Ihastusta pakoon

Olen aikuinen mies ja ihastunut erääseen naiseen töissä: en vakavasti, mutta häiritsevästi. En kuitenkaa halua hänen kanssaan mitään. Minulla on vaimo ja haluan nimenomaan pysyä naimisissa. Avioliitossani ei ole ongelmia, meillä on vaimon kanssa hauskaa, haluamme toisiamme, rakastamme toisiamme, ja olemme kummatkin pitkään yhdessä liitossa olevaa tyyppiä. Tämän ihastuksen kanssa taas en osaa helpolla kuvitella suhdetta, mikäli olisin sinkku.

Ongelmani on siis ihastus, jota en voi välttää. Voin silti päättää, miten toimin ja mitä valitsen elämässä, ja tähän asti olen toiminut niin, että pääosin välttelen ihastustani suurimman osan aikaa, mutta juttelen hänen kanssaan aina sopivan ajan välein niitä näitä, mitä nyt työpaikalla jutellaan, että kaikki vaikuttaa näennäisesti neutraalilta. Ihmisenä hän on mielenkiintoinen ja olis kiva jutella enemmänkin, jos vain osaisin suhtautua ihan normaalisti häneen ihmisenä enkä olisi ihastunut.

Olisi helpompaa, jos en olisi ihastunut, mutta kun olen. Tällaisiin tilanteisiin tottumattomana kysyn, että mitäs tässä olisi viisainta tehdä?

- välttelen kokonaan (aiheuttaa ehkä kysymyksiä?)
- välttelen osittain (niin kuin nyt, mutta se ei vie vaivaantumistani pois)
- lähestyn naista avoimemmin ja koitan, jos saisin selitettyä, että hän on ihastuttava, mutta en halua mitään (pelottavaa, veisikö se edes ihastumisen tunnetta pois?)
- ööö, mitä muuta?

Miten saisin käsiteltyä tuon ihastumisolon pois, vai saako sitä millään? Voiko kemioille tehdä mitään? Miltä tämä kaikki edes kuulostaa teidän mielestänne?

 

ehkä paree ette sano ihastukselle mitään, mutta monet sanoo että kun on kertonut omalle vaimolleen että on ihastunut niin sillon se menee kummasti ohi. pystytkö olla vaimolles niin avoin? toki se voi riidan saada aikaseks mutta kerrot että siks sanoit koska et halua olla ihastunut ja kaikki on hyvin

 

Olipas syvällistä teksiä

Ihastuksia tulee ja menee, se on ihan normaalia oli suhteessa tai ei, ihastua voi niin monella tapaa...
Itse en pistäis olenkaan pahaksi pientä flirttiä töissä, jos kuitenkin rajansa tietää!!!
Mut suosittelen pikkujoulujen väliinjättämistä sit kun sen aika taas on

 

Salli ihastuminen itsellesi, näin kevään koettaessa itse kunkin "hormoonit" heittelevät miten sattuu... Huomio puolin taikka toisin muiltakin kuin vain omalta puolisolta tekee hyvää itsetunnolle.

Kuitenkin kannattanee menetellä kuten secretive kehoittikin, eli olemaan hieman varpaillaan...

 

Kuitenkin kannattanee menetellä kuten secretive kehoittikin, eli olemaan hieman varpaillaan...

Toivottavasti joissain on "miestä" , sillä itselleni se ei oo niin helppoa...
Ja kukapa mies kieltäytyisi ilmaisesta viinasta jos hieman livistetään alkuperäistä aiheesta

 

Heh... Tuo ilmainen viina ei ole oikein koskaan maistunut kun siihen on piru haudattuna, siksi varmaan olinkin entisessä työpaikassani melkein kaikissa kissanristiäisissä "edustamassa" firmaa. Mikäli pomo ei jaksanut/kerinnyt itse...

 

Olen nainen suht samassa tilanteessa oleva.yritän ajatella että työpaikkaihastuksen hyviä puolia, että on mukavaa mennä töihin,työmotivaatio kasvaa

Mietin kans realistiseti mitä siitä seuraisi.Työyhteisö ei hyvällä silmällä katsoisi....
Yritän nauttia tunteesta tietäen että se menee ohi..suosittelen samaa sinulle..

 

Vielä.... jos ihastus on molemminpuolista ,hän kyllä ymmärtää jos kierrät häntä kaukaa...muuten voi ihmetellä miksi....itse en kierrä ihastukseni kaukaa, mutta en mene työpaikkan pippaloihin ,haluan välttää tiettyjä tilanteita ....

 

Kiitos näistä viesteistä, helpottivat kovasti, kun sain lukea, että ei se nyt niin ihmeellistä ole, että ihmisten ihastuu puolin tai toisin. En vaan ole antanut itselleni liikaa noita kokemuksia, no tässä sitä eletään elämää jokainen omalla kohdallaan.

Tämä ihastukseni oli kyllä ihastusta ihan koko olemukseen, eli osin fyysistä ulkonäköön perustuvaa ja osin persoonaan pohjautuvaa. Tai ehkä, että jokin yhteys minun ja sen ihmisen välillä on. Nytpä tosin satunnaiset keskustelummekin ovat notkahtaneet omaan uomaansa tiettyjen yhteisten asioiden pohjalta, ja tällaisille ihastuskysymysmerkeille on vähemmän tilaa minunkin päässäni. En kovin helposti retkahtaisi pettämisen tielle, mutta tuo varpaillaan olo on ihan hyvä muistaa ja jotain sellaista olen tehnytkin. Nyt kuitenkin osaan taas vähän luontevammin vaihtaa sanan tai pari tämän naisen kanssa, kun toimistolla näen.

Juttelin vaimollekin tuosta joidenkin aasinsiltojen kautta ja tuli siitäkin parempi mieli. Sen ihmeempää draamaakaan ei aiheesta syntynyt, kun ei musta ilmeisesti paista mikään pohjaton himo johonkin toimistoneitiin, vaan pikemminkin vaivaantuneisuus ylipäänsä viehättäviksi kokemiani naisia kohtaan. Me taas vaimon kanssa tiedetään, että viehättäviä ihmisiä nyt kummankin elämässä tulee vastaan töissä, kaupungilla, kaupoissa ja julkisissa eikä siinä mitään ihmeellistä ole; se, että on tietoa ei vaan tarkoita, että itsekin sisäistäisi tietämänsä asian omalta osaltaan. Noh, opettelua vaan.

P.S. olen siis tämä alkuperäinen kirjoittaja. Tympii vaan tuo pakkorekisteröitymissysteemi tällaisten yksittäisten viestien takia, enkä tietenkään muista tai jaksa kirjoittaa ylös kerran käyttämiäni tunnareita...