joka petti vaimoaan..

Uskoisin
ettet koskaan "oikeasti" anteeksi saa vaikka vaimo mitä sanoisi..mokasi seuraa suhteenne loppuun saakka..ikävä kyllä.Itseäni sattuu ja kovaa joka kerta kun oman miehen moka muistuu mieleen ja tapahtuneesta pian 3 vuotta.Enää en siitä puhu enkä muistuttele, mutta kyllä sattuu vieläkin ja ehkä eniten se ettei syytä tapahtuneelle saanut.."ei sille ole mitään syytä"..Toivon vaimosi tähden että puhut ja puhut ja puhut ja olet oikeasti pahoillasi ja KERROT SEN VAIKKA TUHAT KERTAA ja uudelleen ja uudelleen..sitä satutettu osapuoli tarvitsee ja RAKKAUTTA..Älä missään nimessä ala syyttämään kumppaniasi "jankkaamisesta"..(Näin siis jos haluat liittosi vielä jatkuvan) ja muista että sinähän se olit joka löi viimeisen niitin :(
 
joo siis tarkennus, että en mäkään usko, että saat koskaan oikeasti anteeksi, mutta jotkut pystyy kyllä asian kanssa elämään, kun ero olis liian kova paikka. Ja tilanteen tasoittaminen vastapettämisellä helpottaa todennäköisesti tätä tulevaa yhteiselämää: vähentää katkeruutta.
 
mies myös
oletteko minkä ikäisiä? onko lapsia? kerro vaimollesi totuus,ja nopeaa,mitä nopeammin kerrot sen helponpaa se on vaimollesi,jos kerrot viiden vuoden päästä luulen että et anteeksi saa,joten hophop nyt kertomaan.
 
täh
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.02.2005 klo 13:26 mies myös kirjoitti:
oletteko minkä ikäisiä? onko lapsia? kerro vaimollesi totuus,ja nopeaa,mitä nopeammin kerrot sen helponpaa se on vaimollesi,jos kerrot viiden vuoden päästä luulen että et anteeksi saa,joten hophop nyt kertomaan.
 
täh
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.02.2005 klo 00:23 täh kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.02.2005 klo 13:26 mies myös kirjoitti:
oletteko minkä ikäisiä? onko lapsia? kerro vaimollesi totuus,ja nopeaa,mitä nopeammin kerrot sen helponpaa se on vaimollesi,jos kerrot viiden vuoden päästä luulen että et anteeksi saa,joten hophop nyt kertomaan.
Otetaas uusiksi. Siis:Miksi ihmeessä siitä pitäisi mennä kertomaan? Miksi immeiset ovat niin heikkoja raukkoja, etteivät kestä omia tekemisiään itkemättä jälkeenpäin?Hah!
 
Mii
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.02.2005 klo 00:25 täh kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.02.2005 klo 00:23 täh kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.02.2005 klo 13:26 mies myös kirjoitti:
oletteko minkä ikäisiä? onko lapsia? kerro vaimollesi totuus,ja nopeaa,mitä nopeammin kerrot sen helponpaa se on vaimollesi,jos kerrot viiden vuoden päästä luulen että et anteeksi saa,joten hophop nyt kertomaan.
Otetaas uusiksi. Siis:Miksi ihmeessä siitä pitäisi mennä kertomaan? Miksi immeiset ovat niin heikkoja raukkoja, etteivät kestä omia tekemisiään itkemättä jälkeenpäin?Hah!
jos sua petettäs,tahtoisit varmaan olla tietoinen siittä?? suhteen kuuluu perustua luottamukseen,uskollisuuteen ja rehellisyyteen,pettäminen on kaukana noista!!!!!!
itse en antas anteeksi,kun pettää kerran pettää toisenkin kerran tilaisuuden tullen.. \|O
 
\jos sua petettäs,tahtoisit varmaan olla tietoinen siittä?? suhteen kuuluu perustua luottamukseen,uskollisuuteen ja rehellisyyteen,pettäminen on kaukana noista!!!!!!
itse en antas anteeksi,kun pettää kerran pettää toisenkin kerran tilaisuuden tullen.. \|O


[/quote]

Jos mua petettäisiin, mä toivoisin miehen olevan edes sen verran hienotunteinen ettei tule sitä mulle kertomaan, mikäli haluaa elämäänsä mun kanssani vielä jatkaa. Ja mikäli se olisi kerran hairahdus. Mutta jos siitä (kuten ap:n tapauksessa käsittääkseni) on osa jo kerrottu, sen jälkeen on syytä vaimon kanssa puhua kaiketi loputkin, ja jauhaa niin kauan kuin toisesta tarve on, ei petetty sitä pahaa oloa ole itselleen aikaiseksi saanut ja jos siitä on tarve puhua, sitten puhutaan. Piste. Ei siinä voi olla mitään välimuotoa, että kerron osan ja lopuista en ja sitten eletään niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos kertoo, kertoo koko jutun. Mieluiten kuitenkaan ei ollenkaan, jos ei enää toiste tule moista tekemään.

