Isovanhemmat maksaa, isovanhemmat päättää?

Meillä on tällainen tyhmä ongelma, mutta kokemuksia niin vanhemmilta kuin isovanhemmilta otetaan vastaan.

Elikäs kun odotin esikoista, anoppi olisi halunnut ostaa vauvalle kaiken mahdollisen. Kieltäydyin useimmista kohteliaasti, koska en olisi saanut itse vaikutta mihinkään ostoksiin vaan anoppi halusi ostaa niitä tavaroita, joista itse tykkäsi. Mieluummin siis ostan omilla rahoillani sellaisia, joita koen itse tarpeelliseksi. Mutta koska he niin kovasti halusivat ostaa, niin esimerkiksi pinnasänky tykötarpeineen otettiin ilomielin vastaan.

Esikoisen synnyttyä meille tuli kismaa anopin kanssa vähän kaikesta, sillä anoppi halusi pikkuisen liikaa määrätä minun ja vauvan asioista. ja ennen pitkää kuulin, että "rahat ja tavarat sulle kyllä kelpaa, vaikka..." Onko tosiaan niin, että jos isovanhempi ostaa lapsenlasta varten jotakin, se samalla oikeuttaa hänet myös määräilemään ja vaatimaan lapsen kasvatukseen ja hoitoon liittyviä asioita?

No, olemme eläneet viileähköä mutta joten kuten toimivaa yhteiseloa viime ajat. Nyt odotan kakkosta ja anoppi jaksaa toitottaa lähes joka kerta, miten haluaa ostaa uudet vaunut lapselle (esikoiselle ostimme käytetyt, jotka ovat mielestäni vielä ihan ok, mutta anoppille ne eivät kelpaa). En vaan millään voi antaa periksi tässä asiassa, sillä pelkään, että seuraavaksi tulee taas tuo "rahat sulle kyllä kelpaa, mutta..."-lause, jos syntyy jotain ongelmia. Tyhmää tässä on se, että meillä ei todellakaan ole paljon rahaa, ja rahallinen apu saattaisi hyvinkin helpottaa tiukkaa arkeamme. Mutta kun en voi ottaa sitä vastaan niin en voi...

Mites te muut? Jos olette ottaneet vastaan arvokkaampia lahjoja, niin oletteko samalla joutuneet luopumaan lapsenne asioita koekevasta päätäntävallasta? Ja te isovanhemmat, jotka hankitte lastenlapsianne varten tavaroita tai annatte rahaa, oletteko mielestänne oikeutetut sen jälkeen hylkäämään lasten vanhempien periaatteet lapsen hoidossa tms.?

 

Ei sinun tarvitse luopua määräysvallastasi, tosin voit joutua myös luopumaan niistä lahjoista.

Sano asiasta suoraan ja sano, että joko asiasta sovitaan tai saa unohtaa asian kokonaan.

 

\

Meillä on tällainen tyhmä ongelma, mutta kokemuksia niin vanhemmilta kuin isovanhemmilta otetaan vastaan.

Elikäs kun odotin esikoista, anoppi olisi halunnut ostaa vauvalle kaiken mahdollisen. Kieltäydyin useimmista kohteliaasti, koska en olisi saanut itse vaikutta mihinkään ostoksiin vaan anoppi halusi ostaa niitä tavaroita, joista itse tykkäsi. Mieluummin siis ostan omilla rahoillani sellaisia, joita koen itse tarpeelliseksi. Mutta koska he niin kovasti halusivat ostaa, niin esimerkiksi pinnasänky tykötarpeineen otettiin ilomielin vastaan.

Esikoisen synnyttyä meille tuli kismaa anopin kanssa vähän kaikesta, sillä anoppi halusi pikkuisen liikaa määrätä minun ja vauvan asioista. ja ennen pitkää kuulin, että "rahat ja tavarat sulle kyllä kelpaa, vaikka..." Onko tosiaan niin, että jos isovanhempi ostaa lapsenlasta varten jotakin, se samalla oikeuttaa hänet myös määräilemään ja vaatimaan lapsen kasvatukseen ja hoitoon liittyviä asioita?

No, olemme eläneet viileähköä mutta joten kuten toimivaa yhteiseloa viime ajat. Nyt odotan kakkosta ja anoppi jaksaa toitottaa lähes joka kerta, miten haluaa ostaa uudet vaunut lapselle (esikoiselle ostimme käytetyt, jotka ovat mielestäni vielä ihan ok, mutta anoppille ne eivät kelpaa). En vaan millään voi antaa periksi tässä asiassa, sillä pelkään, että seuraavaksi tulee taas tuo "rahat sulle kyllä kelpaa, mutta..."-lause, jos syntyy jotain ongelmia. Tyhmää tässä on se, että meillä ei todellakaan ole paljon rahaa, ja rahallinen apu saattaisi hyvinkin helpottaa tiukkaa arkeamme. Mutta kun en voi ottaa sitä vastaan niin en voi...

Mites te muut? Jos olette ottaneet vastaan arvokkaampia lahjoja, niin oletteko samalla joutuneet luopumaan lapsenne asioita koekevasta päätäntävallasta? Ja te isovanhemmat, jotka hankitte lastenlapsianne varten tavaroita tai annatte rahaa, oletteko mielestänne oikeutetut sen jälkeen hylkäämään lasten vanhempien periaatteet lapsen hoidossa tms.?

Meillä on lastentarvikkeet ostettu itse =). Esikoiselle ostettiin aikanaan käytettynä pinnasänky, vaunut ja turvaistuin, kun uusiin ei ollut varaa. Äitiyspakkauksen olen ottanut aina. Olemme myös saaneet käytettyjä lastenvaatteita lahjoituksena ja lainaksi. Olen tehnyt lapsille hankintoja myös kirpputoreilta ja alennusmyynneistä. Nuoremmille sisaruksille on ostettu sekä käytettyä (vaunut, pinnasänky) että uutta (rattaat, turvaistuimet jne.) lastentarviketta.

Järkevät isovanhemmat eivät määräile vauvanhoidosta. Isovanhemmat eivät saa määrätä, vaikka olisivat tavaroita ostaneetkin. Miksi anoppi ei kysy Sinun mielipidettäsi hankintoihin? Isovanhemmathan voivat antaa äidille ja isälle vaikkapa lahjakortin lastentarvikeliikkeeseen =).

Minun appivanhemmat ovat myös melko määräilynhaluisia. Lapsemme oli heille ensimmäinen lapsenlapsi. Anopin ja apen suhtautuminen lapsenlapseen oli alkuun hyvin omivaa. He huomasivat kyllä nopeasti, että mitä enemmän he sekaantuvat meidän asioihin, sen vähemmän me heillä kyläilemme ja pyydämme appivanhempia meille. Ehkä siksikin olemme pyrkineet pärjäämään omillamme ja emme ole pyytäneet hankintoja ja rahallista apua =).

 

Hui.

Meillä uhkasi mennä samanlaiseksi tilanne, kun esikoisemme oli ensimmäinen lapsenlapsi että ensimmäinen lapsenlapsenlapsi.

Isovanhemmat halusivat osallistua hankintoihin, mutta kuuntelivat kuitenkin kun sanoin asialliseen sävyyn esim. hoitopöydästä josta meille kerrottiin "näimme kivannäköisen hoitopöydän lastentarvikeliikkeen mainoksessa, ostamme teille sellaisen" että ei kannata laittaa rahojaan sellaiseen hoitopöytään josta ei tiedä onko sille käyttöä. Sanoin myös että kannattaisi laittaa rahat mieluummin sellaiseen hoitopöytään joka on työskentelykorkeudeltaan sopiva lapsen vanhemmille jotka lasta hoitavat, ja että siinä on ne ominaisuudet joita lapsen hoitajat tarvitsevat ja pitävät tärkeinä, ja että ulkonäkö ja malli muutenkin miellyttää meitä keiden luona se hoitopöytä kuitenkin on.

Mitäs jos sanoisit isovanhemmille mahdollisimman ystävälliseen sävyyn, että sinusta on todella mukavaa että he haluavat osallistua tarvikekustannuksiin mutta että jos te saatte ilmaiseksi sellaiset vaunut joiden malli ja ulkonäkö ei miellytä, niin ette tahdo käyttää niitä vaan mieluummin säästätte itse siihen asti että saatte hankituksi mieluisat. Sano myös että et tahdo tilannetta jossa joudut käyttämään epämiellyttäviä/huonoja/rumia välineitä kohteliaisuuden vuoksi. Voit myös ehdottaa että he valitsevat sellaiset vaunut jotka haluaisivat teille, käyt katsastamassa ne isovanhemman kanssa, kerrot rehellisesti mitä ominaisuuksia haluat että vaunuissa on ja siksi juuri ne vaunut eivät ole niin hyvät kuin omat valitsemasi. Josko he kustantaisivat vaunuja sen verran mitä heidän valitsemansa maksaa, ja sitten te kustantaisitte loput jotta saatte ne haluamanne ominaisuudet.

 

Eihän se tietenkään niin mene (tai ei saisi mennä) että isovanhemmat päättäis kasvatuksesta. Jos minulla olisi rahaa ostella lapsenlapselle vaunuja yms. niin tottakai kysyisin mielipidettä mallista ja muusta. Se on ikävää, että sitten sanotaan että kyllä raha kelpaa..tollasta käytöstä en ymmärrä.

Jos ne jotain ehdottaa seuraavalla kerralla, niin sanot että voitasko yhdessä mennä ostamaan. Teillä on onnea siinä mielessä, että isovanhemmilla on rahaa ostaa, jos itsellä ei sitä niinkään ole. Kyllä se siitä =)

 

Ei ole kokemusta tuollaisesta, koska kukaan ei ole tarjoutunut ostamaan lapsillemme mitään tarpeellista ja pakollista. Siis tottakai olemme saaneet isovanhemmilta satunnaisen potkupuvun ja toiset isovanhemmat muistavat myös syntymäpäivisin ja jouluisin pienellä lahjalla lapsiamme, mutta siis kukaan ei ole tarjoutunut ostamaan kalliimpaa pakollista lapsillemme, siis vaunuja tai turvaistuimia tai sänkyjä tai maksamaan harrastuksia ... Ihan on itse maksettu kaikki omasta selkänahasta. Joten vaikea sanoa.

Toisaalta näen niin, että anopillasi on oikeus sanoa noin, että raha kelpaa mutta neuvot eivät.

Ja sulla taas sitten oikeus olla ottamatta vastaan lahjoja, jos et halua noita juttuja kuunnella.

Mutta sanoisin, että viime kädessä vanhemmat vastuussa lapsestaan, joten tottakai te päätätte kaiken lastanne koskevan, koska hänestä vastuussa juridisesti ja muutenkin. Mutta anopillasi oikeus sanoa mitä ajattelee, ja sulla taas oikeus toimia sen mukaan mitä pidät parhaana... Pääsette varmasti sopuratkaisuun. Itse olisin valmis joustamaan melko pitkälle, jos joku haluaisi joskus helpottaa meidän perheen taloudellista tilannetta. Mutta sellaista ei näköpiirissä, joten itse on lapset elätettävä.

 

Henk.koht. olen sitä mieltä, että vaikka itse olenkin kova ostelemaan lapsenlapselleni kaikkea, niin kasvatusvastuu kuuluu kuitenkin lapsen vanhemmille. Paljon on neuvojani kysytty ja niihin olen mielelläni vastannut ja joskus jopa rohkeana antanut hyväksi koettuja vinkkejä ilman kysymättäkin. Minulla on kokemus, että ne on kiitollisena otettu vastaan. Isompia asioita ostaessani olen aina kysynyt äidin mielipidettä ja makua. Hänkin usein kysyy minun makuani, koska olen lastenhoitoalalla. Yhteispelillä ja sovussa meillä sujuu hyvin! =)
Toivottavasti puhuminen auttaa. Ota asia rohkeasti esille. :hug:

 

MINUN KOLMELLA POIKASELLANI, EI OLE ENÄÄ MUITA, JA ARVOSTAN HÄNTÄ SUURESTI, ANOPPINI 85vuotias.............

Äiti ja Isä heillä toki on, ja RAKASTAVAISET..............
Eli, me vanhemmat. :heart: :heart: :heart:

 

"Toisaalta näen niin, että anopillasi on oikeus sanoa noin, että raha kelpaa mutta neuvot eivät. "

Eli silloin siis saamame tuki ei ole pyyteetöntä vaan sisältää ehtoja. Joka taas tarkoittaa sitä, että kaikki tuki jää meillä ottamatta vastaan.

Itse jos olen ostanut aiemmin paremmissa tuloissani esim. kummipojalleni pyöräilykypärää yms. niin eipä ole minun mieleeni tullut, että sillä samalla´ostaisin itselleni määräysvallankin. No, joku kirjoitti että kaikki on omasta selkänahasta ostettu ja että olisi valmis joustamaan tosi pitkälle, jos saisi rahallista tukea. Mulle taas omat periaatteet on selkeästi rahaa tärkeämpiä (esim. lapseni ei ole vielä koskaan saanut karkkia vaikka on jo 2,5 v ja vaikka tämä on yksi niistä asioista, joita minun pitäisi periksi anopille antaa) ja kyseinen periaate pätee meidän huushollissa enkä myy sitä rahalla...

 

\

Toisaalta näen niin, että anopillasi on oikeus sanoa noin, että raha kelpaa mutta neuvot eivät.

Ja sulla taas sitten oikeus olla ottamatta vastaan lahjoja, jos et halua noita juttuja kuunnella.

Mun mielestä se, että oletetaan että voi ostaa toisen "hiljaiseksi" on lahjomista.Ei ole oikein sanoa toiselle, että raha kelpaa, neuvot eivät. Sitähän voisi alkaa kyseenalaistamaan jo syytäkin, miksi isovanhemmat haluavat ostaa ko. tarvikkeita eli haluavatko puhtaasti AUTTAA vain haluavatko rahan avulla saada enemmän VAIKUTUSVALTAA?

 

\

\

Toisaalta näen niin, että anopillasi on oikeus sanoa noin, että raha kelpaa mutta neuvot eivät.

Ja sulla taas sitten oikeus olla ottamatta vastaan lahjoja, jos et halua noita juttuja kuunnella.

Mun mielestä se, että oletetaan että voi ostaa toisen "hiljaiseksi" on lahjomista.Ei ole oikein sanoa toiselle, että raha kelpaa, neuvot eivät. Sitähän voisi alkaa kyseenalaistamaan jo syytäkin, miksi isovanhemmat haluavat ostaa ko. tarvikkeita eli haluavatko puhtaasti AUTTAA vain haluavatko rahan avulla saada enemmän VAIKUTUSVALTAA?

Kun sanoin, että hänellä on oikeus sanoa mitä haluaa, tarkoitin, että eihän toista voi hiljentää vaikka haluaisi. Jokainen saa puhua mitä haluaa, ei toista voi muuttaa. En väittänyt että anoppi tekisi mielestäni oikein yrittäessään määrätä, vaan että jos tällainen anoppi sattuu olemaan, vaikeahan toista on muuttaa.

Ja kun sanoin, että itse joustaisin, tarkoitin juuri kysymyksiä, jotka eivät mielestäni ole tärkeitä. Täällä palstoilla näkee usein yhden lapsen äitien puhuvan juuri syömisistä ym. sellaisista asioista, jotka mullekin oli tärkeitä kun oli vaan yksi lapsi. Sitten toisen kanssa on enää mahdoton pitää kiinni esim. siitä että lapsi ei saa karkkia ym. Ja kaikki ei enää menekään niin millilleen kuin haluaisi, esim. lasten nukuttaminen on usein vaikeampaa kun on kaksi eri ikäistä lasta hoidettavana, pienempi lapsi katsoo televisiota nuorempana kuin esikoinen...

Tarkoitan, että yhden lapsen äitinä on niiiiiin helppo olla ehdoton ja kaikkitietävä ja pitää kaikenlaisia periaatteita, ja lapsen ateriat ovat tärkeämpiä kuin mikään muu maailmassa. Yhden lapsen äitinä on niin helppo kauhistella useampilapsisten perheiden sisarusten välisiä kahnauksia ym. ja pitää itseään täydellisenä. Loppupeleissä niistä yksilapsisten perheiden anoppien ja äitien välisistä kahnauksista johtuu täysin yhdentekevistä asioista. Kun kaikki haluaisivat hoitaa ainokaista ja paapoa...

Mutta tämähän on vain mun näkemys asioista. Mutta usein ei voi olla hymyilemättä sille mahdottomalle showille joka pyörii ainoiden lasten ja lastenlasten ympärillä. Ihan kuin koko maapallo pyörisi hänen aterioidensa ympärillä...

 

\enää mahdoton pitää kiinni esim. siitä että lapsi ei saa karkkia ym. Ja kaikki ei enää menekään niin millilleen kuin haluaisi, esim. lasten nukuttaminen on usein vaikeampaa kun on kaksi eri ikäistä lasta hoidettavana, pienempi lapsi katsoo televisiota nuorempana kuin esikoinen...

Tarkoitan, että yhden lapsen äitinä on niiiiiin helppo olla ehdoton ja kaikkitietävä ja pitää kaikenlaisia periaatteita, ja lapsen ateriat ovat tärkeämpiä kuin mikään muu maailmassa. Yhden lapsen äitinä on niin helppo kauhistella useampilapsisten perheiden sisarusten välisiä kahnauksia ym. ja pitää itseään täydellisenä. Loppupeleissä niistä yksilapsisten perheiden anoppien ja äitien välisistä kahnauksista johtuu täysin yhdentekevistä asioista. Kun kaikki haluaisivat hoitaa ainokaista ja paapoa...

Mutta tämähän on vain mun näkemys asioista. Mutta usein ei voi olla hymyilemättä sille mahdottomalle showille joka pyörii ainoiden lasten ja lastenlasten ympärillä. Ihan kuin koko maapallo pyörisi hänen aterioidensa ympärillä...

[/quote]

Tämä oli todellaikin onneksi vain sinun MIELIPIDE. Ainakin meillä päin ei tuo ole lähelläkään totuutta, tosin meillä ehkä enemmän monilapsisia perheitä tuttava piirissä mutta kyllä heillä on samat säännöt päteneet esimmäiselle ja siitä seuraavillekin lapsille.

Meillä esim vanhempi poika saa syödä karkkipäivänä karkkia mutta 3 vuotias tyttö ei.Ei ole koskaan jouduttu asoista tappelemaan mitä isoveli saa tehdä vaikka sisko ei vielä saa, lapset kyllä ymmärtää kun heille asia selittää.En pidä itseäni täydellisenä äitinä vaikka meillä noudatetaankin tiettyjä sääntöjä, mielestäni sinun teksti oli aika kamallaa yleistystä( rehellisesti mä en tunne yhtään tuollaista kuvaamaasi yhdenlapsen perhettä jotka kauhistelisi sisarusten kahnauksia , sehän on ihan normaalia)

 

\

\

\

Toisaalta näen niin, että anopillasi on oikeus sanoa noin, että raha kelpaa mutta neuvot eivät.

Ja sulla taas sitten oikeus olla ottamatta vastaan lahjoja, jos et halua noita juttuja kuunnella.

Mun mielestä se, että oletetaan että voi ostaa toisen "hiljaiseksi" on lahjomista.Ei ole oikein sanoa toiselle, että raha kelpaa, neuvot eivät. Sitähän voisi alkaa kyseenalaistamaan jo syytäkin, miksi isovanhemmat haluavat ostaa ko. tarvikkeita eli haluavatko puhtaasti AUTTAA vain haluavatko rahan avulla saada enemmän VAIKUTUSVALTAA?

Kun sanoin, että hänellä on oikeus sanoa mitä haluaa, tarkoitin, että eihän toista voi hiljentää vaikka haluaisi. Jokainen saa puhua mitä haluaa, ei toista voi muuttaa. En väittänyt että anoppi tekisi mielestäni oikein yrittäessään määrätä, vaan että jos tällainen anoppi sattuu olemaan, vaikeahan toista on muuttaa.

Ja kun sanoin, että itse joustaisin, tarkoitin juuri kysymyksiä, jotka eivät mielestäni ole tärkeitä. Täällä palstoilla näkee usein yhden lapsen äitien puhuvan juuri syömisistä ym. sellaisista asioista, jotka mullekin oli tärkeitä kun oli vaan yksi lapsi. Sitten toisen kanssa on enää mahdoton pitää kiinni esim. siitä että lapsi ei saa karkkia ym. Ja kaikki ei enää menekään niin millilleen kuin haluaisi, esim. lasten nukuttaminen on usein vaikeampaa kun on kaksi eri ikäistä lasta hoidettavana, pienempi lapsi katsoo televisiota nuorempana kuin esikoinen...

Tarkoitan, että yhden lapsen äitinä on niiiiiin helppo olla ehdoton ja kaikkitietävä ja pitää kaikenlaisia periaatteita, ja lapsen ateriat ovat tärkeämpiä kuin mikään muu maailmassa. Yhden lapsen äitinä on niin helppo kauhistella useampilapsisten perheiden sisarusten välisiä kahnauksia ym. ja pitää itseään täydellisenä. Loppupeleissä niistä yksilapsisten perheiden anoppien ja äitien välisistä kahnauksista johtuu täysin yhdentekevistä asioista. Kun kaikki haluaisivat hoitaa ainokaista ja paapoa...

Mutta tämähän on vain mun näkemys asioista. Mutta usein ei voi olla hymyilemättä sille mahdottomalle showille joka pyörii ainoiden lasten ja lastenlasten ympärillä. Ihan kuin koko maapallo pyörisi hänen aterioidensa ympärillä...

Anopit saavat puhua mitä haluavat. Anoppi ei silti määrää lastenhoidosta, koska ei ole lapsen äiti ja huoltaja =). Äiti ja isä päättävät asioista, vaikka isovanhemmat ostaisivat lastentarvikkeita perheelle.

Kannattaa miettiä, kuinka paljon ottaa tavaraa, rahallista apua ja hoitoapua isovanhemmilta vastaan =). Jos avun ehtona on päätösvallan antaminen isovanhemmille, eivät perheen äiti ja isä ole itsenäistyneet omista vanhemmistaan lainkaan .

Kaikki äitien ja anoppien välienselvittelyt eivät ole kahnauksia yhdentekevistä asioista. Äidillä ja anopilla voi olla aivan erilainen tapa hoitaa lapsia ja kasvattaa heitä. Äiti ja isä määräävät kotona ja heillä on oikeus vaatia mummoilta ja vaareilta johdonmukaista käytöstä lasten kanssa.

Jos isovanhemmat ovat määräileviä, he sekaantuvat myös monilapsisten perheiden asioihin . Lisäksi tulee mummojen ja vaarien suosikkilista, kuka lapsenlapsista/serkuista käyttäytyy mummoloissa parhaiten ja saa eniten lahjoja jne. Äitien ja isien tehtävä on puuttua epäoikeudenmukaisuuksiin, jos omasta lapsesta tehdään mummolassa "suvun musta lammas".

 

\Ja kun sanoin, että itse joustaisin, tarkoitin juuri kysymyksiä, jotka eivät mielestäni ole tärkeitä. Täällä palstoilla näkee usein yhden lapsen äitien puhuvan juuri syömisistä ym. sellaisista asioista, jotka mullekin oli tärkeitä kun oli vaan yksi lapsi. Sitten toisen kanssa on enää mahdoton pitää kiinni esim. siitä että lapsi ei saa karkkia ym.

Tarkoitan, että yhden lapsen äitinä on niiiiiin helppo olla ehdoton ja kaikkitietävä ja pitää kaikenlaisia periaatteita, ja lapsen ateriat ovat tärkeämpiä kuin mikään muu maailmassa.

Ihan kuin koko maapallo pyörisi hänen aterioidensa ympärillä...

[/quote]

Saattaa olla, että kun kakkonen tulee, niin mekin joudutaan joustamaan karkki- yms. asioista. Yhä vaan pidän silti kiinni siitä periaatteesta, että me joustetaan niistä periaatteistamme sitten omista lähtökohdistamme. Ihan ihan varmasti mun lapseni ei tule saamaan karkkia sen takia, että isoäiti haluaa hänet sellaiseen opettaa. Ja toi nyt oli vain yksi pieni esimerkki. Voisinpa luetella niitä aika monta ja tärkeämpää, mutta kun tän kirjoituksen tarkoitus ei alunperin ollut mollata anoppiani vaan saada tosiaan muiden kokemuksia tästä asiasta...

 

Näin se vaan menee, raha kelpaa, mutta ei edes kiitosta kuulu, muusta puhumattakaan.
Ei ole paljon mielenkiintoa hankkia lapsenlapsille mitään, koska sillä ei tunnu olevan mitään arvoa, vaikka nuorten taloudellinen tilanne on hyvin vanhempien tiedossa. Ilmeisesti haetaan vaikka sossusta, ettei tarvitse sitoutua mitenkään omiin tai puolison vanhempiin.

 

\

Näin se vaan menee, raha kelpaa, mutta ei edes kiitosta kuulu, muusta puhumattakaan.
Ei ole paljon mielenkiintoa hankkia lapsenlapsille mitään, koska sillä ei tunnu olevan mitään arvoa, vaikka nuorten taloudellinen tilanne on hyvin vanhempien tiedossa. Ilmeisesti haetaan vaikka sossusta, ettei tarvitse sitoutua mitenkään omiin tai puolison vanhempiin.

Joo, noin hyvästä sydämestä kuin sinunkin lahjasi näemmä ovat, ei mikään hyvältä tunnukaan. Olisiko se isovanhemmilta niin vaikeaa antaa sitä, minkä lapsen vanhemmat ovat hyväksi havainneet ja haluavat lapselleen ostaa? Kyllä minäkin olisin mieluummin ilman isovanhempien ostamia tavaroita, jos se tarkoittaisi, että isovanhempi päättää missä vaunuissa lastani kuljetan ja miten lapseni hoidan.

Meillä isovanhemmat eivät ole ottaneet osaa mihinkään isompiin tavaroihin, emme ole sitä pyytäneet emmekä ikinä odottaneetkaan. Näemm oikein hyvä näin .

 

\

Näin se vaan menee, raha kelpaa, mutta ei edes kiitosta kuulu, muusta puhumattakaan.
Ei ole paljon mielenkiintoa hankkia lapsenlapsille mitään, koska sillä ei tunnu olevan mitään arvoa, vaikka nuorten taloudellinen tilanne on hyvin vanhempien tiedossa. Ilmeisesti haetaan vaikka sossusta, ettei tarvitse sitoutua mitenkään omiin tai puolison vanhempiin.

Emme halua olla isovanhempien raha-, tavara- ja hoitoapujen varassa =). Isovanhempien ei ole tarvinnut ostaa meille ja lapsillemme mitään isoja ja kalliita lastentarvikkeita. Lasten syntymäpäivä- ja joululahjat ovat vaatteita, leluja yms. ja mitään kalliita lahjoja ei isovanhemmilta pyydetä.

Miksi aikuisten ihmisten pitää "sitoutua" omiin ja puolison vanhempiin? Jos sitoutuminen tarkoittaa tavaran, rahan ja lastenhoitoavun jatkuvaa pyytämistä ja samalla isovanhempien "talutusnuorassa" olemista, en halua ottaa avustuksia isovanhemmilta vastaan. Mieluummin hakisin apua sosiaalitoimistosta kuin olisin appivanhempieni määrättävänä.

Lapsiperheet asuvat nykyään onneksi omillaan eivätkä isovanhempien nurkissa =). Jos mummo ja vaari haluavat ostaa lapsenlapselleen tarvikkeita, esim. vaunut, ei ostaminen oikeuta heitä puuttumaan perheen sisäisiin asioihin =).

 

Minulta löytyy lapsenlapsi niin pojan kuin tyttären puolelta. Autetaan se mik'ä voidaan eli esim. ulkopukua ja -kenkiä on hankittu. Aina on äiti mukana ostamassa, niin miniä kuin oma tytär. Kyllä minä ainakin ymmärrän, että lapsen äiti on se, joka tietää millaisia ja minkänäköisiä vaatteita tai tavaroita lapselleen haluaa ja mitä tarvitaan. Tietty nyt jotain sukkia ja collekeita saatan ostaa ihan mielijohteesta.

Ja että tällä auttamisella olisin saanut jonkun oikeuden määräillä tytärtäni tai miniääni, no ei kyllä. Monet mummit voisivat muistella omia pikkulapsiaikojaan, eiköhän se äiti tietänyt parhaiten lapsensa asiat ja muut avittavat sitten elämää sen mukaisesti? Olen tässä katsellut muutamien tuttavapiirini isoäitien touhuja ja ymmärrän kyllä, että jotkut äidit eivät ole ihan ihastuneita mummien hössötykseen. Se nimittäin voi todellakin mennä liian pitkälle ja joskus nähtävissä on selkeä valtataistelu isoäidin osalta: kyllä minä sentään tiedän ja päätän vanhempana ja viisaampana ja saan neuvoa ja oikoa joka tilanteessa? Höpsis.

 

\

Näin se vaan menee, raha kelpaa, mutta ei edes kiitosta kuulu, muusta puhumattakaan.
Ei ole paljon mielenkiintoa hankkia lapsenlapsille mitään, koska sillä ei tunnu olevan mitään arvoa, vaikka nuorten taloudellinen tilanne on hyvin vanhempien tiedossa. Ilmeisesti haetaan vaikka sossusta, ettei tarvitse sitoutua mitenkään omiin tai puolison vanhempiin.

Kylläpä on mummelilla niin hyvä sydän ja antamisen ilosta antaa, että olisi lapsenlapsilla hyvä olla. =)

 

Niin, hyväsydämmistä tai ei, mutta kyllä minusta peruskäyttäytymiseen kuuluu sana kiitos.
Ei minulla ole tarvetta määräillä nuorten elämää, jokainen hoitaa lapsensa ja kotinsa niinkuin parhaaksi näkee, mutta en minä myöskään ole raha-automaatti/tavara-automaatti.
Aikanani omat vanhempani auttoivat minua melko runsaskätisesti, eikä siitä ole aikaa kuin 20 v. - ja olin ja olen edelleen heille hyvin kiitollinen saamastani avusta, enkä koskaan ylenkatsonut saamisiani.

 

\

Niin, hyväsydämmistä tai ei, mutta kyllä minusta peruskäyttäytymiseen kuuluu sana kiitos.
Ei minulla ole tarvetta määräillä nuorten elämää, jokainen hoitaa lapsensa ja kotinsa niinkuin parhaaksi näkee, mutta en minä myöskään ole raha-automaatti/tavara-automaatti.
Aikanani omat vanhempani auttoivat minua melko runsaskätisesti, eikä siitä ole aikaa kuin 20 v. - ja olin ja olen edelleen heille hyvin kiitollinen saamastani avusta, enkä koskaan ylenkatsonut saamisiani.

