se on ollut ja moni odottaa siihen pääsevänsä myös, tää on mulle aika "outo" juttu, kun vaikka tää on mun 3. lapsi, ikinä ei mitään synnytystapa arviota ole tehty, eikä mitään painoarviota viimeisillä viikoilla.
Viimeinen lääkärineuvolakin on nyt torstaina, viikkoja tuolloin 37+3. No, onhan tuolla oma ultra, että painoarvion siitä vauvasta saakin, mutta tää onkin sitten ensimmäinen kerta ikinä.
Mutta ihanahan se on että niitä tehdään. =)

Noista tuteista vielä, niin kyllä multa on aina kysytty kuitenkin sairaalassa, että saako vauvalle antaa tuttia. Tutilla sain sitten hyvin vauvan rauhoteltua hyvin sinne sinivaloon, kun ei syliin voinut ottaa.

Viime yönä heräsin useampaan otteeseen supistuksiin jotka astetta kipeämmät entä menkkakrampit. Sillain heräsin, että unen läpi se kipu tuli, useamman kerran niitä tuli, mutta en katsellut edes kelloa. Asettuivat sitten jossain vaiheessa.
Saatiin nyt siivottua nuo huoneet ja laitettua lapset omiin makkareihin, mulle oli kova pala laittaa tuo pieni omaan huoneeseen, mutta itse asiassa vauva nukku siellä paremmin entä ehkä never! Kertaakaan ei herännyt tms.
Vielä pitää sit siirtää paavon sänky meidän makkariin, mutta se saa nyt olla toistaiseksi tuolla neidin huoneessa. Tuntuhan oudolta koota miehen kanssa pinnistä, kun aikalailla tasan vuosi sitten se tehtiin viimeksi. Samoin sai nostella noita vauvan vaatteita lipastoon. Outoa...
Hmh, taas on nälkä....nyt kuitenkin aamukaffet, aurinkoista päivää kaikille!

buam ja paavo 36+6

 

Heippa kaikille=)!

Meillä vauvan ensisänkynä on toiminut parin viimeisimmän kohdalla vanhojen Brio vaunujen kantokoppa, joka on säilynyt vaunuja paremmin nättinä. Siinä on vauvaa kätevää siirrelläkkin, sen voi yöksi asettaa pinnasänkyyn tai päivällä tarvittaessa kantaa mukanaan huoneeseen missä itsekin sillä hetkellä oleskelee... Meidän äitiyspakkaus laatikot on vuosien varrella niin kärsineet, ettei niihin vauvaa viitti laittaa nukkuun...

Mulle kans sairaalasta tarjottiin tuttia esikoisen kohdalla, ettei vauvan imu olisi niin kova rinnalla(mulla meni heti rinnanpäät halki). Hoitaja sanoi ettei vauvan imu oo niin kova kun saa imee syöttöjen välissä... Siitä lähtien on aina ollut sairaalaan mennessä omat tutit mukana, jotenki tuntuu kivemmalta kun ne sairaalan tutit. Eikä oo kyl imetyksen onnistumiseen vaikuttanut tuo tutin tarjoominen...

Keskiviikkona sit ois tuo äitipoli keikka. Saa sit tietää mikä on syntymäpäivä, ellei nyt ennen sit päätä syntyä(eilen illalla taas luulin että viimestään yöllä lähetään synnärille, sen verran oli kipee olo). Ja ihan kiva muutenkin saada tietää vähän tota painoarvioo, kun on tää masu ollu ennätyksellisen iso muihin raskauksiini verrattuna, jopa kolmonen oli pienempi masuna vaikka syntymäpaino oli 4660g. Oli tosin pari viikkoo yliaikanen ja tämä ei onneks sitten yliaikaseks pääse sen käynnistyksen takia

Hyviä vointeja! Jäädään jännään taas uutisia!

anna79 ja PikkuKuu 36+5:heart:

 

Täällä ei tietoakaan synnytyksestä :wave: Edelleen sitä mieltä että kaks viikkoa mennään eikä kyllä haittaisi ollenkaan! Olo on siis erittäin hyvä, mitään suurempia kolotuksia ei ole ollut ja yötkin on vielä suhteellisen ehyitä. Supistelee toisaalta tosi paljon, mutta selkeästi mitään ne ei tuolla alhaalla tee kun kanavaakin oli 3 cm jäljellä viime lääkärissä. Huomenna olis seurava neuvola, piti olla perjantaina, mutta neukkatätin oma lapsi oli kipeä niin peruuntui. Toivottavasti pikkuisella on kaikki ok, siltä ainakin liikkeiden mukaan tuntuu. Olis ihana päästä ultralla katsomaan vauvaa ja etenkin kokoa, mutta sellaista ei meillä tarjota. Ikävä kyllä. No neiti oli iso ja isopäinen ja hyvin tuli ulos niin eiköhän tämäkin mahdu tulemaan

Tuteista ja lisämaidosta oli puhetta ainakin. Toivon ettei vauvalle anneta maitoa, varsinkaan pullosta. Neidillä olisi ollut kauhea nälkä ensimmäisinä päivinä ja maito ei ollut noussut niin lypsin muutaman tipan lusikkaan ja annoin sen ennen imetystä että sai jotain mahaan ja rauhottui ja jaksoi syödä suuttumatta. Toimi meillä ainakin hyvin ja olen enemmän kuin tyytyväinen etteivät antanut lisämaitoa vaikka pyysin. Heti kun annoin lisämaitoa pullosta imetys alkoi kärsimään. Neiti ei millään olisi jaksanut imeä kun pullosta sai niin helposti ja heti, onneksi sain kuitenkin imetettyä osittain melkein 6kk. Tutin sen sijaan annoin heti synnärillä ja imuotteeseen ei onneksi vaikuttanut. Oli niin helppoa välillä antaa tutti, muuten toinen olisi roikkunut tissillä 24/7.

Kotiutumisvaatteet laitoin kokoa 50. Vaikka neiti oli 53 cm ja 4kg niin 50cm vaatteilla mentiin ainakin ensimmäinen kuukausi.

Muuttamaan ei olla vieläkään päästy tai siis nukkumaan uuteen kotiin, tavarathan siellä on jo melkein kuukauden. Kaikkea siellä on kyllä sattunut ja tapahtunut, viimeisimmäksi perjantaina sähkömies naulasi naulan lämminvesiputkeen, joka vuosi keittiön lattialle. Nyt odotellaan kosteusmittausta maanantaille että varmistetaan ettei lattian alle päässyt vettä. JES. Ei voinut vielä vähän enemmän viime tipalle mennä!? Olis ihana ehtiä vähän rauhottua uuteen kotiin ennenkuin vauva tulee, ei pitäis olla liikaa vaadittu!

Eilen pääsin pitkästä aikaa vähän tuulettumaan. Parhaalla kaverilla oli syntymäpäivät ja se laittoi racletteja ja istuttiin kavereiden kanssa iltaa. Että oli rentouttavaa olla kavereiden kanssa ilman pikkuneitiä. Oli ensimmäinen kerta kun olin jossain istumassa iltaa sitten uudenvuoden Pitäis ehkä useammin lähteä Onko muut tällaisia ettei millään malta jättää lapsia hoitoon ja lähetä käymään jossain vaikka ihan vaan autolla?

Mutta nyt ikeaan ja uudelle kodille siivoilemaan ja laittamaan! Hyviä vointeja kaikille!

