Ikäero 3v, onko esikoisesi jatkanut hoidossa vai jäänyt kotiin?

Äitinä olemisessa on se hyvä puoli, että tehtävään kasvaa. Naiset tarvitsevat itseluottamusta eikä jatkuvaa pelkoa siitä, että eivät kykenekään olemaan äitejä.

Jostain kumman syystä on vallalla käsitys, että edes kahden lapsen kanssa ei pärjätä..... ja kuitenkin lapsia tehdään useampi.

Tuo vastaukseni ei koske aloittajaa suoranaisesti, koska näköjään hänellä ei ole kovin paljon tukea puolisosta. Mutta niitä, joilla on parempi tilanne.

 

Oukei Arjen sujumista on vaikea etukäteen ennustaa, kun ei voi tietää, millainen uusi vauva on. Voihan hän olla aivan erilainen kuin esikoisesi ja viihtyä hyvin itsekseenkin, kunhan vaan on sopivasti näköyhteydessä sinuun. Syö hyvin ja nukkuu hyvin. Mutta voi käydä toisinkinpäin. Onko sulla mahdollista saada esikoinen päivähoitoon - tai onko sulla tukiverkostoja - jos alkaa näyttää siltä, että arki ei sujukaan?

Niin ehkä sitä liikaa miettii että uusi vauva on samanlainen kuin ensimmäinen. Kovin hyvää tukiverkostoa ei ole kun mun äiti on sairastunut, mutta jaksaa toki välillä leikkiä esikoisen kanssa minun läsnäollessani. Yksi vaihtoehto on tietty tuo että esikoinen palaa osa-aikaiseksi päivähoitoon sen hoitotakuun edellyttämän 4kk kotonaolon jälkeen, jos tuntuu siltä.

 

[QUOTE="mona";25683872]Niin ehkä sitä liikaa miettii että uusi vauva on samanlainen kuin ensimmäinen. Kovin hyvää tukiverkostoa ei ole kun mun äiti on sairastunut, mutta jaksaa toki välillä leikkiä esikoisen kanssa minun läsnäollessani. Yksi vaihtoehto on tietty tuo että esikoinen palaa osa-aikaiseksi päivähoitoon sen hoitotakuun edellyttämän 4kk kotonaolon jälkeen, jos tuntuu siltä.[/QUOTE]
Pienet lapset ilahtuvat yleensä yllättävän pienistä asioista. 3 v ei tarvitse kahdeksaa tuntia päivässä mitään ohjattua temppurataa. Monia asioita voi tuon ikäisen kanssa tehdä ilman, että varsinaisesti itse tekee muuta kuin imettää tms. Voit esim sängyllä imettäessäsi lukea esikoiselle satukirjaa. Tai jos imetät istuen, niin esikoinen voi vaikka piirtää, askarrella, tehdä muovailuvahajuttuja tms. saman keittiön pöydän ääressä. Aikuisen ei ole mitenkään välttämätöntä tehdä samaa asiaa kuin lapsi tekee, usein riittää, että on läsnä ja "osallistuu" lapsen tekemiseen juttelemalla tai ehdottamalla, mitä lapsi voisi piirtää tai askarrella.

 

Niin erilaisia me äiditkin olemme. Minä en vaan jaksa kaikkia päiviä "pelailla, askarrella tai leipoa" tai muutenkaan touhuta 3-vuotiaan juttuja. Haluan käydä kaupungilla lounailla, kahviloissa, pitkillä kävelyretkillä, tavata ystäviäni jne. ja lisäksi vauvan kanssa vauvauinnissa ja -jumpassa (sama mitä tein esikoisen kanssa). Sitten kun saan pari päivää viikossa tehdä näitä juttuja niin touhuankin jo ihan mielelläni esikoisen kanssa kaikenlaista loppuajan.

Meillä ei muuten laiteta herätyskelloa aamuvarhaiseksi vaan herätään ihan luonnollisesti puoli yhdeksän aikaan, ja lapsi menee päiväkotiin yleensä kymmeneksi.

lapsi menee siis todellakin säilytykseen päiväkotiin: ulkoilemaan, nukkumaan ja syömään, kun noin myöhään menee on toiminta lähes aina ohitse.

 

Äitinä olemisessa on se hyvä puoli, että tehtävään kasvaa. Naiset tarvitsevat itseluottamusta eikä jatkuvaa pelkoa siitä, että eivät kykenekään olemaan äitejä.

Jostain kumman syystä on vallalla käsitys, että edes kahden lapsen kanssa ei pärjätä..... ja kuitenkin lapsia tehdään useampi.

No en mä sinänsä pelkää että en sit yksin pärjäisi jollain lailla. Mietin myös sitä että jaksaisinko olla parempi äiti jos esikoinen jatkaisi osittain hoidossa. Halusisin myös nauttia näistä lapsista enkä vetää itseäni piippuun. En tosiaan haluaisi et menis siihen että vauva roikkuis tissillä ja esikoinen kattos piirrettyjä päivät pitkät, kun ei sitä isääkään ole iltaisin.

Ainakiin toistaiseksi mies jatkaa reissuhommia vaikkei tietenkään ole lapsiperheelle mikään idyllitilanne. Miehen tulot vaan mahdollistaa niin monta muuta juttua ja voin olla pidempään kotona ja jatkossa taas osittaisella hoitovapaalla (niin kuin tälläkin hetkellä) kun mies tienaa sen verta hyvin.

 

lapsi menee siis todellakin säilytykseen päiväkotiin: ulkoilemaan, nukkumaan ja syömään, kun noin myöhään menee on toiminta lähes aina ohitse.

Meidän päiväkodissa on aamupala puoli yhdeksään, jonka jälkeen suoraan ulkoilemaan. Sisälle menevät kymmeneltä ja sitten on sitä ohjelmaa puoli kahteentoista, jolloin on lounas. Lounaan jälkeen päiväunille ja niiden jälkeen taas ohjelmää ja kolmen aikaa takaisin pihalle. Haen lapsen neljän aikaan pois.

 

Meidän esikoisen ja keskimmäisen ikäeroksi tuli sen 2v9kk ja esikoinen ehti olla hoidossa todella ihanalla pph:lla - hänelle pääseminen oli ja on yhä lottovoittoon rinnastettavissa - mutta otin hänet sieltä pois, vaikka viihtyi siellä ja hoitosuhde oli toimiva. Jäimme siis koko kolmikko kotiin miehen tehdessä silloinkin epäsäännöllisen säännöllistä reissuhommaansa.

Selvisimme . Lapset saivat äärimmäisen tärkeät tutustumisenkuukaudet itselleen, kasvoivat ja hitsautuivat todella hyvin toisiinsa kiinni. Molemmille lapsille oli aikaa - sekä sitä yhteistä että varsinkin sitä yksilöllistä - ja se arkikin kantoi, yllättävän hyvin lopulta. Esikoinen kävi toki seurakunnan päiväkerhossa kahdesti viikossa ja se riitti vallan mainiosti isommasta sosiaalisesta satsista puuhasteluineen. Toki liikuimme muutenkin ihmisten ilmoilla aina, kun vain oli mahdollista.

Meillä siis tämä ratkaisu toimi ja oli kannattava kaikin puolin . JA hei, tukiverkosto oli silloinkin olematon eli omillamme menimme sujuvasti mutta kummasti sitä kasvoi lastensa ohessa itsekin varmemmaksi. Hei, mä pärjään!- tsemppifiilis toi yllättävästi potkua siihen arkeen ja esikoinen oli jo vauva- aikana raivannut todella hyvin tietä toiselle vauva- ajalle, joten ei sitä ihan "käsi" ole sen toisen lapsenkaan kanssa .

