***JOULUN ODOTTAJAT*** Elokuu

pinkeiju kysyi onko kummeja mietitty... Ei olla yhdessä mietitty mutta omassa päässäni olen jo vaihtoehtoja miettinyt. En oo miehelle mitään kummeista vielä puhunutkaan, saatais nyt ensin nimet mietittyä.

Onnea Mötkylälle rouvautumisesta, vaikka näin paljon jäljessä onnittelut tulevatkin. :flower: :ashamed:


Onnea Noralle uudesta asunnosta. :flower:

Tervetuloa uudelle (nimeä en muista :ashamed: Anteeksi). :flower:

Paljon oli juttua tullut, ja nolottaa ihan myöntää et kovin tarkkaan ei kaikkea jaksanut lukea. :ashamed: Toivottavasti ei nyt kovin paljon jäänyt tärkeitä juttuja huomaamatta.

:hug: Jajepoolle ja muillekin jolla sellainen olo et sen tarvii. Ja vaikka ei oliskaan sellanen olo.

Mulla aika kulunut nyt koulussa ja iltaisin sitten erinäisten tehtävien parissa. Ja sit ei jaksa kuin nukkua sen jälkeen... :| Nyt alkaa päättötyö olla puolessa välissä, ja ressi siitä että miten ihmeessä saan siihen vielä puolet lisää. :headwall:

(.): Ennallaan meininki, tosin maha alkaa jo olla tiellä toisinaan jo erityisen häiritsevästi. Tönin ihmisiä ohikulkiessa kun ei mitenkään tähän kokoon totu ja siihen ettei mahaa saa vedettyä sisään. Sokerirasitus mulla on muistaakseni rv 27 uudelleen...

Tässä tuorein kuva otettu rv 24+1 (eli alkuviikolla):
http://www.aijaa.com/v.php?i=878391.jpg

Nyt hetkeksi huilaamaan ja sitten ruoanlaittoon. Mies lähtee tänään varpajaisiin ja me tytön kanssa käydään ainakin mun vanhempien luona.

:wave: Ja huomenna viimeistään tuun lukeen teidän jutut.

Shamandalie ja Torsti 24+5 :heart:

 

Tuitsulle :hug: ! Sekö sua harmittaa, ettet enää käy töissä vai onko tää harmitus nyt jotain ihan muuta? Ettekö te vois miehen kanssa mennä käymään jossain pienellä piristysreissulla? Tai sinä yksin jossain kavereiden tai sukulaisten tms. luona?

 

Ai niin, unohdin tyystin: Mansku78 TERVETULOA =) !

huomaatteko, kuinka ahkerasti siivoan :ashamed: ...

 

Sätseen: Mä en tiedä, mutta oon tosi ahdistunut. Tuntuu niin tyhjältä ja täällä itkeskelen jatkuvasti yksinäni. Tuntuu että kaikki pelottaa, tulevaisuus ,oma uran jatko, oma mielenterveys, jaksaminen vauvan kanssa, meijjän suhde miehen kanssa. Tuntuu että sekin kärsii ihan hirveesti mun omasta negatiivisuudesta ja siitä että en näe mitään hyvää missään. Vittuilen kaikille ja nään kaikessa vaan huonot puolet.
Yöllä vaan heräilen ja mulla on kauheita pelkotiloja öisin.
Hulluksikohan tässä on tulossa.
:'( :'(

 

Mä muutin kanssa miehen perässä kotikaupungistani pieneen maalaiskuntaan, eikä täällä mulla ystäviä ole, joten välillä aika yksinäistä.. Missä niitä omanikäisiä (ja samanhenkisiäkin vielä) naisia tapaisi? Hihih, lapsena sitä vaan meni ja kysyi mikä sun nimi on ja ollaaks kavereita. Ei oikein enää kolmekymppisenä onnistu.

Parisuhdeasiaa kans sen verran, että meillä on kans kyllä kaks ihan ääripääluonnetta mennyt yhteen eräässä asiassa. Nimittäin mies on tosi sosiaalinen, kaipaa (siis vaatii) kavereitaan, kontakteja ja harrastuksiaan paljon ja ne on hälle todella tärkeitä. No, mulla ei niitä ystäviä täällä paikkakunnalla ole, toisaalta olenkin ainakin miestäni epäsosiaalisempi, kun viihdyn enemmän kotona (kotihiiri!?) ja yksiksenikin. Hälle moinen on kauhistus. Nyt sit taas hän on monta viikonloppua mennyt kaveriporukalla ties missä saunailloissa ja baareissa. Viime viikonlopun oli yönkin pois (pelimatkaa) ja eilen oli firman palaverissa joka jatkui tanssiravintolassa ja hän tuli kotiin aamu puoli viideltä. Olin aika huolissani hänestä, kun en voinut kuvitellakkaan että noin myöhään menee. Nyt juur hän nukkuu sohvalla, joten paljon seuraa ei hänestä mulle tänään(kään) ole... Hmm, josta tulikin mieleen, että millai teidän miehet ovat nyt raskaudessa mukana? Kun mä haluisin huomiota, yhdessäoloa ja tukea nyt jo, ja miehellä vaan omia menoja riittää. Ja aina viikonloppuisin tota oluen kanssa läträystä :/ Hän tietää mun mielipiteen, MUTTA kun kaverit on NIIN tärkeitä!! Sori, mut kun mä en oikeesti ymmärrä vaikka yritän.. :ashamed: Toivottavasti hän viihtyy kotona paremmin kun vauva on syntynyt. Silloin tulen kyllä tarvitsemaan kaiken mahdollisen tuen. Mähän en edes tiedä vauvoista mitään..

Mä haluisin kans hoitopöydän, mutta vielä ei olla käyty kattomassa millasia on tarjolla..

Tuitsu :hug: Mullekki tuli eilen parku, kun mies vaan tekstaili että he lähtee nyt sieltä firman saunaillasta tanssiravintolaan.. Tuli jotenki kakka fiilis. Tiekkö että mä vaan aina yksin kotona vattani kera... Nojuu..

Tällai..
Margaret 24+2

 

Meillä sama "ongelma" kuin Margaretillä. Miehellä on menoja vaikka muille jakaa..Viikonloput ei yleensä men baarissa vaan hän on kova kalastamaan..tänäänkin lähti jonnekin hornan kuuseen lohia pyytämään!

Ja ystävistä oli myös puhetta,minäkin olen miehen perässä muuttanut toiselle paikkakunnalle(6v. sitten), pari ystävää olen saanut töitten kautta mut nyt kun itellä työt loppu niin harvemmin nähdään. Me asutaan Mikkelissä jos nyt joku palstalailen vaikka lähistöllä asuis ja haluis tavata..?

 

Voi Tuitsu :hug: . Kuulostaa tosi kurjalta toi sun tilanne. Ei sun mielenterveydessä mitään vikaa ole. Onhan nää meille kaikille isoja asioita, kun yhtäkkiä elämä muuttuukin ihan täysin - miehen kanssa ei ollakaan kohta enää kahden vaan joku pieni ihminen on 24/7 riippuvainen meistä. Eikö sun mies ymmärrä sun pelkoja? Onko sulla siellä lähellä jotain ystävää, joka ymmärtäis tai ainakin kuuntelis? Onko sulla jo kauan ollut noin surullinen olo, vai vasta siitä asti kun oot ollut kotona ja ehtinyt miettimään asioita?

 

Voi Tuitsu :hug: . Kuulostaa tosi kurjalta toi sun tilanne. Ei sun mielenterveydessä mitään vikaa ole. Onhan nää meille kaikille isoja asioita, kun yhtäkkiä elämä muuttuukin ihan täysin - miehen kanssa ei ollakaan kohta enää kahden vaan joku pieni ihminen on 24/7 riippuvainen meistä. Eikö sun mies ymmärrä sun pelkoja? Onko sulla siellä lähellä jotain ystävää, joka ymmärtäis tai ainakin kuuntelis? Onko sulla jo kauan ollut noin surullinen olo, vai vasta siitä asti kun oot ollut kotona ja ehtinyt miettimään asioita?

ei oo ketään, ja on tuntunut jo pitkään tältä. tuntuu että alkuraskauden pelot on vaihtunut pysyväksi ahdistukseksi.
Vie vaan jotenki ilon koko elämältä. Pelottaa vauva aika, luin jostain että raskauden aikainen ahdistus lisä riskiä sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen...
Paitsi se varmaan kurjempaa voi olla kun tää jatkuva paskaolo.

 

Tuitsu: Mikä sua piristäis? Ehkä se vauva-aika tekeekin sulle vaan pelkkää hyvää, kun sitten on taas tekemistä ja kaikki raskauden aikaiset pelot osoittautuukin turhiksi =) .

 

mä en tiedä voiko tästä enään piristyä, oon jotenkin ihan romahtanut. kaikki tää tekemättömyys himassa saa mut vaan vajoomaan omiin synkkiin ajatuksiini. musta tuntuu että mun pitää soittaa jonnekkin ja saada apua. tää kun ei tunnu enään yhtään normaalilta.

 

Tuitsu: Jos sulla tosiaan on noin paha mieli, niin kyllähän sun ainakin neuvolassa kannattaa siitä puhua. Eihän se ole sua itseäsikään kohtaan reilua, että tällaisena aikana, niinkuin itse sanoit, että lasta ootte kauan toivoneet, susta tuntuukin noin surkealta . Ja muutkin virtuaalikamut on varmasti kaikki hengessä mukana :hug: !

 

Mitenkäs muuten, kertyykö mammaloman aikana lomapäiviä?
Pomo kyseli jossain vaiheessa, että miten meinasin pitää tähän mennessä kertyneet lomat, no en ainakaan ennen äippälomaa...nyt alkoi hirvittämään, jos ne vaikka vaatiikin pitämään ne ennen äippälomaa...
En todellakaan halua käyttää niitä ennen mammalomaa, koska mammaloman jälkeen lomapäivät tulevat kyllä varmaan tarpeeseen. Ja mistä sitä ikinä tietää, vaikka joutuisin vuodelepoon vielä ennen mammalomaa, niin siinähän ne lomapäivät sitten rattoisasti kuluisivatkin. Ou jee.

Tivolille kiitokset H&M vinkistä. Olihan sinne jotain uutta tullutkin ja ostaa päräytin plyyshiolopökät ja neuleen...samoja tuotteita näkyy olevan myös kuvastossa myynnissä.
Mä oon kyllä ihan ihmeen kokonen noihin henkkamaukan trikoopaitoihin. Pienempi koko on aavistuksen liian pieni ja isompi sitten taas liian iso. No ostin kuitenkin sitten isomman, kun tuota painoa nyt tuppaa väkisin tulemaan lisää loppua kohden.
Vinkiksi muuten muille (ihan niinkuin ette olisi tätä jo itse hokanneet)...mä ostin finnwearin pitkähelmaisen tiukan t-paidan. On ihan mieltsin hyvä ja pituutta riittää...muutoinkin näyttäis nyt tulevan ko merkiltä tuollaisia pitkähelmaisia kaposia trikoopaitoja...ovat sitten käyttökelpoisia synnytyksen jälkeenkin...

 

Mitenkäs muuten, kertyykö mammaloman aikana lomapäiviä?

Ihan normaalisti kertyy =) . 6 viikkoa siis voi vähintään laskea äitiysloman loppuun palkallista jatkoaikaa lomailuun, jos pitää sen seuraavan talvilomankin ennen töihin paluuta, kuten ainakin itse aion tehdä. Tietty jos sulla on vanhojakin lomia pitämättä niin sulla se aika on pidempi kuin tuo 6 vk.

 

Menipäs kauan, että sain luettua kauhean kasan näitä viestejänne. Nyt kun olen töissä, ehdin koneelle vain n. kerran viikossa. Vielä 8 viikkoa pitäisi töissä jaksaa. Ihan hyvin olen kyllä jaksellutkin. Tällä viikolla tosin on ekaa kertaa tässä raskaudessa supistellut. Varmaan johtuu töistä: tulee käveltyä paljon enemmän kuin kotona ollessa.

Masennuksesta ja ystävien puutteesta oli nuo viimeisimmät viestit. Mua ei ainakaan vielä masenna, mutta ystäviä ei todellakaan ole liikaa. Me asutaan kanssa kaukana sukulaisista ja nuoruuden ystävistä. Kyllä olisi ihanaa, kun täällä lähellä asuisi joku teistä ja voitaisiin nähdä ja jutella ihan livenä kun jäädään mammalomalle/ kun vauvat syntyneet. No, jospa joku muukin vaikka synnyttäisi samaan aikaan KYSissä ja tutustuttaisiin siellä On se silti ihanaa, että on edes tämä palsta. Mulla ei oo yhdelläkään työkaverillakaan ihan pieniä lapsia tai lapsia tulossa, joten eihän heitä samalla tavalla kiinnosta tää meikäläisen arki. Pitää sitten katsastaa nää paikkakunnan perhekerhot yms., voihan sieltäkin saada ihan hyviä ystäviä.

Joku puhuim pitsasta. Kukahan sitä mulle illaksi tekisi...varmaan minä itse. Olen muuten valitellut aiemmin täällä, että painoa on kertynyt liikaa. Nyt ei oo tullut kolmeen viikkoon yhtään ja se johtuu ihan siitä, että olen mennyt kesäloman jälkeen töihin, jossa kävelen paljon.

Hyviä vointeja ja hyvää viikonloppua teille kaikille!
T. polka + vauveli rv 25+6

 

Hei kaikille pitkästä aikaa :wave:

Tosiaan, en oo nyt varmaan kahteen viikkoon täällä mitään kirjotellut, ja tosi harvakseen käynyt nyt lueskelemassakin.. Tossa selasin muutamia sivuja ja yritin lukee parhaani mukaan teidän juttuja

:hug: :hug: Kaikille joilla on jotakin suruja ja ahdistuksia! Tuitsu ja Jajepoo ainakin jäi mieleen tuolta kirjoituksien seasta. Voimia ja piristystä teille kumpaisellekkin :hug: Itsellä oli kans täs parisen viikkoa sit kovasti ahdistusta ja masennusta.. Tuntui juuri siltä, mitä Tuitsukin sanoi.. Kökötin vain kotona ja itkin, tuntui ettei ollut yhtään mitään iloa missään ja pelotti vain kaikki tuleva ja ihan kaikki. Koko ajan tuli kamalia itkumasennuskohtauksia.. Nyt, kun oon ne työt alottanut niin on ollut vähän muuta ajateltavaa, niin ei oo enää niin kauhee ahdistus ollut päällä.. Mutta fyysisesti kyllä on huonompi olo :/ Että eipä tässä tiedä kauanko pystyy noita töitä tekeen.. Istumatyötä, niin supistelee ihan kivasti ja selkä on ihan paskana!

Muuten täällä kaikki ihan ok... Pikkunen potkii ja mönkii mahassa niin kovaa, että se ihan oikeasti jo SATTUU. Välillä tuntuu siltä, että kohdunseinä poksahtais halki, kun toinen niin kovaa monottaa :heart: Ja pissarakkoon ku tulee sopivas tilantees kunnon iskuja niin lähellä on, ettei housut oo pissussa.. Neuvola oli viimeksi alle viikko sitten, kerrompa sieltä kuulumiset kans: Rv oli 24+1. Paino 60.8 (+900g/viikko!!!!!) Turvotus +-. RR 118/72. Pissa puhdas. Hb 115. Kohdunpohjankorkeus 20cm. Vauvan syke 150. Liikkeet ++. Semmosta.. Eli mulla on tullut raskauden alusta jo YLI 10 kiloa!! Voi apua... Mut silti tuntuu, ettei niitä kiloja ny hirveesti näy missään. Mutta välillä tulee kauhee norsu olo. Turvotusta on kans ollut jo ihan kiitettävästi, ei yhtään kivaa Jaloissa ja käsissä varsinkin töissä ihan kauhee turvotus päällä.. Käsissä se on pääasiassa sormissa, mutta jaloissa ylettyy melkein reisiin asti, ja kun menee kyykyyn niin tuntuu siltä ku olis jotku ilmatyynyt reisissä tai pohkeissa.

