kokemusta ei ole juoposta miehestä ja lapsesta yhtäaikaa mutta raskaana ollessa, mies eli ihan omissa maailmoissaa ja valitti että rahaa ei ole mutta sili oli aina itsensä känniin saanut, kuulema kaverit tarjos, en uskonu. sitten sitä henkistä valittamista että sun täytyy tehdä abortti kun ei meillä ole varaa tähän ja että se ei ole viellä valmis, ikää oli 30v että sellanen luuseri. ajattelin sitten että nyt riitti, mulla on oikeus nauttia raskaudesta ja olla onnellinen, en jaksanu kantaa syyllisyyttä, ne kun ei tunnetusti muuta asennoitumistaan edes vuosien saatossa. mutta katunu en ole, tiukkaa on rahallisesti mutta onneksi ei henkisesti.
jos uskot että olet edes henkisesti onnelisempi niin ota se ratakiseva askel. elämä pitäis olla ihanaa, ja vaan sä voit päättää omasta elämästäs. voimia!!!