Minusta nuorten vanhempien ei pidä odottaakaan isovanhemmilta runsaita avustuksia tai automaattista lastenhoitoapua =). Hyväkuntoisia lastentarvikkeita (vaunut, pinnasänky, rattaat, lastenhuoneen huonekalut, lastenvaatteet jne.) saa onneksi myös käytettynä. Nykyään löytyy kirpputoreja ja nettihuutokauppoja. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena.

AP kirjoitti, että heillä isovanhemmat haluavat ostaa mieleisiään tarvikkeita vauvalle. Olisi mukavaa, jos isovanhemmat kysyisivät vanhemmilta, millaiset lastentarvikkeet olisivat käyttökelpoisia. Minusta tarvikkeiden ostaminen vauvalle ja isommille sisaruksille ei silti oikeuta isovanhempia määräämään lapsiperheen asioista =). Toki isovanhempien ei tarvitse kustantaa mitään, ovathan he jo omat lapsensa aikuiseksi kasvattaneet =).

 

\

Niin, hyväsydämmistä tai ei, mutta kyllä minusta peruskäyttäytymiseen kuuluu sana kiitos.
Ei minulla ole tarvetta määräillä nuorten elämää, jokainen hoitaa lapsensa ja kotinsa niinkuin parhaaksi näkee, mutta en minä myöskään ole raha-automaatti/tavara-automaatti.
Aikanani omat vanhempani auttoivat minua melko runsaskätisesti, eikä siitä ole aikaa kuin 20 v. - ja olin ja olen edelleen heille hyvin kiitollinen saamastani avusta, enkä koskaan ylenkatsonut saamisiani.

Eikö edes oma poikasi kiitä saamastaan avusta?

 

\

\

Niin, hyväsydämmistä tai ei, mutta kyllä minusta peruskäyttäytymiseen kuuluu sana kiitos.
Ei minulla ole tarvetta määräillä nuorten elämää, jokainen hoitaa lapsensa ja kotinsa niinkuin parhaaksi näkee, mutta en minä myöskään ole raha-automaatti/tavara-automaatti.
Aikanani omat vanhempani auttoivat minua melko runsaskätisesti, eikä siitä ole aikaa kuin 20 v. - ja olin ja olen edelleen heille hyvin kiitollinen saamastani avusta, enkä koskaan ylenkatsonut saamisiani.

Eikö edes oma poikasi kiitä saamastaan avusta?

kyllä meidän perheessä on tapana kiittää ja halata

:hug: :hug: , mutta miniä on toista maata.

 

Hei mummeli

Niinkuin sinäkin kiitit omia vanhempiasi niin sinunkin poikasi kiittää sinua( sain sen käsityksen, et maininnut kävikö miehesi kiittelmässä sinun vanhempia).Ilmeisesti et tule hyvin toimeen miniäsi kanssa , voihan sekin olla syy miksi minä ei ole kiittelemässä tai jos et muista aina kysyä ostaessasi mitä tavaraa on tarvis ja mikä HEITÄ miellyttää.Tavarat menevät kuitenkin heidän lasten käyttöön ja varmaan he parhaiten tietävät mitkä tavarat on käytännölisimpiä ja mitä tulee käytettyä.Eihän se mikään pakko ole ostella jos tuntuu pahalta sit jälkeen päin. :flower:

 

Ensimmäiselle lapselleni anoppi osti vaatteita joita en koskaan käyttänyt. Heitin sitten roskiin parin vuoden päästä.

Itse olen kysellyt lapsiltani toiveita mitä voisin ostaa.
Nyt yhdelle lapsenlapselle on avattu oma tili ja sinne saa laittaa kuulemma rahaa. Sinne laitan rahaa muutaman kerran vuodessa eli aina kun näen lapsenlastani. Jos en näe niin enpä anna rahaakaan.
Kiristystä siis puolin ja toisin. En halua antaa rahaa jos en saa nähdä lasta edes muutamaa kertaa vuodessa. Välimatkaa on 40 km ja auto käytössä, vaan eipä kyläkutsua kuulu koskaan ettei ensin kerrota lahjatoiveita.

Alkuperäiselle: vanhemmat päättävät mitä vaatteita ym lapsi käyttää. Lahjan antaja päättää mitä lahjoja ostaa. Lahjahan on lahja eikä vanhempien pyytämä ostos. Lahjan voi jättää käyttämättä jos ei miellytä. Toisaalta fiksu ihminen kysyy vastaanottajan toivomuksia jos kyseessä on tarvetavaran osto.