Huoh 2-v sai kauhean raivarin nukkumaanmenosta, sitten äitini tuli siihen,...

välillä ärähdinkin tuolle pikkuhuutajalle, kun en jaksanut sen pelleilyä.

Tämä oli sinun tapasi hiljentää lapsi, äidilläsi oli toisenlainen. Päämäärä kummallakin ihan sama. Hiljentää huutava lapsi, eli missä kohtaa lapsi olisi saanut huutaa kiukkunsa maailmalle vapaasti?

 

täytyy olla muutenkin alttius mielenterveysongelmiin, jos lapsuudesta on jäänyt traumoja jostain sanonnasta.. Musta on ihan normaalia, että lapselle sanotaan vaikka että ojassa asuu näkki, sinne ei saa mennä. Jos se pelastaa hukkumasta niin hyvä. Ja olen sanonut omalle lapsellekin, kun vitkuttelee kouluunlähdön kanssa, että koulupoliisi tulee hakemaan, koska Suomessa on oppivelvollisuus. Onko vakavaa? no ei!

 

onko tuo vellipullo helpottamaan nukkumaanmenoa? eikö silloinkin lapsen pitäisi oppia kohtaamaan pettyms ja mennä nukkumaan ilman sitä?

 

Siis miten äitisi muka tukahdutti sun lapsesi tunteita? Ja tuossa linnunpoikatokaisussa ei ollut mitään syyllistävää.

Siis ihan naurettavaa syyllistystä nyt sun puoleltasi ap.. Äitisi ei tehnyt mitään väärää vaan koitti rauhoittaa lasta, auttaa sinua rauhoittamaan lasta. Ei vissiin kovin hyvin onnistunut mutta ei kyllä tehnyt mitään väärääkään.

Sinun sen sijaan suosittelisin käsittelemään noita tunteita mitkä kumpuaa ihan normaaleista tilanteista ihan maksimaalisiin mittoihin. Ei ole kovin normaalia.

 

Oon vissiin toiminu ihan väärin kun lähtökohtaisesti yritän aina saada lapsen hiljenemään ja rauhoittumaan enkä suinkaan anna "huutaa kiukkuaan loppuun" enkä ole kokenut tukahduttavani tunteita... No joo, melkosen reaktion sait linnunpoikasista, olis sitä voinu pahemmallakin uhkailla.

 

Siis miten äitisi muka tukahdutti sun lapsesi tunteita? Ja tuossa linnunpoikatokaisussa ei ollut mitään syyllistävää.

Siis ihan naurettavaa syyllistystä nyt sun puoleltasi ap.. Äitisi ei tehnyt mitään väärää vaan koitti rauhoittaa lasta, auttaa sinua rauhoittamaan lasta. Ei vissiin kovin hyvin onnistunut mutta ei kyllä tehnyt mitään väärääkään.

Sinun sen sijaan suosittelisin käsittelemään noita tunteita mitkä kumpuaa ihan normaaleista tilanteista ihan maksimaalisiin mittoihin. Ei ole kovin normaalia.

!

 

Mä suoraansanoen vihaan mun anopin kasvatustapoja... Jos lapsi ei saa mennä jonnekin, niin on AINA tuo pelottelukortti hänellä käytössä, millon on kaapissa hämähäkkejä, milloin on joulupukki ovella, kellariin viedään kun siellä on kellaritonttu ja kaikkea paskaa. Miehen veljen lasta peloteltiin kokonainen vuosi JOULUPUKILLA kun ei muuten uskonut mitään! Mä en jaksa käsittää... Nyt meidän tyttö pelkää hämähäkkejä ja että niitä on jokapaikassa, hitto, eikö jo muutenkin ole tarpeeksi vilkas mielikuvitus lapsella niin pitää vielä lyödä vettä myllyyn pelottelemalla!
Ja toinen on valehtelu, valkosia valheita päästellään tuontuosta, jotta lasta saa harhautettua. "Katso mikä tuolla metsässä on?!" "Mummu tulee sitten huomenna käymään" vaikka ei ole meininkiäkään tulla, että pääsee vaan vaivihkaa lähtemään. Noita valheita päästelee hyvin herkästi ja miten tuollainen 3vuotiaskin nuo valheet ottaa?! Oppii varmasti sen, ettei voi luottaa tai oppii itse valehtelemaan Mies selittänyt anopille moneen kertaan meidän periaatteet, mutta ei sille mene jakeluun..

 

Muistan kun omassa lapsuudessani mun piti olla aina kiltisti enkä saanut ollenkaan kiukutella. Äitini vetosi aina verenpainetautiinsa, että jos hermostuu, verenpaine nousee ja joutuu sairaalaan. Että minua vituttaa edelleenkin ajatella millainen kortti toi sairaus oli äidilleni!

 

Juupsista juu, puolet ketjuun vastanneista tietää TAAS paremmin, miten ap:n lapsuus on mennyt ja etenkin sen, että turha tuosta on suuttua. Ap:han ei nyt missään nimessä voi tietää, kuinka hänen lapsuutensa on mennyt ja eikä hän missään nimessä voi tuntea äitiään. Kyllä palsta tietää taas paremmin!!

Kyllä tuo linnunpoikaset-kommentti minustakin tuntuu vähän, no, vaatimattomalta, mutta ap:lla on omat syynsä suuttua kommentista. Ja näin me palstalla vähättelemme toisen tunteita, jotka kumpuavat omista kokemuksta, jotka kuitenkin ovat todenmukaisempia (kyseiseen asiaan), kuin meidän palstalaisten ajatukset asiasta, joka ei meitä kosketa vähääkään.

 

Juupsista juu, puolet ketjuun vastanneista tietää TAAS paremmin, miten ap:n lapsuus on mennyt ja etenkin sen, että turha tuosta on suuttua. Ap:han ei nyt missään nimessä voi tietää, kuinka hänen lapsuutensa on mennyt ja eikä hän missään nimessä voi tuntea äitiään. Kyllä palsta tietää taas paremmin!!

Kyllä tuo linnunpoikaset-kommentti minustakin tuntuu vähän, no, vaatimattomalta, mutta ap:lla on omat syynsä suuttua kommentista. Ja näin me palstalla vähättelemme toisen tunteita, jotka kumpuavat omista kokemuksta, jotka kuitenkin ovat todenmukaisempia (kyseiseen asiaan), kuin meidän palstalaisten ajatukset asiasta, joka ei meitä kosketa vähääkään.

Johtopäätökset tehdään niillä tiedoilla jotka saadaan, ja tietenkin kommentoidaan sen mukaan.

Jos haluaa saada kommentteja sieltä omasta lapsuudesta saakka niin sitten pitää kertoa tietoa myös sieltä.

 

Johtopäätökset tehdään niillä tiedoilla jotka saadaan, ja tietenkin kommentoidaan sen mukaan.

Jos haluaa saada kommentteja sieltä omasta lapsuudesta saakka niin sitten pitää kertoa tietoa myös sieltä.

No minulle lapsuudesta riitti ihan tiedot: ei saanut raivota eikä pettyä. Näitä tunteita välteltiin kovasti, joka on vaikuttanut ap:n elämään. Mitä muuta sinä olisit halunnut tietää? Enemmän yksityiskohtia?

Minä inhoan sitä, että väheksytään toisen kokemia tunteita, niinkuin moni nytkin teki. Ikäänkuin toisella ei olisi oikeutta tuntea niin sen takia, että muista syy tuntuu mitättömältä. Ja nyt sitten vielä syyllistetään ap:ta omista tuntemuksistaan. Näille tuntemuksille löytynee kuitenkin syy ap:n lapsuudesta, hänen omien kirjoitustensa perusteella.

Totta kai sinusta ja monesta muusta tuntuu, ettei isovanhempi tehnyt mitään väärää ja ap vain syyllistää naurettavasti isoäitiään. Miksi ap:n tuntemus on väärämpi tai huonompi kuin teidän, jotta voitte todeta, ettei se ole normaalia? Minusta ei ole normaalia välttää viimeiseen asti pettymyksiä ja pelotella lasta, jottei tämä uskalla olla kiukkuinen kuin kiukuttaa.

 

Ap, olet sekaisin.

Eihän se sitä tarkoita etteikö saa raivota ja huutaa jos tunnin kestävää raivaria yrittää jossain vaiheessa saada loppumaan. Ja tämä pikkulintu-juttu nyt on yrityksistä kevyimpää kamaa. Jos mummo olisi sanonut laittavansa lapsen yksin komeroon huutamaan tai mummon saavan sydärin ja kuolevan pois, niin sitten olisin jo ollut minäkin pöyristynyt. Jos kaikki lapset saisivat tällaisistä pikkulintu-höpötyksistä kauheita traumoja, kuten sinä olet ilmeisesti saanut, niin tämä maapallohan olisi täynnä mt-potilaita.

Jotain rotia noihin vouhotuksiin. Ja kyllä minä olen sitä mieltä, että jos lapsi illalla nukkumaan mennessä, tai ylipäätään, harrastaa tunnin mittaisia raivokohtauksia, niin kyllä niihin puuttua pitää. Eikä se silti tarkoita etteikö lapsi saa tunteitaan tuoda esille.

 

Teki niin tai näin niin loppujen lopuksi vanhemmat on aina syyllisiä lapsiensa aikuisiän ongelmiin.