Pikkis ja Salamatkustaja 38+1

 

painoarviosta Mulle ei ole tehty koskaan. Ekaa odottaessa lasketunajan kynnyksellä terkkari vaan kokeili masun päältä ja arvioi päin metsää vauvan 3,5kg. Itekin tunsin silloin, että maha oli niin täynnä vauvaa ettei mikään pieni voi olla niin kuin ei ollutkaan. Mutta muuten ei mitään oo tehty. Oma fiilis on, että vauva tulee olemaan jotain kakkosen luokkaa (hän oli 51cm ja 3990g). Mahassa tuntuu olevan vielä tilaa vauvan kasvaa kovastikin toisin kuin esikon kohdalla. Hänen kohdallaan tässä vaiheessa maha tuntui repeävän liitoksistaan
Öisin kyljen kääntäminen on ihan mahdoton operaatio. Maha tuntuu olevan silloin tosi kireä ja painava ja ihan sattuu asennon vaihdot. Miten muilla?
Viime yönä heräsin siihen että tuli pari kipeää supistusta. Siinä jo mietin, että noinko tuo saunominen teki tehdävänsä, mutta ei sentään
pikkis toivottavasti ei ole tullut mitään kosteusvauriota ja toivottavasti pääsette pian uuten kotiin ihan kunnolla.
anna79 tehdäänkö sulle suunniteltu sektio?
Santtu82 voimia vielä viimeisille viikoille. Loppusuoralla ollaan. Mullakin on välillä selittämätön ahdas ja tukala olo, mutta kuuluu asiaan. Esikoisen kohdalla sitä vauvan syntymää ehkä vielä odottaa malttamattomammin. Meillä nuo isommat vilpertit pitää niin hyvin vauhtia ja puuhaa yllä ettei ehdi jatkuvasti miettimään milloin vauva syntyy

 

Odottavan aika on piiiiitkääää.

Milas, juuri noin! Minäkin kun tässä esikoista odotan, niin aikaa on ihan toisella lailla keskittyä paitsi itseensä myös vauvaan ja kaikkeen mahdolliseen mikä tähän liittyy. Se korostaa myös sitä, että on aikaa ihmetellä omaa "tukalaa ja huonoa" oloaan, jolloin oireetkin tietysti ja luonnollisesti suurentuvat.

Mulla tilannetta pahentaa tietty vielä se, että oon joutunut olemaan saikulla koko raskauden. Ensin 3 kk:tta sen oksentelun takia, jolloin olin varsin lamaantunut ja ihan kaikki elämässä oli todellakin pausella. Sitten sen hullun esimieheni takia koko loppuajan ennen äitiyslomaa. Mulla on siis ollut aikaa laittaa esim. kaikki konkreettiset asiat ojennukseen jo ennen varsinaista äitiyslomaa. Siitäkin syystä alan olla jo niin valmis ja siksi juuri nämä viimeiset päivät ovat niin hitaita, tyhjiä ja aikaa itsetutkiskeluun on oikeasti aivan liikaa.

Joku voisi ajatella, että hyvä vaan, jos saa olla raskauden lopussa näin paljon kotona ja keksittyä odottamaan kauan haluttua ja toivottua esikoista. Mutta mun menevälle luonteelle ei oikein sovi... Etenkin, kun fysiikka rajoittaa menemisiäni enemmän kuin mihin olin varautunut. Ja sitä paitsi, käytännössä kuitenkaan saikkuaika ei ole ollut kovinkaan nautinnollista. Siitä esimiehestäni seurasi mulle paljon murheita ja surua, ahdistusta, huonoa oloa ja heikkoutta. Ei siinä ollut aikaa eikä mahdollisuutta nauttia raskaudesta tai odotuksesta. Pikemminkin päin vastoin, olen ollut stressitilassa koko raskauden, mikä on ihan varmasti yksi syy siihen, että lapsemme kasvukäyrä on pieni.

