Saimme surullisen uutisen tämän viikon tiistaina, alkiolla ei sydänääniä, viikkoja 7+5.
Kävin kättärillä eilen, odottelin 3 tuntia että lääkärit kävivät (ilm. kaikki samaan aikaan...) lounailla.Todettiin uudelleen ei sydänääniä. Aika lääkkeelliseen ensi maanantaille. Hyvin HYVIN niukkaa verentihkua(ensin ruskeaa,nyt tuoretta punaista)ollut siis nyt 6 päivää.On muuten ehkä elämäni pisin viikko...
Tässä ihmettelen, että jos kaikki on kuollutta kohdussani, niin miksei mitään tapahdu? miksei mitään oikeasti tule ulos?Olen koko ajan veressä sisältä, mutta niin niukkaa, ettei edes pöksyt kastu. Kramppeja ja viiltävää alavatsakipua oli etenkin toissap. ja eilen,tänään ei juuri mitään. KUINKA KAUAN TÄTÄ PSYYKKISESTI PIINAAVAA ODOTTELUA TÄYTYY KESTÄÄ? luulisi, että veret ym humahtaisi ulos, kun kerran toivoa ei ole. Monet kertovat, kuinka rajua verenvuotoa...miksi kohtuni pitää kiinni siitä, missä ei ole elämää? Pää hajoaa...
Haluan raskaaksi ja aika alkaa loppumaan, ikää 40 tasan. Tosin oma äitini synnytti pikkuveljeni vielä 42 että geenien suhteen lääkäri antoi toivoa.Lääkkeellinen tyhjennys on varattu, mutta luonnollinen tuntuisi tietty turvallisemmmalta ajatellen tulevaa yritystä raskaaksi.
Kokemuksia, kaikki info tervetullutta!
odottelenko vaan , aivan hirveä oli tässä jollain palstalla tieto, että oli ensin kerrottu km:ksi ja seuraavlla vkolla todettu olevan raskaana kuitenkin! Entä kun syön penisilliiniä ja VAHVOJA särkylääkkeitä nyt hampaan vedon tähden ja jos kUITENKIN olisin raskaana vielä? Voi luoja tätä naisen elämää. Ensi kerralla haluan syntyä mieheksi, se on varma se.
Onko teistä kukaan selvinnyt niukalla vuodolla, vähäisillä krampeilla, ja onko kellään kuukautiset alkaneet uudelleen suht. normaaleina ja monenko viikon päästä?
TSEMPPIÄ kaikille keekoja yrittäville, yritetään olla stressaamatta , sehän tunnetusti hankaloittaa tuota hedelmöittymistä... :hug:
Kävin kättärillä eilen, odottelin 3 tuntia että lääkärit kävivät (ilm. kaikki samaan aikaan...) lounailla.Todettiin uudelleen ei sydänääniä. Aika lääkkeelliseen ensi maanantaille. Hyvin HYVIN niukkaa verentihkua(ensin ruskeaa,nyt tuoretta punaista)ollut siis nyt 6 päivää.On muuten ehkä elämäni pisin viikko...
Tässä ihmettelen, että jos kaikki on kuollutta kohdussani, niin miksei mitään tapahdu? miksei mitään oikeasti tule ulos?Olen koko ajan veressä sisältä, mutta niin niukkaa, ettei edes pöksyt kastu. Kramppeja ja viiltävää alavatsakipua oli etenkin toissap. ja eilen,tänään ei juuri mitään. KUINKA KAUAN TÄTÄ PSYYKKISESTI PIINAAVAA ODOTTELUA TÄYTYY KESTÄÄ? luulisi, että veret ym humahtaisi ulos, kun kerran toivoa ei ole. Monet kertovat, kuinka rajua verenvuotoa...miksi kohtuni pitää kiinni siitä, missä ei ole elämää? Pää hajoaa...
Haluan raskaaksi ja aika alkaa loppumaan, ikää 40 tasan. Tosin oma äitini synnytti pikkuveljeni vielä 42 että geenien suhteen lääkäri antoi toivoa.Lääkkeellinen tyhjennys on varattu, mutta luonnollinen tuntuisi tietty turvallisemmmalta ajatellen tulevaa yritystä raskaaksi.
Kokemuksia, kaikki info tervetullutta!
odottelenko vaan , aivan hirveä oli tässä jollain palstalla tieto, että oli ensin kerrottu km:ksi ja seuraavlla vkolla todettu olevan raskaana kuitenkin! Entä kun syön penisilliiniä ja VAHVOJA särkylääkkeitä nyt hampaan vedon tähden ja jos kUITENKIN olisin raskaana vielä? Voi luoja tätä naisen elämää. Ensi kerralla haluan syntyä mieheksi, se on varma se.
Onko teistä kukaan selvinnyt niukalla vuodolla, vähäisillä krampeilla, ja onko kellään kuukautiset alkaneet uudelleen suht. normaaleina ja monenko viikon päästä?
TSEMPPIÄ kaikille keekoja yrittäville, yritetään olla stressaamatta , sehän tunnetusti hankaloittaa tuota hedelmöittymistä... :hug: