Huomionhakuinen (?) 7-vuotias

Ilmoittaudun samalla siis v. 2000 lapsen saaneeksi myös...
Meidän 7-vuotias on (mielestäni) terve ja ihan tavallinen poika, mutta joskus TOOODELLA rasittava... Esim. keskustellessani Miehen kanssa jokapäiväisistä asioista, päivän kuulumisista tai mistä hyvänsä, tämä 7-vuotias häiritsee koko ajan näsäviisailla kommenteillaan ja tekee ärsyttäviä välihuomautuksia. Toinen rasittava tapa on keksiä itselleen kaikenmaailman "vaivoja"; esim. muutama kuukausi sitten hän keksi sairastavansa laktoosi-intoleranssia ja loukkaantui syvästi, kun en ruvennut järjestämään hänelle laktoositonta ruokavaliota... Mitään syytä tähän epäilyyn siis ei ole, ei ripulointia tms. Mummolasta tullessaan vaan keksi tämän diagnoosin itselleen. Samoin kaikenlaisten pelkojen keksiminen tuntuu olevan lemppariajankulua; milloin pelätään siltoja, milloin yötä, milloin rekkoja... *huoh*. Nämä pelot otin tosissani ja varasin pojalle ajan psykologille missä nyt on muutaman kerran käyty ja psykologi oli sitä mieltä että mitään syytä huoleen ei ole; tämä on jokin ohimenevä vaihe. Musta vaan tuntuu että nämä psykologikäynnit olivat pojalle vain tuulta purjeisiin; huomasi saavansa sillä keinolla huomiota ja päätti alkaa pelkäämään lisää... :/ Muutenkin milloin oksettaa, milloin sattuu varpaaseen ja milloin silmään... Tässä osaa enää ottaa tosissaan sitten kun johonkin OIKEESTI sattuu...!
Tämän päiväisiin pojan itselleen keksimiin diagnooseihin on ehtinyt kuulua jo vasenkätisyys ja korvatulehdus... Hohhoijaa, mulla kohta pää leviää...
Kai tää jotain huomionhakua on? Lapsi on "lähilapsistamme" keskimmäinen, meillä asuu myös hänen 9v täysveljensä ja 1-vuotias velipuolensa (minun ja Miehen yhteinen siis) ja lisäksi perheeseen kuuluu viikonloppulapsina Miehen lapset hänen edellisestä liitostaan. Onko poika jäänyt mielestään tässä liian vähälle...? Kaikkea yritetään kuitenkin yhdessäkin tehdä...

 

Kuulostaa niin tutulle! Meillä myös kouluun lähtevä poika ja aivan samoista asioista käydään taistoja päivittäin. Varsinkin nukkumaan meno on aivan kamalaa. Vielä keväällä poika kävi reippaasti yöunille, ei mitään ongelmia. Nyt pomppiii jatkuvasti sängystä pois ja on milloin mitäkin asiaa. Väittää, ettei häntä rakasteta. Tänään juuri sanoi, että on väärin, kun 2,5kk ikäistä pikkuveljeä ei koskaan komenneta :headwall: Haloo! Kuitenkin on itse puhunut mummolle, että vauvoja ei saa komentaa. En tiedä johtuuko nämä temppuilut koulun aloituksesta vai vauvan syntymästä. Tai sitten johtuu molemmista.

On itsellekin kamalaa, kun lapsi on niin rakas, mutta samaan aikaan tosi ärsyttävä |O

 

Tervehdys eppuluokkalaisten mammat ja iso "vertaistukihali ":hug: Täällä ollaan ihan ihan hermot reikaleina koulunaloituksen suhteen. Koululaisen touhu vaikuttaa enemmänkin kolmivuotiaan tempauksilta ja maanantaina pitäisi koulu aloittaa
Esim. äsken ulkoillessaan oli levittänyt vanhasta "vierastuhkiksesta" tumpit takapihalle, yrittänyt irroittaa ruohonleikkurin kahvasta mutteria jne. muuta älytöntä. Viimeviikolla leikkasi oman huoneen ikkunan hyttysverkkoon reiän. Siis ihan taaperon touhuja kaikki nämä :headwall:

Meilläkin tosin puolivuotinen vauva ja viisivuotinen pikkukakkonen että huomiotako haetaan vaan muuten vaan halutaan olla "vauvana"...mutta kyllä huolestuttaa. Miten sitä koulussa pärjätään kun tämmöset tempaukset heti mielessä kun ei äiti nää :/ ja nukkumaanmeno ihan mahotonta myös meillä...
Tosiaan hirvittää se ensiviikko...

 

Meillä ekalla viikolla saldona yksi kadonnut tuulitakki (löytyi kyllä myöhemmin) sekä 2x kouluun unohtunut penaali... :headwall:
Näitä mahakipuja ja päänsärkyjä on koko ajan myös, en oikein tiedä mitä niistä ottaisi tosissaan ja mitä ei...! Tietysti jännitystäkin saattaa olla tässä takana mutta kun tämä meidän seiskavuotias on ollut tällainen "huomionhakuinen" jo pitkään...
Mutta lohduttavaa kuulla että tällaista on muillakin; jaksamisia :hug:

 

Meillä ekalla viikolla saldona yksi kadonnut tuulitakki (löytyi kyllä myöhemmin) sekä 2x kouluun unohtunut penaali... :headwall:
Näitä mahakipuja ja päänsärkyjä on koko ajan myös, en oikein tiedä mitä niistä ottaisi tosissaan ja mitä ei...! Tietysti jännitystäkin saattaa olla tässä takana mutta kun tämä meidän seiskavuotias on ollut tällainen "huomionhakuinen" jo pitkään...
Mutta lohduttavaa kuulla että tällaista on muillakin; jaksamisia :hug:

Kiitos kysymästä, meillä on mennyt hienosti! Poika on tykännyt joka ikisestä päivästä. Tänäänkin, vaikka luokassa oleva avustaja oli pyyhkinyt pois osan väärin menneistä kotiläksyistä, niin poika nyt illalla totesi saunassa, että koulussa on tosi kivaa.
( Kun aapisen tehtäväkirjassa oleva kirjaintehtävä ei ollut just niin prikulleen tehty, niin avustaja pyyhki osan tehdyistä kirjaimista pois ja antoi ne uudelleen kotiläksyksi. Miun seulani se läpäisi, mutta nyt oltiin sitten koulussa tarkkana.)
Eka viikko sujui mallikkaasti. Kaikki tarvittavat tavarat ovat olleet mukana, pyörä muistettu laittaa lukkoon koulun pihalla ja koulumatka mennyt hyvin, tosin saatettuna. Nyt tällä viikolla ei ole enää saanut saattaa kouluun, vaan eilen tuli itsekseen pois (matkaa 2,5km) ja tänään sekä meni, että tuli itsekseen koulusta.
Viime sunnuntaina oli hiukan jännitystä ilmassa, kun tuli nukkumaanmenoaika, vatsaa vähän nipisteli ja uni ei meinannut tulla. Mutta pienen juttelutuokion jälkeen poika nukkui hyvin ja sikeästi aamuun asti.