Kiitos kaikille onnitteluista ja onnea Auriksellekin pikkuprinssin johdosta :heart:
Meidän pikkuneiti juuri söi ja nukkua tuhisee taas tuolla =) On se vaan niin suloinen. Ja kuinka äkkiä sitä unohtaakaan kuinka pieniä nuo vastasyntyneet ovat. Meitin pikkupoju kasvoi kyllä kans viikonlopun aikana ihan hirveästi.
Synnytyksestä: Viimeviikon torstainahan oli neuvolassa ja kaikki ok. Silloin myös päätin lakata kärvistelemästä, että syntyisipä jo. Perjantaina olo oli mitä mainioin. Masua ei kiristänyt, ei närästänyt ja muutenkin oli sellanen "kevyt"olo pitkään aikaan. Ne kestosupparitkin olivat kadonneet johonkin. Menin nukkumaan ihan normaalisti joskus yhdentoista aikoihin. Kolmelta yöllä heräsin vessassa käymään, kuten monena aikaisempana yönäkin. No, vessassa sitte totesin, että taitaa tihkua myös lapsivettä. Sitä tuli vähän, menin takaisin sänkyyn, tarkoituksena jatkaa unia.No, hetken kuluttua lirahti taas vesiä. Kävin vessassa ja sitten totesin, etten viitsi sänkyyn mennä. Vuorasin sohvalle sellasen pedin, ettei sohva pääsisi kastumaan, jos suurempi tulva tulisi
Aloin katselemaan boxilta aiemmin nauhoittamiani ohjelmia. Tässä vaiheessa ei suppaillut yhtään. Sitten joskun puol neljän jälkeen aloin tunteen poltetta alaselässä, mut en ollut vielä sittenkään lähdössä sinä yönä synnyttämään. Aattelin vaan, että surempi hätä siellä polttelee ja et kohta meen sen takii sit vessaan. No, polttelut menivät ja tulivat ja sit jotenkin tajusin, et niissä alkaa oleen tiettyä rytmiä. Aloin kellottaa niitä ja katselin siinä telkkua samalla. Siinä vaiheessa alkoi jo tulla todellisemmaksi, että meitin vaavi syntyy lauantaina. Puol viiden aikaan suppareita tuli jo 5-7 minuutin välein ja ne alkoivat jo TUNTUA. Menin herättelemään miestä ja sanoin, et voisi mennä laittaan auton lämpenemään. Kysyi unenpöpperöisenä, et "jaa, siltäkö nyt tuntuu, siis syntyyks se tänään ? " Sanoin, et syntyy juu. Sitten keräilin vähän tavaroita kasaan ja puhisin aina välillä. Soitin vanhemmilleni ja sovimme, että isäni tulee meille ja kun pojat ovat heränneet, menevät sitten mummolaan. Nuorimmainen pojista heräsi siinä sitten viiden maissa ja piti vielä hänelle selitellä mihin äiti on menossa. No, hän jäi ihan kiltisti papan kanssa katsomaan telkusta piirrettyjä. Olimme sairaalassa hieman ennen kuutta aamulla. Ne normaalit käyrät otettiin ensi. Siinä maatessa "hihnoissa" alkoi suppareiden kipu olla jo melko sietämätöntä. Auki oltiin vasta vajaa 3 cm. Sen vuoksi kätilö ehdotti ennen epiduraalia, jotain suun kautta otettavaa lääkettä, jonka piti lievittää suppareiden huippukipua. No, ei se auttanut ja jonkin ajan kuluttua sain sitten epiduraalin. Oi ihanuus kun se alkoi vaikuttaa, ei mitään kipuja. Synnytyksestä tuli siinä vaiheessa taas tosi ihanaa =) Sitten oltiin sovittu, että laittavat vielä pudendaalin lievittään ponnistusvaiheen kipuja ja sainkin sen. Ja kyllä täytyy sanoa, etten koskaan ennen ole nauttinut synnytyksestä enempää, vaikkei koskaan aiemminkaan kamalaa ole ollut. Meillä oli oikeastaan hauskaa. Ponnistusten välissäkin vitsailtiin kätilön kanssa. Oli muuten ihana ihminen.
Ei se ponnistusvaihe nyt tietysti aivan kivuton ollut. Kyllähän se tietyssä vaiheessa aina tuntuu, muttei tälläkertaa ihan hirveältä. Ponnistuksen tarpeen tunne tietysti noilla saamillani kivunlievityksillä hieman hukkui, mutta ponnistettiin sitten koneen näyttäessä korkeampia lukuja tai kun tunsin pienintäkään painetta alapäässä. Vartti siinä meni ja tyttö oli maailmassa. Ihana, pikku prinsessamme :heart:
Tippahan siinä silmäkulmaan tuli, onnesta. Niin äidille kuin isällekin. Isä suoritti sitten isän tehtävät ja sain pikkuisen rinnalleni siksi aikaa kun kätilö vielä otti istukan vastaan, joka tulla pulpahti hienosti ulos ja oli aivan sellainen kuin pitääkin. Repeämiä tai mitään tikkejä vaativaa ei tullut. Vauva vietiin punitukseen ja mittaukseen ja tuotiin kohta takaisin rinnalle ja saimme aloittaa imemisharjoituksen. No, eipä niitä kauaa tarvinnut etsiä. Tyttö kyllä tiesi mistä ja miten sitä ruokaa saa. Siinä sitten olimme ja tutustuimme toisiimme kunnes minulle tuotiin ruokaa ja vauva meni sillä aikaa kylpyyn. Syötyäni isälle ja minulle tuotiin vielä onnittelumaljat ja kahvit, joiden jälkeen minä pääsin suihkuun ja suihkun jälkeen siirryttiin osastolle. Että sellainen meidän tytön maailmaan tulo oli. Vieläkin vähän ihmeissäni koko tapahtumasta, tuli niin "odottamatta" ja niin "helposti".
Mutta nyt rupean vähän siivoilemaan. Pari päivää pois kotoa ja miesjoukkomme täällä keskenään, niin aina siivottavaa löytyy
Mutta olen niin jossain onnenhuumassa, etteipä haittaa
