Heippa pitkästä aikaa, oon ihan jumahtanut tonne fb:n puolelle... Täällä käyn lukemassa juttuja välillä mutten jaksa kännykällä kirjoitella, nyt kerranki koneella!
Masennuksesta teillä ollut puhetta. Mä olen sairastanut vaikeaa masennusta psykoottisilla oireilla 5 vuotta, alkoi esikoisen syntymän jälkeen ja paheni kun kuopus syntyi, 4 vuotta sitten oli pahin hetki josta en itse muista mitään mutta tarina tiedossa kyllä, pahoja psykoottisia hetkiä jolloin näin asioita mitkä ei ollut totta, elin muutenkin hyvin epätodellista elämää valvoen kaikki yöt vahtiessa vauvaa ja hinkatessa vessoja ja samalla suunnittelin hautajaisia vauvallemme valmiiksi kun ajattelin etten jaksa niitä suunnitella sitten kun vauva kuollut, olin täysin varma kuolemisesta, se ei ollut pelko, en siis hetkeäkään pelännyt asiaa, odotin vain, missään vaiheessa en vauvalle vaaraksi ollut, yritin kyllä kaikin voimin häntä hengissä pitää ja ramppasin terveen vauvan kanssa lääkärissä koko ajan. Onneksi se pahin laukesi nopeasti kun akuuttihoito alkoi. En osastolle joutunut, miehelle kirjoitettiin sairaslomaa että oli kotona mun kanssa ja hoitaja kävi akuuttipolilta meillä kotona ja me käytiin polilla lääkärin luona vähintään kerran viikkoon. Ei tosiaan onneksi kauaa kestänyt kun siihen neuvolan kautta puututtiin ja asiat eteni ihan älyttömän nopeaa, jo seuraavana päivänä olimme akuuttipolilla, edellisen illan istuimme psykiatrisen sairaalan perhehuoneessa lasten kanssa. Nyt viime maaliskuussa (ennen kuin tiesin raskaudesta mitään) päätimme ton 5 vuotta kestäneen hoitosuhteen psyk.polille. Mulla ei siis noita psykoottisia oireita ole ollut ton pahimman jälkeen kertaakaan. Masennus on välillä pahentunut, mutta keväällä oli jotäysin selkeä ja terve olo, ei mitään masennukseen viittaavaakaan enää. Lääkitys jäi mikä oli tarkoitus tässä syksyllä vähentää ja sit ens kesään mennessä kokeilla lopetusta kokonaan. Mun lääke on melko uusi niin siitä ei paljoa ole tietoa raskauden aikana niin on huolettanut aikamoisesti... Eilen kävin tossa psyk.polilla kun neuvolalääkäri pisti sinne uuden lähetteen. Lääkäri polilla totesi että siitä ei nyt sit olekkaan pitkä aika kun viimeksi nähtiin. Uusi psyk.hoitaja kun vanha siirtyi toisiin hommiin. Sovittiin että jatkan lääkkeen syöntiä viikolle 25 asti ja sit tiivistetään polikäyntejä ja tuetaan vointia niin jos näyttää että olo menee huonommaksi. Oon ollut nyt hirmu vihainen ja itkuinen, mutta en tiiä johtuuko raskaudesta vai lääkkeen vähennyksestä. Mua ottaa päähän taas käydä siellä kun olin siitä jo eroon päässy, tuli sellanen olo että mä istun siellä odotustilassa varmaan vielä mummonakin jos niin kauan elän... :/
Tää nyt oli ihan omaa napaa tästä aiheesta mutta voimia kaikille masennuksen kanssa painiville :hug: Tämä vaikuttaisi aika yleistä olevan. Ja tästä selviää hengissä jos ottaa apua vastaan :heart: Mä kuuntelen mielelläni ja autan parhaani mukaan jos joku vertaistukea haluaa.
Perhetyöstä oli myös puhetta. Meillä alkoi perhetyö käymään ton pahimman jälkeen, vuoden verran kävivät alkuun kolmesti viikossa ja lopuksi kerta viikkoon ja tais vika väli olla kuukauden. Alkuun ne jutteli meijän kanssa ja leikkivät meillä lasten kanssa sisällä tai sitten menimme yhdessä ulos. En siis halunnut olla hetkeäkään erossa vauvasta kun en luottanut kehenkään niin sitä sit harjoiteltiin pienissä erissä että kävivät ulkona lasten kanssa. Sit kun luottamus syntyi se oli aina niin että tulivat ja ottivat lapset ja olivat sen 1,5-2h ulkona ja sit tulivat takas. Tein usein ruuan valmiiksi sinä aikana ja esikoinen söi ja meni päiväunille ja nukkuikin noina päivinä aina pitkään =) Mulle nää oli enemmän harjoittelua olla ilman lapsia. Mutta ymmärsin kyllä että eivät muuta tee kuin hoitavat lapsia. Paitsi kun heinäkuun kunnan perhetyö oli kiinni ja ostopalveluna kunta mulle yksityisen perhetyöntekijän otti, niin hän siivoili mun kanssa ja erilailla jutteli ja yhdessä tehtiin, tykkäsin siitä tädistä ihan hirmuisesti. Se myös iltatyönä jotain hierontaa teki, siis ei perinteistä vaan jotain pisteitä siinä oli niin hieroi mua myös ja jotain aineita (rasvoja, öljyjä?? en muista yhtään mitä, mut jotain iholle levitettävää) laittoi ja antoikin mulle sellasen pullon. Siis mulla oli ihan luksus heinäkuu silloin!
