Jumissa vauvan kanssa..

Ensimmäinen tunne oli tästä kirjoituksesta, että äiti on ominut vauvan. Se tulee siitä, että lähelläni on ollut ystäviä ja ihmisiä, jotka on tehneet niin. He puhuivat juuri tuollaisista asioista, ettei kukaan hoida heidän lastaan oikein. Ovat äiteinä varmasti halunneet olla hyviä ja sensitiivisiä, mutta lopputulos ei ole ollut sitä. Kun pienen vauvan äiti on lapsensa kanssa 24/7, ei hyväksy ketään muuta hoitamaan lastaan, ei hyväksy isän hoitotapoja ja selvästi kokee ärtymystä miestään kohtaan, on tuloksena ärtynyt, kiukkuinen ja väsynyt äiti sekä menetetty parisuhde. Kirjoittaja kuitenkin kuvailee, että isä on kunnon ihminen, ei mikään renttu tai vastaava. Eli tuskin hän mikään älykääpiö tai tunnevammainen on.

Pieni vauva tarvitsee paljon äitiä ja vei paljon aikaa, mutta ei niin että sitä koko ajan hoivataan ja hyssytellään. Monella ystävälläni oli niin, että he eivät antaneet koskaan vauvan itkeä hetkeäkään, ei siis hetkeäkään. Juoksivat joka tilanteesta ottamaan vauvan syliin ja alkoivat yleensä heti imettämään. Syy oli juuri tuo, että vauva ei alkaisi huutamaan niin että sitä ei saa enää rauhoittumaan. Se on opetettu tapa. Kahvikupin saa juoda loppuun, äiti saa syödä lautasensa tyhjäksi ja keittiötä saa siivota vaikka vauva siellä sitterissään kitisee. Puoli vuotias kestää sen ja tottuu siihen, että äiti ei aina ihan heti tulekaan.

Tuo isän "ÄÄÄÄÄÄ" reaktio saattoi olla yritystä ottaa vähän rennommin. Tuskin vauvalla oli mikään hätä silloin. Itki väsymystään ja vauvat kommunikoi itkemällä. "ÄÄÄÄ" tai loruttelu voi tarkoittaa sitä, että: " ei tässä mitään hätää, "tässä ollaan, äiti sekä isä, ei tarvi itkeä". Entä jos tuo isän tapa reagoida onkin oikeampi? Jos lapsella on perusturvallista ja hänet hoidetaan hyvin, niin ei jokaiseen itkuun tarvi reagoida ottamalla tietyllä tavalla syliin ja matalalla äänellä puhua. Tuo on äidin oma tapa, ja nyt vaatii sitä muiltakin. Entä jos isä ja se anoppi haluaisi tehdä toisin, koska kokevat että äiti on jo liian sensitiivinen? Jossain vaiheessa isommillekin lapsille aletaan sanomaan, että ei onneksi sattunut kun kaatuvat, vaikka ehkä alkuun oltiin aina heti puhaltamassa, ja itku tuli jos siitä vanhempien säikähdyksestä.

Olen tyhmä, kun näin sanon, mutta minua ärsyttää aloittajan kirjoitus ja se että toisessa viestissä alkoi haukkumaan miestään ja sen tunne-elämää. Onkohan tuleva eropari? Näistä ne erot juuri lähtee, kun lopetetaan toisen kunnioittaminen ja äiti alkaa yli tärkeäksi ja kuvittelee että hän on aina oikeassa. Isän rooliksi jää miettiä, että oiskohan poikamiehenä ollut parempi.

 

Mä olen aiemmin miettinyt onko miehellä jotain tunnepuolen ongelmia, mutta en ole tullut ajatelleeksi että asiat voisivat liittyä toisiinsa.. Välillä tuntuu että miehen on vaikea tunnistaa tunteita itsessään, esim. kerran väittelimme jostain asiasta, ja kun miehellä alkoi pinna kiristyä, sanoin hänelle että älä nyt hermostu. Mies vastasi että mähän se kiukkuan, vaikka pidin itseni ihan tarkoituksella korostetun rauhallisena koko ajan.. Mies on muutoin hyvin seurallinen ja supliikki, mutta välillä tulee tuollaisia outoja välähdyksiä.. Ehkä jos mies ei ole omien tunteidensakaan kanssa sinut, voi olla vaikea eläytyä vauvan tunnemaailmaan..?

Eikä mies muuten mikään hulttio ole, kantaa vastuunsa ja hoitaa hommansa, auttaa vanhempiaan ja isovanhempiaan viikoittain, hoitaa lemmikit, ei käytä päihteitä, vastuullisessa ja hyväpalkkaisessa työssä..

Pidit itsesi tarkoituksella korostetun rauhallisena? Ja luulet, ettei miehesi aisti sitä. Jos oma puolisoni tekisi noin, todellakin kiukustuisin. Testaat ja tarkkailet häntä. Kuvittelet, että olet häntä parempi ja fiksumpi? Tunnet että voit hallita omat tunteesi ja miehesi ei. Ehkä aine on ollut sellainen, että se on miehellesi kiusallinen ja ärsyttävä, siksi hermostui ja sinä olit siinä syyttävänä tai muuten vaan henkisesti yläpuolella. Minusta kuulostat oudolta tyypiltä.

Ja tulee outoja välähdyksiä? Ehkä ne on niitä hetkiä, ettei kestä enää pidätellä tunteitaan tai hokea että ei tässä mitään, joo sopii, juu päätä sinä vaan kaikki. Jos sieltä tulee välähdyksinä se auto tunne ja tahto, mutta ei uskalla sinulle sitä ilmaista.