jos miehesi olisi vammainen niin olisitko hänen kanssaan vielä?

  • Viestiketjun aloittaja laakeritsalakritsa
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Jos nyt vammautuisi niin kyllä olisin.

Mutta se on pakko myöntää että os ennen seurustelua olisi ollut joku mainitsemistasi, en varmaan olisi katsonut siihen päinkään :(
 
joo
Olen miettinyt joskus tätä asiaa... olisin varmaan jos hän olisi pyörätuolissa, kuuro tai sokeakin. Mykkä hän on melkein muutenkin... =) mutta ihan tosissaan: kai mä olisin, vaikka kyllähän se elämää paljon muuttais. Rakastan kuitenkin häntä ja en kai pystyis eroamaan, miks edes pitäis.
 
Helena
Mieheni on kuuro, aivan tavallinen ihminen, tavallinen mies, ei vain kuule. Kuten kaikki muutkin kuurot tai sokeat tai liikuntavammaiset =)
Tarkoitatkotko tällä kysymyksellä sitä, että jos mies vammautuisi...?
 
Olisin ja ihan oikeesti!Koska mieheni on jo nyt sairastunu vakavasti masennukseen ja psykoosiin ja ollaan käyty todella rankka elämänkoulu nyt toivon mukaan voiton puolella mutta yhdessä mennään eteenpäin:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja laakeritsalakritsa:
tarkoitan että jos hän olisi pyörätuolissa tai kuuro tai sokea tai mykkä??
minä olisin, koska rakastan häntä ja vaikeuksista selvitään yhdessä.
En usko että aito rakkaus loppuis toisen vammautumiseen.Totta kai se vaikuttais monella tapaa elämään mutta kuka pystyis jättämään rakkaansa vieläpä sellasessa tilassa yksin?

En minä ainakaan.Rakastan aidosti jos rakastan! :heart: :heart: :heart:
 
laakeritsalakritsa
Alkuperäinen kirjoittaja Helena:
Mieheni on kuuro, aivan tavallinen ihminen, tavallinen mies, ei vain kuule. Kuten kaikki muutkin kuurot tai sokeat tai liikuntavammaiset =)
Tarkoitatkotko tällä kysymyksellä sitä, että jos mies vammautuisi...?
kyllä
 
Helena
Alkuperäinen kirjoittaja laakeritsalakritsa:
Alkuperäinen kirjoittaja Helena:
Mieheni on kuuro, aivan tavallinen ihminen, tavallinen mies, ei vain kuule. Kuten kaikki muutkin kuurot tai sokeat tai liikuntavammaiset =)
Tarkoitatkotko tällä kysymyksellä sitä, että jos mies vammautuisi...?
kyllä
Siinä(kin) tapauksessa olisin.

 
vieras
Tosi vaikee vastata...onhan se helppo näin sanoa että joo,tottakai,ei se muuta mitään.Mutta entäs kun oikeesti tulee se paikka,kuinka monesta tosiaan on siihen???Rakastan tottakai,mutta riittääkö se siihen että oikeesti sitte jaksaa lopunelämää sitä??Vaikee sanoa,ehkä,ehkä ei.
 
kerronpa jutun joka tapahtui parivuotta sitten.

tuttava pariskunta ollut yhdessä n.15vuotta
2 tyttölasta nyt 11v ja 9v
ukko sai aivoinfraktin (entiämiten kirjotetaan) ja halvaantu koko vasenpuoli ja istuu pyörätuolissa....
työ meni alta,muuttaa piti toiseen asuntoon että kulkeminen onnistuu.
niin olivat rakastuneita mutta vaimo vaan ei kestänyt ja läx kävelemään....tämä tuli shokkina kaikille :(

koskaan ei voi sanoa että ei varmasti eroa mutta kyllä siinä muuttuu asiat ja se henkilö joka halvaantuu :(
 
Olen aikanaan papin edessä luvannut rakastaa hyvinä ja pahoina päivinä ja sen lupauksen pidän. Vaikka mieheni on silmissäni komea, sisältö on paljon tärkeämpi, eikä mielipidettäni muuttaisi pyörätuolit, kuulolaitteet tai muut apuvälineet, joita toinen vammautumisensa takia mahdollisesti tarvitsisi.

Ei meidän suhde toisen vammautumiseen kaatuisi, vaan yrittäisimme tehdä elämästämme hyvän niillä eväillä, mitä silloin olisi tarjolla. =)
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja hajuherne81:
kerronpa jutun joka tapahtui parivuotta sitten.

tuttava pariskunta ollut yhdessä n.15vuotta
2 tyttölasta nyt 11v ja 9v
ukko sai aivoinfraktin (entiämiten kirjotetaan) ja halvaantu koko vasenpuoli ja istuu pyörätuolissa....
työ meni alta,muuttaa piti toiseen asuntoon että kulkeminen onnistuu.
niin olivat rakastuneita mutta vaimo vaan ei kestänyt ja läx kävelemään....tämä tuli shokkina kaikille :(

koskaan ei voi sanoa että ei varmasti eroa mutta kyllä siinä muuttuu asiat ja se henkilö joka halvaantuu :(


Nii-in,kuinka moni jaksaa katella sitä katkeroituvaa ihmistä...ei se rakkaus kaikkea kestä!!
 

Yhteistyössä