Aikaa oli hoitaa kaikki käytännönasiat ajoissa ojennukseen, mutta kaikki henkinen työ jäi tekemättä. Aluksi, koska oksentelin eikä voimaa ollut mihinkään muuhun kuin järjissään selviämiseen. Ja sitten näiden työkuvioiden setviminen ja niistä kärsiminen vei kaiken energian ja tilan niiltä ajatuksilta sekä henkiseltä työltä, joka ois ollut tärkeää raskauden kannalta. Nautintoa tämä ei siis valitettavasti ole ollut, niin kuin sen ois mun mielestä kuulunut olla. Siitä on paha mieli ja se harmittaa. Mahakuviakaan ei olla otettu tästä syystä enkä oo jaksanut kirjoitella muistoja raskausajasta jälkipolville...

Yritän kuitenkin nyt olla surematta sitä liikaa. Tilanne vain on tämä. Ja kaikista tärkeintä on kuitenkin tämä vauva ja se, että kohta hän jo tulee luoksemme. Yritän keskittyä vain siihen.

 

Noista paino-ja synnytystapa-arvioista: ei mullekkaan koskaan kolmen edellisen kohdalla ole semmosia tehty mutta nyt tuolla uudessa neuvolassa on ultra aina lääkärissä niin on saanut sen painoarvion sit.Synnytystapa arviota ei tietenkään kun kaikki edelliset olleet kuitenkin yli 3,6kg niin kyllä sieltä mahtuu Ei tämäkään niin kauheen pieneltä tunnu.Täyttää mahan jo aika hyvin mutta möyrii silti kunnolla.

NeliApina ja p-p 34+2

 

Santtu mulla oli viime raskaudessa ihan sama tilanne esimiehen kanssa. Otin loparitkin ja jouduin olemaan työsuojelun kanssa tekemisissäkin kun pomo oli tosiaan... No loppu hyvin kaikki hyvin. Juorusi mun asioita ympäriinsä ja sellaista. Hormonit teki myös temppuja. Käytännössä mä itkin koko ekan ja tokan kolmanneksen. Paha olo ei ollut mutta en päässyt liikkumaankan iskiaksen takia. Olo kuitenkin koheni loppua kohti kun aikaa kului ja kevät tuli. Voin sanoa että siinä vaiheessa kun vauva on syntynyt, ei muista paskasta työpaikasta enää yhtään mitään kun on pää täynnä muuta. Sitten jonkin ajan päästä kun on kunnolla etäisyyttä, voi jo vähän naureskella itselleen kuinka hormonihuuruissaan syytti vielä itseäänkin ihan turhaan, vaikka ainoa viallinen oikeastaan on k-pää pomo joka on jo aikaa sitten mustannut koko alallakin oman maineensa, eikä suinkaan onnistunut mua siihen samaan suohon vetämään.

Mua alkaa risoa tilanne mun miehen kanssa. Mä oon hoitanut pojan suurimmaksi osaksi tähän asti. Nyt sitten kun en pääse oikein liikkumaan tai tekemään mitään, sillä menee hermot kun ei pääse tekemään asioita omassa järjestyksessään vaan esikoinen temppuilee päiväunille mennessään tai tarttis jotakin heti. Eikä ole kuin vasta pari päivää mennyt että se on kotona. Mulla on ollut mun isä apuna päivisin, mutta en mä sitä halua koko aikaa rasittaa.
Tuntuu että parisuhteen kannalta hankalin on ollut tää toinen odotus. Ensimmäinen oli paljon helpompi. Tuntuu ettei oikein ymmärrystä riitä tälle mun fyysiselle tilalleni vaikka oon paremmassa kunnossakin tällä kertaa. Mies on toki ollut tosi paljon töissä (tehnyt varastoon), joten on tietysti stressaantunut. Kai sitäkin pitäis koittaa ymmärtää. Mutta silti tuntuu niin raskaalta tehdä edes ruokaa. Ihan mahdottomalta suorastaan. Olis vielä aika monta suuta ruokittavana täällä. Aattelin et meen piiloon peiton alle.