Tervetuloa tänne meidän joulutonttujen iloiseen joukkoon, olikos se Mansku =) Toivottavasti ei mennyt nimimerkki väärin, tää muisti kun ei kans taho olla mikään paras laatuaan..

Mä nyt lopettelen, ja yritän ahkerammin taas käydä täällä kurkkiis ja kirjottelees. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille möhömassuille

mmiilia & karatekid 24+6 :heart:

 

täältäkin isot :hug: kaikille sitä kaipaaville.
Ja tosiaan ajatuksissa olette päivittäin paljon kaikki. Mun tilanne myös se että miehen perässä muuttanut ja omat ystävät kaukana. Töiden kautta pari kaveria sain, mutta eipä heistäkään hirmuisesti kuulu enää kun kotona oon ollut.

Ja tuohon masennukseen, mulla oli vuosi sitten esikoista odottaessa tosi vaikeeta. Tosiaan muuttanut just hiljattain vantaalle, miehen kanssa hirmuiset kriisit iski samalla päälle, ystävien puute jne. Neuvolassa puhuin ja ihanasti kyllä aina oli aikaa kuunnella ja tukea. Samoin kun sitäkautta mentiin vielä molempien tahdosta perheneuvolaan keskustelemaan meen suhteesta ja ongelmista ja päästiin onneksi niistä ylitse. Eli tiedän myös melkoisen hyvin mitä jotkut teistä nyt kokee ja tuntee.
Sama kun meillä laitoksella olo venähti 6päivään ja mieskin heti synnytystä seuraavana päivänä sairastui norovirukseen eikä päässyt paikalle niin olin tosi rikki. Itkin yksinäisyyttä, koti-ikävä iski, pojan terveys pelotti ja pahimpana just se että kerran kävi miehekkeen vanhemmat katsomassa, omat sukulaiset tai ystävät ei päässy just välimatkan vuoksi tulemaan ja heitä kun juuri kaipasin, miehen lisäksi tietty. Mutta lopulta kun kotiin päästiin niin kaikki muuttui ja lopulta varmaan se oli se viimeinen niitti että halusihan tuo isukki meidän kanssa elää ja olla kun näki mitä se oikeasti on.
Sekava sepustus, mutta josko joku ees ymmärsi.

Eli vantaalla asutaan ja ystäviä ei täälläkään pahemmin ole. Päivät oon pojan kanssa kahden kotona lähinnä, joten aikaa ois vaikka kahvitteluun tai miksei yhtäläi maileihin, meseen tai puhelimeen jos joku haluaisi. Vaikka yv:llä voi vinkata niin vaihdetaan jotain tietoja, tai sitten ihan muuten heittää sinne viestiä.

En muista pitikö jotain muuta kommentoida joten siirryn takaisin lukemaan loput juttunne.

 

HUH! ARG!
Piti aloittaa vauvan huoneen tapetointi... Kittasin kaikki reiät umpeen ja tein tapettirullasta oikean mittaisia tapettipätkiä niin sit (jostain ihmeen syystä) kävin laskemassa vanhasta tapetista et kuinka monta vuotaa seinässä on niin uutta tapettia puuttuu 2!!! ARG! Myyjä laski minulle, että tapetti riittää - joo riittää jos laittaisin pari vuotaa 2 palasta, eli keskelle seinää tulisi jatko. Ja tuota tapettia ei ollut enää! Raivostuttaa!
Ja sit, kun yksin tällaisia tekee niin on hidasta muutenkin niin sit vielä menee pieleen!
Anteeksi vaahtoamiseni! Mutta helpotti hiukan...

Vauva on ollut tänään tosi melskaus päällä... Kissakin nukkui mahani päällä hetken niin mulkoili minua, että tönin...

tuitsu ei tuollaisten masentavien ja ahdistuneiden tunteiden kanssa pidä jäädä yksin. Vaikka olisikin ohi menevää niin on silti hyvä puhua tunteensa jollekin, neuvolassa tai työterveydessä. Ja jos tuntuu, ettei kukaan ota tosissaan niin yritä olla vahva ja vaatia keskusteluapua. Parempi turhaan, kun ahdistua liikaa ja asiat mielessä isonee ja paisuu!Koita jaksaa! :hug: :hug:

Maanataina neuvola - saan kelan paperit. Mutta ei mikään kärsimätön olo, kun en ole ottamassa äitiyspakkausta. Olen viimeksi käynyt neuvolassa viikolla 11+3 ikuisuus sitten... Nyt ne kai rupee käynnit olemaan tiheämmin?

Pinkeiju+vilkaskeijukainen 22+5

 

Täällä olis yksi mukaan liittyjä vielä...... Eli LA 25.12. Ollaan tällainen uus-suurperhe minulla tyttö-00 ja kaksostytöt-02, miehellä poika-00 ja nyt siis ensimmäinen yhteinen tulossa(luultavammin myös viimeinen). Ikälopuksi (31v.) itseni tässä melkein jo tunnen, sairaslomalla olen ollut jo rv 12 lähtien (ja näin mennään loppuun asti). Jotenkin tunnen itseni melkein ensisynnyttäjäksi koska edellisestä kerrasta on jo 5,5 vuotta

 

mirame tervetuloa porukkaan! koen itse kanssa olevani, kuin ensisynnyttäjä, kaikkine hurahtamisineen ja hössötyksineen. Esikoinen jo 8v. Meillä on melkein sama la. Mulla 24.12.

Pinkeiju

 

Huomenta!!

Minulta myös :hug: kaikille sitä tarvitseville =)

Margareta: Meillä on silleen että esitin miehelle toivomuksen että olis ihan nollalinjalla kun kerran muuten pääsee niin "helpolla" vauvan odotuksessa. Mutta en tietenkää voi aikuista ihmistä kieltää jos ihan pakko on saada bisse tai pari mutta eipä tuo oo kummankaa yhteisen aikana ottanu kuin häissä tervetulomaljan. No tytön odotuksen aikaan mieli oli hänelläki kavereiden pariin mutta mieli muuttui kun sanoin et mäkin meen sit synnytyksen jälkeen omien kavereideni kans Mies on aika mustis tyyppiä ja tuo riitti sille. Noh, pientä henkistä väkivaltaa.. mutta silti.. Jaksamista margareta!!!

Tervetuloa mirame munki puolesta. Et ollenkaa oo ikäloppu sillä meitä kolmekympin hujakoilla olevia on täällä ihan kivasti =) Itsellä esikko oli 4,5v kun tyttö syntyi ja tuntui just et ihan ku ekaa kertaa ois asialla mutta kummasti oli silti sitä varmuutta ja aivan eri asenne synnytykseen mentäessä kuin ekalla kerralla. Se ei vaan tuntunu siltä ennen ku tilanne oli päällänsä.

Nää kaksi asiaa, odotus ja remontti/talon rakennus on varmaan oikeesti niin pahasti suhteita rassaavat asiat ja vielä jos ne sattuu olemaan samaan aikaan.. huhhuh Mutta koitetaan jaksaa ja kannustetaan niitä miehiäki kestämään vähä paremmin meitä, niinku aiemmin sanoinki niin pääsee nuo ukot niin helpolla odotuksessa että nyrkkeilysäkkeinä saavat ainaki toimia (siinä missä olkapäänäki )

Mukavaa sunnuntaita ja otetaas iisisti, ei kai kukaa tee mitää kauheen raskasta tänäään? Voitais viettää tällä virtuaaliporukalla löhöpäivä, kyllä ne tiskit ja pyykit huomennaki ehtii. :wave:

 

Voitais viettää tällä virtuaaliporukalla löhöpäivä, kyllä ne tiskit ja pyykit huomennaki ehtii. :wave:

:wave: Ilmoitaudun innokkaana löhöpäivän osallistujalistalle Maukkis, mullakin kävely on ollut ihmeen hankalaa jo pari viikkoa. Tunnen itseni hitaaksi ja kömpelöksi, ja välillä pitää oikein pysähtyä vetämään happea. On ollut kyllä yllätys että menoa joutuu hidastamaan näinkin paljon!

