musta tuntuu, että kun se pieni ihminen siellä sinun vatsassasi kasvaa ja kehittyy, olet ehkä odottanut häntä kauan, ehkä hän vain päätti tulla...on niin suuri ihme ettei sitä ymmärrä itse ei ymmärrä miten juuri minun lapseni selviäisi siitä kaikesta mitä voi vastaan tulla kun lapsi kasvaa ja kehittyy, koska välillä kaikki voi katketa hetkessä ja voi sattua niin paljon, että ihmismielen on vaikea sitä ymmärtää, minä muistan ainakin omasta odotuksestani kuinka huollissani olin joka päivä asiat tulivat uniini, kun olin raskaana valmistuin kehitysvammaisten hoitajaksi, joten kuvittele kuinka paljon siinä oli miettimistä, pelkäsin niin että tuli usein itku, ja minun nuppuni olikovin rauhallinen masu asukki yleensä, ei paljon potkiskellut ja sehän huoletti kun muiden vauvat olivat ties mitä jalkapalloilijoita....koko ajan vauhdissa, sitten syntyi terve kaunis tyttö. välillä tuo pelko raskaana ollessa, voi tarkoittaa myös osaltaan pelkoa kaikesta uudesta mitä vauva tuo tullessaan ja miten synnytys menee yms. ja mielestäni tuo pelko on hyvä, tavallaan se on sitä kypsyyttä ja äidiksi kasvamista...hyviä jaksamisia.oli pakko laittaa jotakin koska tuon tunteen muistan niin hyvin ja sen miltä se tuntui. koita nyt nauttia rakaudesta, huomista voi murehtia sitten vaikka huomenna jos se on niikseen... :hug: