Tyttö syntyi keskiviikko yöllä ja kotiin päästiin sunnuntaina. Elikkäs siis... 3 kokonaista ja sitten sunnuntai puoli päivää kun isännälle tuli kiire siivota ennen kuin tuli meitä hakemaan. 
annili
Pääsin vauvelin kans osastolle aikaisin aamulla. Heti kahden yön jälkeen pääätin, että tämä likka pakkaa vauvanssa ja lähtee kotiin. Eka yö oli ihan hirveää. huonetoverin vauva kitisi ja itse olin kamalassa flunssassa. Silloin tuli mietittyä, et tämä oli kyllä virhe koko vauvajuttu. Lapsi ei suostunut nukkumaan yhtään omassa sängyssään. Viiden aikaan aamulla raskin lopulta antaa lapsen hoitajille valvomoon, että sain muutaman tunnin unta. Seuraavaksi yöksi päästiinkin sitten perhehuoneeseen. oli ihanaa kun oma mies oli vieressä turvana ja tajusin ottaa lapsen viereeni nukkumaan. Yö meni niin loistavasti, että päätettiin heti aamupäivällä lähteä kotiin. Hoitajat vähän ihmetteli, et joko sitä nyt lähdetään. olisi kuulemma saanut olla vielä, mut hyvin selvittiin.
Kippo
Esikko-tyttö syntyi keskiviikkoaamuna ja kotiin pääsimme sunnuntai-iltana. Oltiin neljä päivää sairaalassa, koska tytöllä oli alhaiset verensokerit ja oli C4:lla vuorokauden.
Katsu
meillä tyttö syntyi 22.11. noin 8.30 ja kotiin päästiin 25.11 puolenpäivä jälkeen.Aika sairaalassa meni nopeesti ja siellä sai levätä ennen kotiinlähtöä enimmät väsyt pois,iskäkin kun oli sairaalassa koko tuon ajan asustimme perhehuonetta.Onnea odotukseen
sarri
Pakko laitta enkat, eli poika syntyi keskiviikkona, ja pääsin pois seuraavan viikon lauantaina. Olin siis synnytyksen jälkeen 11 päivää osastolla. Todellakin olisin halunnut aiemmin pois, varsinkin kun käynnistyksen takia olin jo joutunut olemaan siellä 2 yötä etukäteen. Kaamea synnytys ja kaameat muistot muutenkin.
tyttö syntyi 9.3 ja kotiin päästiin vasta 17.3...
hätäsektio tehtiin ja mulla kohdussa tulehdus..yli viikon sain suonen sisäisesti antibioottia..onneks saimme perhehuoneen ja mieheni oli siellä auttamassa..koko sen ajan kun oltiin siellä..crp oli mulla 198..mutta olin tosi hyvässä kunnossa..lääkärit kyllä ihmetteli..
hätäsektio tehtiin ja mulla kohdussa tulehdus..yli viikon sain suonen sisäisesti antibioottia..onneks saimme perhehuoneen ja mieheni oli siellä auttamassa..koko sen ajan kun oltiin siellä..crp oli mulla 198..mutta olin tosi hyvässä kunnossa..lääkärit kyllä ihmetteli..
mä vaan
maanantai iltapäivästä synnytin ja lauantai iltapäivästä pääsin kotiin.eivät olisi tuolloinkaan päästäneet mutta itse halusin jo lähteä
Poika syntyi lauantai-sunnuntai aamuna kello: 7.50 ja ensimmäisen kerran päästiin osastolta pois seuraavana keskiviikkona.
Sitten torstaina ja perjantaina käytiin bilirubiinien takia kontrolliverikokeessa ja siispä perjantaina jäätiin vielä kättärille yhdeksi yöksi valohoitoon joka onneksi auttoi.
Se oli jotenkin helpottava tunne mennä kahden vuorokauden kotonaolon jälkeen sinne takaisin kun oli sellainen "takaisin kotiin" fiilis.
Eli kun hoitajat ja paikat oli tuttuja ja tiesi että kotonakin pärjään niin oli jotenkin vaan tosi hyvä olo.
Ja vielä kun näki niitä naisia jotka tosiaan oli samana päivänä synnyttänyt niin onnellisena sitä vaan itse ajatteli että: "onneksi se on ohi ja onneksi ei paikat ole enään kipeät ja onneksi pärjään vauvan kanssa paremmin kun nämä muut" (eikä siis sen takia että olisin jotenkin parempi kuin muut mutta kotona kun oli jo kerennyt muutaman yön olemaan niin oli vaan sellainen tunne että klaaraan homman kuitenkin jotenkin paremmin)
Ja sittenkun näki niitä naisia jotka tulivat synnyttämään kun vain ajattelin itekseni että: "onneksi sitäkään nyt tarvi tehdä"
taisi mennä vähän asiaa sivuten mutta pakko oli kirjoittaa ...
Sitten torstaina ja perjantaina käytiin bilirubiinien takia kontrolliverikokeessa ja siispä perjantaina jäätiin vielä kättärille yhdeksi yöksi valohoitoon joka onneksi auttoi.
Se oli jotenkin helpottava tunne mennä kahden vuorokauden kotonaolon jälkeen sinne takaisin kun oli sellainen "takaisin kotiin" fiilis.
Eli kun hoitajat ja paikat oli tuttuja ja tiesi että kotonakin pärjään niin oli jotenkin vaan tosi hyvä olo.
Ja vielä kun näki niitä naisia jotka tosiaan oli samana päivänä synnyttänyt niin onnellisena sitä vaan itse ajatteli että: "onneksi se on ohi ja onneksi ei paikat ole enään kipeät ja onneksi pärjään vauvan kanssa paremmin kun nämä muut" (eikä siis sen takia että olisin jotenkin parempi kuin muut mutta kotona kun oli jo kerennyt muutaman yön olemaan niin oli vaan sellainen tunne että klaaraan homman kuitenkin jotenkin paremmin)
Ja sittenkun näki niitä naisia jotka tulivat synnyttämään kun vain ajattelin itekseni että: "onneksi sitäkään nyt tarvi tehdä"
taisi mennä vähän asiaa sivuten mutta pakko oli kirjoittaa ...