JEEEEEE, vihdoin toi 1v 8kk lähti liikkeelle!

Ymmärrän sua ap, ei ole mukavaa kun toiset alkaa kehuskelemaan omien lasten saavutuksillaan, varsinkaan kun niitä ei kysytyy Ap halusi kehua nyt omaa lastaan ja mainita uuden taidon, ei tänne tarvii tulla muiden kertomaan miten aikaisin PerttiPirkko on lähtenyt ennen ap:n lasta kävelemään.

 

Olisitko tehnyt abortin, jos asia olisi selvinnyt sinulle raskausaikana? Anteeksi tämä kysymys, mutta kun itselläni oli tilanne, että odotusaikana tuli epäily, että lapsi olisi vammainen. Pallottelin aborttikysymystä siihen asti, kun lapsivesipunktion tulokset tulivat, ja selvisi että lapsi oli terve. Nyt syyllisyys painaa, kun mietin, että olisin ehkä tehnyt abortin, jos lapsi ei olisi ollut terve.

Olen aina ollut abortin vastainen, mutta siinä tilanteessa huomasin, ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista. Kun katselen tervettä tyttöäni, tulee paha mieli, kun ajattelen, että se olisi se sama lapsi vammaisenakin, mutta minä en olisi (ehkä) ottanut häntä vastaan. Lopullista tilannetta on vaikea tietää, mitä olisin siinä tilanteessa oikeasti tehnyt! (jos siis olisi selvinnyt, että lapsi on vammainen)

En olisi tehnyt aborttia. Tai pitäisi varmaan sanoa etten usko että olisin tehnyt. Ihan siis oman suhtautumiseni aborttiin perusteella ja sen kuinka pahalta oli tuntunut keskenmeno joitain kuukausia aiemmin. kuinka isot pelot keskenmenosta oli tuolloin vuotojen aikaan ja kuinka ennen ultraa sitä rukoili vaan mielessään että vauva olisi elossa, vaikkei sitten ihan terve olisikaan. Ultrassa kysyttiin haluanko että katsovat np-turvotuksen ja halusin vaikka siinä samalla mietin ettei sillä ole meille mitään merkitystä, pääasia oli että se vauvan sydän löi eikä mitään vakavaa näkynyt olevan.

Jälkeenpäin olen sinänsä ollut onnellinen että tuo vamma tuli yllätyksenä sillä en kuitenkaan ole varma mitä oltaisiin tehty jos sitä turvotusta olisikin ollut runsaasti. Oltaisiinko kuitenkin menty punktioon vaikka keskenmenoa pelättiinkin. Ja jos nyt olettaa että punktiotulokset eivät olisi johtaneet aborttiin niin kaikenlaista huolta olisi varmaan tullut, listat kaikista mahdollisista lisäsairauksista ja vammoista olisivat varmasti tuntuneet pelottavailta ja aiheuttaneet paljon turhaa ahdistusta koska vauva kuitenkin syntyi "terveenä" down-lapsena.

Toisaalta tiedossa oleva diagnoosi olisi helpottanut loppuraskauden riskien seurantaa, nyt oli puhdasta sattumaa että lapsi jäi eloon. Ilman perätilaa ja sen kääntöyritystä ei olisi huomattukaan miten huonosti pienen asiat olivat.

Seuraavissa raskauksissa noita on ajateltu jonkinkin verran mutta päädyttiin jättämään punkot väliin ja tyytymään noihin alkuseulontoihin.

 

Minäkin ymmärrän ap:ta, että voi kyllä tympäistä jos joku tulee "kehumaan" kun olet juuri iloinnut itsellesi tärkeästä asiasta. Annetaan jokaisen iloita ihan rauhassa, pikkuisen voisi vähentää tuota "niin mutta meidänpä lapsi..."- vertailua.

Kuten aiemmassa tekstissäni sanoin, minuakin tympii tuo vertailu mutten anna sen pilata iloani.

 

Onnea uudesta taidosta!

Meijät lähetettiin 1v5kk iässä fysioterapiaan kun lapsi ei kävellyt, vajaa 1v6kk sit alkoi kävellä hitaasti. Juoksemaan oppimiseen meni aikaa ja hyppiä alkoi 2v10kk iässä.
Mua harmittaa kun tälläsistäkin asioista saa stressata niin kamalasti ja puistoissa ihmetelty kun lapsi ei kävele kun on vielä niin pitkä että moni luullut vanhemmaksi. Tammikuussa aloitettiin jumppa jossa oli paljon vuoden nuorempia lapsia jotka hyppivät ja loikkivat hienosti niin tuntu että saa pitkiä katseita kun oma ei osaakkaan, no me opittiin se pomppiminen sit siellä jumpassa. Toinen lapsemme on vuoden nuorempi ja oppi kävelemään 1v3kk ja juoksi melkeen samantien ja hyppi ja loikki pitkään ennen kuin isosisaruksensa oppi vaikka olikin nuorempi. Mä ymmärrän että kaikki kehittyy omassa tahdissa, mutta lähipiiri ja toiset äidit asettaa paineita... Potalle oppi esikoisemme vasta 2v10kk iässä mutta jättikin vaipan pois sit ihan kerta rysäyksellä, viikon oli ollut päiväkuiva ja yövaipat kuivia niin jätettiin sit yövaipatkin pois ja vahinkoja ei ole vielä sattunut ja ikää nyt 3v1kk. Puhuminen onkin ainoa mikä on opittu ajallaan.
En tiedä onko esikoisemme vain arka vai onko kömpelyyttä jne kun tarvitsee paljon tukea kiipeilyyn jne puistossa kun nuorempi huitelee itsekseen.

 

Ihanaa, Pypylleröinen! Onnea itsenäisesti askeltavalle :flower: !
Eikös olekin onnellinen olo ?
(jos jättää nuo palstanegatiivarit huomiotta, tietysti..)

terv. päivää vaille 18kk ikäisenä ekat itsenäiset askeleensa ottaneen esikoisen ylpeä äiti

 

Onnea uudesta taidosta.

Mä puolestani odotan puhetta. Lapsella ikää 1v 1kk ja ainoat sanat mitä tulee on lähinnä muutaman tavun jokseenkin epämääräistä yhdistelmää. Vau-va, Kpti kpti (koppoti koppoti)...tuo vauva kai on sana, mutta siinä ne sitten onkin

meilläkin odotellaan puhetta, ikää tosin 1v10kk. muutama sana tulee, äiti, isi, pappa, mummo, pupu, mutta niitäkin käyttää hyvin harvoin. Jätkää ei vissiin vaan huvita puhua

 

Kiva että edes jotkut ymmärtää :flower:

Mä en todellakaan tajua näitä, keiden on pakko tulla aina kertomaan, miten heillä on, ah, niin paljon paremmin asiat ja kaikki on niin ruusuilla tanssimista, ja kuinka heidän pikkuNicoJessicat on niiiiin paljon parempia kuin muitten lapset... :headwall:

 

Mun tyttö lähti kävelemään noin puoltoista vuotiaana. Nyt on neljä vuotta ja varsinainen elohopea sekä puheissaan että liikkeissään. Oppi sitten nopeasti kun alkoi oppia. Ja terve tyttö, ei siis kehitysvammainen tms erityisyyttä . Onnea aloittajan pienelle uudesta taidosta!!!!

 

Meillä esikoinen lähti kävelemään 9 kk "nuorena" ja voi sitä muksahdusten ja vahtimisen määrää...nyt 2. näyttäisi hieman maltillisemmalta ja olen kyllä helpottunut. Toki jossain vaiheessa varmaan huolestuisinkin, jos ei meina ollenkaan liikkeelle päästä...

 

Pakko oli vielä tulla hehkuttamaan, nyt tuo on kävellyt koko viikonlopun aikana varmaan pari maratoonia yhteensä <3 Ehkä tää tosiaan tästä jo lähtee...