Selväähän se on, että tietyt tavat kasvattaa varmasti vaikuttaa ihmiseen, mut aikuisena pitäs myös oppia olemaan armollinen ja antaa anteeksi eikä jäädä roikkumaan johonkin vanhempiensa tekemiin virheisiin. Olen mäkin ollut helvetin vihainen vanhemmilleni niiden menetelmistä, mut hyvää ne kuitenkin tarkoitti ja aina ovat kuitenkin rakastaneet. Ois lapsellista syyttää niitä enää mun elämän ongelmista.

No vähän meni asian vierestä, mut tällaisia ajatuksia tää keskustelu herätti. Lähinnä ymmärrän ton ärsytyksen mikä herää, kun äiti sekaantuu pyytämättä asioihin. Mut siinäkin pyrkimyksenä auttaminen.

 

Teki niin tai näin niin loppujen lopuksi vanhemmat on aina syyllisiä lapsiensa aikuisiän ongelmiin.

Selväähän se on, että tietyt tavat kasvattaa varmasti vaikuttaa ihmiseen, mut aikuisena pitäs myös oppia olemaan armollinen ja antaa anteeksi eikä jäädä roikkumaan johonkin vanhempiensa tekemiin virheisiin. Olen mäkin ollut helvetin vihainen vanhemmilleni niiden menetelmistä, mut hyvää ne kuitenkin tarkoitti ja aina ovat kuitenkin rakastaneet. Ois lapsellista syyttää niitä enää mun elämän ongelmista.

No vähän meni asian vierestä, mut tällaisia ajatuksia tää keskustelu herätti. Lähinnä ymmärrän ton ärsytyksen mikä herää, kun äiti sekaantuu pyytämättä asioihin. Mut siinäkin pyrkimyksenä auttaminen.

Näinhän juuri sanoo kateellinen ihminen, joka tosiasiassa ei ole käsitellyt valmiiksi omia suhteitaan vanhempiin, vaan on jättänyt puolitiehen. Ennenaikainen anteeksianto on vaarallisempi vaiva kuin ennenaikainen siemensyöksy. Käsittelemättömiä tunteita on vielä kiellettyjen komerossa vino pino. Muiden vihaiset reaktiot omiin vanhempiinsa haukutaankin hiljaiseksi sitten ilkeästi naureskellen. Ikään kuin aloittajalla ei olisi oikeutta vihaisuuteen, mutta hänen moittijoillaan on, vaikka ap ei ole tehnyt heille mitään.

Tosiasiassa on paljon omien vanhempien vihaamista lapsellisempaa syyttää tuntemattomia heidän oman elämänsä ongelmista. Helvettiäkö ne sinulle kuuluvat, jos ainoa asia mitä sinulla on niihin sanottavaa on haukkua toinen pystyyn ja osoittaa paremmuuttasi? Jos oikeasti olisit parempi, ymmärtäisit toista edes vähän.

Tämä on sitäkin rumemmin tehty, kun piekseminen tehdään porukalla. Hävetkää nyt vähän edes.

 

Missä raivoavan 2-vuotiaan isä on/oli?

 

No todellakaan ei ole näköjään tukahdutettu eikä opetettu kovin paljon tunteiden säätelyä ap:lle.

Noin naurettavasta asiasta kehtaa edes alottaa. Voi elämä. Äitisi ollut ihan liian lempeä. Olisko pitänyt vaan tehdä noin kun sinä omallesi, hylännyt yksin huutamaan.

 

No minulle lapsuudesta riitti ihan tiedot: ei saanut raivota eikä pettyä. Näitä tunteita välteltiin kovasti, joka on vaikuttanut ap:n elämään. Mitä muuta sinä olisit halunnut tietää? Enemmän yksityiskohtia?

Minä inhoan sitä, että väheksytään toisen kokemia tunteita, niinkuin moni nytkin teki. Ikäänkuin toisella ei olisi oikeutta tuntea niin sen takia, että muista syy tuntuu mitättömältä. Ja nyt sitten vielä syyllistetään ap:ta omista tuntemuksistaan. Näille tuntemuksille löytynee kuitenkin syy ap:n lapsuudesta, hänen omien kirjoitustensa perusteella.

Totta kai sinusta ja monesta muusta tuntuu, ettei isovanhempi tehnyt mitään väärää ja ap vain syyllistää naurettavasti isoäitiään. Miksi ap:n tuntemus on väärämpi tai huonompi kuin teidän, jotta voitte todeta, ettei se ole normaalia? Minusta ei ole normaalia välttää viimeiseen asti pettymyksiä ja pelotella lasta, jottei tämä uskalla olla kiukkuinen kuin kiukuttaa.

Jos tuo oli toisinto ap:n lapsuudesta, esimerkki siitä kuinka hänen tunteitaan on tukahdetettu niin kyllä, olen edelleen sitä mieltä että ap:lla on ongelma. Ei hänen äitinsä käytöksen takia vaan oman itsensä kanssa. Sen kanssa miten hän ylianolysoi täysin normaalit tilanteet tukahduttamiseksi ja pelotteluksi.

 

mä olisin poistunut paikalta hyvillä mielin ja jättänyt mummon nukuttamaan lapsenlapsensa.

 

Ahaa.. Nyt siis voin syyttää (kuollutta) äitiäni kaikista mun elämäni ongelmista :> Kätevää. Voinkin jättää vastuun ottamisen omasta elämästäni tähän paikkaan!

Mut meinaan uhattiin harva se päivä myydä mustalaisille, harakatkin nauro mulle millon mistäkin syystä, koivuniemen herran sain itte käydä hakemassa, jne.

Kevyttä pullamössökamaa, jos lapsi saa traumoja siitä, että mummo yhtenä iltana sanoo linnunpoikienkin pelkäävän.

 

Voi hyvänen aika sentään. Kohtuu siinäkin kuinka paljon "antaa lapsen tuntea". Lapsihan ei noita tunteitaan aina hallitse - siksi lasta tulee opettaa. EI suinkaan antaa vaan huutamalla huutaa tuntia jostain mitättömästä. Saa pettyä ja saa itkeä. Mutta jossain kohtaa senkin on loputtava, rauhoituttava. Selvitettävä lapselle että nyt riittää, aihe ei ole niin suuri että oikeuttaa "tunnin purkaukseen".

Ap - sulla taitaa mennä puurot ja vellit totaali sekaisin nyt. Sinulla on omia ongelmiasi ja ehkä osa joutuu äidistäsi. Äitisi tuskin on lapsesi viereällä 24/7 seuraavat 15 vuotta?? Vai asuuko teillä? Suhteuta nyt siis sitäkin kautta asioita hieman - ja harjoittele hillitsemään omia tunteitasikin

 

Mielenkiintoinen tämä ajatus siitä, että tunteensa pitää saada näyttää ilman rajoja. Mitä siitä tulisi, jos esim. päiväkodissa 15 lasta huutaisi tunnin, kun ei pääse ottamaan ensimmäisenä ruokaa? Kyllä minusta lasta täytyy möys opastaa rauhoittumaan ja hyväksymään pettymys osana elämää. Pettynyt saa olla ja pettymyksen saa ilmaista, mutta tunnin huutoa ei todellakaan tarvitse tuollaisen asian takia hyväksyä.

Huomaa todellakin, että ap:llä on patoutumia lapsuudesta, koska tuollainen pikkulintujuttu laukaisee tällaisia tunteita. Näitä lapsuudesta kumpuavia ongelmia ei pidä vähätellä, mutta joku terapia olisi varmaan parempi tapa purkaa niitä kuin onglmien siirtäminen omaan kasvatukseen.

 

[QUOTE="Kolmen äiti";26445235]Mielenkiintoinen tämä ajatus siitä, että tunteensa pitää saada näyttää ilman rajoja. Mitä siitä tulisi, jos esim. päiväkodissa 15 lasta huutaisi tunnin, kun ei pääse ottamaan ensimmäisenä ruokaa? Kyllä minusta lasta täytyy möys opastaa rauhoittumaan ja hyväksymään pettymys osana elämää. Pettynyt saa olla ja pettymyksen saa ilmaista, mutta tunnin huutoa ei todellakaan tarvitse tuollaisen asian takia hyväksyä.

Huomaa todellakin, että ap:llä on patoutumia lapsuudesta, koska tuollainen pikkulintujuttu laukaisee tällaisia tunteita. Näitä lapsuudesta kumpuavia ongelmia ei pidä vähätellä, mutta joku terapia olisi varmaan parempi tapa purkaa niitä kuin onglmien siirtäminen omaan kasvatukseen.[/QUOTE]

Peesi.

2v raivostuu kun ei saa kantaa vellipulloa sänkyyn.

2v äiti raivostuu kun mummo tunnin huudon jälkeen toteaa että pikku linnutkin sinua pelkää.Mummo jonka oletan olevan suhteelisen harvoin yökylässä?

Ei kovin isoja asioita, riittääkö kumpikaan syyksi raivoon? Ei. Tunteet ja niiden ilmaisu pitää suhteuttaa asiaan. Sitä opetellaanaan jo lapsena. Ap:nkin olisi ehkä jo aika, opettaa lapselleen. Ja opetella itse.

Totta, ap:lla on varmasti jotain käsiteltävää itsensä kanssa. Helppo on aina syyttää pelkästään omia vanhempiaan. Se on todellakin helppo mutta tulokseton tie. Ihminen, joka osaa käsitellä tälläisiä asioita osaa myös suhteuttaa asioita. Ymmärtää oman luonteensa merkityksen myös ja herkkyyden eri asioilla. Ne kun tiedostaa voi kehittyä ja oppia uutta. Suora syyttäminen ei johda yhtää mihinkään.