Huhtikuun hurmurit 2015

No vau, onnea Baby3! Aikamoisen yllärin sait kokea - mukavaa odotuksen jatkoa, sulla lyheni vauhdilla lopputaival

 

Kiitos naeli ja kevis! Meillä on miehen työn puolesta yksi todella läheinen ystäväpariskunta, jonka kanssa ollaan tosi avoimia kaikista asioista ja heille kerrottiin raskaudestakin heti. Luulen, että voisin sen miehen kanssa jutella asiasta. Heillä on entuudestaan 2-vuotias poika.

Voisin antaa tuon neuvolakirjasen hänelle. Lukasin sen läpi ja oli siellä mainintaa seksistä. naeli, itseasiassa haluttomuutta täälläkin ilmenee. Ajoittain kuitenkin tekee mieli ja sillon harvon olisi hauska puuhailla, mutta sitten saakin täystyrmäyksen :/ pitää silti ajatella positiivisesti, että ainakin isällä jo suojeluvietti kohdallaan

Voi että!! Baby3, onnea ja melkoinen paukku siellä ultrassa odottikin! Onnea myös poikauutisesta! :heart:

 

Ihania ultrayllätyksiä! =) Meillä on maanantaina nt-ultra, jännittää! Pelkään ettei siellä olekkaan enää elämää Raskausoireet (oksentelu erityisesti) on kyllä jatkunut ihan kokoajan, loppuvatko oireetkin jos alkio olisi menehtynyt tms...? : /
Saako sukupuolen tietää vasta rakenneultrassa?? Onko mitään mahdollisuuksia nähdä nt-ultrassa sukupuolta, ei varmaankaan...?: /
Nyt vaan tälleen lyhyesti, lähdetään miehen kans koirapuistoilemaan kun on näin kaunis syyspäiväkin :heart:
Onnellista odotusta kaikille!
Toivoo: Magorian & tyyppi 11+4

 

Sokerirasituksesta vielä: Joudun itsekin 7.10 litkua juomaan, eli sillon mentäis viikoilla 12+jotain... Viimeksi oli paastosokeri 6.2, eli hiukan koholla siis. Pelkään vaan pahoin etten pysty kyllä pitämään niitä litkuja sisällä ollenkaan, taitaa mennä puihin koko koe.. :ashamed:

 

Heippa,

Baby3, hienoja uutisia! Onnea kuudesta lisäviikosta, pääsit tylsän alkuraskauden yli pikakelauksella! Joko olet tuntenut pienen liikkeitä?

Täällä ei mitään uutta...olo on hyvä, mutta väsymys edelleen vaivaa aika tavalla. Virkeää keskiraskautta kaivataan täällä jo kovasti, saa nähdä tuleeko sellaista lainkaan. Puolentoista viikon päästä on nt ultra, siinä välissä yksi työmatka ja muutenkin kovasti työkiireitä. Onneksi on, että en ehdi keskittyä odotteluun...

seksistä oli puhetta, meillä ei ole mitenkään vaikuttanut seksielämään tämä odotus. Mitenkään hurjan vilkasta ei kyllä ole, mutta ihan normaalisti on tavara vielä kelvannut. Synnytyksen jälkeen on kuitenkin tiedossa viikkojen selibaatti, että nyt oikeasti kannattaisi panna varastoon.

Aurinkoista päivää kaikille!

Pikku-Katti, 10+4

 

Minä en vissiin muistanutkaan maanantaina päivitellä tänne nt-ultra kuulumisia. Pikkuisella oli kaikki oikein hyvin, viikot vastasi päivälleen arvioitua ja sydän sykki vinhasti. Niskaturvotus oli 0.7mm eli ei mitään hätää. Verikokeiden tulokset ei oo vielä tulleet. Nyt alkaa sitten pelot jo aika hyvin hälvenemään ja uskon siihen että loppuun asti mennään.

Olot on vaihtelevat, pahin väsymys ja etova olo on menneet pois, mutta nyt sitten taas oksentelen useammin. Aiemmin oli lähes koko ajan vellova pahaolo ja maha möyri, mutta en oksentanut kuin pari kertaa. Nyt ei oo tuota oloa, mut melkein joka päivä halin pönttöä niin että ihan kaikki tulee ulos.
Lisäks mulla on nyt alkanut joku jatkuva päänsärky. Ei sellanen että joutuis ottaa migreenilääkkeen mutta panadolia joo. Tosi inhottava olo eikä saa oikeen mitään aikaseks kun koko ajan tykyttää. Haluisin jo vähitellen jatkaa liikuntaa mutta ei näissä oloissa..

Sokerirasitukseen tulen joutumaan bmin takia ja radia kyllä pelkään kun oon normaalistikin verensokeriltani aika herkkä, eli huomaan tosi hyvin olotilassa kun laskee vähänkin liian alas. Pelkään itse rasitustakin kovasti, koska se että lähden aamulla jonnekin syömättä tuntuu lähes kuolemantuomiolta.. Jos en syö aamulla heti kun herään niin tervetuloa pyörrytys, oksetus, tuskanhiki ja migreeni.

 

Sokeri rasitus: Meillä saa mennä rasitukseen 12-16 viikoilla ja th sanoi että mene vaikka lopussa jos pahoinvointi olisi vähentynyt rv16.

Seksi: Meillä kans ukko pelkää että satuttaa vauvaa. Pidin esitelmän vau kirjasta, että miten kaukana vauva on. Ukko vaan tuijotti viikkoja sieltä ylhäältä ja totesi että eihän meidän vauva vielä noin iso ole :-D
No selitin uudestaan ja näytin että tuossa on portti ... Mies ei ole suomalainen, joten selittäminen on haastavampaa.

Keskenmenosta: oireet voivat loppua tai jatkua. Mitään sääntöä siihen ei ole. Ja verenvuotokaan ei välttämättä ole keskenmenosta.
Itsellä yhdessä raskaudessa loppui oireet täysin rv9 ja rv10 valehtelin itseni kättärille vuotojen takia. Kättäri ja neuvola vaan selittivät että ne kuuluu raskauteen ja lopulta kättärillä todettiin keskeytynyt keskenmeno.

Toinen meni kesken rv6 ja se alkoi verenvuodolla jotka paheni ja tuli hyvin ulos lääkkeiden avulla. Silloin pahoinvointi jatkui ja rinnat olivat kipeät n. 2 viikkoa tyhjennyksen jälkeen.

(.) tänään on taas ollut vaikea päivä ja nukkunut olen todella paljon, vähän liikaakin. Kaupassa tekee edelleen kaikki hajut tosi pahaa :-(

Vielä 2 pitkää viikkoa että pääsee kättärille.

Silvia ja pikkuinen 10+5

 

Ooh, hyppäispä itselläkin viikot noin nopiaa eteenpäin onnea Baby3.

Pahoinvointi on siinä mielessä vähän helpottanut, että se ei ole enää niin vallalla 24/7. Mutta sitten välillä tulee tosi paha olo, esim. viime yönä taas valvoin 2 h kun sisällä vaan vello ja vello. Illat on myös yleensä aika hirveitä kun on huonoa oloa, hirvittävää väsymystä ja pahoja mahavaivoja. En tiedä onko närästystä vai mitä mutta ylämaha on usein tosi kipeä, kuin tulessa. Alan olla jo vähän alakuloinen, kun olen niin toivonut että nämä oireet olis näillä viikoilla jo aikalailla pois taputeltu, niinkuin esikoisesta. Mutta jatkuu vaan...

Keskenmenot on juu varmaan aika yksilöllisiä. Itsellä aikanaan loppui pahoinvointi kuin seinään ja sitten n. 4 päivän päästä alkoi vuoto... En ole nyt enää keskenmenoa oikein osannut pelätä moneen viikkoon, kun oireet on niin selvät. Mutta sitä pelkään että ultrassa huomattaisiinkin joku muu vika, joku vakava epämuodostuma aivoissa tms. Se tuntuisi kyllä ihan extrahirveeltä jos tämän 6 viikon kärsimyksen jälkeen vauvaa ei tuliskaan. Koska enempää ei taideta sitten yrittää, en jaksa.

Torstaina olis np-ultra, eli ei onneksi kauaa enää tarvitse sitä ootella!

äitii88 + mini rv 11+2

 

Täälläkin on ultra nyt takana, eli perjantaina käytiin pikkuista kurkkaamassa. Kaikki oli onneksi oikein hyvin, koko vastasi 11+4 viikkoa eli kolme päivää isompaa, nenäluu näkyi selvästi ja turvotus oli vain 0,8mm. Nyt voi vähän huokaista helpotuksesta. Pieni jännitys vielä jatkuu ensi viikon, sillä verikokeet otettiin samalla ja niistä luvattiin soittaa ensi viikolla, jos jotain löytyy. Erittäin epätodennäköisenä ainakin se ultraaja sitä piti. Uskallettiin kuitenkin jo tuleville isoveljille asiasta kertoa ja innokkaita tuntuvat olevan. Nyt vaan odotellaan, että olotila alkaisi helpottamaan ja pääsisi nauttimaan energisestä keskiraskaudesta. Tällä hetkellä kun tuntuu, että mitään ylimääräistä ei jaksa tehdä. Toivottavasti muillekin tulee tulevista ultrista hyviä uutisia.

Tuikkis3 ja pikkuinen nyt 11+3 tai 11+6

 

Onko täällä muuten muita ketkä kärsii kilpirauhasen vajaatoiminnasta? Mulla itsellä on arvot (taas) heitelly miten sattuu, nyt thyroxin-annosta nostamalla koitetaan saada kuntoon. Olen paljon pohdiskellut vaikuttiko tämä sairaus siihen että tulin niin huonosti raskaaksi, (1v. 6kk, yksi km välissä). Kertokaa kokemuksianne/tietojanne! Netistä en ole löytänyt ihan kaikkeen vastausta...
T: Magorian + Tyyppi 11+5

 

Hei vaan kaikille

ja Baby3 olipa sulla yllätyksellinen ultra ja kohta perään sitten jo rakenneultra Iloa liikkeiden bongaamiseen!

Pahoinvointi: Tänään poksahtaa rv 13+0 - uskomatonta että jo 14. viikko alkamassa! Voimat on vähissä liki 2 kuukautta jatkuneen oksentelun takia ja oikeastaan en jaksa nykyään muuta kuin käydä töissä ja tehdä ihan pakolliset jutut kotona. Vapaapäivinä lähinnä makaan, kun käveleminen ja ylipäänsä kaikki liikkuminen pahentaa oloa. Mulla on aikaisemmissa raskauksissa alkanut olo vähitellen kohenemaan rv 16 jälkeen, joten kuukauden päivät kun sinnittelee niin on toivottavasti ainakin jonkun verran parempi olo. Tsemppiä vaan muillekin pahasta olosta kärsiville - äiti88 tollainen öinen vellonta ja ylämahakipu on viheliäistä, toiv. alkaa helpottaa kohtapuolin.

Nt-ultra: Täällä on moni muukin käynyt jo nt-ultrassa ja seulassa. Mäkin kävin aikaisemmin tällä viikolla ja kaikki oli normaalia, niskaturvotus oli ok ja seula ei hälyttänyt (sain neuvolasta heti nt-ultraa seuraavana päivänä seulan kokonaislaskelman). Oli iso helpotus, sillä mun iässä ikäkerroin (joka siis huomioidaan riskilukulaskelmassa) ei ole häävi. Ultra oli kyllä melkoisen vauhdikas, lääkäri otti mitat ja tarkisti aivot, sydämen yms todella nopeasti (meni varmaan jotain 10 minuuttia vain), kauemminkin olisin voinut pikkuista katsella... toki ymmärrän miten paljon ultrattavia on isossa kaupungissa.

Sokerirasitus: mulla todettiin viime raskaudessa lievä raskausdiabetes. Tämä tuli täytenä yllätyksenä, sillä mitään riskitekijöitä ei ollut - ei sukurasitetta ja BMI aina ollut siinä 20-22 liepeillä. Mutta tosi hyvä että radi saatiin "nalkkiin" hyvissä ajoin: noudatin ruokavaliota loppuraskauden ja lapsella ei ollut verensokeri- tm ongelmia syntymän jälkeen. Kannattaa siis mennä sokerirasitukseen jos sit suositellaan. Mutta nyt on ongelma siinä, että mulla ei aamuisin pysy sisällä oikein mikään, joten ei tunnu realistiselta, että pystyisin menemään juomaan sitä litkua vielä rv 16. Rv 20 jälkeen, kun pahoinvointi on loiventunut, ei ole ollut enää mitään ongelmaa ja testi meni noihin aikoihin viime raskaudessa ihan hyvin. Neuvolassa kannustettiin, että yrittäisin kaikesta huolimatta mennä rv 16...

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Calypso ja yllätysmurunen rv 13+0

 

Onko teillä muilla tuntemuksia sukupuolesta? Oon ollut jotenkin alusta lähtien sitä mieltä, että tulee poika.. edelleen tuntuu siltä, mutta rakenneultrassahan sen sitten näkee... toivottavasti. Halutaan ehdottomasti tietää.

Joku muistaakseni täällä kirjoitteli nopeasta karvojen kasvusta, ja oliko sillä yhteyttä poikaraskauteen? Mulla kasvaa ihokarvat ja kynnet todella nopeaa tahtia, huh!

Olipas omanapaa.. Onnea baby3, ihanat yllätysuutiset!

veepu & pikkusintti 10+5

 

Sokerilitkusta Onneksi ei tarvitse vielä sitä juua. Ja voipi olla että olosta riippuen voin sen skipata kokonaan tässä raskaudessa. Vaikkakin paino-indeksi on ylärajoilla niin pakollinenhan se ei ole.

Täälläkin oli menneellä viikolla np-ultra. Kaikki ok ja vastasi viikkoja täydellisesti. Monet ystäväni ovat saaneet jo siinä ultrassa tietää kumpi tulee mutta meille ei sanonut eikä kyllä näkynyt. Ehkä jos sisäkautta olis tutkimus tehty, olisi näkynyt paremmin mutta muuten oli huono näkyvyys. Ultrakuvakin näytti hieman pelottavalta, siinä kun näkyi leukaluut ja nenä niin voimakkaana. Nyt siis 8vk odottelua seuraavaan kertaan. Mies on ihan varma että poika olisi tuloillaan, itelläni ei vieläkään mitään oloja. Ja tällä kertaa kohtu on eteenpäin joten siksikin vatta jo näkyy niin hyvin. Ei toivoakaan että tätä peittelis yli 20rvlle kuin viimeksi.

Hyihyi, suklaata ei vielä kyllä kärsi syödä. Eikä oikein muutenkaan makeaa liikaa. Yks ilta sain ihanasti oksentaa kaikki taas pihalle, mutta luulen syypään olevan juuri tuo suklaa. Ja nyt on älytön himo maustekurkkuihin. NamNam! Ja tulipa eilen herkuteltua sipseillä ja dipillä, en muista koska viimeksi olisin niitä syönyt.

Finneistä ei ole tietoa mutta noi hormooninäppylät valtaa edelleen ihoa. Ja karvoista oli puhe niin joo kasvaa aivan liian nopiaa, ja taas kerran niitä ilmestyi vattaan! Tosi hehkeen näkönen. Niitä tuli esikoistakin odottaessa.

Meillä on seksin suhteen hankala kun itellä tekee mieli aamusta jolloin mies ei ole kotona, ja miehellä taas illalla jolloin mua ei voisi vähempää kiinnostaa. Johtuen edelleen huonosta olosta aina iltaisin. Ja se yks päivä viikosta jolloin kaikki ollaan aamut kotona niin muksu päättää herätä aikaisin, ihan vain kun tietää että isi on kerrankin vieressä. Mulla kävi kans mielessä että ehkä keskustelu jonkun ystävän kanssa auttais tai sitten paat sen lukemaan tietoa netistä/lehtisestä. Esikoisen aikaan mies kans varoi, etenkin alussa mutta tuli sitten sinuksi asian kanssa.

