Ilman kivunlievitystä?

Kuinkas moni täällä on selviytynyt synnytyksestä ilman puudutteita ym. "järeämpiä" kivunlievityksiä? Itse vasta oon menossa ekaa pusertaan kesällä, joten täytyy vähän tehdä gallippia, että mitä pitäs ottaa vai selviäiskö ilman.

Ei mua piikit pelota niinkään, mutta se, ettei pääse enää liikkumaan, joutuu katetroitavaksi ja piuhoihin... Kertokaahan kokeneemmat!

 

Ymmärtääkseni on aika henkilökohtaista, miten hyvin mikäkin tehoaa, ja miten paljon edes tarvitsee kivunlievitystä. Itse ajattelin yrittää "luomusti", mutta kaikkea ollaan valmiina kokeilemaan tilanteen niin vaatiessa. Vain varmuuden vuoksi en halua itseeni lääkkeitä pumpata.

 

mä synnytin viis viikkoa sitten ihan luomusti. ainoa lääke mitä sain oli kolmisen tuntia ennen synnytystä joku kipupiikki, joka ei tosin hävittäny supistuskipuja, mut sitten kun menin suoraan huoneesta ponnistamaan en tietty saanu enää mitään. synnytys avustettiin pihdeillä mut ei se sattunu kyllä yhtään. ainakaan en muista että ite synnytys olis sattunu yhtään. avaavat supistukset oli paljon kivuliaampia.

 

\

Kuinkas moni täällä on selviytynyt synnytyksestä ilman puudutteita ym. "järeämpiä" kivunlievityksiä? Itse vasta oon menossa ekaa pusertaan kesällä, joten täytyy vähän tehdä gallippia, että mitä pitäs ottaa vai selviäiskö ilman.

Ei mua piikit pelota niinkään, mutta se, ettei pääse enää liikkumaan, joutuu katetroitavaksi ja piuhoihin... Kertokaahan kokeneemmat!

No en mä tajuu näin synnyttäneenä, että kuka haluaa niin kauheesti liikuskella siellä. Menin sairaalaan vasta kun tosi oli kyseessä eli en lomailemaan... J a sain just ja just epiduraalin, joka helpotti oloa pari tuntia ja se aika meni niin huurussa väsyneenä, etten edes muista paljoa. Sitten jo synnytettiinkin. Ei olis tullut mieleenkään mennä kattoo telkkarii...

 

Mä nähtävästi selvisin ilman kivunlievitystä vaikka sillon tuntukin että henki lähtee. Ens kerralla oon viisaampi ja pyydän ajoissa kivunlievitystä...jos siihen hommaan edes uskallan ryhtyäkkään koskaan uudestaan!

 

Ainoastaan ilokaasua ja aquarakkuloita
ei tarjottu muuta

 

Ekassa sain tramal-piikin(jotain rentouttavaa se oli)Ja aquarakkulat...seuraavat kaksi synnytinkin ilman mitään...edes ilokaasua en MUISTANUT kokeilla. =)

 

Minä en kerinnyt saamaan mitään, kun sairaalaan mentäessä olin jo auki 5cm ja avauduin koko ajan, että eivät antaneet mitään. Suoraan saliin kävelin alkuvalmistulu huoneesta.
Sain kohdunkaulaan puudutuspiikin josakin vaiheessa, joka ei minusta auttanut yhtään.
Nyt haluaisin petidin, sitä kehuvat kovasti, kuulemma parempi kuin epiduraalipuudutus.
Vaikea sanoa, kun ei ole kokemusta mistään kivunlievityksestä.

 

\

\

Kuinkas moni täällä on selviytynyt synnytyksestä ilman puudutteita ym. "järeämpiä" kivunlievityksiä? Itse vasta oon menossa ekaa pusertaan kesällä, joten täytyy vähän tehdä gallippia, että mitä pitäs ottaa vai selviäiskö ilman.

Ei mua piikit pelota niinkään, mutta se, ettei pääse enää liikkumaan, joutuu katetroitavaksi ja piuhoihin... Kertokaahan kokeneemmat!

