Täältäkin löytyy yksi hyväksikäytetty. Mulla on sillä lailla eri tilanne, kuin monella muulla täällä, että hyväksikäyttäjä oli oma kaks vuotta vanhempi veljeni. Hyväksikäyttö alkoi ollessani 10vee ja tulen varmaan aina muistamaan sen ekakerran kun veli hiippaili yöllä huoneeseeni ja käski olla hiljaa, ettei äiti herää. En edes tajunnut mistä oli kyse, saatika että oisin tajunnu laittaa vastaan hänen hipelöintiään. Tajusin vasta joskus yläasteelle siirtyessä, mistä on kyse ja silloin sitä oli jo kestänyt niin kauan aikaa, että en osannut kieltää veljeäni. Mulla inhotti ja pelotti, mutta en pystynyt sanomaan, et painu hiiteen siitä. Yritin joka kerta väistellä veljeäni vetämällä peittoa tiukasti ympärille, mutta aina se sai ujutettua itsensä saman peiton alle. Sitä samaa kesti n.8 vuotta. Ja nämä siis tapahtuivat aina iltaisin omassa kodissamme. Se loppui, kun veljeni itse tajus lopettaa sen ja pyysi anteeksi käytöstään. No, annoin anteeksi, mutta unohtaa en voi koskaan. Se miten se vaikuttaa elämääni, on siinä, että seksi ei oo mulle todellakaan koskaan ollu maailman tärkein eikä kait vielä viidenneksikkään tärkein asia maailmassa. Pystyn kyllä nauttimaan seksistä oman mieheni kanssa, mutta mies on aina se aloitteen tekijä. Mulla ei niin paljoa oo koskaan himottanu, että oisin ollu kovinkaan aloitteellinen. Joskus kärsin tästä paljonkin, kun haluaisin olla kiinnostuneempi seksiä kohtaan, mutta kun ei oo sellaisia tunteita, niin niit ei väkisinkään saa tulemaan. Niin ja miehelleni oon tästä asiasta joskus yrittäny puhua, mutta ei vissii oikee tajunnu kui palijo se muhun on vaikuttanu, totes vain, että on hänki teinipoikana puristanu pikkusiskoa kerran tissistä. :headwall: Joskus haluaisin unohtaa nää vanhat asiat, mutta minkäs teet, kun ne vaikuttaa kaikkeen siihen millainen minusta on tullut. Haluaisin tuntea enempi, mutta en kykene siihen. :'(