Eilen käytiin kävelemässä, liian lyhyt matka ja liian paljon aikaa kului. Tästä on siis suunta vain ylöspäin kunnon kohotuksessa. Ja seuralaiseksi matkalle tuli ne ihanat sukkapuikko vihlaukset.. olin jo unohtanu miten kaamee se tunne olikaan.

Nauris ja rusina 12+3.

 

Heippa,

Sokerirasitukseen en varmankaan joudu tälläkään kertaa. Tyttärien odotuksessa en joutunut käymään, silloin olin odotusaikana 24 ja 26 vuotta, ja nyt 30, mutta paino ei ole juurikaan muuttunut noista ajoista. En usko, että kuulun millään tavalla riskiryhmään, BMI on ennen raskautta noin 22-23 ja lapset ovat olleet pieniä, 2866 ja 3440, eli sitäkään kautta riskiä ei pitäisi olla. Jos ehdottavat rasitustesti, niin kieltäydyn kauniisti.

Viikonloppu on mennyt sairastaessa. Jo toinen viikonloppu peräjälkeen. Pientä lämpöä pitää yllä ja lihanksia sekä niveliä kolottaa. ei yhtään kiva. Viime viikko oli, kuten myös tulevakin viikko on, töissä niin kiireinen, että en voi jäädä kotiin huilimaan. Äitiysloman alkua odotellessa, ehkä sitten saa muutaman viikon levätä

 

Kärsiikö kukaan muu hiivatulehduksista raskaana ollessaan?
Mulla oli edellisessä raskaudessa niitä vaikka kuinka monta ja nyt taas näköjään on tulossa. Pitää huomenna mennä apteekkiin ostamaan voidetta. Asettimella sitä ei saa laittaa.

Iskiaskin on tänään vihoitellut. Viime raskaudessa se alkoi rv18 ja kesti kättärille saakka.

Silvia ja pikkuinen 10+6

 

Heips vielä,

Calypso ja pikku-katti oli kysellyt liikkeiden tuntemista ja KYLLÄHÄN ne siellä tuntuivat heti ultrapäivän illalla kun osasi tunnustella. Myös mies tunsi ne eli melkoinen isäntä siellä masussa onkin ilmeisesti =) Mahtavaa rauhoittua iltaisin ja kuulostella pikkupotkuja. Myös poikauutinen oli kiva tietää jo tässä vaiheessa ja tietää ettei kamppeita tarvi alkaa osteleen ku 2 isoveljeä pienellä siis on. Samoilla mennään siis. En oo pettynyt yhtään vaikka taas tulee poika, päinvastoin oon oikein tyytyväinen ja luulen et yks sonni sopii oikein komeasti tähän laumaan. Mies on oikein tyytyväinen ja toivoo saavansa pojista peli ja metsästyskavereita. Isoveljille muuten kerrottiin asiasta ja näytettiin kuvia ja isompi 5v on ollut kyselemässä paljon ja tosi intona. Pienempi ei vielä tajua/halua tajuta asiaa mutta eiköhän se tästä valkene. Hän on noin 3,5v pikkuveljen syntyessä joten aikaa on. Uskon ja toivon et ottavat pikkuveikan ilolla vastaan!!

Vähitellen tässä alkaa palaset loksahdella kohdilleen ja ymmärtää et raskaus on jo kohta puolivälissä. Olin epävarma oliko heinäkuun alussa olleet kuukautiset edes kuukautiset kun olivat niin lyhyet (luultavasti oli kyse seksin jälkeisestä vuotelusta) ja edelliset selvät kuukautiset olivat toukokuussa ennen sitä. Niistä laskettu aika osuu juurikin samaan ajankohtaan kun ultrassa todettu aika. Itellä kilpirauhasen vajaatoimintaa tuolloin johon liitin hirveän väsymyksen ja tuskaisen ummetuksen ( jotka olivatkin ilmeisesti alkuraskauteen liittyviä oireita). Sen lisäksi en testaillut kun vasta heinäkuussa ja omasta mielestä "liian aikaisin" ja ihmettelin niin selkeää plussaa tuolloin. Myös mahan kasvuvauhti ja satelevat onnittelut ennenkin itse olin edes kuunnellut ekaa kertaa sydänääniä neukussa hätkähdyttivät. Sen lisäksi alhainen hemoglobiini (joka tyypillistä keskiraskaudelle) vaivasi jo hyvin varhaisessa vaiheessa eikä rautaa saanut syödä muka vielä ku niin alussa. Esim tämmösiä juttuja taustalla....

Joku kyseli kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja mulla siis thoroxin lääkitys päällä, annostus 0,1 ( yksi vahvempi tabletti). Lievät arvot itsellä mutta lääkkeestä suunnaton apu omaan oloon. Itsekin pelkäsin sen vaikutusta raskautumiseen kun netistä kaikenlaista tuli luettua mutta lievä diagnoosi ja lääkkeiden aloitus pikaisesti onneksi helpotti omaa raskautumista pikaisesti. Nyt raskausaikana seurataan verikokeilla ja muutetaan annostusta tarvittaessa. En osaa pelätä sen vaikutusta raskausaikana enkä aio enää lukea kauhutarinoita netistä sen tiimoilta.

