Alkuperäinen kirjoittaja Aapeli:
Alkuperäinen kirjoittaja Nana:
Alkuperäinen kirjoittaja Aapeli:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Aapeli:
Onko kenenkään alkoholia käyttävällä sukulaisella, vanhemmalla ollut katkokävelyä? Mikä oli tulevaisuus?
Isäni alkoi käyttää runsaasti alkoholia äitini kuoleman jälkeen. Yllätin hänet töppäsemästä kännipäissään. Tulevaisuus ei liene kovinkaan ruusuinen?
Ei ollu ruusuinen tulevaisuus ei, kun joi itsensä hengiltä. Kyseessä oli nainen jolla todella paha katkokävely.
Niinpä tietenkin. Isäni jää eläkkeelle jouluna ja sittenhän on aikaa vetää viinaa. Toistaiseksi on työnsä hoitanut. Oksettaa.
Oma isäni jäi saraseläkkeelle (ei tosin viinan takia), mutta sen jälkeen kun oli vaan kotona ni alkokin sitten kuppi maistumaan. Jos ois saanu olla töissä, ni uskoisin olevan tälläkin hetkellä paremmassa kunnossa... Voimia! Tiedän tasan miltä se tuntuu... Eikä todellakaan ole helppoa
Kiitos voimista! Joo, tietäähän sen mihin suuntaan homma menee. On yritetty aa:t, terapiat yms. Nyt on kädet pystyssä. Tehköön mitä haluaa, kunhan ei lapsiaan häiritse. Uskomaton ahdistus.
Mikä tilanne teillä on nyt?
Tein helvetisti töitä sen eteen että se pysyis kuosissa (eros äitistäkin) kun oli ihan yksin. Tai no olihan sillä viinapullo koko ajan. Jalat ei enää kantanut eikä selviä päiviä oikein ollut (jossain kuukaudessa ei yhtään). No rahaa sillä oli ja pistinkin sen ostamaan itselleen talon ettei kaikkea juonut. Omat hevoset vein sille sinne maalle, jotta sais tekemistä ja jonkinlaisen rytmin elämään ja päiviin. Vieläkin olut joskus maistuu, mutta viina on jäänyt pois. Muut sisarukset meillä ei pidä isään mitään yhteyttä, mutta itse en ole pystynyt "luopumaan" vaan olen yrittänyt auttaa. Nyt kun asiat paremmin ni muutkin sisarukset ilmestynyt kuvoihin. Ja vain siksi, että kun isästä aika jättää ni tilasta saa hyvän perinnön... Isä on montakertaa sanonut, että vaikkei juuri sillä hetkellä apua arvostanut, niin nyt arvostaa sitä suunnattomasti. Ja olen kyllä kaikki asiat saanut puhuttua halki, ja se on mielestäni tärkeintä. En todellakaan kadu sitä että suurin osa nuoruudestani meni isän jaloille saamiseen, toki oli raskasta, mutta ilman sitä minulla ei nyt olisi isää, eikä lapsilla pappaa!