 
Luuletko tosiaan että voit kuitata asian sillä että niin vain pääsi käymään?? mikä sitten estää ettei niin pääse käymään uudestaan?????
Kuinkas luotettavana itseäsi pidät??

Mielestäni saisit olla tyytyväinen jos saat vielä vaimon kanssa saman peiton alla nukkua ja kehottaisin todella vatvomaan asiaa jos vaimo haluaa. Asia ei tosiaankaan ole niin yksinkertainen että sen voisi olankohautuksella sivuuttaa. Jos rakastaa ja kunnioittaa toista ei noin voi vain päästä käymään. Itse heittäisin sinut pihalle kaaressa joten pitäiskö lopettaa rutina ja arvostaa pitkämielistä vaimoasi??
 
-peukku-
ETTE VOI #&%£$!* OLLA TOSISSANNE, ETTÄ JOS TOINEN KÄY VIERAISSA, NIIN EI MUUTA KUN USVAA PUTKEEN JA TOINEN PERÄSSÄ TAHOLLAAN??

Hellurei. Jos mun mieheni olisi niin kusipäinen, että kävisi vieraissa, niin miten se minun älyyni vaikuttaa? Miksi minustakin pitää sitten tulla idiootti? Siinä petetyn tuskassa kahden pienen lapsen kanssako pitäisi lähteä koreissa retongeissa johonkin Seurahuoneelle tyrkylle hampaat irvessä ja kyyneleet silmissä, ja antaa ensimmäiselle joka sammuu syliin, tunteista viis? Ja näinkö sitten teidän reseptinne mukaan tilanne "ratkeaa", ja molemmille tulee parempi mieli?

Mihin mä voin oksentaa? :eek:

Unohtui lisätä, että ap kun väitti, että hänellä ei ole teolleen selitystä: Kukaan tuskin vahingossa pippeliään toisen sisään uittaa, vai? Itse olit päätöksentekijänä sekä aktiivisena toimijana. (Uskon, että voimme raiskauksen mahdollisuuden sulkea pois) Jos kuljet täysipäisenä yhteiskunnan jäsenenä tässä maassa, pystyt ottamaan vastuun teoistasi ja varmasti myös analysoimaan tekojasi. Kyse on tietysti vain siitä, että tämän asian puinti ei taida olla kovin mukavaa, ainakaan vaimon kanssa.

No, jos olisin sinun vaimosi, enpä minäkään kaltaisesi rotan löpinöille korvaani lotkauttaisi.

Onnea vaan teille. :wave:

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.02.2005 klo 23:11 -peukku- kirjoitti:
ETTE VOI #&%£$!* OLLA TOSISSANNE, ETTÄ JOS TOINEN KÄY VIERAISSA, NIIN EI MUUTA KUN USVAA PUTKEEN JA TOINEN PERÄSSÄ TAHOLLAAN??

Hellurei. Jos mun mieheni olisi niin kusipäinen, että kävisi vieraissa, niin miten se minun älyyni vaikuttaa? Miksi minustakin pitää sitten tulla idiootti? Siinä petetyn tuskassa kahden pienen lapsen kanssako pitäisi lähteä koreissa retongeissa johonkin Seurahuoneelle tyrkylle hampaat irvessä ja kyyneleet silmissä, ja antaa ensimmäiselle joka sammuu syliin, tunteista viis? Ja näinkö sitten teidän reseptinne mukaan tilanne "ratkeaa", ja molemmille tulee parempi mieli?

Mihin mä voin oksentaa? :eek:

Unohtui lisätä, että ap kun väitti, että hänellä ei ole teolleen selitystä: Kukaan tuskin vahingossa pippeliään toisen sisään uittaa, vai? Itse olit päätöksentekijänä sekä aktiivisena toimijana. (Uskon, että voimme raiskauksen mahdollisuuden sulkea pois) Jos kuljet täysipäisenä yhteiskunnan jäsenenä tässä maassa, pystyt ottamaan vastuun teoistasi ja varmasti myös analysoimaan tekojasi. Kyse on tietysti vain siitä, että tämän asian puinti ei taida olla kovin mukavaa, ainakaan vaimon kanssa.