Ihanaa odotusta teille kaikille ja seesteistä keskiraskautta nyt ainakin heti tähän alkuun :heart: Meikä poistuu takavasemmalle ja nyt pötkölleen kuulostelemaan pikku-ukon potkuja!

Baby3 + Manu 18+5

 

Pahoittelut, nyt seuraa omanapasta tekstiä..

Avauduin eilen miehelleni tuosta seksi-asiasta. Meillä siis mies tahtoisi (todella kovasti), mutta itse olen nukkumaan mennessä ollut todella väsynyt ja jostain syystä vatsassa on alkanut vääntämään aina iltaisin. Hormoonihuuruissani olin todella pettynyt, kun mies ei ymmärtänyt läheisyyden tarvettani ja "pelkoa" siitä, että mun pitää aina sanoa ei. Ein sanominen kun tarkoittaa sitä, että mies kääntää kylkyä ja pistää nukkumaan eli mun läheisyyden (halaaminen, silittely, jne.) tarve jää kokonaan täyttämättä.
Tuntui niin pahalta laittaa nukkumaan, kun asia jäi puoliksi selvittämättä :|
Mulla raskaudet ovat vaikuttaneet positiivisesti omaan oloon eli kun näistä huonoista olotiloista ollaan päästy, niin kyllä mullakin tekee mieli. Nautin seksistä ja tunneherkkyys on ihan eri luokkaa kuin normaalisti.
Nyt vaan harmittaa ihan peevelisti kun miehen tapa osoittaa läheisyyttää onkin sitten se seksi.... Ja minä oon olettanut, että parin raskauden jälkeen tämä ymmärtäisi mun olotiloja.... :stick:

 

Boomkaa täällä sama homma! Laitoin vähän vastapakotteita, että ei seksiä, ennen hellyyttä, mutta sieltä tulikin takas että ei hellyyttä ennen seksiä Nii miten tässä on käynytkään sen useamman viikon selibaatin jälkeen; ollaan touhuttu kahdesti ja takaajatukseton hellyys on ollut siinä kun itkin sitä keskenmenoa sen kainalossa.. Niimpäniin, vois ruveta tänäiltana rasittavaksi ja tunkea väkisin ittesä siihen kainaloon

Baby3, vau!! Aika mahtavat uutiset sait ultrasta! Onnea loppuun puolikkaaseen, me toivonmukaan jatketaan kaikki vielä täällä

Veepu kyseli sukupuolesta ja olot vaikutti aiemmin niin voimakkaille ja turvotukset yms. muut ei oo aiemmin kuulunut raskauksiin, mutta nyt kun tietää siitä kesken menneestä ja ruvennut uudestaan lukemaan oireitaan, niin aikalailla prikulleen samat kuin esikoisesta! Haistelin pyykkejä tuossa yks päivä kun laitoin kuivumaan, ai että kun tuoksuikin hyville Teet olen taas onnistuneesti oksentanu kun join aamulla liian nopeasti ja en ollut vielä syönyt.. Mutta mustakin tuntuu että mahassa ja käsissä on karvotus kasvanu pituutta?? Hämmentävää. Jalkoja en oo ajellu piiiitkään aikaan niin niistä on huono sanoa kuinka ne karvat kasvaa Oletettavasti on kuitenkin taas tyttö tulossa, tästä tais tulla aikamoinen teinihelvetti sitten n. 13 vuoden päästä

Jmia ja minimäkäräinen 13+5

 

Moikka,

Piti tulla kysymään, että onko jollakin muullakin vatsa koko ajan sekaisin/löysänä? Anteeksi ällö aihe, mutta mulla on kohta 11 viikkoa ollut masu enemmän tai vähemmän sekaisin ja alkaa pikkuhiljaa tympimään tämä tilanne. Luin jostain, että mahan toiminnan pitäisi enemmänkin hidastua odotusaikana. Muistan tyttärien odotuksesta, että näin olikin ja tämä tilanne hieman kummastuttaa. Mietin, että syönkö jatkuvasti jotain itselle sopimatonta vai voiko jokin pöpö jyllätä kropassa. Tuntuisi kyllä tosi oudolta, jos näin kauan jokin tauti vaivaisi...

Boomkaa, toivottavasti saatte miehen kanssa keskusteltua läheisyydestä. Onko hänellä ehkä lapsuudenkodista opittu etäinen suhtautuminen kosketteluun ja halailuun? Jos näin on, niin muutos opituissa käyttäytymismalleissa ei varmaankaan tapahdu nopeasti, vaan se vaatii aikaa ja harjoittelua. Kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä siis käännytystyöhön!

T-K

 

Seksistä: mun halut on lähes kokonaan kadonneet, osittain varmaan pelkojen takia. Eilen kuitenkin lupasin, koska vietettiin kihlojen vuosipäivää. Niinhän siinä kävi että tilanne oli epämukava ja purskahdin itkuun heti kun se oli ohi. Ei varsinaisesti sattunut, mutta tuntui lähinnä siltä että on kova pissahätä. Jälkeenpäin kävi juuri se mitä pelkäsinkin eli pyyhkiessä tuli verta. Vaikka sen tietää 99% että johtuu seksistä niin silti tuli aika elävästi muistot keskenmenosta mieleen. Lisäks olo oli koko illan todella inhottava, tuntuu kuin ois turvonnut sieltä ihan umpeen.. Ilmeisesti paikat on vaan niin herkkänä ettei homma nyt oikein toimi.