 

[QUOTE="mona";25683975]No en mä sinänsä pelkää että en sit yksin pärjäisi jollain lailla. Mietin myös sitä että jaksaisinko olla parempi äiti jos esikoinen jatkaisi osittain hoidossa. Halusisin myös nauttia näistä lapsista enkä vetää itseäni piippuun. En tosiaan haluaisi et menis siihen että vauva roikkuis tissillä ja esikoinen kattos piirrettyjä päivät pitkät, kun ei sitä isääkään ole iltaisin.

Ainakiin toistaiseksi mies jatkaa reissuhommia vaikkei tietenkään ole lapsiperheelle mikään idyllitilanne. Miehen tulot vaan mahdollistaa niin monta muuta juttua ja voin olla pidempään kotona ja jatkossa taas osittaisella hoitovapaalla (niin kuin tälläkin hetkellä) kun mies tienaa sen verta hyvin.[/QUOTE]
Voisitteko harkita viikkosiivoojan palkkaamista? Siinä olisi yksi helpotus arjen sujumiseen.

 

Meidän päiväkodissa on aamupala puoli yhdeksään, jonka jälkeen suoraan ulkoilemaan. Sisälle menevät kymmeneltä ja sitten on sitä ohjelmaa puoli kahteentoista, jolloin on lounas. Lounaan jälkeen päiväunille ja niiden jälkeen taas ohjelmää ja kolmen aikaa takaisin pihalle. Haen lapsen neljän aikaan pois.

Elikä tästä 6 tunnista, mitä sinun lapsesi on hoidossa, tota virikkelista toiminta on noin 2 tuntia...... Eikös kerho tai aavoin päiväkoti tarjoaisi saman?

Ai niin, mut kun sit pitäisi itsekin tehdä kenties oman lapsen eteen jotain.....

 

miksei kukaan peräänkuuluta vauvan oikeutta äidin jakamattomaan huomioon! Saihan erikoinenkin sitä! Mun 3 v jatkaa tarhassa vaikka vauva syntyykin pian. Ei tulisi mieleenikään erottaa lasta kavereistaan. Viihtyy hyvin päiväkodissa. En pystyisi tarjoamaan samanlaista seuraa lapselleni mitä sen kaverit päiväkodissa tarjoaa. Mua hoiti pienenä mummini Ja Voin sanoa että tylsää oli. Ei 3v Ja aikuinen voi leikkiä Sillä tasolla kuin 3v haluaa Ja Mikä sille on hyväksi.

 

[QUOTE="mona";25683691]Joo ja onhan se vähän hassua . Siis tarkotin tolla lauseella sitä että ainakin esikoiseen olin tosi sidottu ekat puoli vuotta ja mietin vaan mitä tekemistä lapselle sit keksin jos vauva roikkuu tissillä koko ajan. Nyt ainakin tuntuu että tolle esikoiselle pitää keksiä iltaisin/viikonlopuisin tekemistä tai leikkiä sen kanssa, ei viihdy yksinään. Mut ehkä murehdin turhia etukäteen..[/QUOTE]

Luultavasti huolehdit turhia. Ainakin monet äitiystäväni ovat huomanneet saman kuin itse: se kakkonen menee siinä sivussa. Ainakin meillä vauva oli pikatankkaaja, joka hörppäsi maitoannoksensa vartissa kun taas esikoinen viihtyi tissillä tuntikausia. Ja usein sitä tissiteltiin esim. Leikkihuoneen lattialla istuen, toisessa kädessä barbi. Ja loput ajasta vauva viihtyi esikoisen touhuja ihmetellen. Voi sitä ihailun määrää, isosisko todellakin oli ja on cool!! Toki kakkonen oli välillä melkoinen sylivauva mutta Manducan avulla miltei kaikkea oli mahdollista tehdä vauvan kanssa... Nostan sulle hattua jo valmiiksi että jaksat reissuleskenä kahden lapsen äitinä! Ei se elämä tule varmasti yhtä onnea olemaan kokoajan, mutta epäilen ettei esikon hoitoonlykkääminen sitä ainakaan helpota. Onko teilläpäin kerhoja, puistotoimintaa tms.? Entä onko lapsellasi/naapurustossa kavereita? Onko sinulla ystäviä? Nuo edellämainitut (kolmivuorotyössä olevan mieheni lisäksi) olen kokenut korvaamattomiksi tässä arjen pyörityksessä ja selvitty on! voin jopa sanoa olevani onnellinen ja seuraan lämmöllä sisarusten suhdetta, joka on rakastava ja tiivis! Tsemppiä teille, kaikki järjestyy varmasti!

 

Voisitteko harkita viikkosiivoojan palkkaamista? Siinä olisi yksi helpotus arjen sujumiseen.

No juu, meillä käy siivoojat kerran kuussa. Siitä asti on käynyt kun esikoinen syntyi. Helpottaa tosiaan arkea eikä tarvi vähäistä yhteistä aikaa käyttää lattia luuttuamiseen.

 

Niin erilaisia me äiditkin olemme. Minä en vaan jaksa kaikkia päiviä "pelailla, askarrella tai leipoa" tai muutenkaan touhuta 3-vuotiaan juttuja. Haluan käydä kaupungilla lounailla, kahviloissa, pitkillä kävelyretkillä, tavata ystäviäni jne. ja lisäksi vauvan kanssa vauvauinnissa ja -jumpassa (sama mitä tein esikoisen kanssa). Sitten kun saan pari päivää viikossa tehdä näitä juttuja niin touhuankin jo ihan mielelläni esikoisen kanssa kaikenlaista loppuajan.

Meillä ei muuten laiteta herätyskelloa aamuvarhaiseksi vaan herätään ihan luonnollisesti puoli yhdeksän aikaan, ja lapsi menee päiväkotiin yleensä kymmeneksi.

Joo, me todellakin olemme erilaisia. Mutta tähän täytyy sanoa että voi apua! Siinä mielessä olemme kyllä samanlaisia, että voi kuinka minäkin noista asioista nautin - silloin esikoisen vauva-aikana. Mutta nyt on eri tilanne. Olen kahden lapsen äiti ja itse pikkusisaruksen halunnut ja synnyttänyt tähän maailmaan ja "kannan myös seuraukset". Elämä nyt ei vaan voi olla enää samanlaista ku yhden lapsen äitinä ja minä olen aikuinen ja kestän kyllä vaikka en pääse joka päivä tai edes joka viikko kaupungille lounaalle. (Olen ylipäätään onnellinen jos saan syödä sen lounaan joskus lämpimänä ) Mutta tämä on lyhyt aika ja ehdin taas kaupungille haahuilemaan myöhemmin. Niin joo ja voi kahden lapsenkin kanssa käydä kahviloissa! Nyt vaan tilanne on se, että olen niin itsekäs että nautin kaupunkireissuistani mielummin ihan yksin silloin harvoin ku sinne pääsee... Mutta tosiaan esikoista en lykkäisi päivähoitoon yli kahdenkymmenen muun meluavan kakaran kanssa taistelemaan parin aikuisen huomiosta sen takia että pääsen rauhassa kahvilaan

 

3v on tosi pieni lapsi, toki ottaiisn kotiin ja veisin vaikka kerhoon välillä. Meillä ainakin ryhmät päivähoidossa ovat niin isot, että pidän sieltä mielellään poissa minkä ikäisen lapsen vaan aina kun mahdollista.

Niin kuin Keittiönoita sanoi, kyse on loppujen lopuksi muutoksen sopeutumisesta; kun perheejöseniä tulee lisää, arki muuttuu eikä sitä pidä juosta pakoon niin kuin nykyään tehdään.

