IVF-hoidosta plussanneet

Tervetulosa Susan onnelliseen odottavaan joukkoomme! Todella mahtavaa, että juuri se yksi teidän kohdallenne selviytyi :heart:.

Onnea Pepposelle ja Halinallelle hyvistä ultrauutisista, aivan mahtavaa että kaikilla täällä on asiat näin hyvin .

Väsymys joo, löytyy! Tai lähinnä aikaansaamattomuus taitaa olla se oikea termi kohdallani . Illalla unille pitää päästä jo ysin jälkeen, joten eipä siinä töiden jälkeen kauheasti kotia hoideta. Mieluummin vietän senkin ajan pikkumiehen kanssa höpsötellen. Onneksi minua ei pienet sotkut haittaa, joten eipä tarvitse stressiä sentään niistä repiä . No vapaapäivinä tietysti pitää jonkun verran ryhdistäytyä, että saa sentään imuroinnit ja luuttuamiset hoidettua . Puutarhatyöt odottelee kyllä sitkeästi tekiäänsä, ja niitä ei kyllä kauheasti voisi enää lykätä... Pakkohan se olisi mennä laittelemaan sitä vähän talvea varten

Hienoa Orvokkitukka että sait töissä kerrottua ja on yksi stressin aihe vähemmän! Tuo miehen toiminta kuulostaa ihan tyypillisille, tai ainakin meillä luultavasti kokee jotenkin olevansa "ulkopuolella". Välillä silittää masua, mutta suhtautuu tulevaan ihan yhtä varovaisesti kuin minäkin. Eihän me tosin kyllä edes hirveästi nähdä kun itse olen aina suht myöhään töissä ja mies taas lähtee aamusella kukonlaulun aikaan jo töihin. Lisäksi tekee paljon ylitöitä, joten aika paljon olemme pikku-ukon kanssa ihan kahdelleen. Tosin tilannehan on ollut aina sama, joten muutosta en oleta siihen tulevan tämän(kään) raskauden myötä . Eli kotihommat on täysin minun harteilla, mutta niin kauan kuin mies ei huomauttele sotkusesta kämpästä niin olkoon

Olen nyt tässä ollut muutaman päivän tuolla puuro/sosekeitto-ruokavaliolla ja on muuten helpottanut! Ihanaa kun närästys on 75% kaikonnut ja mahakin vetää ruokaa ihan eri tavalla. Mahan turvotus taitaa kyllä olla pysyvää sorttia, mutta pääasia että ei koske :heart:. Mannapuuroa ja riisipuuroa mustikkakeitolla on tullut keiteltyä aika ahkeraan. Lisäksi jugua ja piimää menee varmaan litra päivässä. Ei kyllä luulisi olevan ainakaan kalkin puutetta! Eilen illalla uskaltauduin syömään vähän lohta ja salaattia, joka ei mitään ihmeellisempää meteliä onneksi saanut aikaan. Ihanaa, taidan jatkaa samalla linjalla!

Liikkeitä oli muuten eilen illalla aivan kamalasti! Tuntui kuin pikkukaveri olisi ollut karusellissa pyörimässä . Helpottaa kyllä kummasti kun ei tarvitse koko ajan miettiä pikkuisen hengissä oloa kun voi vaan syödä jotain ja mennä makoilemaan, niin siellähän se ralli masussa alkaa :heart:. Ja illalla selkeästi ollaan paljon aktiivisempia kuin aamupäivästä!

Minni & Helmi 15+1 (enää 5 viikkoa ja 2 päivää rakenneultraan )

 

Tuttu tunne toikin Orvokkitukka... Mä vaan oon hyväksynyt sen asian jo vuosia sitten että jos mä en siivoa, meillä on kaaos Enkä kyl oikeestaan edes halua et mies ees yrittäs imuroida tms kun ei kuitenkaan tee sitä niin hyvin että kelpais mulle :kieh: Oon vähän siivousfriikki :ashamed: Mä oon todennut sen toimivaks et annan hälle aina pieniä tehtäviä kuten pyyhi pöytä, vie roskat, korjaa omat astiat olkkarista, kerää pyykit ja tuo pesukoneeseen jne, se toimii ja molemmat on tyytyväisiä, mä en vaadi hältä liikoja ja hän osallistuu sen verran et mul ei pala hermo Ja suosittelen kyllä ehdottomasti sen dopplerin hommaamista jos vähänkin siltä tuntuu, pieni sijoitus tuo ison helpotuksen epävarmaan oloon! Ainakin yks murhe vähemmän kun saa vaikka päivittäin kuunnella että siellä se sydän edelleen sykkii :heart: Ja hienoa että sait kerrottua töissä, ei varmasti ollut helppoa mut nyt se on tehty! Mä tässä melkeen laskeskelen jo päiviä lomaan, n. 4kk töitä jäljellä =)

Minni niin ihanaa että saat niitä liikkeitä jo tuntea päivittäin, vähän kateellisena täällä =) Mä huomaan liikkeet vaan sillä dopplerilla, aamulla jos kuuntelee, löytää sykkeen heti ja vahvasti ja se pysyy paikoillaan, illalla, jollon useemmin kuuntelen, niin saa aina vähän haeskella ja kuuluu ohimeneviä viuhumisia ja syke aina hieman "himmeempänä" kuuluu, taitaa olla kova meno myös täällä masussa iltasin

Mulle iski joku hiton flunssa, la aamuna oli kurkku vähän kipeä mut eilen oli sit taas ihan normaali olo. No tänä aamuna olo oli sit ihan kaamee, kurkku karhee, pää ja poskiontelot kipeet ja korvat lukossa :/ Ja tietty stressierkkinä mietin että kun pari viikkoa sit söin salaatin johon otin aurajuustoa, siis ihan kylmänä ja viikko sitten söin lusikallisen kermavaahtoa jossa oli joukossa ei-kuumennettuja pakastemansikoita että nyt sit olen saanut sen listerian opcorn: Siinähän ensioireena vissiin just flunssa... No pitääpä mennä googlettelemaan asiaa lisää

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Mila 15+3 (p.s. täällä ois tasan 6 pitkää viikkoa rakenneultraan =D )

 

Onpa mukava kuulla etten yksin taistele tän väsymyksen, vetämättömyyden ja saamattomuuden kanssa. Heti jo vähän helpotti. Oon varmaan liikaa lukenut siitä "keskiraskauden energisestä olosta" ja olettanut että nyt sen pitäisi löytyä... Oon siis ehkä sittenkin normaali
Ehkä munkin pitäisi hieman löysätä tota vaatimustasoa. Oon vaan pääasiassa yksin viikot noitten karvasten kaverien kanssa kotona, niin oon tottunut siihen että on kiva laittaa paikat kuntoon kun mies tulee viikonlopuksi kotiin. Se ei oo kyllä juuri koskaan huomattanut jos paikat on ollut sekaisin (siis ennen raskauttakaan), vaan laittaa ne sitten itse kuntoon jos ne häntä häiritsee. Minkä mä otan sitten vihjeenä, tyhmä minä!!

Orvokkitukka, kiva että sait kerrottua siellä töissä ja taakka tippui hartioilta! Mä oon lähimmille työkavereille kertonut ja pomolle, mutta muille on tosi vaikea kertoa. En haluaisi sitten ruveta selittelemään jos jokin meneekin pieleen..

Ja Minni!! Mäkin oon niin kateellinen että tunnet jo nuo liikkeet noin selvästi!! Ihanaa :heart: Mäkin haluaisin jo... Mutta ei tunnu vielä mitään, vaikka kuinka makaan hiljaa illalla sängyssä. Tosin nukahdan kyllä yleensä niin nopeasti etten kauaa ehdi edes odottelemaan..

Mila, mä en uskalla hankkia sitä doppleria, pelkään niin paljon etten joku päivä kuulekkaan niitä sydänääniä. Siitä se paniikki sitten lähtisikin.. En uskaltanut aikanaan tehdä kuin yhden raskaustestinkään, kun pelkäsin ettei ne enää uudestaan näytäkkään positiivista tulosta. En halua tietää ja en halua olla tietämättä.. Päätä sinä sitten

Tinka rv 16+1

 

Piti siis kirjoittaa tohon loppuun että "päätä SIINÄ sitten"...

Tinka

 

Joo ei siinä ite siivoomisessa mitään oo ja mielellään siivoan mutta EN rakasta siivota toisten paskoja!! En opi ikinä ymmärtämään enkä varmaan hyväksymään että miten joku voi jättää omat jälkensä levälleen tai korjaamatta paikoilleen! Sapettaa niin vietävästi aikuisten ihmisten jätöksiä keräillä ja putsailla. Ja on se raskastakin tällä hetkellä kun omissakin on ihan tarpeeksi.. Noh, mut ettei ihan sättimiseksi menis niin onhan tuo kyllä totta puhuakseni mieheksi varmaan erityisen siisti mutta kun MÄ olen erityisen erityisen erityisen siisti ja hygienia- ja siisteysfanaatikko. Ja nyt se korostuu kun ei ite jaksais ihan kaikkee.. ja vaatimustaso kuitenkin on sama, ellei korkeampi

Oli muutenkin vähän huono viikonloppu kieltämättä.. Matto vedettiin jälleen kerran jalkojen alta, kun vanha kaveri jonka kanssa ei ole pidetty mitään yhteyksiä vuoteen pariin, mutta tietää kyllä meidän tilanteesta, katsoi asiakseen yhtäkkiä ilmoittaa mulle tekstarilla että heille on syntynyt 3. lapsi! En edes tiennyt että on paksuna! Sitä ei ollut vaivautunut ilmoittamaan. Alettiin yhtäaikaa odottaa niitä meidän toisia lapsia, joka sit mulla olikin kohdunulkoinen ja päättyi munatorven repeämiseen ja melkein menetin henkeni, täpärästi saivat pelastettua. Sillä välin kun me ollaan yritetty mun hengen kaupalla ja mielenterveyden kustannuksella ja tuskalla ja surulla ja suhteiden kärsimisellä/katkeamisella ja 10 000 euroa köyhempänä tätä yhtä lasta niin ne on tekaisseet sillä välin KAKSI. Mä en voi tajuta. Ja ihan ilmaiseksi. Tosta noin vaan. Jotenkin nää tämmöset näköjään edelleen on sokki ja mieli ei ole vielä parantunutkaan, tapahtuuko sitä edes ikinä? Eipä se normaalielämässä niin vaivaa ja aiheuta enää vihaa koko ajan, mutta aina kun ne lävähtää naamaan suoraan niin silloin nousee pintaan. Toki mä onnittelin mutta kerroin samalla myös meidän ilouutiset, että 3 vuoden, 2 kohdunulkoisen, 4 ICSIN, 1 kohdunkaulanlaajennuksen, 12 alkionsiirron, 15 siirretyn alkion (yhteensä toki kymmeniä hukkaan menneitä alkioita) ja -10 000€ jälkeen mekin nyt vihdoin ollaan raskaana.

Mä luulen että viime viikolla tunsin 2 liikettä.. En voi tietenkään olla ihan varma, mutta ne oli kyllä niin kamalan alhaalla tuolla etteivät voineet mun mielestä olla suolenliikkeitäkään, tai ainakaan ikinä ennen mun suoli ei oo kuplahdellut siellä kohti. Mutta sen jälkeen ei toivoakaan havaita yhtään mitään. Ei kertakaikkiaan mitään En mä kyllä ensimmäisestäkään tuntenu niitä kuin puolessa välissä. Siitä dopplerista muuten mies oli heti sitä mieltä että tilataan ihmeessä.. Ei sekään raukka enää osaa uskoa että mikään meillä vois onnistua. Haluais kans varmistuksia koko ajan. Niinku tietty minäkin. On noi himputin pitkiä noi neuvoloiden ja ultrien välit näin alussa!!!! Mitä mä kattelin ekasta äitiyskortista niin joskus rv 26 paikkeilla ne käynnit vasta alkoi tihentyä. Aargh!

Mä oon taas sitä mieltä että haluan mieluummin että kaikki tietää jos jotain pahaa sattuu.. En kestäis että mun pitäis esittää jotain iloista ja vahvaa ja olla niinkuin mitään ei olis tapahtunut, vaikka koko maailma ois just sortunut. Siinä mielessä olen itsekeskeinen että haluan todellakin hieman 'erityiskohtelua' ja ymmärrystä mikäli niin kamala asia kohdalleni sattuu.

Toivotaan nyt kuitenkin että kaikilla meillä tarina päättyy onnellisesti, ja tosi hyvät ennusteet ja näkymäthän tässä ketjussa siihen onkin! :heart:

 

Meillä on viimein sit huomenna se kauan odotettu np-ultra ja pelottaa ihan vietävästi. Tähän asti olen epäillyt onko mitään eloa koko mahassa, mutta nyt pelko on ennemminkin niskapoimuturvotuksessa. Ja mun maailma romahtaa jos huomenna paljastuu jotain huonoa. Miten minä kykenen menemään sen jälkeen iltavuoroon töihin ja tsemppaamaan itseni työkuntoon... Mut jos kaikki on hyvin, niin olen päättänyt et kerron töissä pomolle ekana ja sit kaikille muillekin.
Viikonloppuna ostelin sit ensimmäiset äippävaatteet. Tosi huonosti on tarjontaa. Mentiin toiseen kaupunkiin ostoksille ja miten ihana oli vapaasti sovitella ja hypistellä kun ei tarvinnut tuttuihin törmätä.

SunMaid 12+5

 

Mila, itsekin tuossa viikonloppuna otin vähän ensistressiä listeriasta . Oltiin siis syömässä pomon piikkiin hienossa (kala)ravintolassa ja mahani takia halusin mahdollisimman kevyttä ja sulavaa ruokaa, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lohi. Ainoa ongelma vaan tuli kun sain lohen eteeni ja suureksi kauhukseni se oli puoliRAAKA! Kysäisin siitä tarjoilijalta, että onhan tämän varmasti riittävästi kypsennetty, ja työkaverinikin siinä sitten huikkasivat että kun minä olen raskaana niin en saisi syödä puutteellisesti kypsennettyä ruokaa. Arvaahan sen, tarjoilijan silmät alkoivat pyöriä päässä ja kuulin äänensävystä että "apua, taas yksi hysteerinen"! Kiikuttaessaan annostani takaisin keittiöön vakuutti ettei Suomessa lohessa ole listeriaa. Sain kuitenkin vähän kypsemmän annoksen, (vaikkakin mielestäni se ei edelleenkään ollut niin kypsä kuin itse sen paistan) söin sen vaikkei mitenkään erityisen hyvää edes ollut . Kotiin päästyni tietysti aloin selvittää tuota Suomen lohen listeriattomuutta. Tilastojen mukaan 2/3 listeria tartunnoista johtuu juuri kalasta, joten kala menee kyllä nyt pannaan kohdallani täysin ellen itse sitä laita! Ja lisäksi luin että 2010 oli 4 listeriatartuntaa raskaana olevilla, joista yhden sikiö menehtyi. Vaikka tartuntojen määrä on noinkin pieni, niin silti ihan varteenotettava jos se omalle kohdalle sattuu!. Mielestäni ei tuo pelko nyt ihan turha ole, ja tuskin meitä joilla raskaaksi tuleminen on jo muutenkin niin vaikeaa, voi mitenkään syyttää ylihysteerisiksi jos haluaa välttää jotain ruoka-ainetta Ja viimeisen kolmanneksen aikana tuo listerioosi on ilmeisesti pahempi juttu.

Tinka, minullakin on vähän tuommoista pään pensaaseen työntämistä raskauden etenemisen suhteen, toisaalta haluan tietää, ja toisaalta pelkään, että saan tietää... Skitsofreenistä jos mitä! Enkä minäkään tehnyt kuin yhden raskaustestin juuri samasta syystä

Orvokkitukka, minä olen myös miettinyt, että miten ihmiset jotka tietävät näistä meidän hoidoista eivät voi kertoa HETI omasta raskaudestaan esim. edes heti nt-ultran jälkeen kun asia alkaa olla suht varmalla pohjalla. Minulle ainakin tulee tunne, että minua arvostetaan ja halutaan ottaa tunteeni huomioon jos ystäväni kertoo raskaudestaan eikä piilottele ja salaile sitä viime tinkaan. Itselleni kävi näin, että ihan hyvänäkin ystävänä pitämäni henkilö kertoi vasta puolivälin tienoilla raskaudestaan (melko isokokoinen, ettei näkynyt) kun MINÄ soitin hänelle ihan muissa asioissa. Silloin kyllä tuntui pahalle ja petetylle olo. No, kosto elää minussakin, enkä siis ole kertonut tälle ko. ystävälleni vieläkään tästä raskaudesta :kieh:. Pikkumaista, lapsellista ja kaikkea siltä väliltä, tiedän. Mutta ah, niin terapeuttista . Ja tosiaan, meilläkin on hujahtanut tuo n. 10 000€ tähän lapseen jo, olisihan niilllä ollut muutakin käyttöä, mutta jos tämä raskaus päätyy onnellisesti niin ihan takuulla joka pennin arvoista! Se on kyllä niin käsittämätöntä, miten helposti toiset raskautuu ja osa vielä vahingossa... Ei hyvää päivää!

SunMaidille paljon tsemppiä ultraan! Meillä kaikilla tässä ketjussa on ollut niin hyvä tuuri että eiköhän sieltäkin tule hyviä uutisia .

Mitäs täällä, puurokuuri jatkuu! Masussa liikkeet edelleen tuntuu, semmoista "muljahtelua" suurimmaksi osaksi ja tosi hentoista. Mutta tosiaan niin alhaalla ettei suolen liikkeiksi voi lukea . Yksi raskauden tuoma oire on alkanut nostaa päätään, eli yöheräämiset! Kolmen tunnin välein pärähdän hereille, ihan ilman mitään syytä! Onneksi vielä nukahdan suht nopeasti, vaikka välllä pitää tuntikin valvoa. Viime raskaudesta aloin pompata ylös joka aamu kello 5.00, eikä unta enää tullut. Saatte uskoa ettei töihin kyennyt enää loppuajasta

Minni & Helmi rv 15+3

 

Minulla sekundäärinen lapsettomuus taustalla. Yksi luomulapsi edellisestä suhteesta. Nykyisen miehen kanssa noin 2 vuotta yritystä. Lapsettomuushoitojen tuloksena 1. ICSI:n kaikki alkiot pakastettiin hyperstimulaation vuoksi. 1. PAS alkionsiirto tehtiin 15.8. Alkio tuolloin 3 päivän ikäinen. Ensimmäinen haamu jo pp6, dpo9 ja kp 25/30.

Tänään 2 viikkoa alkionsiirrosta eli pp14 ja verikoe HCG 715, jota ei tarvitse kontrolloida. Siinä se sitten vihdoin on, varmistettu plussa! Toivottavasti saadaan tämä ihmisen alku syliin saakka sitten toukokuun alussa

 

Paljon onnea plussasta ja tervetuloa mukaan sekundamamma!

 

Heeeips! :wave:
Terkkuja lomalta! Ollaan alkuviikosta tultu takaisin Pyreneiltä, olipas ihanaa. Vaan sinne mentiin karkuun näitä hirmuisia helteitä, niin eikös sielläkin ollut poikkeuksellisen kuumaa yli 35 monena päivänä.... Ja minut kyllä on vetänyt ihan piippuun, ei oikein mitään jaksa tehdä, joten olen minäkin peräänkuuluttanut sitä energistä raskauden 2sta kolmatta vaan eipä ole näkynyt

Täällä onkin ollut paljon ajatuksen vaihtoa, vaan aivan todella ihanaa kun yhä kaikki on jokaisella hyvin :heart:
Ja tervetuloa uusille!

On noi ruoka jutut hankalia. Viime lauantaina jostain syystä luin jutun toksoplasmoosista, aivan kamala Itse en valitettavasti sitä ennen raskautta ole onnistunut hankkimaan. sitten rupesin miettimään että onpa tullut koko raskaus vedettyä salaatteja firman ruokalassa ja ravintoloissa ihan hervottomia määriä ihan päivittäin (ihanaa syödä jotain raikasta kuumilla keleillä). Enkä ole missään vaiheessa ajatellut että raskaana olevilta on jopa kielletty salaatit ravintoloissa..... Ja vieläpä joltain suomalaiselta terveys sivustolta luin että matkailu etelä ja keski Eurooppaan ei ole suositeltavaa toksoriskin takia..... JOOOO, mikäs siinä kun täällä asuu!!!! Eipä tullut pariin päivään nukuttua, mieskin meni ihan hysteeriseksi. Tänään sitten kävelin klinikalle ja pyysin toksoplasmoosi testin. Tulokset vasta maanantaina. Muuten kyllä ollaan oltu melkein ylivarovaisia kaiken kanssa (juustot, kypsennykset ym), eli on tää kyllä niin typerä virhe kun olisi pitänyt tietää, tosi kurja olo

Muutenkin tuntuu että olen ihan hermoheikko. Oli kyllä parempi töissä kun ei ollut näin paljoo aikaa miettiä kaikkea mitä voi käydä

Minäkin ostin ekat mamma vaatteet eilen. Oli jossain jämä ale hyllyllä -85%. Muutama teepaita ihan parilla eurolla ja parit vähän kalliimmat housut. Ja sitten otin sellaisen vatsan päälle tulevan pannan (vai miksi niitä sitten sanotaan) kun eurolla sain. Stä sitten tänään pidin niin että farkkushortseissa oli vetskari ja nappi auki ja panta siinä päällä peittämässä. Oi kun oli kätsy, jos sillä sais normihousuja vielä jonkin aikaa pidettyä.

Huh, ja maanantaina olisi rakenneultra.
Jos kaikki hyvin niin sitten pitäisi töissä vihdoin kertoa, vaan eihän tätä mahaa kyllä enää piilottele...

Kozmic & Maurice 19+3

 

Tinka mullakin oli kauhee paniikki sillonkun tein sen ekan testin ja siihen tuli vahva haamu, olin ihan varma että seuraavana aamuna sitä ei enää olis, se oli kamala tunne sitä odotella, mut siitä se sit lähti vahvenemaan ja tuli näkyviin tosi nopeesti, huh. Ja samat ajatukset oli siitä doppleristakin, olin ensin täysin vastaan ja mun mielestä se oli naurettavaa että jotkut sen hommaa mut niin se mieli vaan muuttu:ashamed:

Orvokkitukka mitä se sun kaveris sit laitto sulle takasin ku kerroit omasta raskaudesta? Aika ajattelematonta hältä kyllä. Mä en voi muutenkaan sietää ihmisiä jotka haluavat aina tietää muiden asioista kaiken mutta sitten omia, muka niin paljon tärkeempiä asioita salaillaan mahdollisimman pitkään, se on ärsyttävää! Itse kun olen aika avoin ihminen ja puhun asioistani myös aika avoimesti, niin kyllä siinä tulee tosi loukattu olo että aijaa, enkö ole ansainnut saada kuulla sun asioista?

SunMaid miltä ultrassa näytti??

Tervetuloa mukaan sekundamamma! :wave:

kozmic kiva kuulla että lomalla oli ihanaa helteistä huolimatta =) Onko arkeenpaluu edessä ensi viikolla? Hyvähän se on mennä varmistamaan ettet ole sitä toksoplasmoosia saanut, toivotaan että puhtaan paperit tulee maanantaina!! Ärsyttävää että pitää ylimäärästä stressiä ottaa syömisistä, ihankun ei muuten olis tarpeeksi pelon ja stressin aiheita Ja tsemppiä myöskin rakenneultraan ja terkut Mauricelle :heart:

Täällä kärsitään edelleen flunssasta, suurin räkäsyys on väistynyt mut yskä näyttää tulleen tilalle Tää päivä on vielä sairaslomaa ja huomenna pitäs töihin jaksaa jo mennä... Hieman inhottava olo kun kovin yskii ja aivastelee niin tuntuu että kohtu räjähtää ja alamaha jää araksi, vaikka eihän se nyt mitenkään sikiöön vaikuta tällaset flunssailut niin ei se silti kivalta tunnu että sieltä aristelee... Sykkeitäkin on pitänyt kuunnella 2x päivässä ihan vaan varmuuden vuoksi :heart:

Mila 15+6

 

Pakko tulla kertomaan, että eilisestä np-ultrasta tuli hyviä uutisia. Pahin pelkoni, ettei kohdusta löydy eloa osoittautui vääräksi. Hyvin löi sydän, turvotusta oli 1,4 mm ja vauveli liikkui vilkkaasti. Pää oli porautunut "kuoppaan" ja saatiin tehdä töitä, että vauveli ois muuttanut asentoaan. Mun piti yskiä, kääntyä kyljelleen ja nousta pomppimaan, jotta ois saatu asentoa paremmaksi. Riskiluku oli 1:4100 ja se vain sen ansiota, että munasolun luovuttaja oli 28 vee. Olin jo valmiiksi päättänyt, että jos niskaturvotus ja kaikki muukin näyttää hyvältä, en aio mennä ylimääräisiin tutkimuksiin. Ikäni puolesta pääsisin siis. Tämäkin ultra olisi pitänyt olla lääkärin tekemä ja seuraavan rakenneultran tekee lääkäri. Ilmeisesti siksi, että pystyy samalla kertaa kertomaan tulevat tutkimukset jos jotain häikkää löytyy.
Mutta saatte uskoa, että olen onnellinen! Tuli tunne, että nyt uskallan kertoa KAIKILLE! Ukko kyllä toppuutteli, että ensin pitää kertoa hänen lapsilleen, etteivät he kuule mistään fb:stä huhuja. Tottahan se on, mutta tänään kerroin pomolle, koska talven lomat piti suunnitella. Hän oli todella iloinen puolestani ja neuvoi jättämään lomat jemmaan.

SunMaid 13+0 (Poks)

 

SunMaid ihanaa :heart:
Hienoja uutisia, todella ihanaa !!!

 

Hienoa SunMaid onnea! Hyvät uutiset ei anna sijaa tällä palstalla huonoille!

Pakko vähän jakaa mun onnea kun kävin tänään lääkärissä hakemassa lisää saikkua kun yskä vaan jatkuu ja samalla halusin että katsotaan vauvan voivan hyvin kun nt-ultrasta on jo se yli 5 viikkoa ja rakenneultraan on vielä se yli 5 viikkoa matkaa, menin siis yksityiselle ja gynekologille. No siellä hän voi vallan mainiosti, hän oli v-kirjaimen muodossa, mutta väärinpäin, eli pylly pystyssä ja varpaat melkeen suussa Hän taitaa olla aika vekkuli kun viime ultrassa sinkoili eestaas ja nyt vääntyy ihme asentoihin, lääkärikin naurahti et jo on asento! Pienet varpaat ja sormet, sääriluut, kämmenluut yms kaikki näkyi älyttömän selvästi, hienon näköstä! Lääkäri kehui että vauva on jo iso ja hyvin kasvanut, pitkät sääret hällä oli alakautta ultratessa oli vähän hankala nähdä kun hän on noussut jo aika ylös! Mut siis voi että mikä tunne, sydän pakahtuu onnesta ja rakkaudesta, onko tää nyt sit sitä orastavaa äidinrakkautta?<3 En sit niin millään malttais odottaa et hänet sieltä syliini saan!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Mila ja ihanuus 16+0 :heart:

 

Mila voi kuinka ihanaa !!!
Ihan tulin itsekin hirmu onnelliseksi kun kuvailit ultranäkymiä :heart: On siellä vissiin oikein vekkuli kaveri tulossa...

Tänään olen vähän ryhdistäytynyt ja siivonnut vaatekaapin
Sieltä lähti lähes kaikki housut ja 3/4 paidoista odottelemaan jos vielä joskus niihin mahtuisin. Muutama oikein väljä paita menee vissiin koko raskauden ja sitten on sellainen pino "vielä pari viikkoa mutta mahan kohdalta pinkee". Ei siis voi ekana päivänä töihin laittaa, mutta olisi kiva jos vielä jonkin aikaa kun ei viitsisi ihan joka päivä samoissa pareissa mammavaatteissa olla tammikuulle asti.

Hei, ja sain itseni ilmoitettua mamma-joogaan. Ryhmä alkaa maanantaina. Ja vesijumppaan torstaisin. Voi kun nyt saisi vähän tätä painoa pidettyä kurissa, itselläni ainakin on takamukseen ja reisiin kertynyt ihan liikaa ylimääräistä...

Ja Momolla on aika kova melske öisin päällä masussa. Kaikkein aktiivisin aika on klo 2 aamulla. Todella lupaavaa kun sanovat että vauvan päivärytmi olisi suunnilleen sama kuin sikiön... Mutta ihanaa kuitenkin kun masussa on nyt muitakin elonmerkkejä kuin dopplerin sydänäänet! Kaikkein hauskinta on kun mahan toiselle puolelle välillä tulee kova pallukka, vissiin se on Momon peffa kun se siellä mennä möyreltää :heart:

Kozmic & Maurice 19+5
(ja maanantain rakenneultraa stressataan aivan tolkuttomasti...)

 

Huh mikä päivä! Koko viikon jatkuneet selkäkivut ja juilimiset mahassa huipentuivat aamulla pieneen vuotoon. Voi itku mikä pelko ja kauhu! Tärisin kun soitin neuvolaan, jossa ihana neuvolatäti laittoi mut äippäpolille tutkimuksiin. Istuin siellä ja itkua tihrustin odotushuoneen sohvalla. Onneksi pääsin nopeesti lääkärille, joka teki kaikki mahdolliset tutkimukset ja ultrasi. Sydän sykki hienosti, mutta tyyppi oli siellä aika rauhaksiin, mitä säikähdin lisää. Lääkäri totesi että kyllä se liikkui juuri äsken, ei se koko aikaa siellä mellestä, nukkuu välillä.. Vähän ajan päästä mäkin sain nähdä että tyyppi rupesi siellä liikkumaan. Kaikki oli siis hyvin, juuri niinkuin pitääkin, sanoi lääkäri. Vuoto tuli jostain kohdun ulkopuolella repeytyneestä pienestä suonesta ja kivut ovat vaan kohdun kasvamisesta johtuvia. Voi helpotus, mutta aika iso pelko jäi silti takaraivoon.. Ei enää tälläisiä säikäytyksiä kiitos! Mutta pääasia että kaikki on kuitenkin nyt hyvin!

Onnea SunMaid ja Mila kanssa hyvistä ja ihanista ultrakuulumisista! Täällä kanssa kovasti odotetaan että tuntisin niitä liikkeitä ihanasti niinkuin Kozmic :heart:

Tinka rv 16+5

 

Voi hurja Tinka, onpa sulla ollu hurja päivä! :hug:
Onneksi sait langan päähän fiksun neuvolatädin ja vielä lääkärikin oli perusteellinen eikä vähätellyt asiaa niin kuin jotkut. Kyllä varmasti kuitenkin jättää jälkensä tuollainen säikähdys... Nyt vaan yritetään keskittyä siihen ihanaan mielikuvaan joka on jäänyt ultralaitteen ruudusta, jookos :heart:

Mulle soitettiin juuri klinikalta että bakteeriviljelmän tulokset on tullut ja mulla on hiivatulehdus. Tämä paineen tunne tuolla alakerrassa johtuisi ilmeisesti siitä (ei mitään muita oireita jotka viittaisivat hiivaan). Vähän ihmettelen kyllä että reilu kaksi viikkoa menee moisen tutkimiseen..... Ovatkohan vaan unohtaneet jonnekin laatikkoon?! Onneksi ei ole mitään vaarallista ja hoituu nopeasti pois. Toivottavasti paineen tunnekin häviää, se on aika inhottavaa kun välillä tuntuu että sieltä vielä valahtaa koko sisukset ulos. Yök.

 

Voi ei kozmic mulla taas hirveetä kutinaa mutta ei mitään muita oireita.. Tiistaina mulla on neuvola että kai pitää siellä mainita. Ei kai se siitä peruspissanäytteestä näy kuitenkaan..? Mäkin oon kade liikkeistä Sulla on kivasti jo viikkoja ja rakenneultrakin jo!! Jotain pientä minäkin olen välillä tuntevinani mutta takuuseen ei voi mennä. Ja silloin kun oikein asettuu niitä kuulostelemaan niin ei varmasti tunnu yhtään mitään!

SunMaid, Mila ja Tinka ihanaa että olette saaneet hyviä kuulumisia vatsasta! :heart:

Minni, joo tuo sama tapahtui mulle myös siskopuolen kanssa. Välejä ei enää olekaan, pikkuhiljaa kaiken muun henkisen kiusanteon (tahattoman tai tahallisen, ihan sama!) ja sonnan myötä yhteydenpito katkesi täysin, minun toimestani. Onneks asuvat ihan muualla ni ei tarvi törmätä. Ja joo, minä myöskään en varmana kerro tästä asiasta niille yhtään mitään, ikinä! Mila, se toinen kaveri vastas vaan että näitä uutisia mä odotinkin ja että on onnellinen meidän puolesta. Nyt vaan taas manaan itteeni että miks munkin piti ees mennä kertomaan!!! Sitä on niin tyhmä! Olisin vaan laittanut töksähtävästi pelkästään vaikka että 'onnea'. Ois saanu ehkä vähän miettiä käytöstään ja että kannattiko. Mut niinku mun mies sanoi niin en mä pääse millään pakoon ikinä raskausuutisia tai töksäyttelyitä.. Mun pitäis muuttaa toiselle puolelle palloo ja vaihtaa kaikki numeroni ja tietoni ja nimeni ja siltikin niitä jostain aina töksähtelee koska ihmiset tulee aina lapsia tekemään ja siitä muille kertomaan, välittämättä niitten historiasta tai tunteista. Tai tietämättä. Mutta kuinka vaikee sitä on oppia elämään sen kanssa tai hyväksyä sitä.. Että elämä on, prkl!

Nyt sitten, syön sanani törkeästi ja itsekin hämilläni.. :ashamed: Meillä on doppleri! Mies halusi sitä enkä minäkään sitten enää vastustellut, joten kyllä on nyt sydänääniä kuunneltu! Siellä ne on! Tää on kuin unta. Mä en voi tajuta että mä oon raskaana, että tää ihan oikeesti on totta. Kuvittelen että kohta herään tästä unesta siihen oikeaan todellisuuteen, harmaaseen ja masentuneeseen toivottomuuteen.. piikittelyjen, rahan metsästyksen, lääkkeiden, pahan olon, punktioiden ja jatkuvan matkustamisen hirveeseen rumbaan. SE tuntuu siltä oikeammalta todellisuudelta. Sitä kesti kuitenkin niin kauan.

Mutta voi että se on kyllä uskomaton tunne kun kuuluu ne äänet! :heart: Ja se liikkuu siellä! Eilenkin pidin ihan yhdessä ja samassa kohti sitä anturia ja sydänäänet kuului ihan selvästi, ja sitten yhtäkkiä ne hävis. Se karkasi alta johonkin

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

 

Tinka hienoa että pääsit pelkällä säikähdyksellä, huh <3 On noi ilkeitä tollaset vuotelut, ei varmaan kukaan selviä niistä säikähtämättä, mut kiva että pääsit myös heti tarkistuttamaan että kaikki on kunnossa!

kozmic hyvä että säkin pääsit säikähdyksellä, että se oli sit "vaan" hiivaa! Varmaan kyl ikävän tuntusta tollanen paine mut eiköhän ne lääkkeet ala pikaseen tepsimään! Ja siis voi vitsi miten mahtavaa että tunnet vauvan liikkeet ja möyrinnän jo noin hyvin! Tunnetko potkut myös jo selvästi?

Orvokkitukka nonii, hyvä homma että sit päädyitte hankkimaan sen, ei siitä tässä vaiheessa ainakaan enää mitään "haittaa" ole kun vauva on jo niin iso että kyllä ne äänet joka kerta sieltä kuuluu =) Ja todella mahtavaa jos doppleri sai sut viimein tajuamaan että siellä todellakin pieni ihmisenalku kasvaa :heart: Todella loistava päätös siis!

Mila ja Vekkuli 16+1 :heart:

 

Ihania ultrauutisia olette saaneet Mila, SunMaid JA Tinka :heart:.

Orvokkitukka, ei siinä kotidopplerin ostossa ole todellakaan mitään hävettävää näillä meidän taustoilla . Ihmeellisempää olisi jos pystyisi ihan lungisti vaan odottamaan! Ja stressitaso laskee oikein kohinalla kun pääsee useammin kuuntelemaan pientä jumputusta :heart:. Ei se ainakaan huonoa tee pienelle tulokkaalle, että äidin hermot on kasassa . Itse olen yrittänyt malttaa mieltäni ja kuunteleen pari kertaa viikossa, vaikka tuskin siitä useammastakaan kerrasta mitään haittaa olisi!

Kozmic, täällä ollaan kyllä törkeän kateellisia noista sinun rv:stä! Ja enää pari päivää rakenneultraankin . Minä lasken vielä viikkoja, 4 viikkoa ja 3 päivää.... Huoh . Mutta sittenhän niitä ultria ei täällä ainakaan ole ennen synnytystapa arviota rv 36, mutta kyllä nuo liikkeet rauhoittaa jo niin kummasti että en ainakaan edellisessä raskaudessa niitä edes kaivannut!

Väsymystä pukkaa taasen aivan valtavasti, työpäivän jälkeen on ihan tasaraha olo eikä paljoa muuta jaksa kuin iskeä pään tyynyyn :ashamed:. Taitaa nuo katkonaiset yöunet olla syynä tähän, eikä tilanne mahan kasvaessa ainakaan parane. No, enää 18 viikkoa töitä ennen äitiyslomaa ja sitten voikin jo pötkötellä vaikka pitkin päivää!

Minni & Helmi 16+0 poks

 

Orvokkitukka, mulla toi hiiva näkyi siis vanupuikolla otetusta bakteeriviljelmästä. Pissanäyte oli ihan normi. Mä olen ollut niin saamaton etten edes vielä mennyt apteekkiin :ashamed: No juu, mutta luin että hiivat ovat hirmu yleisiä raskauden aikana kun hormonit vetää bakteeritoiminnan sekaisin, joten niitä kuulema kehittyy "ihan itsestään". Ja ovat onneksi täysin vaarattomia, paitsi hoitamattomina synnytyksen aikana saattavat tarttua sikiöön.
Ja onnittelut dopplerista!! Ja ihanista sydänäänistä :heart:

Liikkeistä, tuttu tunne toi kun asettuu kuuntelemaan niin ei varmasti tunnu! Sillon dopplerille onkin vielä käyttöä ja kyllä Mila potkut on tuntunut ja mahan ulkopuolellekin viime viikolta. Yksi ilta lomalla kun tuntu että nyt Momolla alko bileet sanoin miehelle että laitapas poski tohon kohtaan. Ei mennyt kun minuutti niin Momo vetäsi oikein kunnon jumauksen ja mies sen tunti poskellaan. Toinen meni ihan sekaisin, rupesi nauramaan ja itkemään ja huutamaan että hän tunsi poikansa liikkeet :heart: Taisi olla loman kohokohta....
Kai mulla on tuuria kun näin aikaisin (vko 16 ja risat) tunsin liikkeet ja vkolta 18 ja risat tuntuvat selkeesti jo mahan päälläkin. Momo on kyllä mittauksissa aina ollut hirmu iso ja itse olen hoikka joten saattaapi vaikuttaa. Ja siis tietty istukka joka on alhaalla.

En muuten voi uskoa että huomenna poksuu maaginen raja! Mutta hermoheikko olen vieläkin kaiken madollisen suhteen. Kai on myönnettävä etten ainakaan täysipäiväisesti tästä raskaudesta tule ikinä nauttimaan.

Kozmic & Maurice 19+6

 

Mies on ollut reissussa nyt pari päivää, tulee ihan liikaa vietettyä aikaa netissä. Tässä odotuspuolella on ketju alkuraskauden maksukuvista... Siellä on ihan hervottomia vauva-masuja viikoilla 15-20!!! Mulla on vaan ihan pieni kompakti kumpu, oikeesti jos laitan hieman väljemmät vaatteet niin ei edes huomaa... tulipa tästäkin nyt sitten päänvaivaa

Taitaapi olla parempi lähtee koiran kanssa lenkille...

 

Ei kannata huolestua moisesta, se on niin yksilöllistä . Itselläni oli myös esikoisesta pieni söpö masu (ns. poikamaha ), kätilökin kyseli sektioaamuna, että "oikeastiko tuolla mahalla olet tulossa synnyttämään" . Nyt on kyllä ihan eri meininki masuosastolla, ei kyllä pysty oikein peittämään. Ei sillä, että haluaisinkaan . Ilmeisesti edellinen raskaus yhdistettynä sektioon ei tehnyt hyvää mahaa tukeville lihaksille .

 

Ihan kuulkaa samaa olin tulossa sanomaan, mutta Minni ehti ensin! Kyllä saat varmasti 'nauttia' siitä isostakin masusta aikanaan ihan tarpeeksi, uskoisin. Ole vain huoleti. Ja niinku itsekin oon varmasti kertonutkin niin pystyin helposti salaamaan puoleenväliin ekan raskauteni. Nyt ei varmaan puhettakaan, sama ku Minnillä niin pötsi on pompsahtanut eikä varmaan vähiten (epäonnisen) sektion ja muiden leikkausten takia. Mulla jäi vielä niistä leikkauksista semmonen ällö repunreuna tai makkara siihen arven päälle,eikä siihen mitkään jumpat tai (liiatkaan) laihtumiset auttaneet. Mutta eipä nuo mua hirveesti hetkauta enää tässä vaiheessa elämää. Pääasia että lapset saadaan terveinä ulos <3 Huomenna olis sit rv 16 + 0 älytöntä 5.10. rakenneuä eli piiiitkä kuukausi. Toisaalta ihan uskomattoman lyhyt aika ja toisaalta taas tuntuu ett se aika jossain hämärässä tulevaisuudessa..

 

Moikka,

minä palailin kuvioihin vanhalla nimimerkillä.. Ehkäpä minua ei seurata... Ja vaikka seurattaisiin niin en enää välitä

Ihana juttu, että täällä on kuulunut hyviä uutisia. Itsekin sain np-ultrasta hyviä uutisia jokunen viikko sitten ja nyt sitten odotellaan rakenneultraa, joka on lokakuun puolessa välissä.

Oireita minulla ei ole ja kaikki on mennyt aivan mainiosti. Liikkeitä olen saattanut jokusen tuntea.. tai sitten ne on olleet ilmavaivoja (jotka on oireillut vain muutamalla kuplalla alavatsalla). Välillä ihan unohtuu koko raskaus, kun olo on ihan normaali

Pelkoja ei juurikaan ole. Minulla on ollut jo ennen raskaaksitulemista sellainen tunne, että jos saadaan hedelmöittynyt solu matkaan ja raskaus alkamaan niin kaikki menee hyvin. Välillä tietysti tulee sellaisia epäuskon hetkiä (etenkin juuri ennen ultraa) jolloin sitä miettii muitakin vaihtoehtoja.

Doppleria en taida raaskia hankkia, vaikka mielenkiintoista se kyllä olisi. Toisaalta voisi siinä mieskin sitten kuunnella ääniä ja sillä tavalla päästä mukaan raskauteen. Nyt on mieheltä jäänyt kaikki kokematta. Hän on viimeksi ollut mukana alkionsiirrossa. Kaikki muut käynnit olen käynyt yksin.

Rakenneultraan hän saa tulla sitten mukaan oli töitä tai ei.

Orvokkitukka minulle tuli mieleeni eräs oma ystäväni tuosta sinun ystävästä, joka oli teidän yrittäessä pyöräyttänyt jo kaksi lasta ja joka ilmoitti asiasta vaan tekstarilla tylysti..
Meidän yrittäessä ensimmäistä tämä ystäväni on saanut neljä lasta (6 vuoden aikana). Viimeisestä hän ei edes kertonut minulle mitään - ei edes kun soittelimme. Olin kyllä kuullut muualta kun raskaus oli jo yli puolenvälin, mutta ärsyyntyneenä en edes ottanut asiaa puheeksi itse.
Sitten lopulta tuli viesti, kun vauva syntyi.

Hän tietää lapsettomuudestamme ja kärsi itsekin edesmenneen puolisonsa kanssa lapsettomuudesta. Nyt kun lapsia alkoi tulemaan hän jaksaa aina mainostaa omaa hedelmällisyyttään.

Joskus ihan rasittaa se ystäviksi kutsuttujen ihmisten käytös.

Onneksi hän oli sentään vilpittömän onnellinen meidän plussasta, joten olen antanut hänelle anteeksi typerän käytöksensä. Mut ihmeellisiä ihmisiä sitä sattuu.

Oletteko te muut havainneet pesänrakennusviettiä?
Minulla on homma karannut ihan käsistä. Tuntuu, että olen elämäni kunnossa. Väsymystä oli kesäloman aikana heinäkuussa jonkin aikaa, mut ei sen enempää. Nyt on vaan hurja hinku tehdä kaikkea, hoitaa asioita, siivota, puunata, järjestää...
Meillä on remonttia menossa sisällä ja ulkona ja työpäivän jälkeen on viimeviikkokin puuhattu remontissa ihan iltamyöhään.
Ihan kauhistuttaa, että missä vaiheessa tämä energia loppuu.

Töissä ovat rasittuneet minun suuresta energiasta ja innosta tarttua kaikkeen. Toisaalta ovat kyllä kiitelleetkin sitä, kuinka asiat hoituvat.

Ainoa oire, joka vaivaa jokapäiväisessä elämässä on tuo yliherkkyys tunnepuolella. Ylireagoin herkästi kaikenlaiseen ja pahoitan mieleni ihme jutuista

Nyt täytyy ottaa ilo irti tästä energiasta.. Kyllä se jossain vaiheessa sitten menee jonnekin muualle kuin siivoamiseen tai töihin...

Mukavaa sunnuntaita ja syksyä !

Iloksi rv 15+4