vieras
halvaus voi muuttaa ihmisen luonnettakin paljon, kiltistä ihanasta ihmisestä voi tulla huoraa huutava julmuri joka alistaa, haukkuu ja nöyryyttää kaikkia, joskus nyrkistäkin saattaisi tulla. Tämmöisen kanssa yhteiselo olisi hyvin vaikeaa.
JenPen
Mun mielestä jotenkin kuuro on aivan eri asia kuin vammainen. Onhan se vamma, mutta itse ajattelen heitä aivan samanlaisina kuin me "normaalitkin" ihmiset. Kuuron kanssa on helppo kommunikoidan koska hän kuitenkin näkee, sen kun opettelet viittomaan ja elekielelläkin pärjää pitkälle. Sokeankin kanssa kommunikointi olisi helppoa, mutta sokeutuminen olisi varmasti ihmisella itselleen todella kova paikka, ja saattaisi siksi olla vaikeaa aikaa myös parisuhteelle.
Mutta kuuron, sokean tai mykän kanssa olemista ei mielestäni voi edes verrata siihen, että jos mieheni oikeasti tulisi vammaiseksi, kehitysvammaisen tasolle vaikka onnettomuuden seurauksena. Silloin suhde ei koskaan olisi entisellään, koska mies luultavasti olisi mieleltään lapsen tasolla, tai ei ainakaan oma itsensä. Itse jatkaisin mieheni kanssa silti, mutta olisihan se huomattavasti helpompaa jatkaa yhteiseloa vammautumisen jälkeen jos mies olisi kuitenkin luonteeltaan ja järjeltään sama kuin ennenkin.
Mutta kuuron, sokean tai mykän kanssa olemista ei mielestäni voi edes verrata siihen, että jos mieheni oikeasti tulisi vammaiseksi, kehitysvammaisen tasolle vaikka onnettomuuden seurauksena. Silloin suhde ei koskaan olisi entisellään, koska mies luultavasti olisi mieleltään lapsen tasolla, tai ei ainakaan oma itsensä. Itse jatkaisin mieheni kanssa silti, mutta olisihan se huomattavasti helpompaa jatkaa yhteiseloa vammautumisen jälkeen jos mies olisi kuitenkin luonteeltaan ja järjeltään sama kuin ennenkin.
Mutta tässä tapauksessa kyse ei olis enää vain vammautumisesta ja sen takia eroamisesta, vaan siitä käyttäytymisestä ja miten huonosti menee sen takia.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kyllä
olisin. noi vammat ei kaataisi avioliittoa. mutta jos loukkaisi päänsä ja olisi sen jälkeen lapsen tasolla tai ei ymmärrä asioita enää, luulen että liitto kariutuisi ennen pitkään. varmaankaan ei tuntuisi tasavertaiselta suhteelta. valitettavasti.
vieras
Mut käyttäytyminen johtuu aivoissa syntyneestä vammasta. Moni sanoo että jatkaisi elämistä mihen kanssa, joka vammautuu. Mutta vammautumisia on erilaisia ja ne muuttavat arkea ja puolisoa eri tavalla.Alkuperäinen kirjoittaja MargeSimpson:
Helena
Hienosti ajateltu... =)Alkuperäinen kirjoittaja JenPen:
Ikävä vaan, että suurin osa ihmisistä ei ajattele näin =(
Kuuro tai sokea tai puhevammainen ihminen ei ole idiootti...
Kyl uskon silläkin kun itellä on adhd (mbd-oireyhtymä) olen tottunu siihen että elämässä ei kaikki tuu aina niin helpolla joskus joutuu vähän taisteleen etenkin muitten ennakkoluuloja vastaan.Surullisen usein olen pettyny ihmisten suhtautumiseen.Kun ei haluta edes tutustua ihmiseen jos sillä on jokin vamma.
mie
Peesi tähän.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Jos nyt vammautuisi niin kyllä olisin.
Mutta se on pakko myöntää että os ennen seurustelua olisi ollut joku mainitsemistasi, en varmaan olisi katsonut siihen päinkään
vieras
Mä en osaa pitää adhd:tä vammanaAlkuperäinen kirjoittaja terapia:
itsellä kai se, samoin pojallani.Mieheni halvaantui jokunen vuosisitten osittain. Oltiin asumuserossa silloin mutta muutettiin takaisin yhteen jotta voin pitää miehestä huolta. Helppoa ei ollut mutta elämä jatkuu ja nyt kaikkien ulosotto helvettien jälkeen (sairaala laskut ihan sika kalliit+ kuntoutukset) ollaan jälleen ihmisten kirjoilla
No vammautumisestahan se kaikki kuitenkin olisi lähtöisin, joten on hieman tekopyhää sanoa, että ero tulisi käyttäytymisen takia eikä vammautumisen takia.Alkuperäinen kirjoittaja MargeSimpson:
Ja vaikka vamma ei olisikaan päässä ja esim. toinen jalka jouduttaisiin amputoimaan, niin kyllä sekin varmasti muuttaa toisen persoonallisuutta. Aika ihme olisi jos siitä ei mitään jälkiä jäisi, joten senkin suhteen on aika jännä lukea, että vammautuminen ei millään lailla vaikuttaisi yhdessäoloon/eroamiseen. Tätä on vähän hankala julistaa, ennen kuin kohdalle osuu.
Itse kyllä toivon, että pysyisin miehen rinnalla (ja päinvastoin) jos jotain sattuisi, mutta en kyllä uskalla 100% asiaa vannoa.
Gluteus maximus
Jos vammautuisi niin tietysti olisin edelleen hänen kanssaan. Tietysti jos luonne muuttuu täysin sietämättömäksi vammautumisen jälkeen niin sitten en olisi.
Valitettavasti
Jos mieheltäni menisi kuulo,näkö tai hän joutuisi pyörätuoliin niin tuskin se rakkaus mihinkään katoaisi,eli yhdessä oltais ne ylä-ja alamäet.
Lähipiirissä sattui tapaus jossa mies oli pahassa autokolarissa.Mies sai pahan aivovaurion.Vaipoissa istui ja kuolasi.Kiukutteli ja huusi kuin pieni lapsi.
Siinä tapauksessa vaimo otti avioeron,katsoi ettei tuollaisen kanssa voi jatkaa yhteistä elämää.Mies joutui laitoshoitoon eikä enää tapaa lapsiaan.Ei se taida enää edes tunnistaa ketään,vaimoaan eikä lapsiaan.
Kaikki on niin tapauskohtaista.
Lähipiirissä sattui tapaus jossa mies oli pahassa autokolarissa.Mies sai pahan aivovaurion.Vaipoissa istui ja kuolasi.Kiukutteli ja huusi kuin pieni lapsi.
Siinä tapauksessa vaimo otti avioeron,katsoi ettei tuollaisen kanssa voi jatkaa yhteistä elämää.Mies joutui laitoshoitoon eikä enää tapaa lapsiaan.Ei se taida enää edes tunnistaa ketään,vaimoaan eikä lapsiaan.
Kaikki on niin tapauskohtaista.
sanopa muuta
niinpä ja miten kävisi seksielämän ja olisiko nainen ikuinen palvelija miehelle?Alkuperäinen kirjoittaja Valitettavasti:
Jos nyt vammautuis, en todellakaan jättäis, mies on minun syy elää... :ashamed: Mutta veikkaanpa ettei oltais ikinä edes tavattu jos olisi ollu jo sitä valmiiksi.