No en mä tajuu näin synnyttäneenä, että kuka haluaa niin kauheesti liikuskella siellä. Menin sairaalaan vasta kun tosi oli kyseessä eli en lomailemaan... J a sain just ja just epiduraalin, joka helpotti oloa pari tuntia ja se aika meni niin huurussa väsyneenä, etten edes muista paljoa. Sitten jo synnytettiinkin. Ei olis tullut mieleenkään mennä kattoo telkkarii...

Eihän liikkuminen samaa tarkoita ku lomailu. En usko että tässä tapauksessa tarkoitetaan pitkin käytäviä haahuilemista yms. vaan liikkumista avautumisvaiheessa kivun lievittämiseksi ja mahdollisesti myös eri asentojen kokeilemista ponnistamisvaiheessa. Ainakin minulla supistusten tullessa paikallaan oleminen ja etenkin selinmakuu vain pahentavat tuskaa. Olo helpottuu kovasti kun pääsen hieman "tallustelemaan".

Epiduraali tekee usein olon väsyneeksi ja voimattomaksi ja sen vuoksi sen kanssa ei yleensä halutakaan liikkua. Toiset synnyttäjät kokeilevat hieman "pehmeämpiä" kivunlievityksiä jotta voisivat aktiivisemmin osallistua synnytykseen.

 

Mä sain ekassa synntyksessä petidiini-piikin,mutta se ei auttanu tilannetta yhtään...
Sitten nää neljä muuta pientä on tullukin ihan "luomuna"...
Ei ole tarvinnu,eikä kannattanu ottaa kipulääkettä(esim.epiduraalia);viimexkin kätilö sanoi,että sen kyllä voi laittaa,jos haluan,mutta kun mulla se avautuminen tapahtuu parissa tunnissa ja oltiin hyvällä mallilla menossa,niin se olis saattanu jopa pitkittää sitä..

Mä sit oon taaplannu ja kävelly edes takas,niin vauva on päässy laskeutuun kunnolla,avautunu nopeemmin ja oon kestäny supparitkin paljon paremmin,kun että olisin joutunu oleen paikoillani...
Ja itse asiassa mä viimex kattelin töllöö siellä....Kävelin ees taas tv-huoneessa ja supistelin,kun avautumisvaihe oli menossa;siihen se kätilö meidät isukin kans laitto.. Siitä sit välillä käytiin tarkistamas toimenpidehuoneessa avautumistilanne ja sit saliin...Kerkesin nähdä Tunteet ja Tuoksutkin siinä ohimennen ennen actionia...

 

Synnytin kuopuksen luomuna.Supistukset kestin hyvin ja aattelin, että kyllähän se ponnistaminenkin sujuu.Synnytin jakkaralla ja repesin aika pahasti.Mua sattu aivan kauheesti ja synnytyksestä jäi pikku kammo.Jos vielä joskus synnytän, haluan epiduraalin ja synnytän tuolissa.

 

Synnytys sujuu yksilöllisesti. Noin 5% ei tunne mitään kipua n. 40% tuntee jonkinlaista kipua ja loput erittäin suurta kipua. Jokaisen synnytyksen voi tuntea kivun suhteen erilaisena. Mitä nopeammin synnyttys etenee sitä vähemmän joutuu kokemaan kipua. Ensi synnyttäjät joutuvat monesti kokemaan psimpään kipua ja suosittelen epiduraalia, josm sinusta tuntuu siltä. Minäkin sain ensimmäisestä 3 muuta ovat syntyneet ilman lievitystä. Kovat olivat kivut, mutta siihen ei kuole vaikka haluisikin sillä hetkellä.Jos ei kestä kipua se kannatttaa ilmoittaa ajoissa sairaalan ilmoittautumis lomakkeessa. Älä säikähdä, ehkä juuri sinun synnytyksesi onkin se lyhyt ja kivuton.

 

esikoisen synnytyksessä ei ehditty mitään antamaan ja hengissä siitä selvisi kun ei muuta vaihtoehtoa ollut
toisen synnytyksessä sain spinaalin ja se oli taivaallinen helpotus ja jäi kyllä todella<positiivinen kuva synnytyksestä kun olijärjissään ja kontrollissa.

 

\

Synnytys sujuu yksilöllisesti. Noin 5% ei tunne mitään kipua n. 40% tuntee jonkinlaista kipua ja loput erittäin suurta kipua. Jokaisen synnytyksen voi tuntea kivun suhteen erilaisena. Mitä nopeammin synnyttys etenee sitä vähemmän joutuu kokemaan kipua. Ensi synnyttäjät joutuvat monesti kokemaan psimpään kipua ja suosittelen epiduraalia, josm sinusta tuntuu siltä. Minäkin sain ensimmäisestä 3 muuta ovat syntyneet ilman lievitystä. Kovat olivat kivut, mutta siihen ei kuole vaikka haluisikin sillä hetkellä.Jos ei kestä kipua se kannatttaa ilmoittaa ajoissa sairaalan ilmoittautumis lomakkeessa. Älä säikähdä, ehkä juuri sinun synnytyksesi onkin se lyhyt ja kivuton.

Lyhyet ei välttämättä todellakaan ole mitään kivuttomia!minä aukesin tunnissa ja olin yhtä supistusta koko sen ajan.sellaista kohtaloa en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään.Juuri nopeissa synnytyksissä ongelmana yleensä onkin ettei pääse yhtään hengähtämään ja kivunlievityksiä ei ole saatavilla.Onhan tietty se mukavaa että kaikki nopeasti ohi mutta kyllä mä mielummin vähän hitaamman oisin ottanu että ois saanu edes muutaman sekunnin levätä supistusten välissä...

 

mä en saanu mitään puudutuksia tai vastaavaa,ainut minkä sain oli 100%happi ei siis ilokaasu,koko homma hoitu niin äkkiä että en oikeestaan muista kipua,tosi vauva oli aikas pieni ja olo synnytyksen jälkeen oli hyvä,kävelin itse osastolle.

 

\

mä en saanu mitään puudutuksia tai vastaavaa,ainut minkä sain oli 100%happi ei siis ilokaasu,koko homma hoitu niin äkkiä että en oikeestaan muista kipua,tosi vauva oli aikas pieni ja olo synnytyksen jälkeen oli hyvä,kävelin itse osastolle.

voi kun olen kateellinen sulle =) .itsellä ei ainakaan kipua puuttunut ja minä hölmö vielä luulin että korkean kivunsietokyvyn omistan esikoiseni oli 47cm ja 3460syntyessään,pieni ja pyöreä paketti nyt sitten pitäisi syksyllä mennä toista vielä pungertaa ulos,toivottavasti vaavilla ei yhtä kiire kun sisaruksellaan oli,heh.mullakin olo oli hyvä kyllä heti synnytyksen jälkeen ja kaikki meni noin muuten hyvin.

 

\

\

mä en saanu mitään puudutuksia tai vastaavaa,ainut minkä sain oli 100%happi ei siis ilokaasu,koko homma hoitu niin äkkiä että en oikeestaan muista kipua,tosi vauva oli aikas pieni ja olo synnytyksen jälkeen oli hyvä,kävelin itse osastolle.

voi kun olen kateellinen sulle =) .itsellä ei ainakaan kipua puuttunut ja minä hölmö vielä luulin että korkean kivunsietokyvyn omistan esikoiseni oli 47cm ja 3460syntyessään,pieni ja pyöreä paketti nyt sitten pitäisi syksyllä mennä toista vielä pungertaa ulos,toivottavasti vaavilla ei yhtä kiire kun sisaruksellaan oli,heh.mullakin olo oli hyvä kyllä heti synnytyksen jälkeen ja kaikki meni noin muuten hyvin.

meillä poika oli 47.5cm ja 3250g,itsekkin luulin aluks että en kestä ilman puudutuksia mutta pakkohan se oli ku kätilön mukaan ei puudutukset ois ehtiny auttaa,pyyntö hetkestä 14min oli poika sylissä,kaikki kävi niin äkkiä..

 

Sain kolmennessa synnytyksessä vaan ilokaasua joka ei auttanut mitään,aukesin puolessa tunnissa 6cm että kivut oli kyllä aivan kamalaa luokkaa.
Kätilö oli oikeen luomukätilö
No sain kyllä Lupauksen et jos vielä synnytän saan epiduraalin..
Vaikka en nyt tiedä kerkeenkö edes saada sitä..

 

\

\

\

Kuinkas moni täällä on selviytynyt synnytyksestä ilman puudutteita ym. "järeämpiä" kivunlievityksiä? Itse vasta oon menossa ekaa pusertaan kesällä, joten täytyy vähän tehdä gallippia, että mitä pitäs ottaa vai selviäiskö ilman.

Ei mua piikit pelota niinkään, mutta se, ettei pääse enää liikkumaan, joutuu katetroitavaksi ja piuhoihin... Kertokaahan kokeneemmat!

No en mä tajuu näin synnyttäneenä, että kuka haluaa niin kauheesti liikuskella siellä. Menin sairaalaan vasta kun tosi oli kyseessä eli en lomailemaan... J a sain just ja just epiduraalin, joka helpotti oloa pari tuntia ja se aika meni niin huurussa väsyneenä, etten edes muista paljoa. Sitten jo synnytettiinkin. Ei olis tullut mieleenkään mennä kattoo telkkarii...

Eihän liikkuminen samaa tarkoita ku lomailu. En usko että tässä tapauksessa tarkoitetaan pitkin käytäviä haahuilemista yms. vaan liikkumista avautumisvaiheessa kivun lievittämiseksi ja mahdollisesti myös eri asentojen kokeilemista ponnistamisvaiheessa. Ainakin minulla supistusten tullessa paikallaan oleminen ja etenkin selinmakuu vain pahentavat tuskaa. Olo helpottuu kovasti kun pääsen hieman "tallustelemaan".

Epiduraali tekee usein olon väsyneeksi ja voimattomaksi ja sen vuoksi sen kanssa ei yleensä halutakaan liikkua. Toiset synnyttäjät kokeilevat hieman "pehmeämpiä" kivunlievityksiä jotta voisivat aktiivisemmin osallistua synnytykseen.

Hyvä Malla, luitko kirjoitukseni...?
Nimenomann epiduraalin saaneena tarvetta liikkumiseen ei ole. Sen kerroin alkuperäiselle, joka pelkäsi tätä. Siinä sain hyvin kerättyä voimia ponnistusvaiheeseen. Ja toiset meistä avautuvat kotona "omin avúin" eivätkä ryntää sairaalaan heti kun supistelee... Itse olin auki 8 senttiä sairaalan tullessa, ei siinä enää kävellen mitään lisäavailua tarvinnut odotella. Eli epiduraali, joka auttoi pari tuntia, sitten tunnin synnytys ja siinä se. Varmaan tuli pissat ja kakat samalla ponnistaen, kätilö sanoi, että harvinaisempaa jos ei tulisi...

 

\

Mä en todellakaan tarkoittanut telkkarin katsomista, vaan ihan vessassa käymistä KATETROIMATTA ja jos se liikkuminen, siis ihan kävely nopeuttais synnytystä, niin se olis lähinnä hyvä. Lisäksi ilman niitä piuhoja vois koittaa jotain muuta asentoa ponnistamisessa, ku sitä perinteistä sängyssä selällään. Että telkkaria en oo menossa katsomaan!

Älä välitä, toisille meistä on vain täysin käsittämätön ajatus, että synnytyksen voisi hoitaa muuten kuin kiltisti sängyllä maaten. Ihan niin kuin toisten on aivan suunnattoman vaikea ymmärtää, minkä hemmetin takia siinä pitäisi selällään rotjottaa, kun pystyssä homma sujuisi nopeammin ja ergonomisemmin, varsinkin kun loppuraskaudesta muutenkin varoitellaan tuosta selinmakuusta. Me nyt vaan ollaan erilaisia, ja kukin toimii niin kuin itse parhaaksi siinä tilanteessa katsoo - jos vain hoitohenkilökunnalla ei satu olemaan ylitsepääsemättömiä asennevammoja.

 

Mulla esikoienn syntyi ihan luomuna. Kotoan oltiin pitkään. sillä en tajunnut synnytyksen alkanee. Vast veden mennessä älysin lähteä sairaalaan. Mulla ainakin supistusten välissä oli ihan selkee täysin kivuton tauko. Silloin hengähdin ja hörpin vettä. sairaalaan tullessa olin 8 cm auki. Ja siitä tunnin päästä oli vauva sylissä. ei piikkejä ei kaasuja, lämmin suihku vaan. Hyvin se sujui. Tottakai synnytys nyt jossain tuntuu ja jonkun verran sattuikin, mutta ei liikaa. Mulla olkapää mennyt sijoiltaan ja se vast sattu. Nyt odotan toista vauvaani ja toivottavsti tämäkin syntyy luomuna.