Mut mulla ihan hyvä kokemus perhetyöstä. Kannattaahan sitä ainakin kokeilla kun ei se mitään maksa! =)
Rakenneultraa odottelen ja jännittää hirveesti onko kaikki hyvin. Jos toi mun lääke on jotain isompia aiheuttanut niin näkyy mahdollisesti jo ultrassa : / Lääkäri sanoi että jos jotain olisi tullut niin todennäköisimmin olisi mennyt ihan itekseen kesken raskaus. Rauhoitteli kyllä ettei mitään ole kirjattu lääkkeestä, mutta kun ei sitä tiedetä varmaksi. Mua ottaa päähän ku heti plussan tehtyä tosta lääkkeestä kyselin niin ei noi neuvolan ja äitipolin lääkärit suostunut ottaa kantaa siihen. Ja kun sanoivat koneelta lukiessa ettei ole kirjattu mitään epämuodostumia. Ja jos jotain on tullu niin on tullu ekan 12 viikon aikana et enää ei mitään väliä. Lopetus tehdään siksi että lääkeaine poistuu vauvasta ennen syntymää ettei hän kärsi vieroitusoireista. Näin kuulemma ihan kaikkien masennuslääkkeiden kanssa vaikka olisivat tutkitusti turvallisia raskauden aikana.
Liikkeet tuntuu hyvin ja välillä on todella vilkkaita hetkiä ja sit myös aikoja kun ei tunnu mitään. Joka päivä onneksi tuntuu. Ja doplerilla kuuntelen sydänääniä kyllä :heart: Välillä kuuluu tosi lujaa ja välillä vaimeammin, mutta aina kuulunut. Syke vaihtelee 138-153. Useimmiten on n. 145.
Maha ei näy vielä muille kun ylipainoa on, mutta ite huomaa kyllä että kasvanut on kun ei kaikki housut enää sovi. Tai siis kaikki kiinni kyllä vielä menee, mutta painaa ikävästi niin ei viitti pitää. Mä olen juuri saanu laihdutettua vähän niin kaappi täynnä liian isoja vaatteita niin hyvin löytyy mahan kasvaessa päälle laitettavaa =) Paino aiheuttaa huolta. Mulla hyvin pysynyt paino kurissa, ei ole noussu yhtään. Mutta nyt kun perjantaina lomille jäin niin muutamassa päivässä tullu 1,5kg... :ashamed: Töissä niin selkee rytmi ja oon salaatin aina lounaaksi syönyt ja vettä juonut paljon ja jotenki se jäänyt kotona... Ja ihan normi ruokaa syöny lasten kanssa ja herkuteltukkin on... :ashamed: Pitäis edelleen väsätä ainakin se lounassalaatti ja vettä juoda enemmän. Kaikki kyllä sanoo nyt kun housut alkanut puristaa että oon laihtunut ja ihan parin viikon sisään multa on tissit pienentynyt ja muutenki ylävartalo, kaikki paidat kaapuja. Tissejä mies harmitellut
Onneksi se aina sanoo että tykkää musta ja mun vartalosta just tällasena vaikken itte kropastani tykkää yhtään. :heart:
Hankinnoista Meijän tarttee ostaa vaunut ja ajattelin sellasen kapeen pienen hoitopöydän/tason vessaan hankkia, käytettynä molemmat ostetaan. Turvakaukalo saadaan miehen serkulta ostettua käytettynä ja ekan kantoliinan saan lainaan varmaan ystävän siskolta niin tarttee mennä ostaa ja kokeilee niitä vasta sitte kun vauva syntynyt. Siinä sit oliki kaikki. Pinnasänky on ja vaatteita on. Vaatelaatikot mies mulle nostaa rakenneultran jälkeen jos kaikki hyvin niin sit pesen ja lajittelen niitä. Meillä ei paljoa ylimääräistä rahaa ole ja kun vauvanvaatteita oikeasti on paljon niin ei ole järkeä alkaa ostaa uusia. Lahjaksi saa niitä kuitenkin.
Tuli vähän pitkästi... Yritän käydä jatkossa useemmin niin pysyy tekstit pienempinä
poikienäiti 18+3
