Ilo muuttui suruksi

Hei,

Iloitsin liian aikaisin: eilen (kyllä, juhannusaattona kaiken lisäksi) alkoivat kovat kivut ja tuli todella paljon verta ja muutakin. Soitin päivystykseen ja sanoivat, että on vain annettava sen tapahtua ja otettava kipulääkettä. No minulla ei sitä ollut, mutta ei se kipu ylitsepääsemättömäksi onneksi mennyt.
Mutta niin, näin sitten kuitenkin kävi. Halusin kertoa teille, kun olen täällä muutenkin näitä asioita käynyt läpi.
Se surettaa, että ehdin nähdä sikiön sykkeen, mutta toisaalta olen siitä iloinen.
Ehdin nähdä tämänkin lapseni "elävänä". On se kuitenkin niin parempi. Ei mikään keskenmeno ole enempää tai vähempää kuin yhden elämän menetys.
Tottakai se on helpompaa, kun se tapahtui näin aikaisin(Noin 7 rv) , mutta onhan se sikiö kuitenkin itselle lapsi.

Kiitos kaikille myötäelämisestä ja voimia tulevaan ja onnea!

 

:hug:

 

:hug: :hug: :hug:

 

:'( :hug: :hug: Voimia kovasti!

 

Mulla oli sama tilanne 1,5 vuotta sitten jouluaattona (ja nyt sylissä kolmen viikon ikänen vauva :heart: ) eli jaksamista... paistaa se aurinko vielä teillekin :hug:

 

:hug: :hug: :'(

 

:'( :hug: :hug: :hug:

 

niinkö siinä sitten kuitenkin kävi... :'( paljon voimia!! :hug: :hug:

 

Suuri halaus sulle!Mulla todettiin keskiviikkona ettei alkion sykettä löydy, ja myöskin juhannusaattona oli cytotecci päivä ja kaikki tuli ulos. Vaikka oli todella yllätys että tulin raskaaksi (söin pillereitä) niin kyllä tämä menetys silti tuntuu ihan kamalalta...

 

Pahoittelut sinulle Sandrah myös ja halaus :hug:
Ja kiitos teille kaikille, jotka olette ottaneet osaa. Se, että on ihmisiä, jotka tuntuvat oikeasti ymmärtävän ja välittävän, tuntuu hyvältä.

 

Osanottoni ja voima :hug: kaikille, jotka ovat saman joutuneet kokemaan.

Meillä huomattiin Toivon päivänä, että vauvamme (vaikkakin sikiö vielä, rv 15+0) syke ei kuulu, eikä liikkeitä näy :'( Ihan rutiinitarkastuksessa neuvolassa, tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta... Voi tätä tuskaa ja itkua :'( Muutamaa viikkoa aiemmin ehdimme näkemään pienen enkelipoikamme vilkuttelemassa ultrassa, ja sitten kävi näin...

 

Vo Rinja :'(
Iso iso :hug:
Voimia toipumiseen.

Itse jatkan vielä tätä epätietoisuuden tilaa ja keskemenon pelkoa - ruskeaverivuoto jatkunut yli juhannuksen, juhannus ollut pelkkää lepoa ja vessakäyntipelon kasvua. Toivo alkaa hieman hiipua. Samoilla viikoilla kuin sinä.

 

Täällä olikin samanlainen tarina kuin omani... :hug:
Eilen lähdimme kuuden aikoihin sairaalaan kipujen ja vuodon takia (rv 10+1). Lopputulos oli, että yhden aikaan aamuyöstä sikiön todettiin menehtyneen ja sain lääkkeen tyhjentämistä varten. Huomenna aika polille heti aamusta. 1,5v tätä lasta yritimme. Tuska on aivan valtava. Voimia kaikille saman kokeneille.

 

Pahoittelut sinulle pikkuvadelma :hug: :hug:
Elämä on epäoikeudenmukaista! Sinäkin olet jo 1,5 vuotta yrittänyt. Mutta muista, aina on toivoa. Ajatelkaa: Eve Hietamies sai 11 keskenmenoa ja nyt hänellä on lapsi!
Meikku: sinulle paljon paljon tarrasukkia (olen oppinut tämän sanonnan näiltä keskenmeno sivuilta) Olet ansainnut lapsen!!! Niinkuin me kaikki täällä. Paljon voimahalauksia sinne sinullekin! Ja kaikille!!!

 

pikkuvadelma, :hug: voi miten kuulosti julmalta... niin se kohtalo vaan joskus aika julmasti puuttuu peliin mukaan ja viel noin pitkään ku ehtii toivoa ja yrittää ja sit se palkittais :'( mut kovasti voimia nyt surun keskellä!

 

Sillai tilanne on jo hiukan parempi, ettei itke koko ajan, mutta päässä pyörii kuva alkiosta, joka yöllä syntyi siteeseen. Inhottaa.

 

Juu mullakin oli vkot 7+5 (menkoista se 8+5) ku km alkoi runsaalla vuodolla (aiempana pvänä tuli illalla pientä tuhrua) ja samana pvänä alkio tuli siteeseen... se oli kyl todella kammottava kokemus..

 

miracle: olitko kotona silloin? mua ärsyttää kamalasti, kun sairaalassa ei mitään tästä sanottu tai varoitettu. En voinut uskoa että se kokonaisena tulisi.. Oltiin kotona jo silloin.

 

Nyt jälkeenpäin olen ajatellut, että olisiko siihen pitänyt koskea tai jotain.. että olisi saanut jonkunlaisen päätöksen asiaan. Tuli jotenkin sellainen huono äiti-olo.

 

pikkuvadelma, juu kotona olin eli se tuli pois lääkärin jälkeen (mul ois muutenki ollu sillon samana pvänä alkuraskauden lääkäri ni menin sinne kuiteskin ja laitto lähetteen uhkaavan keskenmenon vuoksi. Menin siis sieltä kotiin ja se tul siteeseen jotain seiskan maissa, jolloin mentiin päivystykseen sit heti..

 

Enkä mä usko et se juuri auttaa asiaa.. mie sitä kattelin jonkii aikaa ja sit pistin siteen vain kiinni ja roskikseen.. Ei siinä juuri mitään voi..

 

miracle. Niin mäkin tein. Tarve oli sitä katsoa oikein lähempääkin. Sitten vaan roskiin. Kamalaa.

 

Osanottoni kaikille pikkuisen menettäneille. Itselläni on takana vuosien vauvatoive ja kolme peräkkäistä keskenmenoa. Kuulosti niin tutulta nuo teidän tapahtumat. Suru puserossa niitä luin :'(

Oikein paljon voimia teille. Antakaa itkun tulla niin kauan kun se tulee. Jossain vaiheessa helpottaa, vaikkei mikään sen vauvan paikkaa koskaan pystykään täyttämään. Huono-äiti-oloa ei tarvitse potea, mitään me ihmiset ei näille asioille voida. :hug:

 

pikkuvadelma, mut eipä sille juuri mitään siinä vaiheessa voi. Tuskin se sitä ois sen ihmeemmin auttanu vaiks sen ois haudannukin jonnekin... samalail sen sielu sinne taivaaseen ennätti jo ennen sitä.. Jos siel ny mulla ees oli mitään elämää, ku en ees tiedä oliko tuulimuna vai ensin elävä alkio, kunnes tul pois..

 

Lohduttavaa kuulla, että itkeä saa. Tietenkin sen tiedän, mutta tänä aamuna äitini sanoi puhelimessa, että vieläkö sä sitä itket.. Ajattelin, että liioittelenko.