No, jos olisin sinun vaimosi, enpä minäkään kaltaisesi rotan löpinöille korvaani lotkauttaisi.

Onnea vaan teille. :wave:
:LOL: ... Sinäpä sen sanoit... Itse en ole viitsinyt edes vastata tähän ketjuun kun tuntuu että jollain viiraa pahasti korvien välissä...
Joo siitä vaan vuorotellen pettämään ni kyllä se siitä...
Pahoinpitelyongelmatkin on tästä lähtien helppo hoitaa kun pyytää jonkun ison karjun kostamaan puolestaan ni omakin pipi paranee... :LOL:

 
No mä voin tuohon omaan kommenttiini kommentoida, että itse en kyllä toimis ikinä noin. Ap:n viesti vaan vaikutti sellaiselta, että päässä on vikaa ja pahasti, joten hänen kaltaiselleen voisi tämä nokitus olla se ainoa konsti saada tajuamaan, miltä homma tuntuu. Kun hänelle taitaa olla ajatus, että nämä asiat vaan tapahtuu hänelle, niin mitäs jos sellainen asia vaan tapahtuisi vaimolle.... Eikä tietenkään siinäkään tapauksessa nokitusta, jos itse ei sitä halua!!! Joillakin pareilla vaan voi olla niin, että on vaan ajan kysymys kumpi ensin rikkoo tämän "sopimuksen" kun ruoho on kummankin mielestä niin paljon vihreämpää aidan toisella puolella. Heille se, että kummallakin on ulkopuolista vipinää, on tasapainoinen tilanne (sen sijaan, että vain toisella olis, ja toinen katkeroituis). Toispuolisia pettämisiähän ennen vanhaan oli vähän väliä, kun naiset ei vielä uskaltaneet pettää. Ja mitä siitä seuras: katkeria oman elämänsä uhranneita vaimoja.
 
anteeksi voi saada mut unohtaa ei voi koskaan.pettämis kierteeseen ei kannata lähteä monestakin syystä.sun on vaan tiedostettava itelle ja vaimolle et mikä suhteessa mätti kun hait kuuntelijaa ja läheisyyttä muualta ja se asia hoitakaa kahestaan tai terapiassa et toisen kunnioitus säilys.oireet voi johtaa muuten henkisen väkivallan poluille.onnea ja kestävyyttä molemmille. :flower: =)
 
Komean miehen vaimo
;) ;) ;) ;)
Toivottavasti olet jo lentänyt pihalle, tai etsiskelet vähintään kämppää itsellesi!!! :LOL: :LOL: :LOL:

Säälittävä rääpäle olet,
Toivottavasti vaimosi löytää jälkeesi arvoistaan seuraa.
 
mie
Voi ei. Onko täällä siis vain täydellisiä ihmisiä, jotka toimivat aina oikein? Itse en ole pettänyt miestäni eikä hänkään tietääkseni minua, mutta en menisi ilkkumaan kenellekään toiselle. Elämä ei aina mene sitä kaitaa polkua pitkin.
Joskus ajattelin itsekin mustavalkoisesti siten, että jos mies pettää, kenkää tulee välittömästi. Nyt en olisi ollenkaan niin varma.
Neuvoni on, että yritä hyvittää asia. Ole hyvä ja hellä vaimollesi ja koko perheellesi. Yritä kestää itkut ja valitukset, jos kerran todella haluat jatkaa perhe-elämää. Nyt sinun tulee osoittaa, että osaat kantaa vastuun tekemästäsi. Tsemppiä! :flower: Niin, äläkä ikinä enää petä!!! Edes kännissä!!!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.02.2005 klo 23:11 -peukku- kirjoitti:
ETTE VOI #&%£$!* OLLA TOSISSANNE, ETTÄ JOS TOINEN KÄY VIERAISSA, NIIN EI MUUTA KUN USVAA PUTKEEN JA TOINEN PERÄSSÄ TAHOLLAAN??

Hellurei. Jos mun mieheni olisi niin kusipäinen, että kävisi vieraissa, niin miten se minun älyyni vaikuttaa? Miksi minustakin pitää sitten tulla idiootti? Siinä petetyn tuskassa kahden pienen lapsen kanssako pitäisi lähteä koreissa retongeissa johonkin Seurahuoneelle tyrkylle hampaat irvessä ja kyyneleet silmissä, ja antaa ensimmäiselle joka sammuu syliin, tunteista viis? Ja näinkö sitten teidän reseptinne mukaan tilanne "ratkeaa", ja molemmille tulee parempi mieli?

Mihin mä voin oksentaa? :eek:

Unohtui lisätä, että ap kun väitti, että hänellä ei ole teolleen selitystä: Kukaan tuskin vahingossa pippeliään toisen sisään uittaa, vai? Itse olit päätöksentekijänä sekä aktiivisena toimijana. (Uskon, että voimme raiskauksen mahdollisuuden sulkea pois) Jos kuljet täysipäisenä yhteiskunnan jäsenenä tässä maassa, pystyt ottamaan vastuun teoistasi ja varmasti myös analysoimaan tekojasi. Kyse on tietysti vain siitä, että tämän asian puinti ei taida olla kovin mukavaa, ainakaan vaimon kanssa.

No, jos olisin sinun vaimosi, enpä minäkään kaltaisesi rotan löpinöille korvaani lotkauttaisi.

Onnea vaan teille. :wave:

Täydellinen vastaus! Juuri näin se on, hyvä että joku sanoi sen näin osuvasti "ääneen"!
 
Täälä näyttää olevan toisen suohon polkeminen käynnissä.
Armoa ei anneta ja sääli on sairautta...
Niinkö tosiaan on? Joskus vaan elämässä on katsottava totuuta silmiin ja asiat sovittava.Syitä on monia, kannattako avioliitto heittää romukoppaan yhden " törttöilyn" vuoksi.Onhan tässäkin toisena osapuolena nainen,(oletan) joka on ollut valmis yhdenillan suhteeseen.
Niin se meistä hyveellisistä naisista.vai kuinka?Itse olen saannut tietää mieheni pettämisestä.Asiasta puhuttiin ja pohdin mitä tästä eteenpäin.Kaiken muun arjen pyörittämisen keskellä juttu alkoi kutistua.Miksi meuhkata yhdestä erehdyksestä, kukaan meistä ei kutenkaan ole täydellinen.
Nyt on oltu kaksikymmentä vuotta naimisissa,elämä jatkuu .
Toivon ,että saatte keskusteltua asiat järjestykseen.

 
niin varmaan
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.02.2005 klo 22:02 sini kirjoitti:
luulis että saat anteex,mitä nyt yks syrjähyppy sinne tänne.kun mun mies petti mua,mä petin takas ja edelleen ollaan kierteessä ja silti tyytyväisiä ja rakastetaan toisiamme!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.02.2005 klo 19:48 isä kirjoitti:
Niin vain pääsi käymään.Ja nyt en jaksais vatvoo asiaa mut vaimo haluaa setviä asioita,miksi vaimot ei voi ymmärtää että ei ole muuta selitystä. Saankohan koskaan anteeksi?
Saat tekosi aidosti anteeksi vasta silloin, kun ymmärrät millaista tuskaa teollasi olet puolisollesi aiheuttanut ja osoitat ymmärtämyksesi hänelle.

Ja miksikö toinen osapuoli ei voi ymmärtää, ettei ole muuta selitystä kuin että niin vaan pääsi käymään:
Sinulla oli valintatilanne: olenko uskollinen vaimolleni, vai petänkö häntä. Valitsit vaimon pettämisen. Tässä ei ole kysymys muutaman minuutin munan uittamisesta, vaan luottamuksesta ja valintojen tekemisestä. Eli siis taustalla on isommat asiat kuin yksi pano.

Ilmeisesti sinua ei ole koskaan petetty, kun et tunnu asiaa ymmärtävän. Uskottomuus järisyttää parisuhteen peruskiveä. Puolisosi mielessä kaikki muuttuu, eikä mikään ole suhteessanne niin kuin ennen.

Sinä petit - kärsi myös seuraukset. Ei ole vaimosi tehtävä korjata rikkomaasi suhdetta, vaan SINUN. Onneksi vaimosi osoittaa halua keskustella asiasta = korjata suhteelle tekemäsi vauriot.

Kuvailemasi käyttäytyminen ei ole ainoastaan naisten käyttäytymistä. Itseäni ei ole koskaan petetty, mutta minä petin miestäni. Kadun sitä koko loppuelämäni!

 

Yhteistyössä