Lisäks masentaa etten tiedä tänään jotenkin yhtään miten päin tuo vauva tuolla mahassa on. Yöllä heräsin selälläni nukkumasta, vauva poikittain. Viime päivät kun on ollut niin hyvin raivotarjonnassa. Nytkin liikkuu, mutta pää ei ainakaan ole lähtökuopissa... Luultavasti ne on kuitenkin kädet jotka viuhtoo alavatsalla. Ärsyttää tommoset takapakit.

 

Hellou!

kuulumisia täältäkin suunnalta. vietin sitten tänään vajaa 4 tuntia kättärillä, kaaduin suoraan mahalteen... kävin tsekkaamassa, et kaikki on hyvin ja kaikki siis on hyvin =)

täälläkään ei mitään painoarvioultraa ole, ja vaavan koko onkin huolettanut, kun sf-mitta huitelee yläkäyrillä. siinä sit lekuri samalla kun ultras ni katsoi kokoa, ja antoi arvion et tällä hetkellä ois n. 2800 g (viikkoja 35+4) eli jos LA:an menee, niin sellainen 3500 g vähintään... aiemmat lapset ollu paljon pienempiä, vaikka toinen meni 6 päivää yli. toivon, ettei ois kauhian isokokoinen sit kun syntyy.

vaivoina täälläkin kuumotus!! en voi nukkua, ellei oo ikkunat auki makkarissa, ja jalat peiton ulkopuolella. vessassa tulee ravattua noin. 3-5 kertaa yössä, suhteellisen rasittavaa.

vauveli ollut jo monta viikkoa pää alaspäin, muttei vielä lähtökuopissa kuitenkaan.

verenpaineet nousussa ja turvotusta, nyt sit tarkkaillaan, ettei tulis raskausmyrkytystä, ensimmäisestä oli, ja siks käynnistettin (syntyi rv 39+2).

ja tosiaan, siitä kun edellisen kerran on ollut synnyttämässä on kohta 5,5 vuotta, vähän kyllä jänskättää, et miten menee, ja kerkeekö saamaan mitään kivunlievitystä :O
kaikki asiat on varmasti muuttunut tässä vuosien aikana, silloin kun kaksi aiempaa on syntynyt (PHKS) lisämaito annettiin pullosta, ja tuttia tarjottiin enemmän kuin auliisti saas nähdä miten on nyt.

niin, ja lekuri sanoi, että kohdunkaulaa ois jäljellä muutama sentti ja ulkosuu sormelle auki, mikä tosin on varsinkin uudellensynnyttäjällä ihan normaalia (eli ei vissiin tarkoita yhtään mitään, et ois tulossa tms.)

mukavaa loppuodotusta kaikille =)

Hiikka ja juniori rv 35+4

 

Huh huh huu pitkästä aikaa! Olo on tukala, ahdistava ja vielä tukalampi syömisen jälkeen.Ja ne liitoskivut on yhtä helevattia! Mahatautia on sairastettu jonka takia kävin sairaalassa nesteytyksessä muuten kaikki on ok eikä vauva ollu kärsiny mitenkään taudista. Sanoivat että vauva kyllä ottaa omansa ja jättää äidin vähemmälle.
Tuteista ja lisämaidosta on ollu puhetta. Täällä ainakin K-HKS:ssa saa tutin vauvalle jos haluaa ja lisämaitoa ihan helposti. Näin ainakin oli 3 vuotta sitten, tiedä sit onko muuttunu asiat. Ei mulle edes olis tullu mieleen ottaa omia tutteja mukaan..

Meillä olis tässä vielä viikon päästä muutto edessä ja kyllä sen kestää vaikka päällään seisten kun pääsee tilavampaan asuntoon. 72 neliöisestä 159 neliöön. Että tämmöinen rutistus tässä vielä ja sit saa vauva tulla koska vaan. Tosin pakkaaminen ottaa joskus voimille mutta aina sitä virtaa jostain löytyy. Olis niin ihana ulkoilla ku hyvät ilmat on osunu kohdille mutta turhauttaa mennä ulos ku ei kumminkaan jaksa olla siellä pitkään ja sit alkaaa painaa ja ahdistaa mahan kohdalta. Välillä tekee tiukkaa kävellä sohvalta keittiöönki.

Mutta onneksi se kohta helpottaa!
zella83 ja vilpertti 36+3

 

zella83 täällä kans harmittaa ku on nii kivat ilmat, mut ei tuolla ulkona kauaa pysty olemaan, ku alkaa painaa. varsinkin jos lähtis kävelyllä, ni vähän matkaa ku on menny ni vauhti hidastuu ja jotain kohtaa alkaa kolottaa...

mut pääasia et kevät tulee, ja et vähän ees pääsee pihoille =)

 

Huoh! Kirjoittelin äsken pitkät pätkät ja sain koko tekstin sitten katoamaan.:kieh:

Eli nyt vaan nopsaa. Santulle lohdutukset, et ole ainoa jolla elämä kuin paussilla. Täällä aivan samoja tuntemuksia. Oireita löytyy jo pian enemmän, kuin lääkärikirjoista. :| Älä vaan sitä harmittele, että et ole voinut nauttia raskaudesta. Nautitaan me vaivalloiset sitten kaksinverroin, kun saadaan vaavit syliin. Sitten, kun oksentelut ja "maatuskakävelyt" ovat muisto vain.

zella tsemppiä muuttoon. Olen myös harmitellut, kun ei kykene enää tekemään kunnon lenkkejä. Käyn silti joka päivä pienellä happihaahuilulla ja tänään hain parit "aurinkotuolit" varastosta ulos. Toinen jalkojen alle, kun muuten ahdistaa hengitystä. Siinä olen sitten ottanut aurinkoa ja ulkoillut!

Me päästiin tuohon kokoarvioon, koska täällä mennään sf yläkäyrilllä jälleen (samoin esikoisesta). Onhan se oman mielenrauhankin kannalta ihan mukavaa päästä kurkkaamaan ennen synnytystä.

Jaksamisia kaikille tasapuolisesti! =)

viiva&fantti rv 36+5

 

viiva mulla kanssa huitelee yläkäyrillä, mut ei puhettakaan mistään painoarviosta oo ees ollu. ite oon kyselly, et voiskohan jossain vaihees päästä, mut terkka on ollu sitä mieltä ettei tartte, ku "ei vauva käteen tunnu isolta" :O

 

Santtu Mulla on ollu aikaslailla samat fiilikset, enkä malta odottaa, että vauvat syntyy. Odotan todella paljon seuraavaa ultraa, jossa luulen synnytysajan päätettävän. Raskaana olo ei ole oikein mun juttu. Ainoa, mikä lohduttaa on se, että tästä seuraa lopulta ne ihanat lapset.

Nyt on tosin ollut ihan ihme viikonloppu, millä tarkoitan sitä, etten ole eilen enkä tänään ottanut päikkäreitä! Tämä on todellakin ihme, sillä tämä viimeinen kolmannes on ollut erittäin vaikea pysyä hereillä. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että yöt ois saanu nukuttua jotenkin paremmin. Ennemminkin heräilen yöllä kahta kauheemmin ym. Oonkin alkanu miettimään, että jos tämä on nyt sellaista synnytystä ennakoivaa adrenaliinin lisääntymistä. Nooh, eihän kaks päivää tietty vielä kesää tee

Mulla on kans sama meininki kuin viivalla, eli laitan takapihalle tuolin, jossa möllötän päivittäin jonku aikaa. Kävelemään en oo pitkiin enää pystyny. Ihan pienestäkin nivuset alkaa huutamaan hoosiannaa.

Oonkohan ymmärtäny tuon painoarvion väärin? Siis meidän vauvoille on tehty ultran yhteydessä mittaukset, joiden perusteella lääkäri on sanonu jonku arvion. Ei olla erikseen käyty missään sen spesiaalimmassa arviossa. Ootteko muut käyny jossain oikein erillisessä?