 

Minä sain alussa petidiini(?)-piikin et sain pari tuntia nukuttua(2 vrk valvottu...) ja sit ilokaasua.Tarjosivat kyllä epiduraalia,mut en vielä halunnu ja sit ku halusin ni oli liian myöhästä...Aukesin myös 6-7cm vajaassa tunnissa,siihen 3-4 cm oli menny ~10h!Ei kuitenkaan ollu mitenkään ylivoimasta,hengissä selvittiin ja kovasti kuumeilen toista.Seuraavassa aion toimia samalla tavalla,pyydän puudutusta vasta kun siltä oikeesti tuntuu ja jos käy samalla tavalla ni se on sit sen ajan murhe...

 

Joo me miehen kanssa oltiin synnytysvalmennuksen jälkeen sitä mieltä, että mitään kivunlievitystä ei oteta... Kamalan näköisiä ne anturit ym. jota vauvan päähän kiinnitetään ja sit se millä se puudutus laitetaan kohdunkaulaan...

No toisin kävi, epiduraalin sain, siitä ei tosin ollut apua. Myös kohdunkaulapuudutus laitettiin, mutta ei oikein onnistunut. Muuta lievitystä ei tarjottukaan.

Minä olisin siinä vaiheessa ottanut vaikka minkkälaisen kokovartalopuudutuksen =) =) =)

Toivottavasti, seuraava synnytys ei ole niin pitkä ja kivulias, ensi kuussa pitäisi päästä synnyttämään =) =) =) .

 

Lainaus:
Älä välitä, toisille meistä on vain täysin käsittämätön ajatus, että synnytyksen voisi hoitaa muuten kuin kiltisti sängyllä maaten.

Kuka kävelee ja ponnistaa samanaikaisesti?
Terveisin: yksi pikasynnyttäjä

 

\

Kyllä mä olen aina ajatellut, että ilman muuta OTAN puudutukset ja kaikki, niin kuin varmaan oikeasti otankin, mutta pakko on vähän kysellä, että voisko siitä selviytyä muutenkin. (Voi tietty varmasti, koska aikoinaan ei ollut mitään puudutksia edes saatavilla, kun kotona synnytettiinkin!)

Sairaaloittain ja maittain on myös paljon eroja sen suhteen, millaista kivunlievitystä tarjotaan vai tarjotaanko mitään. Ymmärtääkseni tämä täkäläinen "kaikki keinot sallittuja"-käytäntö on eurooppalaisittainkin suorastaan harvinainen (?). Toisaalta Suomessa kivunlievityksen tarvetta saattaa vähän lisätä sekin, ettei synnytyssalin henkilökuntaan ole yleensä mahdollisuutta tutustua etukäteen, vaan kaikki riippuu siitä kuka sattuu olemaan vuorossa kuin meno alkaa. Jos ympärillä olevat ihmiset olisivat tutumpia, olo voisi tuntua turvallisemmalta. Näin ainakin minusta tuntuu.

Ei luomuilusta tässä asiassa tosiaan kannata mitään ideologiaa itselleen tehdä. On monta hyvää syytä välttää kivunlievitystä jos se ei tunnu välttämättömältä, mutta ei sen käytöstä todellakaan tarvitse syyllisyyttäkään tuntea. On vaikea uskoa, että kovin kivulias synnytys olisi vauvalle yhtään sen parempi kokemus kuin vaikka sitten pienissä "huuruissa" syntyminen. Kun vauvan hoidossakin pitää muistaa, että äidin hyvinvointi (mahdollisuuksien rajoissa) on edellytys lapsen hyvinvoinnille, niin miksi synnyttäjän pitäisi kuluttaa voimansa loppuun kärsien kaikki helvetin tuskat, jos olon helpottamiseen on kuitenkin olemassa turvallisia ja toimivia tapoja?