[QUOTE="vieras";22455897]Muistaakseni 30-luvulla lastenhoito-ohjeissa korostettiin nimenomaan, että vauvaa ei saa nukuttaa vieressä. Muuten on varmasti tilan puutteesta nukuttukin tiiviimmin silloin kun ei ole ollut muuta mahdollisuutta. Minun on kuitenkin vaikea pitää sitä mitenkään kovin olennaisena asiana, jos tarkastelee koko kokonaisuutta.
En kyllä tuota sen ajan vapautta pidä sen tavoiteltavana kuin nykyajan avainkaulalasten vapautta, jotka viettävät koulun jälkeen kaikki iltapäivät yksin ilman aikuisseuraa. Nykyään vaan kadut ja kakaralauman hullutukset ovat korvanneet netti ja telkkari. Yhtä lailla heitteillä ovat molemmat olleet. En nyt siis tarkoita kuitenkaan, että mielestäni äidin pitäisi olla pitämässä lasta kädestä 18-vuotiaaksi asti...mutta ennen viidakon lait toimivat pihan lasten kesken, nykyään siinä päiväkodin ylisuuressa lapsiryhmässä. Jossa on sentään vähän aikuisia pitämässä niiden heikompienkin puolta.[/QUOTE]
Mun mielestä ideaalia on vapaa leikki eri-ikäisten kanssa; vanhemmat lapset opettavat sosiaalisia taitoja nuoremmille ja osaavat joustaa omista tarpeistaan pikkuisten vuoksi. Aikuisia tulisi olla saatavilla.
Erikseen nukuttaminen oli muoti-ilmiö jonkun aikaa mutta en sitten taas tiedä kuinka monella oli varaa sellaisiin. Eri sänkyyn ehkä yritettiin laittaa, mutta tuskinpa hirveän monella on ollut vauvalle omaa huonetta kuitenkaan. Mun intuitio sanoo, että yhteiset yöt ovat lapsille tärkeitä ja tavallaan sitouttavat perheen yhteen. Moni sanoo, että päivällä on aikaa "seurustella" ja "sylitellä"... No, meillä esim taaperolla päivät menee leikkimiseen, syömiseen, tutkimusmatkoihin ympäri asuntoa tai ulkona, mä teen kotitöitä ja palkkatöitä... Yöllä sitten saa tavallaan ilmaiseksi roppakaupalla läheisyyttä. Mä muistan miten olen pitkään yökyläillyt siskon sängyssä kun ei yksin ollut kiva nukkua
Vanhemmatkin sukupolvet ovat kertoneet, miten sisarusten kanssa nukuttiin yhdessä ja minkälainen turva se oli.