Olen aikuinen mies ja ihastunut erääseen naiseen töissä: en vakavasti, mutta häiritsevästi. En kuitenkaa halua hänen kanssaan mitään. Minulla on vaimo ja haluan nimenomaan pysyä naimisissa. Avioliitossani ei ole ongelmia, meillä on vaimon kanssa hauskaa, haluamme toisiamme, rakastamme toisiamme, ja olemme kummatkin pitkään yhdessä liitossa olevaa tyyppiä. Tämän ihastuksen kanssa taas en osaa helpolla kuvitella suhdetta, mikäli olisin sinkku.
Ongelmani on siis ihastus, jota en voi välttää. Voin silti päättää, miten toimin ja mitä valitsen elämässä, ja tähän asti olen toiminut niin, että pääosin välttelen ihastustani suurimman osan aikaa, mutta juttelen hänen kanssaan aina sopivan ajan välein niitä näitä, mitä nyt työpaikalla jutellaan, että kaikki vaikuttaa näennäisesti neutraalilta. Ihmisenä hän on mielenkiintoinen ja olis kiva jutella enemmänkin, jos vain osaisin suhtautua ihan normaalisti häneen ihmisenä enkä olisi ihastunut.
Olisi helpompaa, jos en olisi ihastunut, mutta kun olen. Tällaisiin tilanteisiin tottumattomana kysyn, että mitäs tässä olisi viisainta tehdä?
- välttelen kokonaan (aiheuttaa ehkä kysymyksiä?)
- välttelen osittain (niin kuin nyt, mutta se ei vie vaivaantumistani pois)
- lähestyn naista avoimemmin ja koitan, jos saisin selitettyä, että hän on ihastuttava, mutta en halua mitään (pelottavaa, veisikö se edes ihastumisen tunnetta pois?)
- ööö, mitä muuta?
Miten saisin käsiteltyä tuon ihastumisolon pois, vai saako sitä millään? Voiko kemioille tehdä mitään? Miltä tämä kaikki edes kuulostaa teidän mielestänne?
Ongelmani on siis ihastus, jota en voi välttää. Voin silti päättää, miten toimin ja mitä valitsen elämässä, ja tähän asti olen toiminut niin, että pääosin välttelen ihastustani suurimman osan aikaa, mutta juttelen hänen kanssaan aina sopivan ajan välein niitä näitä, mitä nyt työpaikalla jutellaan, että kaikki vaikuttaa näennäisesti neutraalilta. Ihmisenä hän on mielenkiintoinen ja olis kiva jutella enemmänkin, jos vain osaisin suhtautua ihan normaalisti häneen ihmisenä enkä olisi ihastunut.
Olisi helpompaa, jos en olisi ihastunut, mutta kun olen. Tällaisiin tilanteisiin tottumattomana kysyn, että mitäs tässä olisi viisainta tehdä?
- välttelen kokonaan (aiheuttaa ehkä kysymyksiä?)
- välttelen osittain (niin kuin nyt, mutta se ei vie vaivaantumistani pois)
- lähestyn naista avoimemmin ja koitan, jos saisin selitettyä, että hän on ihastuttava, mutta en halua mitään (pelottavaa, veisikö se edes ihastumisen tunnetta pois?)
- ööö, mitä muuta?
Miten saisin käsiteltyä tuon ihastumisolon pois, vai saako sitä millään? Voiko kemioille tehdä mitään? Miltä tämä kaikki edes kuulostaa teidän mielestänne?