Ja toiseen vaivaan: päänsärky! Mulla on aina ollut paha migreeni, raskauden aikana pahoja kohtauksia on ollut yksi. Mutta nyt mulla on jo viikon verran särkeny pää putkeen! Särky ei oo ihan niin vahva kuin normimigreenissä eli pysyn tolpillani. Panadol ei auta, migreenilääke vie säryn pois noin 5 tunniksi. Sain aiemmin ohjeen että ekan kolmanneksen aikana voi ottaa satunnaisesti, mutta nyt ollaan jo 2. Kolmanneksella ja pitäisi ottaa 4-5 lääkettä päivässä.
Pystyn jotenkuten olemaan säryn kanssa mutta mitään en oikein pysty tekemään. Tänäänkin jätin koulun väliin kun paikallaan istuminen ja keskittyminen on niin hankalaa. En oo viikkoon saanut kunnolla nukutuksi, vaan koko yön olen horroksessa jossa olen koko ajan tietoinen särystä. Kouluhommat kasaantuu ja kotonakin ihan älytön kaaos.
Soittoaika neuvolaan alkaa tunnin päästä, toivottavasti laittaa lääkärille joka keksis jonkun ratkaisun.

 

Moikka kaikille "vanhoille" ja uusille piiitkästä aikaa! =)

Paljon on ihania ultrakuulumisia täällä! :heart: Meilläkin on huomenna nt-ultra. Vasta nyt alan sitä jännäillä enempi.

Aamusta kävin sokerirasituksessa. Minulla on monta riskitekijää pco:n, sukurasitteen (isällä DM2) ja ikäni puolesta. Ei tuo onneksi mitään kamalaa ollut. Vadelman makuista imelää litkua piti juoda muutama muovimukillinen. Äkkiä kun sen kulautti, eikä jäänyt maistelemaan, niin helposti meni alas. Pahaa oloa ei onneksi itselle tullut, ainoastaan tuntui että voisi simahtaa istualteen siihen odotusaulan penkkiin. Toisen verikokeen jälkeen viimeisen tunnin aikana olo jo normalisoitui. Jos pitäisi valita gastroskopian ja sokerirasituksen välillä, niin tällä kokemuksella jälkimmäinen aina mieluummin. Nyt vaan peukut pystyyn, että arvoissa ei olisi mitään häikkää.

Ekalla neuvolakäynnillä rv 9+1 täti mittaili paineet ja säikähti jo, kun ne olivat melko korkeat. Olin kyllä kovassa flunssassa ja nukkunut muutaman edellisen yön todella vähillä unilla. Omalla kohdallani tiedän, että unettomuus ja sairastelu nostavat omia paineitani reilustikin. Neuvolantäti kehoitti seurailemaan kotona paineita, kun kerta mittarikin on. No, kotona mittaukset näyttää todella alhaisia lukemia verrattuna minun normaaleihin paineisiin, jotka kiikkuu keskimäärin siellä 135/85. Tämän hetkiset paineet ovat luokkaa 123/67, p 80-90. Liekkö hb:kin laskenut viime mittauksen 146, kun väsyttää ja huimaa välillä kovastikin? Normaalisti mun hemppa on viitteen ylärajoilla, joten voihan se olla, että hyvilläkin arvoilla itseä heikottaa, kun kroppa on tottunut korkeaan hemoglobiniin. Sydänkin tuntuu ottavan spurttia jo ihan pötkötellessä.

Mites teillä muilla, onko paineet muuttuneet raskauden myötä mihin suuntaan? Entä hb? Kärsittekö myös huimauksessa ja sydämen "laukasta"?

Vaikka viikkoja on mulla kasassa vasta 13+1, niin olen alkanut tosissani epäillä, että tunnen ajoittain pikkuisen liikkeitä alamasulla!! Tuntemuksia huomaa parhaiten, kun voi keskittyä täysin kuulostelemaan omaa oloaan. Lähinnä iltaisin nukkumaan käydessä ja tänään sokerirasituksessa sen litkun juonnin jälkeen penkillä istuessani alamasulla tuntui epämääräistä hennon hentoa muljuamista. Vähän kuin ilmaa kulkisi masussa, mutta tuntemukset sijoittuvat pienelle alueelle ja ne tuntuvat pidemmän aikaa kuin ulos pääsyään etsivä ilma, joka kiemurtelee suolistossa eri puolilla masua. Välillä tuntuu selkeämpiä, "terävämpiä", yksittäisiä hennon hentoja tökkäyksiä/muljahduksia tai miksikä ikinä niitä tuntemuksia kuvailisikaan. En tiedä, pehmittääkö vauvahormonit minun aivojani, mutta kyllä melko varma olen näistä tuntemuksista, että pikkuinen ne aiheuttaa. :heart:

Mites teillä muilla: Milloin olette aiemmissa raskauksissa tunteneet ekat vauvan liikkeet? Entä onko muilla vielä tässä vaiheessa epäilystä, että mahan muljahtelut olisivatkin tulokaan aiheuttamia, eivätkä suolen trafiikkia?

