Käynnistämisestä

Onko teillä kokemuksia käynnistämisestä?
Missä vaiheessa se tehtiin, rv ?

Olen nyt rv 39 ja olo alkaa olla sietämätön (välillä "helvettiä").
keskiviikkona taas meen sairaalassa ä-polilla käymään.
Olen miettinyt, jos jäisin sinne ja saisivat alkaa käynnistelemään.
Päivät alkaa olla "helvettiä", paras paikka olis maata sängyssä.
Seisominen, kävely ja istuminen tekee kipeetä. Varsinkin kävely, tuntuu että jalat lähtee alta.
Viime viikolla lääkäri sanoi; pehmeä, kiinni ja kuitenkin kahdelle sormelle (lyhentynyt vai auki?).
Käänsi silloin raivotarjontaan.

Nyt vielä taas tyttömme on sairas, eilen käytiin lääkärissä illalla, jossa hänelle annettiin hengitykseen jotakin "spiraali-höyryä", kun tuntui rohisevan. Tänään mennään taas ottamaan höyryt.
Tämäkin vielä. Vaikka äitini on meillä auttamassa, ollut jo 6:tta viikkoa (ärghhhhh!!!), että pinna meinaa palaa, kun neuvoja satelee.

Tuntuu, että haluaisin lopettaa oman tuskaisen olotilan.

Kertokaa käynnistämisestä, pliis :'(

 

Kokemusta käynnistämisestä ei ole, mutta...

Nykyään lääkärit on aika tiukkoja käynnistyksen suhteen, eli ennen rv 42 tehtyjä käynnistyksiin pitää yleensä olla lääketieteellinen syy

Käynnistetyt synnytykset johtaa enempi sektioihin, kun spontaanisti käynnistyneet.

Myös, jos on iso vauva tulossa niin parempi olis, kun lähtis itse syntymään.

Itse myös anelin käynnistystä, en saanut ja ehkä hyvä niin

Toivottavasti sinä kumminkin käynnistyksen saat jos niin tahdot!

 

Mulla ovat menneet kummatkin raskaudet yli aikasiksi ja ne on käynnistetty. Esikoinen viikolla 41+1 ja nyt tämä toinen viikolla 41+3.
Kannattaa puhua neuvolassa ja kertoa omasta kauheasta olostansa.

Esikoinen käynnistettiin aamulla yhdeksältä ja kahdentoista aikana alkoi tulemaan kunnon supistuksia. Kohdunsuu oli pehmentynyt mutta kiinni kuitenkin. Kun olin neljä senttiä auki niin alkoi tulemaan työntöpolttoja ja se oli kaikista hankalinta kun ei saanut työntää lasta ulos vaikka kuinka tuntui siltä. Sain sitten epiduraalin ja kivuut helpotti niin pystyin paremmin keskittymään siihen etten työnnä lasta ulos. Ponnistusvaihe kesti 50min ja istukan syntymiseen meni 40min. Vauva syntyi illalla puoli seitsemältä. Kokonaisuudessaan ihan mukava kokemus.

Tämä toinen käynnistettiin kaks viikkoa sitten. Menin äitipolille tarkistukseen kun olin jo yliaikanen ja turvotusta hirveästi vaikka muuten olo oli mitä mainioin. Olin auki silloin neljä senttiä. Sanoin että kotiin en lähde ilman lasta ja ne alkoivat käynnistelemään kun ei ollut ruuhkaa. Antoivat pillerin 9.45 ja 10.15 alkoivat kunnon supistukset kahden minuutin välein. Odottelin miehen kanssa tarkkailuhuoneessa ja olin jotenkin varautunut siihen että vauva syntyy vasta illalla niin kuin esikoinenkin. Kätilö tuli katsomaan 10.30 miten menee ja ehdotti että käytäis tutustumassa synnytyssaliin. Mentiin sitten saliin ja hän alkoi laskemaan ammeeseen vettä että pääsisin kylpyyn. Supistuksia tuli koko ajan ja alkoi tuntumaan siltä että haluttais työntää laspi ulos kohta. Ajattelin että taas sama juttu kuin esikoiselta, joutuu pidättelemään monta tuntia ennen kuin voi työntää.
Kätilö käski mennä sängylle ja tarkisti paikat ja sanoi tää on jo täysin auki, vaan enää joku reuna. Tää lapsi syntyy ihan just. Kätilö kerkesi laittaa juuri ja juuri omat tavarat valmiiksi ennen kuin meidän poika syntyi. Ponnistusvaihe kesti yhden supistuksen ajan ja istukka syntyi kanssa lähes välittömästi. Poika syntyi siis 10.54. Koko synnytys oli ohi 45 minuutissa. Tuntui ettei itse oikein kerenny mukaan mutta kokemus se oli tuokin.

Kaksi aivan erilaista synntystä käynnistyksellä. Ikinä ei voi sanoa miten seuraava kerta menee tai miten sinulla menee.

Voimia sinulle loppuajaksi ja sitten siihen itse synnytykseen.

 

Mulla käynnistettiin rv 42, tyttö syntyi 42+2. Ensin aloitettiin pillerin murusilla klo 12, ja kolme ehdin syödä ennenkuin alkoi pienet supistelut illalla 22. Seuraavana päivänä oli jo kunnon supistelujakin, ja klo 16 laitettiin tippaan. Ihan ok kokemus. Ei tullut mitään äkillisiä kivuliaita supistuksia, vaan pikkuhiljaa vahvistuivat. Epiduraalin sain klo 20 aikoihin, siihen saakka pärjäsin ilokaasulla. Valmiita ponnistamaan oltiin siinä 23.30. Tyttö syntyi loppujen lopuksi 01 jälkeen hätäsektiolla.
Kyselin muuten itse käynnistämisestä tällä palstalla maaliskuun puolen välin jälkeen, ja sain hyviä vastauksia. Käypä vilkaisemassa olisko niissä jotain sinullekin.

 

Kirjotin mitäs nyt palstalle aloituksena äippäpolille..jaksaisiko joku käydä lukemassa ja kertoa mielipidettään tai kokemustaan...vaikea kertoa asiaa toista kertaa yhtä hyvin :ashamed:
Tuli yks ja lyhyt vastaus mistä ei mitään iloa ollu \|O

 

Mulla ensimäinen käynistetiin pari vuorokautta lapsivesien menon jälken ja toinen alkoi itse. Molemat synnytykset kesti 4h 15 min, mutta sanoisin, että käynistety oli rankempi, tasan yksi supistus, joka kesti sen reilu 4 tuntia, ei minkäänlaisia lepotaukoja, ja tikkejäkin tuli. Toisella kerralla, kun lapsi syntyi omia aikojaan, ei tullu yhtään tikkiä ja olihan se kevyenpä, kun välilä oli kunnollinen hengähdystauko, kun supistuksia oli enemmän kun se yksi

 

Minulla on kans negatiivinen kokemus tuosta käynnistämisestä. Supistukset tuli niin rajuina että tukka tuumas lähteä, enää en haluaisi samaa joutua kokemaan. Mielelläni odottaisin itsestään käynnistymistä!

 

\

Kokemusta käynnistämisestä ei ole, mutta...

Nykyään lääkärit on aika tiukkoja käynnistyksen suhteen, eli ennen rv 42 tehtyjä käynnistyksiin pitää yleensä olla lääketieteellinen syy

Käynnistetyt synnytykset johtaa enempi sektioihin, kun spontaanisti käynnistyneet.

Myös, jos on iso vauva tulossa niin parempi olis, kun lähtis itse syntymään.

Itse myös anelin käynnistystä, en saanut ja ehkä hyvä niin

Toivottavasti sinä kumminkin käynnistyksen saat jos niin tahdot!

Tässä on enkelivauvasta kyse!! :'(

 

Mulla on käynnistetty tosin kaikki silloin jo yli 39 viikkoa, mutta sanoisin, että itsekseen alkanut ja itseskseen etenevä synnytys oli lempeämpi kokemus. Käynnistetyt on mulla syntyneet alle kahdessa tunnissa ja olleet aika rajuja kokemuksia. Siinä ei ehdi elimistö mukaan eikä kaikki kipulääkityskään ole mahdollista. Tietty on nopeudessa hyvätkin puolensa, se on valmis paketti parissa tunnissa sylissä...

 

mulla viikkoja oli tasan 39. Sanoin että en enää yksinkertaiesti jaksa, niin lääkäri päätti että synnytys käynnistetään. Synnytys käynnistettiin tipalla ja kesti neljä tuntia.Minusta käynnistetty synnytys oli helpompi kuin ihan itsekseen alkava, kun kaikki oli suunniteltua. Minusta supistukset ei olleet yhtään sen kivuliaampia kun normaalistikkaan.Takana 3 "normaalia" synnytystä ja yksi käynnistetty.

 

\

\

Kokemusta käynnistämisestä ei ole, mutta...

Nykyään lääkärit on aika tiukkoja käynnistyksen suhteen, eli ennen rv 42 tehtyjä käynnistyksiin pitää yleensä olla lääketieteellinen syy

Käynnistetyt synnytykset johtaa enempi sektioihin, kun spontaanisti käynnistyneet.

Myös, jos on iso vauva tulossa niin parempi olis, kun lähtis itse syntymään.

Itse myös anelin käynnistystä, en saanut ja ehkä hyvä niin

Toivottavasti sinä kumminkin käynnistyksen saat jos niin tahdot!

Tässä on enkelivauvasta kyse!! :'(

:hug:

 

Olen saanut vasta yhden lapsen ja se käynnistettiin lapsivesien menon vuoks rv-36+4 ja syntyi rv-36+5... Mielestäni ei ollut kamala kokemus, mutta toivon tietysti eetä tämä kakkonen syntyisi ilman käynnistelyjä, voisi olla nopeampaa toimintaa...
Ymmärrän että olet väsynyt, mutta kyllä se vauva tulee sieltä kun on tullakseen, yritä vaan levätä! Valiettavasti lääkärit ei käynnistä ilman todella hyvää syytä ja valitettavasti äidin väsymys ei riitä syyks... Saatat kyllä pyynnöstä päästä osastolle lepäämään jos tuntuu ettei kotona voi... Tsemppiä synnytykseen ja toivotaan että tulisi lähtö nopeasti

 

Mulla molemmat lapset syntyneet käynnistyksen avulla. Esikoinen rv 40+6 ja kuopus 38+6. Molemmat käynnistykset tehty kovien liitoskipujen ja huonon olon vuoksi. Kuopuksen käynnistämiseen vaikutti myös pelko vauvan suuresta koosta. Esikoisen synnytys käynnistyi n. kahdeksan tuntia ensimmäisten pillerin murusten jälkeen neljältä aamuyöllä. Tyttö syntyi viimein klo 23.55 n. 20 h uurastuksen jälkeen painoa 3930 g ja pituutta 53 cm. Synnytys oli vaikea ja toipuminen kesti kauan, mutta tyttö syntyi terveenä ja äitikin toipui ajallaan.

Kuopusta alettiin käynnistellä rv 38+4 Sytotec pillerin murusilla. kaksi päivää niitä annettiin muistaakseni 4 h välein ja olin jo varma että laittavat seuraavana päivänä takaisin kotiin masun kanssa. Yllättäen illalla yhdentoista aikaan huomasin, että rupattelu huonetoverien kanssa alkoi olla tukalaa ja sängyssä kölliminen vielä tukalampaa. Saliin pääsin yhdeltä yöllä ja poika syntyi rv 38+6 04.50, painoa 4210 g ja pituutta 55 cm. Synnytyksestä jäi ihana mielikuva ja se tuntui todella helpolta ja eteni hyvin. Pienet repeämät tuli, mutta ne paranivat todella nopeasti ja hyvin. Äiti voi jo sairaalassa todella hyvin ja lenkkeili n. 2 vk synnytyksen jälkeen =)

Wilma & tyttö 3 v ja poju 8 kk