5-vuotias poikani jäi aikanaan kotiin kun uusi vauva syntyi. Kylä oli haasteta alkun saada energiselle lapselle päiviin täytettä, mutta se onnistui kun lähti uudella asenteella liikkeelle (mikään sperihminen ei siis tarvitse olla, tarvittiin vain asennemuutos).

Nyt 8-vuotiaana totesi, että palojn on ollut kivoja asioita elämässä, mutta se oli parasta aikaa kun oli kotona ja kävi kerhossa. Eipä tuohon paljon lisäämistä, itelläkin jäänyt tosi hyvät muistot. Sisarukset ovat myös hyvin läheisiä, mikä on ainakin päiväkodin lto:n mukaan yleistä kun vanhemmat sisarukset ovat saaneet olla kotona vauvan ollessa pieni.

 

Mulla on 3 lasta ja kaikilla on aina seuraavaan noin 3v ikäero enkä todellakaa ole pitäny lapsiani hoidossa jos kerran itse olen kotona. Eihän siinä oo mitään järkeä ees. Nyt tilanne on se,että 7,5v on koulussa (ja on pärjänny oikein hyvin vaikka on ollu suurimman osan elämästään kotihoidossa), 4,5v käy seurakunnan päiväkerhoa ja 1,5v on mun kanssa kotona.

 

Olin naapuruston oudoin, kun otin 3veen pois hoidosta jäätyäni äippälomalle!! Kerhossa kävi 2 kertaa viikossa ja avoimessa päiväkodissa kävimme yhdessä. Ei käynyt mielessäkään pitää hoidossa, kun itse olin vauvan kanssa kotona!!

 

Mun lapset on kyllä aina jääneet mieluummin kotiin kun menneet hoitoon. Musta asiat on hiukan hullusti jos lapset viihtyy hoidossa paremmin kun kotona. Juu ei ole ihan sama tilanne nyt enää mut aikoinaan oli ja kyl mulla oli molemmat lapset kotona. Oli noi kotona hoidossa ollessaankin AINA kun meillä oli vapaata eli 2 hoitopäivää tuli viikolla kun meistä oli tärkeetä olla lasten kanssa kotona perheenä. Nurimmaisen otin nyt tarhasta pois ja saa käydä esikoulua pelkästään kun meille tää kolmas tulee. Se 3 -vuotiaskin on vielä niin pieni et kyllä se kotona olo vanhempien kanssa on tosi tärkeetä. Sit kun se on tollanen 7-8 vuotias kuten mun esikko niin ei se sit enää äidistä piittaa ja halailut on lähinnä noloja vaikka herkistyykin illalla syliin välillä tulemaan, mut pointtina siis se et nauti nyt siitä vanhemmastakin vielä kun sille sun seura kelpaa!

 

Lapsillani ikäero on pienempi, mutta vastaan silti. olen työssäni kohdannut paljon hoidossa olevia isosisaruksia. Osalle homma toimii, viihtyvät ja sopeutuvat. Osa taas kärsii, kokee valtavaa mustasukkaisuutta, taantuu hoidossa vauvamaiseksi, itkee jätettäessä jne. On tosi vaikea sanoa etukäteen miten teidän kohdalla käy. Rikkihän se lapsi ei mene, jos kerran hoitopaikka on kiva!

Kuitenkin koen itse vahvasti, että se esikoinen tarvitsee aikaa perheenä sen uuden vauvan kanssa, jotta syntyy me-henki. Eli jos viet hoitoon, pyri tekemään se positiivisesti, ettei tule sitä hyljättyä tunnetta uuden vauvan tieltä, ja vietä aikaa kaikki yhdessä. Ota esikoinen mukaan uuden hoitamiseen.

Olin itse 4v kun siskoni syntyi. Muistan nähneeni unia, joissa äiti myi minut pois kyläkauppiaalle "kun on tuolla ollut tuota yskääkin", vauva kainalossaan. nyt se huvittaa, mutta lapsena ei. Ne tunteet olivat tosia silloin.

