Jos pieni lapsi itkee päästäkseen syliin, niin kuuluuko mielestäsi ottaa?

Niin, siinäpä se oikeastaan tuli. Tarkoitan sellaista ehkä n. 1,5-3-vuotiasta lasta, joka jo ymmärtää puhetta, ja tilanteella siis sellaista että lapsi haluaa muuten vain syliin, ei esim. satutettuaan itsensä. Kuitenkin syli ja läheisyys silloin kun tarve sitä vaatii kuuluu minusta lapsen oikeuksiin, mutta jos sen tekee lapsen itkessa niin oppiiko hän saamaan tahtonsa aina läpi itkemällä ja kiukuttelemalla?

 

Jos oikeesti on jotain tärkeää kesken, ruoanlaitto tai joku homma mikä on vaikea keskeyttää ja lapsi vaan vänisee, niin odottakoon.

Muuten aina.

 

Kysytään näin päin: mitä arvelet lapsen oppivan siitä, jos hän ei pääse halutessaan syliin?

 

Meillä on lapsen kanssa sovittu, että äitin syliin pääsee aina. Toisaalta on myös sovittu, että itkulla ei saa tahtoa läpi. Tuo ensimmäinen sääntö tosin ohittaa liki kaikki muut pykälät.

Olisi aika poikkeuksellinen tilanne, jos ihan itkuun asti pääsisi halipula ennen syliin ottamista.

 

Jos oikeesti on jotain tärkeää kesken, ruoanlaitto tai joku homma mikä on vaikea keskeyttää ja lapsi vaan vänisee, niin odottakoon.

Muuten aina.

Ikinä en ole pitänyt ruoanlaittoa "oikeasti tärkeänä" asiana, en ainakaan halipulaisen pikkulapsen sylittelyä tärkeämpänä. Ja silti on saatu joka päivä pöperöä pöytään.

 

en ottaisi jos ruuanlaitto tms kesken, muuten kyllä aina, ei lapsia voi liikaa sylissä pitää

 

Toivottavasti sinä ap et ole äiti, vaan nuori lapseton nainen joka pohdiskelee asioita ennen äidiksi tuloa.

Herranen aika sentään, miten joku voi ajatella noin.

Jos lapsi kaupassa kiukuttelee kun ei saa karkkihyllyltä suklaalevyä tai kiukuttelee kun ei saa lelua tai kiukutelee kotona, niin silloin ei anneta periksi.

Mutta jos LAPSESI HALUAA HELLYYTTÄ, niin miten joku vanhempi voi edes miettiä kuten sinä kirjoitit.

Mitä jos sinulla joskus on halipula ja miehesi torjuu sinut, miltä se tuntuu sinusta

 

Heititpä kysymyksen. Ensin olin valmis vastaamaan KYLLÄ. Kun funtsin sitten eri tilanteita, en olekaan niin varma vastauksestani, koska lapsen ikä tuli julki. Turhanvänöttäjää en ottaisi, mutta todella sylin tarpeessa olevan ottaisin.

 

Lapsi joutuu kiukuttelemaan saadakseen hellyyttä?

Lapsi pääsee aina syliin, jopa vanhempana kuin tuon 3 v. Aika harva tilanne on sellainen, etten ota. Äkkiä tulee mieleen vain ajon aikana, lentokoneessa tms.

 

Tietenkin syliin saa aina tulla - itkulla tai ilman

Älä itseäsi tuolla lailla koveta, kun edes mietit noin teoreettisesti tätä. Mikä TUNTUU sinusta oikealta sillä hetkellä? (Ei siis miten kuvittelet että sinun PITÄISI kasvatusoppien mukaan tehdä) Tee sen mukaan! Omat vaistot on yleensä oikeassa. Jos oikeasti on joku huippupakollinen asia kesken, niin eihän sitä VOI keskeyttää. Tulee mieleen autolla ajo, pohjaankäryävä ruoka tms. Jos taas lapsen itku saa sinut heltymään, niin tietenkin otat hänet syliin!

Rakkautta lapsellesi!

 

Toivottavasti sinä ap et ole äiti, vaan nuori lapseton nainen joka pohdiskelee asioita ennen äidiksi tuloa.

Herranen aika sentään, miten joku voi ajatella noin.

Jos lapsi kaupassa kiukuttelee kun ei saa karkkihyllyltä suklaalevyä tai kiukuttelee kun ei saa lelua tai kiukutelee kotona, niin silloin ei anneta periksi.

Mutta jos LAPSESI HALUAA HELLYYTTÄ, niin miten joku vanhempi voi edes miettiä kuten sinä kirjoitit.

Mitä jos sinulla joskus on halipula ja miehesi torjuu sinut, miltä se tuntuu sinusta

ja kuka normaali aikuinen käyttää termiä halipula, varsinkin tarkoittaessaan itse aikuista. yäk!

 

Mun lapsi usein kinuaa syliin esim. sillon kun puhun puhelimessa, eli mun huomio on jossain muualla. Otan jos istun, mutta yleensä vaeltelen ympäri kotia kun puhun puhelimessa niin en jaksa lasta siinä kanniskella.

Annan huomiota tietysti lapselle, eihän täällä muita asukaan kun minä ja hän Mutta oon huomannut että vaatimalla vaatii sitä huomiota kun teen jotain tärkeää, esim. just puhelut tai seurustelu vieraiden kanssa.

 

Itku ja kiukuttelu paranee yleensä sylissä

 

Mitä jos sinulla joskus on halipula ja miehesi torjuu sinut, miltä se tuntuu sinusta

Jos mies vaikka puhuu tärkeää työpuhelua, niin ei tarvi siinä alkaa mua lääppimään vaikka haluaisinkin.

 

[QUOTE="huhhuh";28183351]ja kuka normaali aikuinen käyttää termiä halipula, varsinkin tarkoittaessaan itse aikuista. yäk![/QUOTE]

:wave:

:kiss:

 

Meillä on lapsen kanssa sovittu, että äitin syliin pääsee aina. Toisaalta on myös sovittu, että itkulla ei saa tahtoa läpi. Tuo ensimmäinen sääntö tosin ohittaa liki kaikki muut pykälät.

Olisi aika poikkeuksellinen tilanne, jos ihan itkuun asti pääsisi halipula ennen syliin ottamista.

No meillä on 2-vuotias, joka aloittaa kyllä itkun/kitinän jo ennen kuin on edes pyytänyt päästä syliin, siis se itku tulee kaikkeen ensin... Ja on ollut aina sellainen, joten jos vauvasta asti olisi opetettu, että itkemällä ei asioita saa niin lapsi ei olisi kyllä koskaan saanut mitään. Nyt pikkuhiljaa opetellaan että itkun avulla ei kaikkea saa, mutta tuo sylijuttu on kaikista haastavin, etenkin kun lapsi on tietysti vielä sellainen että haluaisi olla sylissä suurimman osan ajasta. Tänäänkin raahasin kauppakasseja autosta ja sillä välin lapsi karjui naama punaisena maassa mahallaan "SYLIIN!!", lähinnä siis varmaan kun ei olisi itse jaksanut kävellä muutamaa metriä autolta sisälle vaan olisi halunnut sylikyydin...

 

Kuuluu ottaa syliin.

 

meillä tuo lähes 3v on laiska. Ei jaksaisi ulkona yhtään kävellä itse, vaan pitäisi päästä sylissä. nyt siis puhutaan muutaman kymmenen metrin kävelyistä. Minä olen olen sopinut tytön kanssa että ulkona ei tulla syliin, koska silloin ei tule ulkoilusta mitään.

Nyt on keksinyt sen että kun esittää väsynyttä, saa tahtonsa läpi. "äiiiti nukuttaa, en jaksa kävellä/pestä itse hampaita/nostaa housuja ylös vessakäynnin jälkeen/pestä käsiä!!" argh. Jos asiassa kiukutaan ja huudetaan syliin kun pääsee niin siinä vetkutaan niin ettei pysy siinä sylissökuitenkaan.

Eli ei. Meillä ei pääse syliin aina kun haluaa.

 

Kyllä lapsi kuuluu ottaa syliin.

 

[QUOTE="Ap";28183367]No meillä on 2-vuotias, joka aloittaa kyllä itkun/kitinän jo ennen kuin on edes pyytänyt päästä syliin, siis se itku tulee kaikkeen ensin... Ja on ollut aina sellainen, joten jos vauvasta asti olisi opetettu, että itkemällä ei asioita saa niin lapsi ei olisi kyllä koskaan saanut mitään. Nyt pikkuhiljaa opetellaan että itkun avulla ei kaikkea saa, mutta tuo sylijuttu on kaikista haastavin, etenkin kun lapsi on tietysti vielä sellainen että haluaisi olla sylissä suurimman osan ajasta. Tänäänkin raahasin kauppakasseja autosta ja sillä välin lapsi karjui naama punaisena maassa mahallaan "SYLIIN!!", lähinnä siis varmaan kun ei olisi itse jaksanut kävellä muutamaa metriä autolta sisälle vaan olisi halunnut sylikyydin...[/QUOTE]

Okei. Sä kysyit, mä vastasin. Mitä ilmeisimmin vastasin väärin.

 

[QUOTE="Ap";28183367]No meillä on 2-vuotias, joka aloittaa kyllä itkun/kitinän jo ennen kuin on edes pyytänyt päästä syliin, siis se itku tulee kaikkeen ensin... Ja on ollut aina sellainen, joten jos vauvasta asti olisi opetettu, että itkemällä ei asioita saa niin lapsi ei olisi kyllä koskaan saanut mitään. Nyt pikkuhiljaa opetellaan että itkun avulla ei kaikkea saa, mutta tuo sylijuttu on kaikista haastavin, etenkin kun lapsi on tietysti vielä sellainen että haluaisi olla sylissä suurimman osan ajasta. Tänäänkin raahasin kauppakasseja autosta ja sillä välin lapsi karjui naama punaisena maassa mahallaan "SYLIIN!!", lähinnä siis varmaan kun ei olisi itse jaksanut kävellä muutamaa metriä autolta sisälle vaan olisi halunnut sylikyydin...[/QUOTE]

Tuo kuulostaa kyllä pomotukselta eikä halipulalta, mutta parivuotiaalle itselleen se raja ei välttämättä ole niin selkeä. Itsellänikin on ollut saman ikäisen kanssa tekeminen, kun olen yrittänyt tehdä selväksi, että äiti halaa aina, mutta äiti ei voi kantaa joka paikkaan (olen raskaana).

 

Okei. Sä kysyit, mä vastasin. Mitä ilmeisimmin vastasin väärin.

(Se on aina riski täällä kaksplussalla )

 

Aika tylyä, että pienen lapsen pitäisi osata täyttää tietyt käytösvaatimukset päästäkseen syliin. Niin monessa muussa tilanteessa pienenkin pitää jo osata käyttäytyä (ruokaa ei tule jos raivoaa pöydässä, kirjaa ei lueta jos huutaa lattialla jne.), että soisin edes yhden paikan maailmassa olevan sellainen, johon pääsee lähes koska vaan ja millaisella mielellä tahansa.

 

Ei kuulu. Itse en ota autossa,kaupassa tai jos on tärkeää tekemistä tai kamala kiire.

 

Okei. Sä kysyit, mä vastasin. Mitä ilmeisimmin vastasin väärin.

Joo tarkoitus oli siis vaan lähinnä kertoa, että meidän tapauksessa se itku ei tosiaankaan ole mikään poikkeuksellinen tilanne, vaan tulee aina "automaattisesti" sen sylipyynnön (niin kuin muidenkin pyyntöjen) yhteydessä. Ihan aidosti haluan kuulla ihmisten perusteltuja mielipiteitä asiaan, olipa mielipide suuntaan tai toiseen.