Pettynyt
Kertoilkaahan avo/aviosiippanne eli lapsenne isän osallistumisesta synnytykseen?Saitteko tukea,kannustusta ym.Entä se hetki kun vauvanne vihdoin näki päivänvalon?
Itse olen jälkikäteen ollut tosi pettynyt avomieheeni.Eka lapsemme syntyi sektiolla ja tämä toinen alateitse.Synnytyksenkulku oli nopea mutta ponnistusvaihe suht pitkä 1h22min sekä kivut sen jälkeen...Jälkeenpäin olen ollut harmissani kun hänellä pyöri mielessä vain seuraavan päivän työt(aloitti keväällä uuden työn kun tyttömme syntyi kesällä) ja valitti omaa väsymystään!!Kätilökin sanoi jossain vaiheessa että isä voisi nyt vähän tsempata äitiä.Avomieheni itse myönsi että uusi työ on vienyt ajatukset,mutta hei ,synnytys ja oman lapsen saaminen on ainutkertaista ja niinkuin elokuvissa "se hetki"pitäisi olla koskettava,mutta meillä se ei sitä ollut...Asia vaivaa minua paljon(en saa sitä mielestäni) ja muutenkin hänen vastuunsa "perheen päänä".Nyt on jonkinnäköinen suhde jo kehittynyt vauvan ja hänen välilleen mutta alkuun sitä ei ollut. :'(
Olemme puhuneet asiasta,mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi..
Itse olen jälkikäteen ollut tosi pettynyt avomieheeni.Eka lapsemme syntyi sektiolla ja tämä toinen alateitse.Synnytyksenkulku oli nopea mutta ponnistusvaihe suht pitkä 1h22min sekä kivut sen jälkeen...Jälkeenpäin olen ollut harmissani kun hänellä pyöri mielessä vain seuraavan päivän työt(aloitti keväällä uuden työn kun tyttömme syntyi kesällä) ja valitti omaa väsymystään!!Kätilökin sanoi jossain vaiheessa että isä voisi nyt vähän tsempata äitiä.Avomieheni itse myönsi että uusi työ on vienyt ajatukset,mutta hei ,synnytys ja oman lapsen saaminen on ainutkertaista ja niinkuin elokuvissa "se hetki"pitäisi olla koskettava,mutta meillä se ei sitä ollut...Asia vaivaa minua paljon(en saa sitä mielestäni) ja muutenkin hänen vastuunsa "perheen päänä".Nyt on jonkinnäköinen suhde jo kehittynyt vauvan ja hänen välilleen mutta alkuun sitä ei ollut. :'(
Olemme puhuneet asiasta,mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi..