Isovanhemmat maksaa, isovanhemmat päättää?

Meidänkin esikoisemme on saanut anopiltani useita vaatteita ja ikävä kyllä iso osa niistä on ollut epäsopivia. Mm. lyhythihainen villatakki sellaista kokoa, jota lapsemme käyttää paukkupakkasilla tai housut, joiden resori on niin tiukka, ettei niitä voi meidän vatsakkaalla vauvallamme käyttää tai yksinkertaisesti liian pieniä vaatteita.

Ajattelin ensin, että arvostan heidän lahjaansa enemmän siten, että kerron reilusti, ettei vaate mahdu ja yritän vaihtaa vaatteen sopivaan kokoon. Tällöin lapsi voisi käyttää saamiaan vaatteita ja niistä olisi iloa / hyötyä kaikille. Olen kuitenkin vaistonnut, että tämä ei ole sopivaa. Aina mutistaan, kuinka vaikeaa mahdollinen vaatteen vaihto on ja eikö sille nyt kuitenkin löytyisi jotain käyttöä... Ja joskus on suorastaan suutahdettu, kun olen kertonut vaikka lapsen nykyisen sukkakoon (saatuamme 4 numeroa liian pienet sukat).

Eli nykyisin kiitän kauniisti kaikista lahjoista ja jos vaate ei mahdu, laitan sen tyynesti syrjään. Täytyy vain toivoa, että joskus tuleva pikkukakkonen on samaa sukupuolta. Ja toivottavasti anoppi ei ihmettele, kun vaatteita ei koskaan näy vauvan päällä...

 

\

\

\

Niin, hyväsydämmistä tai ei, mutta kyllä minusta peruskäyttäytymiseen kuuluu sana kiitos.
Ei minulla ole tarvetta määräillä nuorten elämää, jokainen hoitaa lapsensa ja kotinsa niinkuin parhaaksi näkee, mutta en minä myöskään ole raha-automaatti/tavara-automaatti.
Aikanani omat vanhempani auttoivat minua melko runsaskätisesti, eikä siitä ole aikaa kuin 20 v. - ja olin ja olen edelleen heille hyvin kiitollinen saamastani avusta, enkä koskaan ylenkatsonut saamisiani.

Eikö edes oma poikasi kiitä saamastaan avusta?

kyllä meidän perheessä on tapana kiittää ja halata

:hug: :hug: , mutta miniä on toista maata.

Öh mutta nyt en ymmärrä mikä mättää, olethan jo kiitoksesi saanut. Sinä sanoit olevasi kiitollinen omille vanhemmillesi saamastasi avusta. Kävikö lastesi isä vielä erikseen kiittelemässä vanhempiasi? Poikasi on jo kiittänyt miksi miniän pitäisi vielä käydä kiittelemässä? Jos hän kiittelee omia vanhempiaan ja poikasi omaa äitiään?
Ja joka tapauksessa, jotain hyvää miniässäkin taitaa olla, hänethän poikasi on puolisokseen ja lastensa äidiksi valinnut .

 

\

Itse olen kysellyt lapsiltani toiveita mitä voisin ostaa.
Nyt yhdelle lapsenlapselle on avattu oma tili ja sinne saa laittaa kuulemma rahaa. Sinne laitan rahaa muutaman kerran vuodessa eli aina kun näen lapsenlastani. Jos en näe niin enpä anna rahaakaan.
Kiristystä siis puolin ja toisin. En halua antaa rahaa jos en saa nähdä lasta edes muutamaa kertaa vuodessa. Välimatkaa on 40 km ja auto käytössä, vaan eipä kyläkutsua kuulu koskaan ettei ensin kerrota lahjatoiveita.

Alkuperäiselle: vanhemmat päättävät mitä vaatteita ym lapsi käyttää. Lahjan antaja päättää mitä lahjoja ostaa. Lahjahan on lahja eikä vanhempien pyytämä ostos. Lahjan voi jättää käyttämättä jos ei miellytä. Toisaalta fiksu ihminen kysyy vastaanottajan toivomuksia jos kyseessä on tarvetavaran osto.

Onpa teillä kurjan kuuloinen tilanne :\| . Maksat lapselle rahaa hänen näkemisestään vaikkei hän siihen pysty edes vaikuttamaan? Eikö lapsenlapsesi vanhemmat käy teillä kylässä?
Mun mielestä olisi ehkä reilumpaa, jos lopettaisit koko rahalla kiristyksen, ei varmaan tuo hyvää mieltä kellekään. Muistat vaikka sitten synttärinä ja jouluna, jos haluat.

 

\

\

Itse olen kysellyt lapsiltani toiveita mitä voisin ostaa.
Nyt yhdelle lapsenlapselle on avattu oma tili ja sinne saa laittaa kuulemma rahaa. Sinne laitan rahaa muutaman kerran vuodessa eli aina kun näen lapsenlastani. Jos en näe niin enpä anna rahaakaan.
Kiristystä siis puolin ja toisin. En halua antaa rahaa jos en saa nähdä lasta edes muutamaa kertaa vuodessa. Välimatkaa on 40 km ja auto käytössä, vaan eipä kyläkutsua kuulu koskaan ettei ensin kerrota lahjatoiveita.

Alkuperäiselle: vanhemmat päättävät mitä vaatteita ym lapsi käyttää. Lahjan antaja päättää mitä lahjoja ostaa. Lahjahan on lahja eikä vanhempien pyytämä ostos. Lahjan voi jättää käyttämättä jos ei miellytä. Toisaalta fiksu ihminen kysyy vastaanottajan toivomuksia jos kyseessä on tarvetavaran osto.

Onpa teillä kurjan kuuloinen tilanne :\| . Maksat lapselle rahaa hänen näkemisestään vaikkei hän siihen pysty edes vaikuttamaan? Eikö lapsenlapsesi vanhemmat käy teillä kylässä?
Mun mielestä olisi ehkä reilumpaa, jos lopettaisit koko rahalla kiristyksen, ei varmaan tuo hyvää mieltä kellekään. Muistat vaikka sitten synttärinä ja jouluna, jos haluat.

Niinpä. On näillä nykymummoilla niin sydän kultaa ja lastenlasten paras mielessä että. =)

 

\

Ensimmäiselle lapselleni anoppi osti vaatteita joita en koskaan käyttänyt. Heitin sitten roskiin parin vuoden päästä.

Itse olen kysellyt lapsiltani toiveita mitä voisin ostaa.
Nyt yhdelle lapsenlapselle on avattu oma tili ja sinne saa laittaa kuulemma rahaa. Sinne laitan rahaa muutaman kerran vuodessa eli aina kun näen lapsenlastani. Jos en näe niin enpä anna rahaakaan.
Kiristystä siis puolin ja toisin. En halua antaa rahaa jos en saa nähdä lasta edes muutamaa kertaa vuodessa. Välimatkaa on 40 km ja auto käytössä, vaan eipä kyläkutsua kuulu koskaan ettei ensin kerrota lahjatoiveita.

Alkuperäiselle: vanhemmat päättävät mitä vaatteita ym lapsi käyttää. Lahjan antaja päättää mitä lahjoja ostaa. Lahjahan on lahja eikä vanhempien pyytämä ostos. Lahjan voi jättää käyttämättä jos ei miellytä. Toisaalta fiksu ihminen kysyy vastaanottajan toivomuksia jos kyseessä on tarvetavaran osto.

Isovanhemmat eivät aina tiedä, minkäkokoisia vaatteita, kenkiä ym. tarvikkeita lapset käyttävät. Jääräpäiset isovanhemmat eivät voi kysyä neuvoja lapsen äidiltä ja isältä, vaan ostavat vääränkokoisia (liian pieniä tai suuria) vaatteita ym. tavaraa.

Meillä appivanhemmat ovat mm. ostaneet 150 cm tuulipuvun 110 cm vaatekokoa käyttävälle lapselle, tuoneet aivan liian pieniä college- ym. vaatteita lapsille. Vääränkokoiset vaatteet (liian pienet ja aivan liian suuret) olen laittanut kierrätykseen, koska vaatekaappitilaa on niin vähän. Kierrätys nuoremmlle sisaruksillekaan ei aina onnistu ( koska tytöt eivät käytä poikien vaatteita ja päinvastoin). Appivanhemmilta on tullut myös kasapäin erittäin heikkolaatuisia, halpoja leluja, mm. pikkuautoja, jotka eivät kestä lapsen leikkiä.

Muutaman kerran appivanhemmat ovat jopa tuoneet lapsen syntymäpäiville tullessaan paketin kaikille lapsille . Minusta lapsia on turha opettaa siihen, että jokainen lahjotaan (mielipahan välttämiseksi), kun yhdellä on syntymäpäivä.

Jos välimatkaa on 40 km ja isovanhempia tavataan vain muutaman kerran vuodessa, on Teillä ihmissuhteissa paha ongelma . Oletko yrittänyt puhua miniäsi/tyttäresi kanssa, miksi he eivät halua Sinua tavata? Lapsenlapsen "ostaminen" kylään kuulostaa omituiselta . Erikoiselta kuulostaa myös lahjatoiveiden esittäminen kylään kutsuttaessa.

Meillä isovanhempien ei tarvitse tuoda mitään lahjoja lapsillemme, jos he eivät halua. Olemme jopa puuttuneet ylenpalttiseen lahjojen ostoon (mm. 4-5 joululahjaa/lapsi), koska lapset eivät osaa arvostaa lahjoja, jos niitä tulee paljon kerralla .

 

\

Ensimmäiselle lapselleni anoppi osti vaatteita joita en koskaan käyttänyt. Heitin sitten roskiin parin vuoden päästä.

Itse olen kysellyt lapsiltani toiveita mitä voisin ostaa.
Nyt yhdelle lapsenlapselle on avattu oma tili ja sinne saa laittaa kuulemma rahaa. Sinne laitan rahaa muutaman kerran vuodessa eli aina kun näen lapsenlastani. Jos en näe niin enpä anna rahaakaan.
Kiristystä siis puolin ja toisin. En halua antaa rahaa jos en saa nähdä lasta edes muutamaa kertaa vuodessa. Välimatkaa on 40 km ja auto käytössä, vaan eipä kyläkutsua kuulu koskaan ettei ensin kerrota lahjatoiveita.

Alkuperäiselle: vanhemmat päättävät mitä vaatteita ym lapsi käyttää. Lahjan antaja päättää mitä lahjoja ostaa. Lahjahan on lahja eikä vanhempien pyytämä ostos. Lahjan voi jättää käyttämättä jos ei miellytä. Toisaalta fiksu ihminen kysyy vastaanottajan toivomuksia jos kyseessä on tarvetavaran osto.

Kuullostaa kammottavalta jos lastenlasta rankaistaan siitä ettei omat lapset käy kylässä ... tulee vaan mieleen että ehkä siihen on jokin syy.
Eikö teidän lapselle voi mennä kylään ilman pyytämättä?Muistan omasta mummostani että hän ei tullut ruokapöytäänkään ilman ERILLISTÄ kutsumista ja mökötti olohuoneessa loukkaantuneen näköisenä jos häntä henkilökohtaisesti ei oltu huomioitu... siis ylein kutsu kaikki syömään ei kelvannut. Jäi aika epämiellyttävä muisto tästä mummosta.

 

\

Ensimmäiselle lapselleni anoppi osti vaatteita joita en koskaan käyttänyt. Heitin sitten roskiin parin vuoden päästä.

Itse olen kysellyt lapsiltani toiveita mitä voisin ostaa.
Nyt yhdelle lapsenlapselle on avattu oma tili ja sinne saa laittaa kuulemma rahaa. Sinne laitan rahaa muutaman kerran vuodessa eli aina kun näen lapsenlastani. Jos en näe niin enpä anna rahaakaan.
Kiristystä siis puolin ja toisin. En halua antaa rahaa jos en saa nähdä lasta edes muutamaa kertaa vuodessa. Välimatkaa on 40 km ja auto käytössä, vaan eipä kyläkutsua kuulu koskaan ettei ensin kerrota lahjatoiveita.

Alkuperäiselle: vanhemmat päättävät mitä vaatteita ym lapsi käyttää. Lahjan antaja päättää mitä lahjoja ostaa. Lahjahan on lahja eikä vanhempien pyytämä ostos. Lahjan voi jättää käyttämättä jos ei miellytä. Toisaalta fiksu ihminen kysyy vastaanottajan toivomuksia jos kyseessä on tarvetavaran osto.


minä toimin hyvin samaan tapaan!

 

Haluaisin vielä lisätä, ettei nyt kyse ole vaatteista yms. meidän tapauksessa. Totta kai mummelit voivat ostaa silloin tällöin jotain pientä lapsen lapselleen. Eikä kyse ole siitä, että olisimme ikinä pyytäneet mitään. Ja kiittää osaan kyllä - tosin olen samaa mieltä monen vastaajan kanssa, että jos mies on jo kiittänyt, niin vaatiiko tilanne enää miniänkin ylenpalttisia kiitoksia...? Tuskin mun äitini ainakaan odottaa mieheni tulevan lisäksi kiittelemään, jos minä jo jostain olen kiittänyt?

Kyse on siis isoista tavaroista, joita anoppi haluaa ostaa (esim. vaunut), mutta
a) joita emme välttämättä tarvitse, kun vanhatkin on,
b) joiden ominaisuuksista tai ulkonäöstä ei kysytä´minulta = käyttäjältä mitään ja
c) jotka oikeuttavat sitten anopin mielestä hänet käyttäytymään hänen haluamallaan tavalla (esim. antamaan karkkia lapselle, vaikka me vanhemmat emme halua).

Ikäviä ristiriitatilanteita tuntuu monella olevan tämänkin asian suhteen. Voi kun oppisimme lukemaan toinen toisiamme niin, että välttyisimme turhilta riidoilta... =) Minä nyt kuitenkin pysyn kannassani, että uusia vaunuja emme halua, ja jos haluamme, revimme sen rahan jostain itse. Anoppi toki saa pikkukakkoselle ostaa halutessaan vaatteen yms. kuten kaikki ymmärtää mummujen haluavan tehdä...

 

Kyllä minuakin vähän rassaa että aina kun kutsutaan synttäreille tai nimppareille niin heti esitetään että tilille voi sitten laittaa vähän rahaa ja että ratsastustunnit maksaa taas 600 euroa + että voisi ostaa vielä jonkin kivan lelun, yhden tai kaksi, noin 50-100 euroa kappale.
Tätä tiliasiaa on nyt esitetty vuoden aikana joka kerta kun on tavattu.

Nyt viimeksi myös esitettiin että mummu voisi alkaa kerätä rahaa lapsenlapsen ulkomaanmatkoja varten. Lapsukainen pääsee ylioppilaaksi 10 vuoden kuluttua. Myös sitä esitettiin että ei mummun kannata säästää rahoja vanhuuden varalle jos vaikka kuolee piankin ja lapset saa maksaa vain veroja ja että kannattais antaa nyt verottomana säästöt pois. Niistä kun on sitten vain harmia perunkirjoituksessa. En ole vielä eläkkeellä, joten kannataakohan enää tehdä töitä jos rahat pitäisi antaa pois jo nyt.

Eikö mielestänne voi lapsenlapsille koskaan ostaa mitään ilman että lapsen äiti kertoo mitä saa ostaa? Tuntuu kyllä pahalta jos aina pitää ostaa vain lapsen äidin haluamia tavaroita. Minä mielelläni haluaisin antaa lahjoja mutta ei ne ole mielestäni lahjoja jos joku on kertonut mitä haluaa ja muuta ei saa antaa.

Kertokaa edes yksi lahja jonka voisi ostaa ihan vain itsekseen. Kukkia? Kiiltokuvia? Piirustuspaperia?

No, nämä nyt oli vain vanhan, tyhmän mummun ajatuksia. Nuoret on niin viisaita.

 

\

Kyllä minuakin vähän rassaa että aina kun kutsutaan synttäreille tai nimppareille niin heti esitetään että tilille voi sitten laittaa vähän rahaa ja että ratsastustunnit maksaa taas 600 euroa + että voisi ostaa vielä jonkin kivan lelun, yhden tai kaksi, noin 50-100 euroa kappale.
Tätä tiliasiaa on nyt esitetty vuoden aikana joka kerta kun on tavattu.

Nyt viimeksi myös esitettiin että mummu voisi alkaa kerätä rahaa lapsenlapsen ulkomaanmatkoja varten. Lapsukainen pääsee ylioppilaaksi 10 vuoden kuluttua. Myös sitä esitettiin että ei mummun kannata säästää rahoja vanhuuden varalle jos vaikka kuolee piankin ja lapset saa maksaa vain veroja ja että kannattais antaa nyt verottomana säästöt pois. Niistä kun on sitten vain harmia perunkirjoituksessa. En ole vielä eläkkeellä, joten kannataakohan enää tehdä töitä jos rahat pitäisi antaa pois jo nyt.

Eikö mielestänne voi lapsenlapsille koskaan ostaa mitään ilman että lapsen äiti kertoo mitä saa ostaa? Tuntuu kyllä pahalta jos aina pitää ostaa vain lapsen äidin haluamia tavaroita. Minä mielelläni haluaisin antaa lahjoja mutta ei ne ole mielestäni lahjoja jos joku on kertonut mitä haluaa ja muuta ei saa antaa.

Kertokaa edes yksi lahja jonka voisi ostaa ihan vain itsekseen. Kukkia? Kiiltokuvia? Piirustuspaperia?

No, nämä nyt oli vain vanhan, tyhmän mummun ajatuksia. Nuoret on niin viisaita.

Mun mielestä nuo kaikki joita ehdotit oli aivan hurmaavia lahjoja, joita voi ihan hyvin ostaa itsekseen. Siis ne on käyttötavaraa, joka ei kerry liian pieniin tiloihin säilytykseen, kuten turha roina. Ja tyttölapset ois todella ihastuksissaan kukista, kiiltokuvista ja piirustuspaperista. Juuri tuollaisia lahjoja itsekin ehdottaisin, jos joku kysyisi.

Meillä toiset isovanhemmat eivät muista ollenkaan lapsia merkkipäivinä tai jouluna (lapsenlapsia on kuulemma liikaa). Toiset isovanhemmat ostavat jouluksi ja merkkipäiviksi noin 20 -30 euron yhden lahjan (vaate tai lelu). Kysymättä toiveita lapselta tai vanhemmilta.

Nykyään lasten harrastukset maksavat tosi paljon. mIetityttää jo, että miten voimme tarjota myös kuopukselle aikanaan harrastuksen. Sen vuoksi toisaalta ymmärrän, että vanhemmat toivovat saavansa avustusta siihen. Meillä tosin kaikki on itse maksettava tai sitten lapset ei harrasta.

 

\

Kyllä minuakin vähän rassaa että aina kun kutsutaan synttäreille tai nimppareille niin heti esitetään että tilille voi sitten laittaa vähän rahaa ja että ratsastustunnit maksaa taas 600 euroa + että voisi ostaa vielä jonkin kivan lelun, yhden tai kaksi, noin 50-100 euroa kappale.
Tätä tiliasiaa on nyt esitetty vuoden aikana joka kerta kun on tavattu.

Nyt viimeksi myös esitettiin että mummu voisi alkaa kerätä rahaa lapsenlapsen ulkomaanmatkoja varten. Lapsukainen pääsee ylioppilaaksi 10 vuoden kuluttua. Myös sitä esitettiin että ei mummun kannata säästää rahoja vanhuuden varalle jos vaikka kuolee piankin ja lapset saa maksaa vain veroja ja että kannattais antaa nyt verottomana säästöt pois. Niistä kun on sitten vain harmia perunkirjoituksessa. En ole vielä eläkkeellä, joten kannataakohan enää tehdä töitä jos rahat pitäisi antaa pois jo nyt.

Eikö mielestänne voi lapsenlapsille koskaan ostaa mitään ilman että lapsen äiti kertoo mitä saa ostaa? Tuntuu kyllä pahalta jos aina pitää ostaa vain lapsen äidin haluamia tavaroita. Minä mielelläni haluaisin antaa lahjoja mutta ei ne ole mielestäni lahjoja jos joku on kertonut mitä haluaa ja muuta ei saa antaa.

Kertokaa edes yksi lahja jonka voisi ostaa ihan vain itsekseen. Kukkia? Kiiltokuvia? Piirustuspaperia?

No, nämä nyt oli vain vanhan, tyhmän mummun ajatuksia. Nuoret on niin viisaita.

Minusta ihan hyvin voi ostella itsekseen kysymättä mielipidettä jos on kyse leikkiin liittyvistä piirrustusvälineistä ym. tavaroista. Vaatteitakin voi ostaa jos kysyy oikean koon..se kun muuttuu aika nopeasti mutta vaunuja ja hoitopöytiä ja muita ei kannata mennä ostelemaan omin päin.

Minä olen aina miettinyt niin että meidän lapset harrastaa sitä mitä meillä vanhemmilla on vara kustantaa, ei tulisi pieneen mieleenkään pyytää niihin omilta vanhemmilta avustusta.Mummot ovat jo omat lapsensa elättäneet ja heidän harrastukset maksanut ei heidän kuulu maksaa lastenlasten menoja vaan nauttia itse hyvillä mielin OMISTA ITSE HANKKIMISTAAN rahoista ja vaikka matkustella ja nauttia elämästä eikä syytää rahojaan muille.

Minä kyllä sanoisin että en aio antaa rahaa kenenkään tilille vaan käytän omat rahani itse ja ostan sitten lapsenlapsille lahjoja. Meillä mummo ostaa lapsille aina 40? synttärilahjan ja 20? nimipäivälahjan ja kysyy aina mitä on tarvis.Nuokin summat on minusta aika isoja lahjarahoiksi, vähempikin riittäisi.Itse ostamme isommat hankinat.

 

\

\

Kyllä minuakin vähän rassaa että aina kun kutsutaan synttäreille tai nimppareille niin heti esitetään että tilille voi sitten laittaa vähän rahaa ja että ratsastustunnit maksaa taas 600 euroa + että voisi ostaa vielä jonkin kivan lelun, yhden tai kaksi, noin 50-100 euroa kappale.
Tätä tiliasiaa on nyt esitetty vuoden aikana joka kerta kun on tavattu.

Nyt viimeksi myös esitettiin että mummu voisi alkaa kerätä rahaa lapsenlapsen ulkomaanmatkoja varten. Lapsukainen pääsee ylioppilaaksi 10 vuoden kuluttua. Myös sitä esitettiin että ei mummun kannata säästää rahoja vanhuuden varalle jos vaikka kuolee piankin ja lapset saa maksaa vain veroja ja että kannattais antaa nyt verottomana säästöt pois. Niistä kun on sitten vain harmia perunkirjoituksessa. En ole vielä eläkkeellä, joten kannataakohan enää tehdä töitä jos rahat pitäisi antaa pois jo nyt.

Eikö mielestänne voi lapsenlapsille koskaan ostaa mitään ilman että lapsen äiti kertoo mitä saa ostaa? Tuntuu kyllä pahalta jos aina pitää ostaa vain lapsen äidin haluamia tavaroita. Minä mielelläni haluaisin antaa lahjoja mutta ei ne ole mielestäni lahjoja jos joku on kertonut mitä haluaa ja muuta ei saa antaa.

Kertokaa edes yksi lahja jonka voisi ostaa ihan vain itsekseen. Kukkia? Kiiltokuvia? Piirustuspaperia?

No, nämä nyt oli vain vanhan, tyhmän mummun ajatuksia. Nuoret on niin viisaita.

Minusta ihan hyvin voi ostella itsekseen kysymättä mielipidettä jos on kyse leikkiin liittyvistä piirrustusvälineistä ym. tavaroista. Vaatteitakin voi ostaa jos kysyy oikean koon..se kun muuttuu aika nopeasti mutta vaunuja ja hoitopöytiä ja muita ei kannata mennä ostelemaan omin päin.

Minä olen aina miettinyt niin että meidän lapset harrastaa sitä mitä meillä vanhemmilla on vara kustantaa, ei tulisi pieneen mieleenkään pyytää niihin omilta vanhemmilta avustusta.Mummot ovat jo omat lapsensa elättäneet ja heidän harrastukset maksanut ei heidän kuulu maksaa lastenlasten menoja vaan nauttia itse hyvillä mielin OMISTA ITSE HANKKIMISTAAN rahoista ja vaikka matkustella ja nauttia elämästä eikä syytää rahojaan muille.

Minä kyllä sanoisin että en aio antaa rahaa kenenkään tilille vaan käytän omat rahani itse ja ostan sitten lapsenlapsille lahjoja. Meillä mummo ostaa lapsille aina 40? synttärilahjan ja 20? nimipäivälahjan ja kysyy aina mitä on tarvis.Nuokin summat on minusta aika isoja lahjarahoiksi, vähempikin riittäisi.Itse ostamme isommat hankinat.

Aivan totta, toki vanhempien kuuluisi maksaa itse harrastukset. Nykään vaan on niin, että suurin osa isovanhemmista maksaa tosi paljon lasten menoja, koska monet vanhemmat ovat tosi tukalassa rahatilanteessa, kun asunnot ja vuokrat on kalliita, ja lasten harrastukset maksaa nykyään paljon, ennenhän kaikki oli ilmaista, oli ilmaiset koulujen kerhot, yleisurheilu ym. oli ilmaista, uimassa käyminen lähes ilmaista. Kun taas monilla isovanhemmilla on hyvä rahatilanne. Mutta toki kaikki on vapaaehtoista.

Toki siitä voi olla ylpeä että maksaa itse kaiken omille lapsilleen, vaikka köyhästi sitten pitää elää. Ei ole varaa isoihin taloihin ja omat vaatteet on vuosimallia 1900 eikä vanhemmat harrasta mitään maksullista ja kaikki turha liikkuminen pannassa. Kauppaan jalkaisin/pyörällä ym. Samalla säästyy luontoa. Tärkeintä että on ruokaa ja katto pään päällä. =)

 

\Niinpä. On näillä nykymummoilla niin sydän kultaa ja lastenlasten paras mielessä että. =)

[/quote]


Juu ...ja enne oli pullaki pehmeempää, kahvi mustempaa, lumiukot isompii, pulut lihavampii.... ja mummotkii kultasempii kun aina aatteli lastenlastensa parasta...HMMMM..milloin tää oli...-70, -60, -50, -40-luvuillako??? Eli silloin kun ne kutos sukkaa ja anto lastenlapsille pihlajanmarja namusii...niinä kultaisina aikoina kun mummot ja miniät käsikynkkää iloisesti aamusella lypsylle kävivät eikä kukaan ikinä ollut ikävä tai ilkeä toista kohtaan ja kaikki oli niin helkkarin reiluu, että....

 

\

Kyllä minuakin vähän rassaa että aina kun kutsutaan synttäreille tai nimppareille niin heti esitetään että tilille voi sitten laittaa vähän rahaa ja että ratsastustunnit maksaa taas 600 euroa + että voisi ostaa vielä jonkin kivan lelun, yhden tai kaksi, noin 50-100 euroa kappale.
Tätä tiliasiaa on nyt esitetty vuoden aikana joka kerta kun on tavattu.

Nyt viimeksi myös esitettiin että mummu voisi alkaa kerätä rahaa lapsenlapsen ulkomaanmatkoja varten. Lapsukainen pääsee ylioppilaaksi 10 vuoden kuluttua. Myös sitä esitettiin että ei mummun kannata säästää rahoja vanhuuden varalle jos vaikka kuolee piankin ja lapset saa maksaa vain veroja ja että kannattais antaa nyt verottomana säästöt pois. Niistä kun on sitten vain harmia perunkirjoituksessa. En ole vielä eläkkeellä, joten kannataakohan enää tehdä töitä jos rahat pitäisi antaa pois jo nyt.

Eikö mielestänne voi lapsenlapsille koskaan ostaa mitään ilman että lapsen äiti kertoo mitä saa ostaa? Tuntuu kyllä pahalta jos aina pitää ostaa vain lapsen äidin haluamia tavaroita. Minä mielelläni haluaisin antaa lahjoja mutta ei ne ole mielestäni lahjoja jos joku on kertonut mitä haluaa ja muuta ei saa antaa.

Kertokaa edes yksi lahja jonka voisi ostaa ihan vain itsekseen. Kukkia? Kiiltokuvia? Piirustuspaperia?

No, nämä nyt oli vain vanhan, tyhmän mummun ajatuksia. Nuoret on niin viisaita.

peesaan.. sittenhän meitä on ainakin kax samanlaista mummuu......

 

Vastaus sinulle Se toinen mummu. Lainaan omaa juttuani:

"Haluaisin vielä lisätä, ettei nyt kyse ole vaatteista yms. meidän tapauksessa. Totta kai mummelit voivat ostaa silloin tällöin jotain pientä lapsen lapselleen."

eli joskus vaatteita, joskus jotain lelua yms. voi toki ostaa. On aivan toinen asia ostella ulkopukuja, vaunuja, hoitopöytiä yms. kysymättä. Mummu tuskin tietää, millaisia tavaroita tarvitaan (kyse ei siis ole pelkästä ulkonäöstä vaan tavaroiden toimivuudesta. Esim. anoppi osti alle 1-vuotiaallemme kaksiosaisen talvipuvun, jossa ei ollut edes henkselihousuja tms. vaan pelkät puolihousut. Ja suuttui sitten kun ostin lisäksi itse kunnon yksiosaisen puvun. Mutta enhän voinut laittaa sellaista naperoa, joka ei edes kävele, lumeen housuilla ja takilla, kun loska ja vesi olisivat heti menneet housujen kauluksesta sisään...)

Ei tää nyt voi olla näin vaikeeta...?

 

[/quote]

[/quote]

Aivan totta, toki vanhempien kuuluisi maksaa itse harrastukset. Nykään vaan on niin, että suurin osa isovanhemmista maksaa tosi paljon lasten menoja, koska monet vanhemmat ovat tosi tukalassa rahatilanteessa, kun asunnot ja vuokrat on kalliita, ja lasten harrastukset maksaa nykyään paljon, ennenhän kaikki oli ilmaista, oli ilmaiset koulujen kerhot, yleisurheilu ym. oli ilmaista, uimassa käyminen lähes ilmaista. Kun taas monilla isovanhemmilla on hyvä rahatilanne. Mutta toki kaikki on vapaaehtoista.

Toki siitä voi olla ylpeä että maksaa itse kaiken omille lapsilleen, vaikka köyhästi sitten pitää elää. Ei ole varaa isoihin taloihin ja omat vaatteet on vuosimallia 1900 eikä vanhemmat harrasta mitään maksullista ja kaikki turha liikkuminen pannassa. Kauppaan jalkaisin/pyörällä ym. Samalla säästyy luontoa. Tärkeintä että on ruokaa ja katto pään päällä. =)
[/quote


Mun milestä auttaminen on kans ihan ok JOS se on vapaa ehtoista eikä vihjailla että on pankkitilit ym. jonne voi rahaa laittaa.

Silloin kuitenkin kun meidän äidit on olleet nuoria on tulo taso ollut pienempi ja elintaso alempi vaikka kerhot hkä onkin olleet ilmaisia.Kyllä heillä on luultavasti ollut tiukempaa ja ovat tyytyneet vähempään kuin nykynuoret. Pääseehän nykyisikin ihan ilmaiseksi urheilukentälle vanhempien kanssa ja eikä uiminenkaan kamalan kallista ole, löytyy myös kansaopistojen kerhoja jotka ovat edullisia. Minun mielestä jokaisen pitäisi elää tulojensa mukaan. Missä vaiheessa vanhemman vastuu loppuu rahoittaa lastensa elämää? on kuitenkin maksettu koko elämä täysi ikäiseksi ja pidetty huolta lapsista,maksettu omat asuntovelat tai vuokrat, eletty tiukilla. Missä vaiheessa vanhemmat pääsevät nauttimaan oman elämäntyö sadosta jos vielä hautaansaakka pitää maksaa lastenlastenkin harrastukset?Jos vedotaan että heillä ei ole enää niin tiukka mutta kuitenkin heillä on oikeus nauttia rahoistaan ja ihan kiva jos aika ajoin jotain liikenee lapsille ja lapsenlapsille mutta ei pidä pitää itseään oikeutettuna heidän rahoihin. Musta on oikeesti outoa jos joku kuvittelee että muiden pitää maksaa heidän laskut kun niillä on rahaa :\|

 

Nytpä se selvisi miksi toivotaan rahaa tilille.
Kuulin näet että "kun mummo ei koskaan osta mitään mulle", äiti vaan ostaa ja isi joskus.
Eli äiti ostaa "omaan pussiinsa" niillä rahoilla joita mummu tilille laittaa.
Kehno kun just ehdin pistää 700 euroa. Saapa nyt sitten vähän aikaa odottaa. Tai sitten annankin lapsenlapselle rahat käteen että tietää niiden tulleen mummulta.

 

\

Nytpä se selvisi miksi toivotaan rahaa tilille.
Kuulin näet että "kun mummo ei koskaan osta mitään mulle", äiti vaan ostaa ja isi joskus.
Eli äiti ostaa "omaan pussiinsa" niillä rahoilla joita mummu tilille laittaa.
Kehno kun just ehdin pistää 700 euroa. Saapa nyt sitten vähän aikaa odottaa. Tai sitten annankin lapsenlapselle rahat käteen että tietää niiden tulleen mummulta.

joo lapselle rahat suoraan omaan käyttöön, tai ydessä ostoksille, heti kun ikä alkaa lapsella riittämään

 

Miten suhtaudutte muiden antamiin lahjoihin, esim kavereiden.
Ilmoitatteko heillekin että otatte vastaan vain itse valitsemianne lahjoja.
Entä kysyttekö aina kavereilta lahjatoivomukset ennenkuin ostatte synttäri- tai nimipäivälahjoja tai viette tuliaisia kun menette kylään.

 

\

Miten suhtaudutte muiden antamiin lahjoihin, esim kavereiden.
Ilmoitatteko heillekin että otatte vastaan vain itse valitsemianne lahjoja.
Entä kysyttekö aina kavereilta lahjatoivomukset ennenkuin ostatte synttäri- tai nimipäivälahjoja tai viette tuliaisia kun menette kylään.

Meillä ollaan kiitollisia kaikista lahjoista :wave: mutta otan kyllä itse huomioon esim. ystävän maun ennekuin ostan lahjaa. Jos tiedän että pitää marimekosta tai iittalasta ym. silloin ostan sitä jos joku kaveri taas sisustaa enemmän värin kuin merkin mukaan , ostan tietyn värisiä juttuja. =)

 

miksi niitä isovanhempien hankkimia tavaroita ei vois otta kiitollisuudella vastaan, käytetään niitä nyt sitten enemmän tai vähemmän.
Isompien juttujen kohdalla on tietysti hyvä kysyä lahjan ssjan mielipidettä, onhan se vähän outoa ja isovanhemmat kärrää uudet lastenvaunut sisälle vaikka entisetkin on... mutta ei kai kukaan niin tee, tai sit sillä on rahaa niin paljon ettei haittaa vaikka ne sopimattoman väriset vaunut kierrätykseen meniskin....
me ollaan ainakin otettu kiitollisuudella vastaan isovanhempien tuomiset, ja on opetettu lapsetkin henkilökohtaisesti kiittämään saamastaan lahjasta.

 

\

miksi niitä isovanhempien hankkimia tavaroita ei vois otta kiitollisuudella vastaan, käytetään niitä nyt sitten enemmän tai vähemmän.
Isompien juttujen kohdalla on tietysti hyvä kysyä lahjan ssjan mielipidettä, onhan se vähän outoa ja isovanhemmat kärrää uudet lastenvaunut sisälle vaikka entisetkin on... mutta ei kai kukaan niin tee, tai sit sillä on rahaa niin paljon ettei haittaa vaikka ne sopimattoman väriset vaunut kierrätykseen meniskin....
me ollaan ainakin otettu kiitollisuudella vastaan isovanhempien tuomiset, ja on opetettu lapsetkin henkilökohtaisesti kiittämään saamastaan lahjasta.

Siksi kun siitä tämä keskustelu ei lähtenyt. Se lähti siitä, että ne pitää ottaa vastaan ja olla kiitollisia (tähän saakka toinen kohta on reilu kumpaakin kohtaan, eka ei ole). Tämän jälkeen pitää tehdä niin kuin isovanhemmat määräävät, koska he ovat niin paljon lapsenlapselleen maksaneet! Siitä on nyt kyse. Olisitko itse valmis tähän?
Toisekseen, jos on kyse vaatteista tai leluista, niin kaipa ne ovatkin helppoja ottaa vastaan. Mutta entäs kun kotiin rahdataan jonain päivänä ylimääräiset vaunut, toinen hoitopöytä tai toinen pinnasänky? Voi olla kiitollisuuden ja vastaanoton kanssa hankalaa kun tilat loppuvat kesken.

 

\

Miten suhtaudutte muiden antamiin lahjoihin, esim kavereiden.
Ilmoitatteko heillekin että otatte vastaan vain itse valitsemianne lahjoja.
Entä kysyttekö aina kavereilta lahjatoivomukset ennenkuin ostatte synttäri- tai nimipäivälahjoja tai viette tuliaisia kun menette kylään.

Näkisin tässä muutaman eron ainakin siihen nähden, mistä aiheesta aloin itse tämän ketjun.

a) kaverit eivät osta meille isoja tavaroita kuten vaunuja ja tarpeettomia kävelytuoleja, hyppykeinuja yms, vaan ehkä pienen lelun tai sisävaatteen. Isovanhemmatkin saavat toki niin mielestäni tehdä.
b) kaverit eivät laske, kuinka monta kertaa ovat nähneet lapsen päällä kaverin A ostaman puvun ja kuinka monta minun itseni tai jonkun muun ostaman puvun...
c) kaverit eivät lahjan jälkeen oleta ja sano suoraan, että heillä on lahjan vuoksi jokin päätäntävalta lapsiimme nähden

Mitä tulee muiden lapsiin, niin kyllä, taidan olla tylsimys, mutta esim. kummilapsieni kyseessä ollessa, minä kysyn aina näiden vanhemmilta, onko lapsi a) toivonut jotain tiettyä lahjaa tai b) tarvitseeko lapsi jotain tiettyä vaatetta tms. Enkä tosiaankaan oleta, että ostamalla lapsille jotain voin myös määrätä näitä koskevissa asioissa.

 

Minä saan usein lahjaksi kynttilöitä. Inhoan niitä yli kaiken. Saadut kynttilät pidän hyllyssä vuoden pari. Sitten heitän ne pois. Ystävät/tuttavat varmaan luulevat että tykkään kynttilöistä kun niitä on hyllyssä niin paljon.
Pitäisikö sanoa että en halua kynttilöitä. Olen kyllä sanonut kauniisti että en yleensä polta kynttilöitä mutta se ei ole mennyt perille.
Miniä tuo myös kynttilänjalkoja. Nyt niitä on jo toistakymmentä. Joululahjaksi sain miniältä kaksi kynttilänjalkaa. Alkaa vähitellen tympiä niidenkin määrä.

 

\

Minä saan usein lahjaksi kynttilöitä. Inhoan niitä yli kaiken. Saadut kynttilät pidän hyllyssä vuoden pari. Sitten heitän ne pois. Ystävät/tuttavat varmaan luulevat että tykkään kynttilöistä kun niitä on hyllyssä niin paljon.
Pitäisikö sanoa että en halua kynttilöitä. Olen kyllä sanonut kauniisti että en yleensä polta kynttilöitä mutta se ei ole mennyt perille.
Miniä tuo myös kynttilänjalkoja. Nyt niitä on jo toistakymmentä. Joululahjaksi sain miniältä kaksi kynttilänjalkaa. Alkaa vähitellen tympiä niidenkin määrä.

Sano suoraan, ettet pidä kynttilöistä ja myy kynttilänjalat vaikka kirpparilla ja mene vaikkapa kunnon leivoskahveille / viinilasilliselle tms niistä saaduilla rahoilla .