Näppyjä on muutamia leuassa ja selässä, ei onneksi sen enempää! Koko nuoruuteni olen kärsinyt leuan alueen aknesta, joten ei kiitos enää sitä aikaa takaisin. Plussauksen jälkeen leuka kyllä kukki aika kiitettävästi, mutta onneksi se meni ohi! Luultavasti herkkumättö oli osasyyllisenä kasvojen ihon huonoon kuntoon. Itse käytän Erisanin puhdistusgeeliä iltaisin ja kasvoille levitän iltaisin Erisanin kevyen kosteusvoiteen. Aamulla pesen pelkällä haalealla vedellä, sillä en halua turhaan pestä pois ihon omaa suojaa. Ilmojen viiletessä, varsinkin pakkaskeleillä joudun turvautumaan paksumpiin perusvoiteisiin, sillä reilun parin vuoden ajan ihoni on talvisin ollut atooppisen tyyppinen. Itse olen huomannut, että aikoinaan (eli vielä pari vuotta sitten) akneen ei auttanut mitkään liian kuivattavat ja ärsyttävät aineet, oli ne apteekista tai mistä hyvänsä. Ja liiallinen ihon jynssääminen aineilla ei ollut myöskään hyvä juttu. Monipuolisella ruokavaliolla, kohtuullisella herkuttelulla, riittävällä veden juonnilla, hyvillä unilla ja stressittömyydellä ihokin pysyy parempana, ainakin itselläni. Ja jos näppyjä kaikesta huolimatta on, niin kannattaa huolehtia ettei niitä näprää sormin. Meikkivälineet kannattaa pestä usein, jotta bakteerit eivät "muhi" niissä. Kasvovoiteen levitän aina ensin normaaleille ihoaluille ja sitten vasta näppyiselle alueelle. Näppyistä ihoaluetta koskettamallani kädellä en enää levitä rasvaa "terveelle" iholle, jotta bakteerit eivät leviäisi. Ja jos näppyjä on pakko puristella, niin se kannattaa tehdä vaikkapa kahden puhtaan vanupuikon turvin, jotta ihon alle ei joudu sormista lisää pöpöjä. Tällaisin vinkein olen itse saanut pidettyä leuan alueen kukoistuksen kurissa.

Tänään me mennään katsomaan loistopaikalla olevaa asuntoa! Kuultiin, että kukaan ei ole hakenut kämppää ja nyt siihen on tehty/tekeillä vielä kaiken kukkuraksi iso remontti! Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta!

Juu, sen verran vielä, että pahoinvointi on onneksi lähes kokonaan väistynyt! Ruokahalu on melkoinen! Pitää yrittää tarkemmin miettiä, mitä suuhunsa laittaa, jotta paino pysyy hallinnassa. Onneksi alun herkkuhimo on kääntynyt himoksi terveellisiä ruokia kohtaan. Eilenkin tytär katsoi silmät pyöreänä, kun ravintolassa mutustelin puffet pöydästä onnessasi salaattia, tomaattia, kurkkua ja raastetta. Kysyi ihan, että eikö sulle äiti maistukaan nuo aasialaiset herkut.

Vielä mahtuu vanhat vaatteet päälle! Luultavasti parin-kolmen viikon päästä tilanne on jo toinen.

Bebe ja pikkuinen 13+1

 

Pääsin yhdestä ahdistuksen aiheesta eli nt-ultrassa kaikki hyvin! Laitan kuulumiset kun pääsen kotiin tietokoneen äärelle

Nyt helpottaa varmaan miehenkin kanssa kun oma olo on "varmempi" ja tiedän, että kaikki on ok papusella..

 

Onnea hyvistä ultrakuulumisista

Näppylät, rehottavat jalkakarvat, rasvaantuva ja irtoava tukka on täälläkin tuttuja. Päälle mahavaivat, jotenkin oudon vahva hienhaju, kissanpissanmaku suussa jne... Olo on kuin jollain hormonihirviöllä, mutta enpä ole jaksanut ulkokuoresta edes nyt välittää, kun jo perusjuttujen suorittaminen on raskasta. Pahoinvoinnin ja väsymyksen vuoksi käyn ihan puoliteholla, joten ei tässä nyt ole ollut puhettakaan seksistä 6 viikkoon täälläkään. Päälle uhmaava esikoinen, hoitovapaan tuoma rahatilanne ja vkl mies pudotti pommin, että työpaikalla ois tulossa ehkä yt-neuvotteluja... :/ Eilen itkin koko tilannetta ja oksensin sitten vielä perään.

Koitetaan nyt kuitenkin suhtautua tähän vain vaikeana elämänvaiheena, joka helpottaa ajan kanssa. Ja entuudestaan tiedetään että alkuraskaus ja vauvan ekat kuukaudet voi olla taas niitä meidän parisuhteen koetinkiviä, kun ne oli esikoisenkin kanssa raskaita aikoja.

Silvia Logo Minullakin oli esikoisen aikaan hiivaa, tosin loppuraskaudessa. Ikävämpi vaiva minulla on epäspesifit emätintulehdukset, kun niistä juoksutetaan aina labraan ja pitää saada resepti antibiootteihin. Nyt taas näköjään tulehdus tuloillaan, eikä yhtään kiinnostais mennä ronkittavaksi.. Mutta kun se voi hoitamattomana aiheuttaa pahimmillaan keskenmenon tai liian aikaisen synnytyksen :/

Voi jestas mitä valituksen virttä, nyt lopetan. Innolla kuitenkin odotan saapuvaksi doppleria, jonka tilasin viikonloppuna. Ajattelin jos vauvan sydänäänistä saisi jotain iloa tähän odotukseen Nyt kai pitäisi kuulua äänetkin aika hyvin ja liikkeet tulla aikaisin, kun istukka näytti muodostuvan taakse. Esikoisesta istukka oli edessä, ja tunsin liikkeet toooodella myöhään. Kotidopplerilla en koskaan saanut kuulumaan kuin omat äänet, liekö sekin sitten istukan takia.

mini rv 11+3

 

Moikka! Mekin tultiin juuri nt-ultrasta, kirjottelen kotikoneelta enemmän kuulumisia pian Kaikki hyvin kuitenkin <3 pikkuisen koko vastasi tasan rv 12, eli laskettu aika muuttui 13. Huhtikuuta sen 14.päivän sijaan
T: Magorian & Tyyppi 12+0

 

Heippa hei mammat pikästä aikaa! Täällä on taas ollut suruja ja iloja, onneksi kuitenkin enempi niitä iloja. Halaus kuitenkin jälleen kaikille menetyksen kokeneille. On se niin väärin. :hug:

Itse olen ollut pari viikkoa työreissuilla siellä sun täällä, enkä ole ehtinyt kirjoittelemaan mitään. Nyt luinkin sitten kerralla kaikki väliin jääneet postaukset, ja menihän siinä tovi.

Liikunta on täälläkin jäänyt väsymyksen ja työkiireiden jalkoihin. Erillisen koulutuksen tiimoilta on ollut pakko jonkin verran raahautua salille, mutta nyt alkaa jo alentunut mieliala vaatia enenevissä määrin liikuntaa. Tänään menenkin pitkästä aikaa jumppaamaan ja lähipäivinä olisi tarkoitus myös raahautua ulkoilmaa haistelemaan aiempaa useammin. Olotilat sinänsä liikunnan suhteen ovat ihan ok ja hempatkin edelleen kohdillaan. Mutta yleinen uupumus ja väsy tuppaa syömään motivaatiota. Mutta eiköhän se tästä taas sinkoa uusiin mittoihin kun vain saa kropan jälleen liikkeelle. Alkuraskauden superhyperväsyt kun ovat ainakin helpottaneet.

Turvotusta sen sijaan täällä on myös paljon iltapainotteisesti. Kerran jo piti ottaa masukuva ja lähettää se reissun päältä miehelle ihmeteltäväksi. Semmoinen pallo oli, että olisi voinut viikkojen kuvitella olevan jo paljon pidemmälläkin. Aamuisin ja päivisin turvotus on aika minimaalista, mutta iltaa kohden tosiaan aina lisääntyy. Joku mietiskeli mahallaan nukkumista, niin itselleni se on ollut oikea henkireikä. Tuntuu, että massullaan pötköttäessä turvotus ei niin häiritse. Selällään tai kyljellään ollessa tuntuu, että turvotus vain aiheuttaa lisää masukipuja. Turvotuksen takia olen myös siirtynyt jo hyvillä mielin mammahousuihin. Eipähän kinnaa...

Seksi oli meilläkin aika hiljaiselolla useamman viikon. Itseäni ei huvittanut yhtään ja iltaisin olin niin väsynyt, että nukahdin tuntikausia ennen kuin mies edes ehti suunnistaa makuuhuoneeseen päin. Vaan nyt on tilanne muuttunut ja huomaan seksihalujen vaan lisääntyneen. Harmi vain, että nyt sitten miehellä on stressiä ja väsyä. Koita siinä nyt sitten kunnioittaa toisen tilan tarvetta kun koko ajan tekee mieli hipelöidä ja käydä kiinni. Noh... Josko suon hänelle pari päivää omaa aikaa ja keskitän sitten hyökkäykseni vaikka joka kolmannelle päivälle. Meilläkin tosin mies on välillä juuri murehtinut, että mahtaa masuasukki ihmetellä kun sitä tökitään vähän väliä. Kai se häntä mietityttää, mutta tiedostaa kuitenkin realiteetit eikä annan moisten ajatusten kuitenkaan estää touhuja.

Olin jo pitkään ihan varma, että haluan tietää vauvelin sukupuolen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa! Mutta miespä ilmoitti, että ei haluaisi tietää sitä ennen syntymää lainkaan. Tuota ajatusta sitten pyörittelin päässäni ja olemme pohtineet mikä se meidän yhteinen kanta nyt sitten voisi olla. Eikä tuo yllärikään nyt oikeastaan huonolta vaihtoehdolta tunnu, toisaalta taas mies on todennut, että voi sen kyselläkin jos näkyy. Noh... Ehkä meillä mennään tilanteen mukaan. Jos pikkukaveri sattuisi pippeliään oikein vinhasti esittelemään, niin turhaanpa sitä kai leikkisi ummikkoa. Meillä tosin jännityksellä katsotaan, onko niissä lyhytikäisissä poikasiittiöissä ja pitkäikäisissä tyttösiittiöissä jotain perää. Meillä kun hedelmöittyminen on tapahtunut noin 2-4 päivää seksin jälkeen, joten sen perusteella tyttö olisi tuloillaan. Sitä nyt sitten jännätään.

Verikokeissa kävin viikko sitten ja ultra-aikaa piti hieman siirtää, jotta mieskin pääsee mukaan. Meillä ultra nyt sitten ensi viikolla 9.10. Enpäs malta odottaa mitä siellä näkyy! Toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin.

tamariini ja maha 11+3