Mutta vaikutat kivalta ja järkevältä, pärjäätte kyllä! Niin se vielä tuli mieleen, että kerhossa on hyötynä että voi helpommin olla viemättä jos ei vain huvita tai lapsi pistääkin hanttiin.

 

Ikäeroa tulee 4,5v ja 6v. Lapset jää pois hoidosta heti kun äitiysloma alkaa, kuukauden päästä jee Odottavat itsekin jo innolla kotiin jäämistä. Syksyllä esikoinen menee eskariin ja tolle vajaa 5v:lle ajattelin hommata syksystä alkaen srk kerhosta kerhopaikan jos saadaan. Jos ei, niin käydään sitte perhekerhoissa yhdessä. Asutaan syrjässä joten noissa kerhoissa varmaan hyvä käydä et saa lapsi leikkiä ikäistensä kans eikä pelkästään mun ja vauvan ku toinen on eskarissa.

En edes harkitsisi jättäväni lapsia hoitoon.

 

Kotona oli. Kävi 2 krt viikossa seurakunnan kerhossa (3 tuntia).

 

Olen ottanut lapset hoidosta pois uuden vauvan syntyessä. Lapset ollut kotona jos itsekkin olen. Mies tehnyt töitä myös siihen tahtiin ettei sen varaan tullut laskettua lasten ollessa pieniä. Keittiönoidalla oli sellaiset mielipiteet jotka kuvaa myös minun ajatuksia Joten en sitä kaikkea kirjoita uudelleen. Mutta kyllä ne lapset viihtyy kotonakin ja aikuisten ohella kyllä lapsetkin sopeutuu muutoksiin jos aikuiset eivät tee niistä niin hankalia ja suurta numeroa, ajatellen vaan että nämä muutokset kuuluvat elämään..
Ainiin, muokkailen vielä, eli ikäerot lapsilla 1. ja 2. ero vuosi, 2. ja 3. ero kaksi vuotta ja pidempi ero sitten 4. .. Eli ensimmäisen ja kolmanne ero on se kolme vuotta, mistä ap kysyi

 

Meillä jatkettiin 2 pv viikossa pph ja sitten tiputettiin yhteen päivään jotain vuoden päästä ja sitten jäikin pois kokonaan kun jäin hoitovapaalle.

 

Meillä esikoinen oli 3v1kk kun toinen syntyi.
Hän oli ollut päiväkodissa jo hieman yli vuoden verran ennen vauvan syntymää.
Silti vauvan synnyttyä hän jäi kotiin. Kävi 2 kertaa viikossa seurakunnan kerhossa (3h kerrallaan) ja kerran viikossa kävimme perhemuskarissa. Ja kävimme paljon leikkipuistoissa, joissa tapasimme tuttuja äitejä lapsineen.

Se riitti hyvin sosiaalisuuden ja virikkeiden suhteen ja tärkeintä oli, että esikoinen sai olla mukana kotona ja vauvan "hoidossa".

Kolmannen syntyessä taas keskimmäisemme oli jo 5v ja hän jatkoi tutussa päiväkodissa 15 päivänä kuukaudessa max 5 tunnin päiviä.
Häntä en halunnut ottaa päiväkodista pois, sillä heti seuraavana vuotena olisi kuitenkin ollut paluuu samaan päiväkotiin eskarin takia.

Mutta mieti tilannetta oman perheesi tarpeen perusteella? Onko lähellä kerhoja, leikkipuistoja jne jossa esikoisesi voi tavata muita lapsia?

 

Teet niinkuin itsestä parhaalta tuntuu, isosisarus saa varmasti ihan riittävästi hoitaa vauvaa vaikka pari päivää viikossa olisikin leikkimässä kavereiden kanssa tutussa hoitopaikassa. Erityisesti suosittelen sitä jos aiot mennä töihin pikoihin vanhempainvapaan loputtua.

 

meillä ikäeroa 4v ja jäi pois päiväkodista. Ollut erittäin hyvä ratkaisu!