Katotteko tuota Livin ADHD-dokkaria?

Mitä mieltä tuosta Kylen tapauksesta? Siis sen joka on saanut Ritalinia 2-vuotiaasta. Mä vähän aattelin et jos pääsee yksin auton rattiiin, sytyttämään kaasuhellan, kiipeämään vaarallisiin paikkoihin jne. niin vika voisi kenties olla vanhemmissa...

 

Onks se sama dokkari joka tuli ykköseltä oliko se maanantaina? En kattonut, mutta oottaa digiboksilla kattomista.

 

Toisaalta, vanhemmatkin ovat rajallisia kykyineen. Ja jos kyse on täysin äärimmäisyyksiin menevästä impulsiivisesta elohopeasta, niin silloin se perässä pysyminen ei varmaan ole enää vain haastellista, vaan kokopäivä työ ja kuluttavaa sellaista.

 

Mitä mieltä tuosta Kylen tapauksesta? Siis sen joka on saanut Ritalinia 2-vuotiaasta. Mä vähän aattelin et jos pääsee yksin auton rattiiin, sytyttämään kaasuhellan, kiipeämään vaarallisiin paikkoihin jne. niin vika voisi kenties olla vanhemmissa...

Tai sitten et ole koskaan tavannut vilkasta lasta. Lasta EI ole mahdollista vahtia jokainen silmänräpäys, varsinkin jos perheessä sattuu olemaan vähintään kaksi lasta. Se vilkas lapsi ehtii sytyttää kaasuhellan sillä välin kun vanhempi kumartuu ottamaan jääkaapista salaattiainekset. Puuhunkin ehtii kiivetä sillä välin kun kaivaa nenäliinan tai puhelimen taskusta.

Se on helppo sanoa sellaisen, jonka lapsi tarkkaavaisesti seisoo siinä käden ulottuvilla sen aikaa kun odottaa nenän niistoa eikä hänellä edes käy mielessä, että puu voisi olla kiipeämistä varten.

Mitenpä sitä ymmärtäisi kun ei ole omaa kokemusta.

 

En ole katsonut kyseistä ohjelmaa, eikä minulla ole adhd-lasta mutta erityislapsi silti joka nyt 5v iässä on vilkas ja viimeaikoina kävelemään ja kipeämään oppineena innoissaan uusista mahdollisuuksistaan. Voi siis jollain tavoin muistuttaa tuollaista vilkasta ja ymmärtämätöntä 1-2v lasta.

Meillä kiinnostusta herättää suuresti kaikki mahdolliset napit mitä voi painaa tai kääntää, ihan liedestä dvd- soittimiin, strereoihin jne. Kylppäri on mielenkiintoinen paikka missä saa nopeasti aikaiseksi vaikka mitä jne. Sattuneesta syystä meillä on sitten hankittuna virrankatkaisija lieteen, vahva, lukittava kaappi noille dvd-soittimille ja pelikonsoleille, kylppärin ovi lukittuna, muissakin kaappien ovissa tarpeen mukaan lukkoja ja kaikki vaarallisemmat tai arvokkaammat tavarat keräiltynä pois lapsen ulottuvilta. Silti hän päivittäin keksii yhtä ja toista pientä kivaa askaretta, vaikka ns. silmien alla onkin kokoajan...

 

[QUOTE="nin";21992133]Tai sitten et ole koskaan tavannut vilkasta lasta. Lasta EI ole mahdollista vahtia jokainen silmänräpäys, varsinkin jos perheessä sattuu olemaan vähintään kaksi lasta. Se vilkas lapsi ehtii sytyttää kaasuhellan sillä välin kun vanhempi kumartuu ottamaan jääkaapista salaattiainekset. Puuhunkin ehtii kiivetä sillä välin kun kaivaa nenäliinan tai puhelimen taskusta.

Se on helppo sanoa sellaisen, jonka lapsi tarkkaavaisesti seisoo siinä käden ulottuvilla sen aikaa kun odottaa nenän niistoa eikä hänellä edes käy mielessä, että puu voisi olla kiipeämistä varten.

Mitenpä sitä ymmärtäisi kun ei ole omaa kokemusta.[/QUOTE]

kyllä mä sanoisin et meidän pojat on todella vilkkaita, ne kerkiää vaikka mihin. Mut me ollaan muilla tavoin huolehdittu ettei isompia vahinkoja pääse tapahtumaan. Oli lapsi miten vilkas ja nopea vaan, kyllä se on mun mielestä vanhemman vika jos esim. alle kaksvee pääsee käynnistämään auton (miten lie edes mahdollista).

 

kyllä mä sanoisin et meidän pojat on todella vilkkaita, ne kerkiää vaikka mihin. Mut me ollaan muilla tavoin huolehdittu ettei isompia vahinkoja pääse tapahtumaan. Oli lapsi miten vilkas ja nopea vaan, kyllä se on mun mielestä vanhemman vika jos esim. alle kaksvee pääsee käynnistämään auton (miten lie edes mahdollista).

Kaikelta ei kuitenkaan voi varustautua. Koti on myös elämistä varten ja jossain vaiheessa ne varustautumiset kääntyvät itseään vastaan. Esim. jos veitset ovat jossain ylähyllyllä. Joko ne putoaa sieltä vanhemman naamalle tai sitten pitää joka kerta ottaa tuoli, että saa veitsen käyttöönsä. Ja tässä menee puoli sekuntia kun se ylivilkas lapsi on kanssa keikkumassa siellä tuolilla kun oikein mallia näytettiin, että näin.

Vilkkaalla lapsella ja ylivilkkaalla lapsella on erittäin iso ero mitä sinä tunnista. Se, että sinun lapsesi ovat vilkkaita, ei vielä riitä. Ylivilkkaat lapset ovat sitäkin vilkkaampia.

Muistutetaan nyt kaikkia, että Ritalin ja muut ADHD-lääkkeet eivät ole rauhoittavia, kuten kuvitellaan, kun ne rauhoittavat lapsen käytöstä. Päinvastoin: ne ovat stimulantteja eli piristeitä. Tarkkaavaisuushäiriöisen aivot käyvät alikierroksilla ja sitä alitoimintaa paikkaamaan täytyy koko ajan pitää sitä muuta elämää yllä, että aivot saadaan samoille kierroksille kuin kanssaihmisillä. Lääkkeellä saadaan näin ollen tämä muu sähläys pois.

Mutta kiillota sinä vain sädekehääsi. :saint: Sinähän varmasti ihan vain komentamalla saisit lapsen aivotoiminnan normalisoitua.

 

[QUOTE="nin";21992229]Mutta kiillota sinä vain sädekehääsi. :saint: Sinähän varmasti ihan vain komentamalla saisit lapsen aivotoiminnan normalisoitua. [/QUOTE]

Mitä hiton sädekehän kiillotusta se on että miettii voisko tollaset jutut johtua vanhempien kyvyttömyydestä hoitaa erittäin vilkasta lasta? Vai onko sun mielestä aina kyseessä lapsen sairaus jos lapsi on vaikkapa tottelematon? Mikäköhän sun diagnoosi on kun alat tollasta kommenttia heittelemään? Tämä ei nyt mitenkään liity minuun, ymmärrätkö? Mä lähinnä ihmettelen, miten 2-vuotiaalle voidaan määrätä tollaset lääkkeet noilla perustein. Kyllä vanhempien pitäis osata pitää vähän parempaa huolta, oli lapsi sitten sairas tai terve.

 

Alan just vasta katsomaan, joten en vielä tiedä tästä Kylestä mitään. Mulla ei ole adhd-lasta, mutta kuopus oli pienenä sen verran villi ja ehtiväinen, ettei sitä tosiaankaan voinut vielä 2-vuotiaana jättää vahtimatta. Tai jos hetkeksi jätti, niin johan se oli kolmen metrin korkeudessa männyssä tai parturoinut kissalle aivan uuden kevätlookin : / Mutta vähitellen poika oppi olemaan tekemättä kiellettyjä asioita ja olemaan keksimättä mitään äidin hermoja koettelevia temppuja. Jos lapsi ei sairautensa tai jonkin vamman vuoksi kehity ja opi, niin ei silloin mielestäni voi verrata sellaiseen lapseen, jonka kehityksessä ja oppimiskyvyssä ei ole mitään ongelmia.

 

kyllä mä sanoisin et meidän pojat on todella vilkkaita, ne kerkiää vaikka mihin. Mut me ollaan muilla tavoin huolehdittu ettei isompia vahinkoja pääse tapahtumaan. Oli lapsi miten vilkas ja nopea vaan, kyllä se on mun mielestä vanhemman vika jos esim. alle kaksvee pääsee käynnistämään auton (miten lie edes mahdollista).

No meidän 3v pääsi näin tekemään. En mä siitä lasta syytä, omaa huolimattomuuttahan siinä oli teitysti sen verran voin myöntää, etten millään pysty kaikkea hänen tekojaan estämään vaikka paljon pystynkin ja osaan lukea hänen liikkeitään. Vaan välillä jotain sattuu kun ei aina ole itse niin terässä vahtimaan kun on koko päivän näännyksiin juossut perässä. Hän mm. pääsee autoistuimesta itse pois koska vain ja häntä saa kokoajan olla siihen uudelleen laittamassa. Siinä ajassa kun pakkaan takakonttia niin yksikaks auto hurahtaa käyntiin, no onneksi käsijarru on päällä, eikä hän polkimiin yllä. Olin huolimattomuuttani jättänyt auton avaimet virtalukkoon silläaikaa kun nostin kissan kuljetuslaatikkoa takakonttiin.


Tietysti lukuisia viattomia sinällään pikkujuttuja on ollut enemmänkin, lähinnä mistä koituu itselleni vain siivottavaa tai harmaita hiuksia. Isompina mokina listaisin tuon auton käyntiinlaiton, hellalle kintaan heittämisen ja tästä seuranneen pienen palon alun kun tämä kinnas roihahti tuleen. Eipä näitä isompia vaaratilanteita ole tämän enempää, mutta tässäkin riittävästi kolmen vuoden ajalle.

1,5 vuotiaana hän oppi avaamaan kaikki kaappilukot, laitoimme kaksoiskiinnitykselläkin niitä ja ne eivät sen kauempaa pidätellyt kun lapsi keksi että yhtäaikaa painaen nekin aukeaa. Oven lukot hän osaa lusikalla aukaista, ruuvimeisselillä hän pyörittelee mennentullen isommat kuin pienemmät mutterit auki ja tietää minkä kokoinen käy mihinkin ja on välillä purkanut ikkunan karmeistakin metalliosat irti. Kiipeämään hän oppi ensimmäisenä, ennen kuni edes konttaamaan aj kävelemään . Joten tuolien kautta pääseminen ja apinointi on hyvinkin tuttu juttu meillä.

Ja niin, lelut ei häntä kiinnosta leegoja lukuunottamatta, että hänen toimintansa kohdistuu kokoajan johonkin näpläämiseen. Pitää vaan toivoa että kaikki tämä energia koituisi tulevaisuudessa vaikka joksikin hyödyksi Hän on tosiaan ihmeellinen, ei tarvitse kun kerran nähdä joku malli miten toinen tekee, niin hän osaa sen seuraavan kerran itse. Elektroniikkalaitteita osaa 3 vanha käyttää mennetullen ja televisiot, kaukosäätimet, soittimet, kaikki menee vaikka silmät kiinni.

Lasta kiinnostaa ihan mahdottomasti kaikki tällainen ja hän kovasti sitä pyrkii päästä tekemään. Niin eikä siihen auta, että annan hänelle jonkun leikkirakennuspalikan tai leikkipuhelimen, että näprää tätä. Lapsi turhautuu tavallisten lelujen kanssa heti eikä niissä ole hänelle mitään kiinnostavaa. Meni ehkä yli aiheen, mutta koska hän on todella vilkas ja aina näpräämässä jotain, niin kyllä meillä on kaikenlaista nähty.

Kuopus onkin sitten ihan eri planeetalta, hän ei ole ollenkaan tällainen vaikka isomman kanssa tykkääkin kovasti leikkiä, ei heillä oikein suju yksiin mikään kun toinen on niin erilainen.

 

[QUOTE="vieras";21992333]No meidän 3v pääsi näin tekemään. En mä siitä lasta syytä, omaa huolimattomuuttahan siinä oli teitysti sen verran voin myöntää, etten millään pysty kaikkea hänen tekojaan estämään vaikka paljon pystynkin ja osaan lukea hänen liikkeitään. Vaan välillä jotain sattuu kun ei aina ole itse niin terässä vahtimaan kun on koko päivän näännyksiin juossut perässä. Hän mm. pääsee autoistuimesta itse pois koska vain ja häntä saa kokoajan olla siihen uudelleen laittamassa. Siinä ajassa kun pakkaan takakonttia niin yksikaks auto hurahtaa käyntiin, no onneksi käsijarru on päällä, eikä hän polkimiin yllä. Olin huolimattomuuttani jättänyt auton avaimet virtalukkoon silläaikaa kun nostin kissan kuljetuslaatikkoa takakonttiin.


Tietysti lukuisia viattomia sinällään pikkujuttuja on ollut enemmänkin, lähinnä mistä koituu itselleni vain siivottavaa tai harmaita hiuksia. Isompina mokina listaisin tuon auton käyntiinlaiton, hellalle kintaan heittämisen ja tästä seuranneen pienen palon alun kun tämä kinnas roihahti tuleen. Eipä näitä isompia vaaratilanteita ole tämän enempää, mutta tässäkin riittävästi kolmen vuoden ajalle.

1,5 vuotiaana hän oppi avaamaan kaikki kaappilukot, laitoimme kaksoiskiinnitykselläkin niitä ja ne eivät sen kauempaa pidätellyt kun lapsi keksi että yhtäaikaa painaen nekin aukeaa. Oven lukot hän osaa lusikalla aukaista, ruuvimeisselillä hän pyörittelee mennentullen isommat kuin pienemmät mutterit auki ja tietää minkä kokoinen käy mihinkin ja on välillä purkanut ikkunan karmeistakin metalliosat irti. Kiipeämään hän oppi ensimmäisenä, ennen kuni edes konttaamaan aj kävelemään . Joten tuolien kautta pääseminen ja apinointi on hyvinkin tuttu juttu meillä.

Ja niin, lelut ei häntä kiinnosta leegoja lukuunottamatta, että hänen toimintansa kohdistuu kokoajan johonkin näpläämiseen. Pitää vaan toivoa että kaikki tämä energia koituisi tulevaisuudessa vaikka joksikin hyödyksi Hän on tosiaan ihmeellinen, ei tarvitse kun kerran nähdä joku malli miten toinen tekee, niin hän osaa sen seuraavan kerran itse. Elektroniikkalaitteita osaa 3 vanha käyttää mennetullen ja televisiot, kaukosäätimet, soittimet, kaikki menee vaikka silmät kiinni.

Lasta kiinnostaa ihan mahdottomasti kaikki tällainen ja hän kovasti sitä pyrkii päästä tekemään. Niin eikä siihen auta, että annan hänelle jonkun leikkirakennuspalikan tai leikkipuhelimen, että näprää tätä. Lapsi turhautuu tavallisten lelujen kanssa heti eikä niissä ole hänelle mitään kiinnostavaa. Meni ehkä yli aiheen, mutta koska hän on todella vilkas ja aina näpräämässä jotain, niin kyllä meillä on kaikenlaista nähty.

Kuopus onkin sitten ihan eri planeetalta, hän ei ole ollenkaan tällainen vaikka isomman kanssa tykkääkin kovasti leikkiä, ei heillä oikein suju yksiin mikään kun toinen on niin erilainen.[/QUOTE]

Niin ja en todellakaan katso dokumenttia, mulle riittää tasan kun tätä vilkkautta on ihan omassa talossa ja tällähetkellä kullannuput on nukkumassa ja rauha talossa.

 

Alan just vasta katsomaan, joten en vielä tiedä tästä Kylestä mitään. Mulla ei ole adhd-lasta, mutta kuopus oli pienenä sen verran villi ja ehtiväinen, ettei sitä tosiaankaan voinut vielä 2-vuotiaana jättää vahtimatta. Tai jos hetkeksi jätti, niin johan se oli kolmen metrin korkeudessa männyssä tai parturoinut kissalle aivan uuden kevätlookin : / Mutta vähitellen poika oppi olemaan tekemättä kiellettyjä asioita ja olemaan keksimättä mitään äidin hermoja koettelevia temppuja. Jos lapsi ei sairautensa tai jonkin vamman vuoksi kehity ja opi, niin ei silloin mielestäni voi verrata sellaiseen lapseen, jonka kehityksessä ja oppimiskyvyssä ei ole mitään ongelmia.

Tää Kyle mun ymmärtääkseni just nimenomaan ei ollut kehityksestä jälessä, silläpä mietinkin että voisko olla kyseessä ihan se, että vanhemmat ei viitsi/jaksa/tajua katsoa poikaa koko aika (ei ihme jos ei jaksa) ja etteivät ole kovin hyviä opettamaan tapoja yms. Mun mielestä ne vanhemmat vaan vaikutti sellasilta. Jäin tosiaan sitä Ritalinia kauhistelemaan...

 

[QUOTE="vieras";21992333]

1,5 vuotiaana hän oppi avaamaan kaikki kaappilukot, laitoimme kaksoiskiinnitykselläkin niitä ja ne eivät sen kauempaa pidätellyt kun lapsi keksi että yhtäaikaa painaen nekin aukeaa. Oven lukot hän osaa lusikalla aukaista, ruuvimeisselillä hän pyörittelee mennentullen isommat kuin pienemmät mutterit auki ja tietää minkä kokoinen käy mihinkin ja on välillä purkanut ikkunan karmeistakin metalliosat irti. Kiipeämään hän oppi ensimmäisenä, ennen kuni edes konttaamaan aj kävelemään . Joten tuolien kautta pääseminen ja apinointi on hyvinkin tuttu juttu meillä.


[/QUOTE]
Tuosta tuli mieleeni, kun olin aikoinaan siskoni mukana ostamassa hänen silloin hieman yli vuoden ikäiselle pojalleen uutta turvaistuinta autoon. Menimme liikkeeseen, joka nimenomaan oli erikoistunut turvaistuimiin. Siskoni sanoi myyjälle etsivänsä turvaistuinta, josta lapsi ei itse pääsisi hetkessä irti. Myyjä esitteli useita malleja, mutta ihan jokaisesta niistä siskonpoika irroitti itsensä alle minuutissa

 

Tää Kyle mun ymmärtääkseni just nimenomaan ei ollut kehityksestä jälessä, silläpä mietinkin että voisko olla kyseessä ihan se, että vanhemmat ei viitsi/jaksa/tajua katsoa poikaa koko aika (ei ihme jos ei jaksa) ja etteivät ole kovin hyviä opettamaan tapoja yms. Mun mielestä ne vanhemmat vaan vaikutti sellasilta. Jäin tosiaan sitä Ritalinia kauhistelemaan...

Tosiaan vaikea sanoa, kun en ole vielä ohjelmaa katsonut. Mutta ihmettelen kyllä itsekin, jos jo 2-vuotiaalle aloitetaan Ritalin. Sen ikäistä kun mun mielestäni pitää vahtia lähes koko ajan muutenkin eli miten on tutkittu, että kyse on todellakin lääkitystä vaativasta sairaudesta eikä normaalista parivuotiaan pojanviikarin toilailusta.

 

Tuosta tuli mieleeni, kun olin aikoinaan siskoni mukana ostamassa hänen silloin hieman yli vuoden ikäiselle pojalleen uutta turvaistuinta autoon. Menimme liikkeeseen, joka nimenomaan oli erikoistunut turvaistuimiin. Siskoni sanoi myyjälle etsivänsä turvaistuinta, josta lapsi ei itse pääsisi hetkessä irti. Myyjä esitteli useita malleja, mutta ihan jokaisesta niistä siskonpoika irroitti itsensä alle minuutissa

Meidän vanhin lapsi oli kans semmonen, että sai ittensä irti istuimesta. Eipä sitä vyötä enää tiukemmalle voinu vetää ilman, että se ois lasta satuttanu. Yksinkertaisesti oli pakko ommella siihen semmonen nipsu joka on esim. pyöräilykypärissäkin. Sen kun ompeli kiinni vöihin lähelle leukaa niin lapsi pysy istuimessa jotenkuten (kunnes oppi senkin avaamaan :headwall Tiedän, eihän niihin sais mitään ommella mut ajattelin, että se on turvallisempaa ku lapsi sentään istuu siinä istuimessä vaikkapa sen nipsun uhalla kuin että se riuhtoo ittensä irti ja hyppelee vapaana takapenkillä

 

Tosiaan vaikea sanoa, kun en ole vielä ohjelmaa katsonut. Mutta ihmettelen kyllä itsekin, jos jo 2-vuotiaalle aloitetaan Ritalin. Sen ikäistä kun mun mielestäni pitää vahtia lähes koko ajan muutenkin eli miten on tutkittu, että kyse on todellakin lääkitystä vaativasta sairaudesta eikä normaalista parivuotiaan pojanviikarin toilailusta.

Ei näitä voi tutkia esim. verikokeella tai jollain aivokuvauksella. Sehän se ongelma onkin.

Koko ajan vahdittu 2-vuotiaskin ehtii tehdä vaikka mitä kun on riittävän vilkas. Ne kun edelleenkin ovat vilkaampia kuin ne normi-2-vuotiaat jotka nekin ovat vilkkaita taulapäitä.

Toki lääkityksen aloittaminen 2-vuotiaalle on erittäin poikkeuksellista eikä ikinä menisi Suomessa läpi. Tiedä sitten onko Suomen alilääkityslinja hyvä sekään. (Tässä puhe kouluikäsistä kun sitä nuorempia ei täällä lääkitä.)

 

Mitä hiton sädekehän kiillotusta se on että miettii voisko tollaset jutut johtua vanhempien kyvyttömyydestä hoitaa erittäin vilkasta lasta? Vai onko sun mielestä aina kyseessä lapsen sairaus jos lapsi on vaikkapa tottelematon? Mikäköhän sun diagnoosi on kun alat tollasta kommenttia heittelemään? Tämä ei nyt mitenkään liity minuun, ymmärrätkö? Mä lähinnä ihmettelen, miten 2-vuotiaalle voidaan määrätä tollaset lääkkeet noilla perustein. Kyllä vanhempien pitäis osata pitää vähän parempaa huolta, oli lapsi sitten sairas tai terve.

Sä olet hyvä esimerkki sellaisesta VANHEMMASTA joka ei ymmärrä laisinkaan mikä adhd on!!!
HUh huh mitä kommentteja.
Meneppä jonnekin tutkimusretkelle adhd-lasten pariin ja mieti sitten hieman lisää mitä sanot.
tavallisten lasten vanhemmilla ei ole minkäänlaista kykyä empatisoida millaista on OIKEASTI villkkaan lapsen kanssa.
Kun sitä lapsen aivotoimintaa ei vanhempi voi muuttaa. Vai osaatko sinä?