Keittis! Kerro mulle kekristä!

Keittiönoita
Meidän suvussa on aina vietetty kekriä. Sanonta "Kell´ei kekriä, sill´ei joulua" on kulkenut suvun naisilla sukupolvesta toiseen. Kekri on vanha uuden vuoden juhla eli vuosi päättyy kekriin ja siitä alkaa uusi vuosi. Tämä perustuu maanviljelykseen eli satovuosi päättyy ja uusi vuosi alkaa.

Meidän kekriperinteisiin on aina kuulunut pitopöytä, jossa on käytetty samoja raaka-aineita kuin sitten joulupöydässäkin. Kun jouluna on kinkku, kekrinä on jotain possua. Kun jouluna on lanttulaatikko, perunalaatikko, rosolli jne, kekrinä on jotain lantusta, punajuuresta ja perunasta. Joka vuosi meillä kekripöytä on hieman erilainen eli saattaa olal yhtenä vuonna rosollia, toisena punajuurilaatikkoa, kolmantena uunipunajuuria jne. Rakastan kekriä jo senkin vuoksi, että voi käyttää enemmän mielikuvitustaan kuin jouluna. Kekrinä avataan myös ensimmäiset kesällä tehdyt säilykkeet.

Kekriin liittyy myös vainajien muistaminen ja kutsun aina vainajahenget mukaan ruokapöytään. Kuten arvata saattaa, ei heitä ole pahemmin pöydässä näkynyt : / Mutta senpä vuoksi vienkin aina pihalle juhlaruokia vainajia ja luonnonhenkiä varten.

Aiemmin kekriä on seurannut nk römppäviikot, joka oli renkien ja piikojen ainut lomaviikko ja silloin myös rengit ja piiat saattoivat vaihtaa työpaikkaa eli talosta toiseen.
 
Mäkin juhlin kekrinä, tosin hyvin pienimuotoisesti koska lähipiirissä ei ole muita muinais- eikä luonnonuskontoihin hurahtaneita :( Yleensä valmistan luomuaterian tai syön jotain pientä luomua ja uhraan osan ruuastani vainajille ja jumalille. Lopuksi pidän mietintähetken yksinäni luonnonhelmassa :)
 
Keittiönoita
Mäkin juhlin kekrinä, tosin hyvin pienimuotoisesti koska lähipiirissä ei ole muita muinais- eikä luonnonuskontoihin hurahtaneita :( Yleensä valmistan luomuaterian tai syön jotain pientä luomua ja uhraan osan ruuastani vainajille ja jumalille. Lopuksi pidän mietintähetken yksinäni luonnonhelmassa :)
Meilläkään ei ole muita suomensukoisuuteen hurahtaneita kuin minä ja lapseni. Mutta hyvin on suvussa vietetty kekriä aina, vaikka porukka onkin ollut evankelisluterilaisia. Kekri taitaa olla ainoa perinne, mistä meidän suvussa ei ole kristinuskosta huolimatta luovuttu. En tiedä, millä kokoonpanolla tänä vuonna kekriä juhlitaan, mutta varmaa ainakin on, että esikoinen tulee silloin kotiin syömään. Kekri on meille suomenuskoisille kuitenkin vuoden merkittävin juhla ja sitä ei jätetä väliin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;21968840:
Meilläkään ei ole muita suomensukoisuuteen hurahtaneita kuin minä ja lapseni. Mutta hyvin on suvussa vietetty kekriä aina, vaikka porukka onkin ollut evankelisluterilaisia. Kekri taitaa olla ainoa perinne, mistä meidän suvussa ei ole kristinuskosta huolimatta luovuttu. En tiedä, millä kokoonpanolla tänä vuonna kekriä juhlitaan, mutta varmaa ainakin on, että esikoinen tulee silloin kotiin syömään. Kekri on meille suomenuskoisille kuitenkin vuoden merkittävin juhla ja sitä ei jätetä väliin.
No niinpä :) Siksi itsekin juhlin sitten edes yksinäni, ajatushan on tärkein :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;21968952:
Ajatus on tärkein :) Kekriyönä mä käyn yksin - tai puudelin kanssa - pyhällä paikalla.
Itsekin olen etsinyt pyhää paikkaa, mutta eipä ole löytynyt vielä täältä uudelta kotipaikalta. Kun asuttiin Paimiossa niin siellä mulla olikin oma uhripaikkani joka todellakin tuntui pyhältä :)
 
Keittiönoita
Itsekin olen etsinyt pyhää paikkaa, mutta eipä ole löytynyt vielä täältä uudelta kotipaikalta. Kun asuttiin Paimiossa niin siellä mulla olikin oma uhripaikkani joka todellakin tuntui pyhältä :)
Mun pyhä paikkani menee lähitulevaisuudessa asuinalueen alle...kaatavat koko ton ison metsän :'( Uuden paikan etsiminen mullakin edessä, tosin olen tekemässä tuohon omaan pieneen rivaripihaani uhripaikkaa. Sitä ei ainakaan kukaan vie pois :kieh:
 
Keittiönoita
[QUOTE="kiinnostunut";21969001]Mitä on suomenuskoisuus? Mitä eri juhlia te vietätte kuin me valtavirran mukana menevät?[/QUOTE]
Suomenuskoisuus eli muinaissuomalaisuus on se uskonto, mikä suomalaisilla oli ennen kristinuskon rantautumista tänne. Me vietetään aika samoja juhlia kuin te muutkin, sillä monet kristittyjen viettämät juhlat ovat alunperin olleet juuri näitä vanhoja pakanajuhlia. Me vietämme niitä juhlia vaan niiden alkuperäisessä merkityksessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;21969023:
Mun pyhä paikkani menee lähitulevaisuudessa asuinalueen alle...kaatavat koko ton ison metsän :'( Uuden paikan etsiminen mullakin edessä, tosin olen tekemässä tuohon omaan pieneen rivaripihaani uhripaikkaa. Sitä ei ainakaan kukaan vie pois :kieh:
Mä oon kans suunnitellut tekeväni meidän rivarinpihalle oman uhripaikan :D Mut haluaisin vaan vähän apua sen suunnittelun kanssa, en oikein tiedä että mitä kasveja tai mitä muuta mun kannattaisi hommata sitä varten :)
 
Keittiönoita
Mä oon kans suunnitellut tekeväni meidän rivarinpihalle oman uhripaikan :D Mut haluaisin vaan vähän apua sen suunnittelun kanssa, en oikein tiedä että mitä kasveja tai mitä muuta mun kannattaisi hommata sitä varten :)
Mulla on pihassa jo systerin mökiltä raahattu uhrikivi. Siskonpoika unohti tuoda mulle mökiltä pienempiä, veden pyöreiksi hiomia kiviä, joista aion tehdä kehän uhrikiven ympärille. Kiven ja kehän väliin ajattelin kokeilla istuttaa mustikkaa ja puolukkaa. Ja tietysti valkovuokkoja ja kieloja kevättä varten. Mutta mullakin vasta suunnitteluvaiheessa koko homma.
 
Keittiönoita
Kiitoksia, kuulostaa kivalta ja sellaselta mikä voisi olla minun juttu. Mä nimittäin kovasti etsiskelen itseäni ja asioita jotka mulle kuuluu :) Ovat vähän hukassa olleet tähän asti.
Perehdy suomensukoisuuteenkin. Mä olen eklektinen suomensukoinen, sillä suomenuskoisuuteen ei kuulu jälleensyntymisoppi, mutta mun uskooni kuuluu. Oletko käynyt Pakanaverkon ja Lehdon sivuilla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;21969119:
Perehdy suomensukoisuuteenkin. Mä olen eklektinen suomensukoinen, sillä suomenuskoisuuteen ei kuulu jälleensyntymisoppi, mutta mun uskooni kuuluu. Oletko käynyt Pakanaverkon ja Lehdon sivuilla?
joo, perehdyn kyllä. Mä olen joskus siitä lukenut ja tuntui kyllä omalta. Tai en mä tiedä onko se just sitä mutta jotain samantyylistä ainakin. Luontoa mä olen aina ajatellut elämän antajana siinä missä joku muu Jumalaa.
 
kiitti
Ihan muuten vain avasin tän keskustelun, kun kekri on joskus kiinnostanut. En ollut kuullutkaan suomenuskoisuudesta, mutta nyt kun vähän surffailin se vaikutti ihan mielenkiintoiselta. En koe itseäni uskonnolliseksi enkä koe tarvetta hakea oikeaa uskoa, mutta historian vaaliminen ja sen ymmärtäminen kiinnostaa. Kun aloin ajattelemaan, tajusin, että ihan lähellähän (isovanhemmilla tai vielä lähempänä) on tai on ollut tapoja, jotka ovat oikeasti peruja noista uskonnoista, vaikka hekään eivät ole sitä varmaan tajunneet.

Kiitos, täytyypä perehtyä enemmänkin.
 
kiitti
Niin ja se piti vielä sanomani, että mua viehätti heti tuossa se verrattuna "oikeisiin" uskontoihin, ettei ole mitään virallista organisaatiota ja hierarkiaa ja yhtä pyhää kirjaa, jotka yrittävät määritellä miten ja mihin täsmälleen pitää uskoa ja mitkä ovat oikeita tapoja osoittaa uskoaan. Saa vaikka noudattaa uskon osia edes yrittämättä uskoa mihinkään.
 

Yhteistyössä