 

Voi Tuitsu... :/ :hug: :hug: Sun viesti tuli sellaseen aikaan etten eilen sitä nähnyt, samaan aikaan taisit kirjoittaa kun minäkin... Mutta jos sellainen olo on, niin soita ihmeessä neuvolaan jos siellä vaan osataan asiaksi ottaa. Varmasti osan sun mieleen vaikuttaa tää raskaus, se kun saa naisessa kummia juttuja aikaiseksi... Mut toivottavasti sunkin olo pian paranee. :hug:

mirame tervetuloa. :wave: Kiva että vielä näinkin pitkällä tulee lisää porukkaa.

Mauahtavaa yrittää saada porukan laiskottelemaan tänään. Mä kyllä sun ehdotuksesta huolimatta ajattelin laittaa koneen päälle ja viikata kuivat kaappiin kunhan mies ja esikko pääsee pihalle. Jos ne sais äkkiä laitettua ja ehtis sitten vielä päättötyötäkin vähän tehdä... Eilen sain tuplattua sivumäärän, tänään tuskin enää onnistuu. Niin ja ihan siks ajattelin tänään yrittää olla ahkera, kun arkisin ei jaksa/ehdi tehdä mitään koulun jälkeen muuta kuin pakolliset kouluhommat... :ashamed:

Olen tässä tutkaillut lukujärjestystä, jospa sitä pitäisi jonkun päivän ihan omaalomaa, mut ei tunnu et olis sellasta päivää... Joka päivä on jotain et pitäis olla paikalla, ja sitten toisina päivinä on aamu- ja iltapäivällä tärkeitä aineita niin ei voi aikasempaa lähteä... No, jos saan hyvään vauhtiin vielä päättötyön tekemisen niin yhden päivän kai vois pitää niin käyttäis sen kuitenkin hyödylliseen hommaan.

Menenkin tästä laittamaan esikon ulkoilukuntoon, niin ehtii nuo nopeammin ulos.

Hyvää sunnuntaita kaikille.

Shamandalie ja Torsti 24+6 :heart:

 

Minä ajattelin tapetoida vauvan huoneen, joten ei löhöpäivää täälläkään vietetä! Ei sitä jaksa enää työpäivän päälle ruveta huhkimaan niin on sitten hyödynnettävä nämä viikonloput. Äitiyslomaa odotellessa!!!! Keksisin kyllä paljon tekemistä, että aika ei käy pitkäksi lomalla... Joo ja katotaan vaan niin olen täällä roikkumassa marraskuusta alkaen, kun en saa mitään tehtyä...

Pahoinvoinnista ja ummetuksesta... Mulla ei pahoinvointi johdu ummetuksesta, vatsa toimii monta kertaa päivässä, eli molemmista päistä tulee... Pysyy tuo paino kurissa... Mutta mielummin ottaisin painoa kun pöntön halailua...

Mutta mukavaa löhöilypäivää sellaista viettäville ja rattoisaa touhuamispäivää askareiden parissa oleville!

Pinkeiju ja pikkukeiju 22+6

 

Kauheasti tullut asiaa yhden päivän aikana, me ollaan kyllä aktiivista porukkaa! Mmilia meinasinkin jo huhuilla että missä piileksit - kiva kun jaksoit laittaa kuulumisia!

Jajepoo: Aivan ihana idea tuo että vuorotellen katsoisi lapsia jonkun kaverin kanssa ja kokkailisi ruokaa. Täytyy laittaa korvan taakse!

Pinkeiju ehdotti tapaamista: mukana ollaan! :wave: Itse asun (Pohjois)Helsingissä ja käyn töissä keskustassa.

Hippula kyseli painonhallintavinkkejä - noh, täällä kanssa yksi jolla 10kg paukkuu rikki hetkenä minä hyvänsä Olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä miten vähän asia harmittaa (=ei ollenkaan), olen nimittäin aina ollut hoikka ja urheilullinen ja kuvittelin että olisin ihan kriisissä jos/kun kertyisi raskauskiloja. Höpsis, musta tulee pyöreä ja iloinen äiti Nämä kohta 10kg on hankittu pääosin tavallisella kotiruoalla, ahmin hedelmiä, mysliä ja jogurttia ja syön rekkamiehen annoksia makaronilaatikkoa tms. Karkkia ja sipsejä en syö oikeastaan ollenkaan. Neuvolalääkäri sanoi että 6-26kg lisäkiloja on kaikki normaalin rajoissa, ja suurin osa lähtökohtaisesti normaalipainoisista palautuu imetyksen aikana takaisin lähtöpainoon.

Tui: Soita maanantaina neuvolaan ja liioittele tilannetta reippaasti jotta saat ajan ja puhua/avautua juurta jaksain jollekin. Masennukseen kannattaa suhtautua vakavasti eikä ollenkaan vähätellä omia tuntemuksia tai epäillä että on hullu. Ongelmallista masennuksessa on vaan se, että kun on oikein maassa niin ei jaksa vaatia apua. Jos tuntuu siltä että ei jaksa edes sängystä nousta aamulla, niin pyydä miestä soittamaan neuvolaan ja olemaan tiukkana jotta saat tukea. Se eka askel on vaikein, mutta puhuminen ventovieraalle helpottaa yllättävän paljon.

Luulen että isoin juttu tuossa ahdistuksessa on se, että et pääse töihin enää. Mulle ainakin työ on tosi iso osa sosiaalista elämää - siellä tapaa päivittäin osaa parhaista kavereista. Vaikka häntäluuta vihloo istuminen ja jalat puutuu niin yritän sinnitellä töissä ihan viimeiseen asti just siksi että se tekee pääkopalle niin hyvää. Iso :hug: ja jaksamista, en tiedä onko tästä mitään apua, toivon kuitenkin piristystä ja kaikkea hyvää!!

 

Moikka kaikille täältä sateesta

Meillä isäntä lähti kaverinsa kanssa mettäreissulle englantiin perjantaina ja tulee ens viikon maanataina vasta takas, joten täällä lasten kans keskenään tolskataan
Eiliselle hommasin heti "lapsenlikan" kun sain kutsun kahdelle sellasen kesäteatterin ensi-iltaan kiusasin miestäkin että heti kun lähdet niin hommaan sinne itelle sellasen vaalean pitkän avecin (kun mies on tumma ) no pyysin kylläkin sitten ihan kaveriani mukaan eli oltiin ihan akkaporukalla, joskin osalla kiire takas kotiin imettää pikkusta... mutta oli tosi hyvä ja sai nauraa ittensä ihan kipeäksi
Tänään olis sitte vuorossa nuorisoseuran juhlat kun tuo meidän keskimmäinen on menossa sinne esiintyyn niin lähtäään koko sakilla, kun aluksi oli ruokatarjoilu, niin saapahan luistettua yhden ruuan teon

Tuosta "vapaa päivästä" pitäis kyllä imuroida mutta aattelin siirtää sitä ja kun tullaan takas juhlasta niin siivota tuon meidän huoneen lipaston ja penkoa yläkaapista vauvan vaatteet ja tehä samalla inventaariota, tartteeko mitä hankkia :saint: taitaa olla aika vähästä mitä pitää hommailla mutta jospa jotain pientä kuitenkin ostelis ja olen jo tilaanutkin h&m:ltä sen sellasen haalarin, oli niin ihana etten voinu vastustaa kiusausta mies kyllä nauroi kun se tuli ja oli oikeen aurinkoinen ja lämmin päivä, ja se on sellanen "turkis" juttu
http://shop.hm.com/shop/do?action=viewshoppingwindow&dept=BARN_BAB_YTT

mutta vissiin pitää rueta katteleen vaatetta sakille...

niin ja halauksia :hug: voimia kaikille sitä tarvitseville ja tervetuloa uusille :wave: